Osa I

Pitkästä aikaa bloggaan - ja nytkään ei ole neulejuttuja. Ei ole vain tuntunut bloggaamisen arvoiselta, koska en ole ehtinyt mitään. Vai pitäisikö kirjoittaa siitä, miten tänne nurkkiin on pesiytynyt joku, jolla on minua enemmän karvoja ja joka on samanpituinen? 

Anyway, olen kyllä neulonut. Kunhan saan pääteltyä lankoja, niin bloggaan niistä, mutta pitkästä aikaa olen lukenut. Olen aloittanut myös kirjoittamisen.

Minulla on ollut aika omituinen suhde J. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan. En ole halunnut lukea sitä, koska olen nähnyt elokuvan. Ylipäätään vierastan kirjoja, jotka on leimattu kaanoniin kuuluviksi ja jotka pitäisi lukea, koska "ne ovat niin uskomattoman hyviä!!!!1111" Kuten ennenkin, minut sai kirjaan tarttumaan työ. Nyt voin ylpeänä ilmoittaa, että olen lukenut Sormusten Ritarit. 

Pidinkö? Pidin ja en pitänyt. Pidin kuvauksista, mutta monen monet runot ja laulelmat menivät ohi silmien, en löytänyt runonpoljentaa läheskään aina (tosin siihen saattoi vaikuttaa vierellä keskustelua yrittänyt puolikas, ei kuitenkaan puolituinen). 

Uuvuttavaa luettavaa, kun on tottunut siihen, että lukee vain jotain kevyttä iltaisin. Silti luin viimeiset kaksi lukua "Pakko nähdä, miten tämä päättyy" -mentaliteetilla. Siksi vähän väsyttääkin.

Pat

Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjailijoita oli L.M. Montgomery, jonka Anna ja Uuden Kuun Emilia olivat kiehtovia ja ihastuttavia hahmoja silloiselle minälläni. Mikä pettymys olikaan, kun luin uusia Anna-sarjan suomennoksia, Anna kun ei tuntunut yhtään samanlaiselta ja ihastuttavalta. Silti palaan yhä Uuteen Kuuhun ja Annan kolmeen ensimmäiseen teokseen aika ajoin yhä uudelleen. Niiden viehätysvoima ei ole kadonnut.

Tässä talven aikana olen lukenut vain sellaisia kirjoja, jotka jotenkin liittyvät työhön. Siitä samasta syystä eksyin kirjastossa nuorten osastolle ja löysin hyllystä L. M. Montgomeryn Pat-kirjat: Vanhan kartanon Pat ja Pat, vanhan kartanon valtiatar.

Ensimmäisen osan lukeminen venähti. Se seilasi yöpöydällä usean viikon ajan, enkä saanut siitä kunnollista otetta. Pat tuntui halvalta Emilian ja Annan kopiolta: Emilian leimahdukset ja rakkaus ympäröivään luontoon; Ted olikin Jingle, kuvataiteiden sisään arkkitehtuuria rakastava pieni poika, josta tuli päähenkilön hyvä, läheinen ja rakas ystävä. Patrician paras ystävä Bets muistutti silmissäni Annan Dianaa jne. Ja miten mua ärsyttikään kolmen pisteen jatkuva käyttö!

Loppua kohti Silver Bushin Pat eteni paremmin ja päähenkilökin sai lisää syvyyttä. Toinen osa oli helpompi lukea, vaikka siinäkin henkilögallerian kierrättäminen muistutti Annan unelmavuosien ja Emilian ihailijanuorukaisia. Juonenkäänteetkin olivat tyypillisiä Montgomerylle. Niin kuin Patin enokin, minäkin rakastan loppuja, jotka solmivat päät yhteen.

Tuli mieliteko lukea Anna-sarja kokonaisuudessaan. Sitä ei olekaan tullut moneen vuoteen.

Sydämessäni on aina paikka perinteisille tyttökirjoille.

Vettä vain

Kävin pitkästä aikaa entisen kotikuntani kirjastossa. Päätarkoituksenani oli lainata avoimen yliopiston opintoja varten tenttikirja, mutta askelet veivät kuin itsestään Tänään palautetut -hyllyn luo. Sieltä sitten nappasin mukaani mm. Kajsa Ingemarssonin uutuuden Vettä vain (2010).

