KYH-aloituksia 18/26.

Jäin 18 aloitukseen.

No, nyt muuttopuuhiin. Palaan KYH-asioissa uudesta asunnosta, kun netti toimii.

Jalkapalloa ja KYHiä

15/26.

Aloituksia Espanja-Chile-matsin aikana 5, kolmeen hirsimökkitilkkuun ensimmäiset palat (alkaen 10s x 20krs) ja kahdet pyyheklipsit Helmiksen innoittamana. Tosin ne klipsit puuttuvat. Todella nopeaa duunia, taidan tehdä vielä muutamat.

Huomenna vielä 11 aloitusta? Taitaa jäädä haaveeksi, ellen sitten ehdi istumaan jossain vaiheessa alas puikon tai koukun kera.

Nyt nukkumaan. Öitä!

Mahtista juhannusta!

Päivitin blogini ulkoasua. Taustakuva on otettu tasan vuosi sitten, juhannusaattona mökin rannasta. Koko kuva näyttää tältä:

Juhannuksen taikaa kaikille lukijoilleni!

KYHin ensimmäinen valmis

Ostin tuossa kevättalvella Titityystä vyyhdin epämääräistä violettia lankaa, jolla ei ole nimeä. Kaipa Tiina sen jotenkin nimesi, mutta enhän minä nyt enää muista. Joka tapauksessa kyseinen vyyhti puhutteli minua värisävyillään ja epäilin, mihin kaikkeen se riittäisi.

Samoihin aikoihin (tai jo sitä ennen) Kalastajan vaimo esitteli omaa kauluriaan blogissaan. Halusin samanlaisen. Eihän minun onnettomasta violetista sellaista isoa ja muhkeaa tulisi, mutta mutta... Sitten projekti hautautui, kun mieleistä kauluriohjetta ei tullut sittenkään vastaan.

Kas näin:

Tavis-kauluri
lanka: epämääräinen violetti, kaikki män
puikot: 7,0 pyörö
kulutus: 109g
muuta: Itselle ylös aloitussilmukoita 80.

Samalla meni rikki 3 kg:n raja. (Vuonna 2009 neuloin 3373 g lankaa. Tänä vuonna sekin raja menee kepoisesti rikki... Viisi kiloa ei ole mikään mahdottomuus!)

Kesähelteillä... KYH.

Onnettomaakin onnettomin KYH-tilanne

KYH eli Kesäyön hullutus on kosahtanut pahasti. 10 aloitettua työtä, yksi valmis ja kaikki muut kesken. Tosin 9.6. tehdystä hirsimökkitilkusta on langat vain päättelemättä.

Muuttohan tähän on vaikuttanut. Ei vain yksinkertaisesti jaksa. Ei pysty. Ei kykene. Pyörii monta muuta asiaa mielessä.

Ehkä mä vielä tässä joku ilta (aattona?) niitä kyhäilen jalkapalloa katsoessani ja päivitänkin tähän postaukseen, mikäli useamman teen, mutta en lupaa mitään! Kaiken muun hyvän lisäksi seilaamme nyt kahden asunnon välillä kantaen tavaroita. Nyt meillä on uudessa asunnossa jo jääkaappi täynnä ruokaa, mutta ainoastaan parvekkeella tuolit :) Tasan ei käy onnen lahjat...

Mutta niin, tämänhetkinen tilanne: 10/26. En varmaan pääse siihen 26:een.

• 1.6. kämmekkäät (7 Veljestä)
• 2.6. sukat (Maija)
• 3.6. amigurumi (Maija)
• 4.6. pitsikukka (Kotiväki)
• 5.6. patalappu (Hahtuva)
• 6.6. kaarrokepusero (Rose Mohair)
• 7.6. kauluri (joku liila) 109g
• 8.6. sniikkerit (Marjaretki?)
• 9.6. hirsimökkitilkku (erä jämiä)
• 10.6. hirsimökkitilkku 2 (jämiä)

Samoin on vähän käynyt fufoilujen. Ufot ovat jossain pölyttymässä, yhtään ufoa en ole löytänyt. Kesätauko vissiin neulonnassa... Tosin voisin virkkaillapuuvillalangoista jotain pientä...

