Pat

Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjailijoita oli L.M. Montgomery, jonka Anna ja Uuden Kuun Emilia olivat kiehtovia ja ihastuttavia hahmoja silloiselle minälläni. Mikä pettymys olikaan, kun luin uusia Anna-sarjan suomennoksia, Anna kun ei tuntunut yhtään samanlaiselta ja ihastuttavalta. Silti palaan yhä Uuteen Kuuhun ja Annan kolmeen ensimmäiseen teokseen aika ajoin yhä uudelleen. Niiden viehätysvoima ei ole kadonnut.

Tässä talven aikana olen lukenut vain sellaisia kirjoja, jotka jotenkin liittyvät työhön. Siitä samasta syystä eksyin kirjastossa nuorten osastolle ja löysin hyllystä L. M. Montgomeryn Pat-kirjat: Vanhan kartanon Pat ja Pat, vanhan kartanon valtiatar.

Ensimmäisen osan lukeminen venähti. Se seilasi yöpöydällä usean viikon ajan, enkä saanut siitä kunnollista otetta. Pat tuntui halvalta Emilian ja Annan kopiolta: Emilian leimahdukset ja rakkaus ympäröivään luontoon; Ted olikin Jingle, kuvataiteiden sisään arkkitehtuuria rakastava pieni poika, josta tuli päähenkilön hyvä, läheinen ja rakas ystävä. Patrician paras ystävä Bets muistutti silmissäni Annan Dianaa jne. Ja miten mua ärsyttikään kolmen pisteen jatkuva käyttö!

Loppua kohti Silver Bushin Pat eteni paremmin ja päähenkilökin sai lisää syvyyttä. Toinen osa oli helpompi lukea, vaikka siinäkin henkilögallerian kierrättäminen muistutti Annan unelmavuosien ja Emilian ihailijanuorukaisia. Juonenkäänteetkin olivat tyypillisiä Montgomerylle. Niin kuin Patin enokin, minäkin rakastan loppuja, jotka solmivat päät yhteen.

Tuli mieliteko lukea Anna-sarja kokonaisuudessaan. Sitä ei olekaan tullut moneen vuoteen.

Sydämessäni on aina paikka perinteisille tyttökirjoille.

Kirjan henkilön hyvästeleminen on aina yhtä raskasta.

Keltaista kevättä kohti

Aurinkoisina päivinä jaksaa paljon enemmän ja paljon paremmin kuin pilvisinä ja synkkinä päivinä. Niitä pilvisiä ja synkkiä päiviä on ollut tässä talven aikana sen verran paljon, että päätin torjua jaksamattomuuden ja väsymyksen peikkoja neulomalla.

Kaikki alkoi keltaisesta Isoveljestä, jonka loppuessa kesken neuloinkin Artesanitylta ostamaani Ilakoivaa Limeä. Vielä olisi keltaista jäljellä esimerkiksi Puffa-langan tai Handun kimaltelevan keltaisen muodossa, mutta nyt taitaa olla keltaisen tarve vähäksi aikaa tyydytetty.



Karismalapaset
ohje: Karismalapaset by Iida Glumoff, Ulla 03/09
lanka: Ilakoiva Lime
kulutus: 81 g
puikot: 3,0 bambut



Lumityttö-lapaset
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 101 g
puikot: 5,0



Lumityttö-pipo
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 122 g
puikot: 5,0