Chick-litinä Vettä vain toimii ihan kohtalaisesti. Päähenkilönä on kirjailijatar Stella Friberg, joka roikkuu dekkarimyyntilistojen kärjessä. Stella painottelee niin julkisuudenkin kuin putkiremontin aiheuttaman myllerryksen keskellä. Samalla ihmissuhdepalat sekoittuvat jouhevasti.

Tarinassa mukana kulkee Fribergin kymmenennen ja viimeisen dekkarin kirjoittaminen ja tarina itsessään.

Mielenkiintoisinta oli seurata kirjailijan painia työn parissa, mutta ihmissuhdekuviot olivat jo alussa hyvin selkeät, joten ne eivät tuottaneet juurikaan yllätyksiä. Menettelee iltalukemisena.

Tällä hetkellä työstän Pelle Miljoonan Kreutzbergiä.

Baskervillen koira

Minulta puuttui suuria päänahkoja lukulistassa. Nyt sinne on päässyt ainakin yksi: Arthur Conan Doylen Baskervillen koira.

Aloitin tuota kyseistä kirjaa keskiviikkona yhden luvun verran. Eilen illalla tempaisin sitten loputkin Sherlock Holmesin ihmeellisestä seikkailusta.

Mielestäni Holmes on ylimielinen, jopa jossain suhteessa itserakas. Ja miten hän kohteleekaan onnetonta tohtori Watsonia, joka ilmiselvästi palvoo mestarietsivää ja tekisi kaikkensa tämän puolesta!

Doylen parivaljakko on innoittanut kaikkia myöhempiä salapoliisiromaanien kirjoittajia. En ihmettele miksi. Ensinnäkin kerronnassa on sellaista vetoa, että sitä lukee ihan mielikseen. Toisekseen parivaljakko on toisilleen nasaillessaan hauska ja huvittava. Sitä paitsi kaksi silmäparia on aina parempi kuin yksi..

Luettavaa itselleni

Haluan lukea vuonna 2011 seuraavat kirjat:

• Homeros: Odysseia - kuuluu yleissivistykseen siinä mielessä kuin minä sen omalta osaltani koen; eurooppalaisen kirjallisuuden kulmakivi
• Virginia Woolf - yhtäkään tiettyä kirjaa en osaa nimetä, mutta haluan tutustua tuotantoonsa. Katson vaikkapa jostain kirjalistasta teoksen, johon tutustun.
• J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - fantasiakirjallisuuden helmi, josta tehdyt leffat olen nähnyt, mutta jota en ole itse kahlannut. Kuuluu mielestäni yleissivistykseen, joten paikkailen omaa tietämättömyyttäni.
  
• Ernest Hemingway: Vanhus ja meri - klassikkoasemansa tähden.
• Thomas Mann: Taikavuori tai Buddenbrookit - ollut jo pidemmän aikaa tutustumislistalla, mutta en ole saanut aikaiseksi.
  
• Sofi Oksanen: Puhdistus - ehkäpä ainoita suomalaisia teoksia, jotka pitää lukea joskus.

Aika lailla käännökirjallisuuden pariin tuo listani menee, mutta perusteltakoon sillä, että olen huono suomalaisen kirjallisuuden lukija. Ja kun sanon, että olen huono, niin sitä todellakin olen. Luen enemmän käännöskirjallisuutta.

Lisäsin alapalkin, jossa seuraan, mitä kirjoja on tullut luettua. Pidin joskus kirjapäiväkirjaa, mutta nykyään aika ei riitä bloggaamisen ja räveltämisen (ravelry) lisäksi vielä kolmanteen asiaan, joten paras vain jatkaa tällä samalla tiellä. Ainakin jossain on ylhäällä, mitä sitä on joskus tullut luettua.