Seuraavaa päivitystä en uskalla luvata varmaksi. Voipi tulla jopa kahden viikon tauko, mutta silloin kyse on minusta johtumattomista syistä. Nettiliittymämme tarjoaja sanoi, että netin siirrossa voi mennä jopa kaksi viikkoa! --- Silloin kyllä on aikaa neuloakin ;)

Mitä maittavinta ja mahtavinta juhannusta! Mitä kauneinta mittumaaria!

Suunnittelua

Stressitason laskusta merkkejä ilmassa.

Nyt on hoidettavana enää se muutto.

Ja saatettava KYH-projektit ajan tasalle. Lähden taas mökkeilemään. Pitää ottaa pieniä nöttösiä lankaa mukaan ja aloittaa monta projektia, jotta ensi viikolla ei ole sen suurempaa ahdistusta.

KYH-projektit laahaa perässä

Olen viikon jäljessä projekteissa. Se on aika paljon...

Toisaalta taas hirsimökkitilkku on 8. ja 9. palaa vailla.

Yritän saada aloituksissa itseäni niskasta kiinni enkä jäädä tilkun tavoin junnaamaan. Paljon aloituksia ja sitten heinäkuussa sileäksi suurin osa.

Tuo tilkku on kyllä mielenkiintoinen. Oppii ainakin uuden tekniikan. Haaveilen jo isosta viltistä tai jopa sängyn päälle levitettävästä peitosta.

Ei auta. Uusia aloituksia on tehtävä, jotta pääsisi taas vauhtiin KYH-projektien kanssa.

Kirjojen ennakkosensuurista noussutta pohdintaa

En ole yleensä mitenkään poliittisesti suuntautunut ihminen ja harvoin myös otan blogissani kantaa poliittisiin debatteihin, koska niihin sotkeutuessa joutuisi sotkeutumaan sanoissaan aivan kuin pääministeri konsanaan.

Niinpä pysyttelen yleensä hiljaa.

Sen sijaan nyt sattui aihe, joka on nostattanut pienen myrskyn vesilasissa. Kyseessähän ei ole mikään muu kuin wicca-uskontoa käsittelevää kirjasarjaa vastaan kohdistunut hyökkäys. Minua ei niinkään kiinnosta, millä motiiveilla hyökkäykseen on lähdetty, vaan pikemminkin seuraus.

Jos ja kun jokin valtataho voi vaikuttaa julkaistavaan materiaaliin, Suomen sananvapaus on suhteellisen pitkälti pelkkää sanahelinää. Yllättäen saman tien harrastettiin ennakkosensuuria ja kyseistä kirjasarjaa ei suomeksi julkaista.

Hyökkäys poiki saman tien ehdotuksen ikärajoista kirjoissa. Hymistelyä kuuluikin ja minäkin nyökkäsin – pöyristyneenä siitä, että kummityttöni luki Tyttö ja helmikorvakoru -teoksen – ikärajojen olevan hyvä juttu. Heräsin viikonloppuna kuitenkin miettimään, onko ikärajojen asettaminen mitenkään maltillista ja hyvää.

Kuvatallenteissahan ikärajat ovat olleet - ja sinällään ne ovat hyvät ohjaamassa vanhempien valintoja. Totuus on kuitenkin se, että kiellettyjä (olkoon sitten K13) leffoja katsovat 10-vuotiaat ja K18 on vain takakannen merkintä. Siipan kanssa olen pohtinut usein, mitä varten ikärajoja asetetaan, jos niitä ei noudateta. Varsinkin siippa on usein joutunut kaupassa tilanteeseen, jossa liian nuoret lapset kantavat vanhempien ostoskärryihin kyseiseltä lapselta kielletyn pelin. Vanhemmat eivät ole kiinnostuneita ikärajoista tai he eivät ymmärrä. Pitäisikö myyntiä vielä tiukemmin kontrolloida?

Jos kirjoihin tulee ikärajat (ja niitä muuten on lapsille suunnatussa kirjallisuudessa jo suositusikärajojen muodossa), mitä se käytännössä tarkoittaa? Millä ikärajojen noudattamista valvotaan? Lapset menevät kirjastoon, näkevät mielenkiintoisen teoksen ja lainaavat sen itsepalvelulla. Osaako automaatti sanoa, ettet voi lainata tätä kirjaa, koska olet liian nuori? Kysyykö kirjastonhoitaja kirjastoautossa lapsen ikää? Kuka jaksaa valvoa ja millä edellytyksin?