Keskisuomalaisen sata kirjaa

Keskisuomalainen keräsi kuluneen vuoden aikana ihmisiltä mielipiteitä siitä, mitä kirjoja suomalaisten tulisi lukea. Ehkäpä tämä lista on parempi suomalaisten mieleen kuin BBC:n vastaava.. Tai ainakin mä sain osumia paremmin ;)

Bongasin tämän listan alun perin Facebookista, tuosta kaiken pahan alusta ja juuresta, mutta julkaisen sen täällä muiden kuin kavereiden iloksi.

Eli boldatut on luettuja teoksia, kursivoidut kesken jääneitä tai muuten hyllyssä olevia, omia kirjoja. Aion kyllä ne joskus lukea. Ehkä.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta - hyllyssä, miehekkeellä
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3 - jäin jonnekin toiseen osaan
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille - hyllyssä, miehekkeellä
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli - hyllyssä, itselläni enkä ole avannutkaan
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha - hyllysä itselläni, en ole avannut
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut - hyllyssä, matkalaukussa, jossain enkä ole avannut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli - melko varmasti jossain itselläni ja onkin: saksaksi
60. Günther Grass - Peltirumpu - jäi kesken aurinkoisena kesäpäivänä viltillä maatessa
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva - jäi kesken
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään - hyllyssä, en muista olenko avannut
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju - melko varmasti hyllyssä, en ole avannut
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira - hyllyssä liiankin varmasti, en ole avannut
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi - tästä en ole varma
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän - tästäkään en ole varma
100. Jan Guillou - Pahuus

Luettua

Joulu alkaa lähestyä. Siinäkin mielessä, että töissä on helpottanut kiire. Olen pirteämpi kuin normaalisti tähän vuodenaikaan, vaikkakin nenä vuotaa kuin seula. Sullon ajatukset tekemättömistä työtehtävistä kauas takaraivoon, johonkin sellaiseen kohtaan, josta ne eivät nouse häiritsemään keskittymistäni.

Vapaapäivät ovat ansaittuja.

Silloin on aikaa olla itsekseen.

Silloin on aikaa lukea.

Tällä kertaa tartuin Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon -teokseen. Sitä oli kehuttu ehkä liikaakin, joten minulla oli epäilykseni. Onneksi pidin siitä.

Kaurismäkeläinen kerronta, lyhyitä kuvauksia ja yllättävä "me huomaamme"-kertoja loivat nautinnollisen lukukokemuksen. Suomalaista proosaa parhaimmillaan.

Sartrea ja nuortenkirjoja

En olekaan pitkään aikaan postaillut mitään kirjallisuusaiheisia postauksia.

Minulla on itse asiassa menossa luku-urakka, sillä tarkoitukseni on lukea kaikki teokset, joista oppilaat tekevät kirjaesitelmän.

Tähän liittyen luin sitten Tuija Lehtisen Mopon. Mulla ainakaan ei ole jäänyt päähän, olisinko lukenut sitä aiemmin, mutta tarina kuulosti niin tutulta, että se olisi voinut olla mahdollista. Mua kiehtoi Mopossa moniäänisyys. Tarina itsessään ei ollut kovin hääppöinen.

Muuten vain -lukemista oli sitten kirjastosta nappaamani Sartren Muuri. Teoksessa on viisi novellia, joista jokainen käsittelee jotenkin epäjärjestystä ja ihmisen kuohuntaa. Pidin varsinkin niminovellista, mutta viimeiset kaksi jättivät suhteellisen kylmäksi. Musta on vain jotenkin niin hienoa, että Sartre on kieltäytynyt kirjallisuuden Nobel-palkinnosta.

Kohta se alkaa... Täytyy ottaakin heti alkuun langat esiin, jotta heti herättyäni voin aloittaa silmukoiden luomisen. Satokausi käynnistyy!

Mutta niin, mulla oli ihan postattavaakin. Nimittäin taas yksi teos, jonka ehdin lukea viikonlopun aikana. Lainasin perjantaina muun muassa Alan Bennettin Epätavallisen lukijan. Bennett on takakannen mukaan "Britannian tunnetuimpia kirjailijoita, dramaatikkoja ja humoristeja." Voin allekirjoittaa huumorin ja jopa draaman tajun. Teos oli hykerryttävän hauska. Se teki myös hyviä huomioita kirjallisuudesta ylipäätään ja käsitteli kaanonin diskurssia. Jotenkin ihastuttavaa, ettei kirjallisuuden tarvitse olla korkeakirjallisuutta (mitä se sitten onkaan) ja että kuka tahansa voi lainata mitä tahansa. Lainausjärjestelmä kunniaan!