Jos kyse on taas suositusikärajoista, en näe ongelmaa sinänsä. Keskustelin hyvän ystävättären kanssa aiheesta ja hänkin muisteli lukeneensa alakoululaisena Kaurasen Sonja O:n. Lapsi osaa yleensä nostaa lukemastaan ja näkemästään itselleen sopivat aihelmat ja aiheet ja käsitellä ne oman ymmärryksensä varassa. Totta kai jotkin esitetyt asiat saattavat olla hyvinkin ahdistavia...

Tiukka kontrollointi ei kuitenkaan voi kirjojen kohdalla olla ratkaisu. Kirjojen suhteen se myös on nähdäkseni täysin mahdotonta. Jos lapsi haluaa sivistää itseään ja tutustua aikuisten kirjoihin, en näe siihen mitään estettä. Vanhemman, opettajan tai kansanedustajan tehtävä ei ole suitsia lapsen tiedonhalua, vaan pikemminkin tukea sitä. Suositella sopivaksi katsomiaan teoksia ja keskustella lapsen ajatuksia askarruttavista kysymyksistä.

En silti soisi, että pieni kummityttöni, josta on kasvamassa kovaa kyytiä pahimmassa murkkuiässä oleva teini, menettäisi lapsenuskonsa ihmisiin lukemalla aikuisten kirjallisuutta. Jos hän kuitenkin kokee, ettei heppa- ja koirakirjoilla ole enää hänelle mitään tarjottavaa, voin aina suositella hänelle jonkin muun vaihtoehdon. Ja tarpeen tullen keskustella kummityttöni kanssa hänen ajatuksistaan ja lukukokemuksestaan.

Köh, Köh - ai KYH?

KYH-projekteista ainoastaan yksi on valmistunut - saman päivän aikana vieläpä. Olen siirtänyt tähän mennessä aloitetut projektit jo laatikoihin odottamaan muuttoa.

Vielä hajakeriä on ympäri kämppää, joten niistä aion taikoa seuraavia projekteja. Viime aikoina ajatukset ovat askarrelleet täysin muissa asioissa kuin kesäyön hullutuksissa, joten olen pari päivää jäljessä aikataulua.

Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu...

Pakka ylösalaisin

Elämä on ollut yhtä hullun myllyä viime viikon ajan. Tiedättehän: päättävät heräävät siihen, että pitäisi saada arvosanat koostettua ja jotain puuttuu. Opettaja metsästää numeroita. Äidit ja isät soittelevat perään, kun pikku Petterin todistuksessa on vääränlainen arvosana.

Ja se epävarmuus. Olen ollut hyppiä seinille, koska jatkosta ei ole päätetty ja tullut mitään selvyyttä. Rauhassa odottaminen on vaikeaa ihan oikeasti.

Kunnes sitten katson eräänä iltana puhelinta ja huomaan, että minulle on soitettu. Ilahdun, sillä tiedän, että nyt on työpaikka tiedossa. Sellainen koulu, joka olisi vaihtelua ja aivan erilaista; sellainen koulu, joka asettaisi uusia haasteita. Miellyttäviä haasteita. Ilahdun ja haaveilen, kuinka elämä lähtisi rullaamaan taas uudella teholla. Eihän nyt illalla sinne voi soittaa, soitan seuraavana päivänä töistä, päätän.

Töissä tuntuu kuin olisin jotain velkaa nykyiselle paikalle. Niinpä aion antaa sille viimeisen mahdollisuuden, joskin olen uhonnut siivoavani työpöytäni ja kantavani materiaalit mukanani pois. Ja etten varmasti rukoile työpaikkaa. Päätän siirtää puhelua sen verran, että käyn kysymässä, mikä on tilanne. Saan töitä. Puoli tuntia myöhemmin puhelimeni soi ja edellisen illan soittaja kysyy, mikä on minun tilanteeni.

Päätös on tehty. Jatkan nykyisessä työpaikassa.

Illalla vielä pohdin, teinkö väärän päätöksen.

---

Olen edelleen hieman kahden vaiheilla sen suhteen, teinkö oikean ratkaisun. Tämä vuosi on ollut äärettömän raskas, joten luultavasti tein. On vähän helpompi jatkaa siitä, mihin on itse jättänyt asiat. Ja on vähän helpompaa, kun tietää, miten päätöksenteko työpaikalla sujuu ja tuntee työtoverit. Minulla ei ainakaan nyt olisi energiaa opetella uuden talon tavoille. Vanhassa vara parempi, nääs.

KYH, kesä ja kärpäset

Olen tänään aloittanut eilisen neuleen.. Tai itse asiassa virkkauksen. Aloitin aivottoman virkkauksen jämäkerästä. Siitä ehkä tulee amigurumi, mikäli saan siihen jotain tolkkua. Jos en, niin huonosti menee.

Tänään aloitan vielä toisen työn, tälle päivälle. Otin mohairkerän esiin, mutta ohjelehti on tietenkin hukassa. Tarkoitus on luoda silmukat kaarrokepuseroa varten.

Kesäloma, KYH, kipeänä.. Mikä mainio kolmen k:n yhdistelmä!

2. kesäkuuta: sukat

Mulle tulee varmaan jossain vaiheessa ideapula. Kaivoin lankakorina toimivaa pyykkikoria ja löysin joululta jämäkerät (ja yhden ehjän) Maijaa. Tein kyseisestä langasta joululahjaksi sukat, joten nyt sama vihreä huusi sukiksi pääsyä.

Ehdin tehdä jo vahvistetun kantapään ensimmäiseen sukkaan.

Huomenna on varmaan aloitettava joku vähän pienempi työ, koska on aika epätodennäköistä, että saisin heinäkuun loppuun tehtyä useamman parillisen duunin. Eihän mulla riitä edes sukkapuikot!

Onkohan täällä menossa sytomyssykampanjaa? Voisi olla kätevää neuloa myssyjä sinne...

Ei pidä ottaa stressiä. Kohta alkaa loma!

Montgomeryä

Rakastin lapsena yli kaiken iki-ihania tyttöromaaneja, kuten Alcottia ja Montgomeryä. Rakastin Uuden Kuun Emiliaa ja Vihervaaran Annaa, unohtamatta sisarusparvea. Salainen puutarhakin vei mukanaan.

Nyt sitten suomalaiset kustantajat (tarkemmin sanottuna Minerva) ovat tehneet kulttuuriteon ja suomentaneet tuntemattomampia kuuluisuuksia L.M. Montgomeryltä. Ostin omakseni Marigoldin lumotun maailman viime viikolla ja sain sen toissa iltana luettua.

Toisin kuin Emilialla tai Annalla, Marigoldilla on sentään toinen vanhemmista elossa, äiti nimittäin. Teos keskittyy Marigoldin lapsuusvuosiin ja päättyy teini-ikäisen Marigoldin seikkailuihin. Luvut koostuvat jännittävistä episodeista, joita Marigoldille sattuu. Kaikista parhaiten teoksessa onnistutaan luontokuvauksissa.

En tavoittanut Marigoldissa samanlaista taikaa kuin Anna-kirjoissa... Teokseen tulee varmaan palattua jossain vaiheessa useamman vuoden päästä.

Pitääkin nyt kesällä ottaa tehtäväksi lukea kaikki Annat uudemman kerran.

1. kesäkuuta: kämmekkäät

Dodiin. Nyt on kesäyön hullutukset saatettu puikoille ja puikot heilumaan. Kello on jo paljon -- liikaakin, joten päivityksestä tulee lyhyt ja ytimekäs.

Siippa ei voi enää valittaa, etten tee sille mitään. Aloitin ensimmäisenä siipalle lupaamani kämmekkäät (lupauksesta kulunut jo yli puoli vuotta).

KYH-päivitykset ja tekeleet löydät varmimmin rullaamalla aivan sivun alalaitaan ja alapalkkiin. Pyrin päivittämään aina sunnuntaisin blogiin, missä mennään, mutta tuonne ehdin laittaa lähes joka päivä uudet aloitukset (ja ehkä jopa valmistumiset).

Nyt droppia naamaan ja kisakunto päälle. Nenä valuen ei ole kivaa neuloa ;/