Hain eilen myös postista odotetun paketin. Olin tilannut Mary Oljen sukkateoksen, joka tuli kuin pisteeksi i:n päälle satokautta ajatellen. Tahdonkin tehdä urheilusukat!

Luettua

Olen ylittänyt itseni jo nyt luettuani kaksi kirjaa viikon aikana.

Luin ensimmäiseksi Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajan, jonka ostin keväällä kirjamessuilta tarjouksesta. Olen jo monesti aiemminkin sanonut, että Huovinen on niitä kirjailijoita, joita oikeasti arvostan. En ole lukenut pitkään aikaan mitään niin koskettavaa kuin Pojan kuoleman. Niinpä odotin Huovisen teokselta paljon siihen tarttuessani. Kieli oli juuri niin värikästä, niin eloisaa ja silti kuitenkin niin sympaattista, säälivää kuin voikaan olla, kun kuvataan suomalaista sotainvalidia, joka uskoo isänmaahansa mutta myös ihmisten hyvyyteen. Rakastan Huovisen kerrontatyyliä ja hiljaista huumoria! Niinpä uskaltauduin lainaamaan kirjastosta Konsta Pylkkäsestä kertovan teoksen...

Tänä aamuna heräsin hyvin nukutun yön jälkeen voimaantuneena, valmiina kohtaamaan arjen. Lauantait kuitenkin ovat minulle suurta rakkautta, sillä aamuisin ei ole kiire mihinkään. Kahdeksan jälkeen siis nousin ja hain työlaukustani kirjaston kirjan, Enni Mustosen Morsiuskesän, jonka luin samalta istumalta. Jäin miettimään, miksi nykyhömppäromaaneista suurimman osan päähenkilöt ovat mukana ah-niin-jännittävällä media-alalla.. Ehkä se vain on pop ja rock ja hiphop. Sen sijaan Enni Mustosen kirjoitustavasta olen aina pitänyt, varsinkin hänen kirjoittamistaan sukusaagoista. Nytkin teksti oli vetävää, tarina vei hyvin eteenpäin, joskin juoni oli ennalta arvattava.

Voisinkin aloittaa seuraavan teoksen lukemisen...

Kaikki tuntevat sinkkunaiskirjat

... joiden äiti on Helen Fieldingin Bridget Jones -teos. Taitaa suomeksi olla Elämäni sinkkuna. No, no anyhow, onhan sinkkunaisista kirjoittanut jo Jane Austenkin aikoinaan, mutta varsinainen buumi nykynaisista, jotka vertailevat miesten penisten kokoa ja kyvykkyyttä rahalompakon suuruudella, alkoi Bridgetistä.

Olin lukenut kyseisen läpyskän joskus todella kauan sitten (luultavasti noin kahdeksan vuotta sitten) enkä muistanut siitä juurikaan mitään. Niinpä Bridget tuli uudelleen luentaan muuton aikoihin.

Bridget toki hymyilytti, mutta muuten se ei tarjonnut sen suurempaa elämystä. Kieli oli suhteellisen köyhää verrattuna kaunokirjalliseen kieleen. Sen sijaan tarkkailinkin muita ominaisuuksia: minkälaisia juonikonventioita tai hahmoja kirjassa on. Tietenkin suurimpana nousi esiin viittaukset Austeniin, mutta myös Bridgetin hahmo seikkailuissaan noudattaa Austenin päähenkilöitä. Nokkela, mutta ei liian nokkela. Ulkonäkökeskeinen (liiaksikin verrattuna Austenin hahmoihin), miehen metsästys mielessään (aivan kuin joku naissivuhenkilö Austenilla) jne.

Pitäisi varmaan lukea se jatko-osakin, sitä en muistaakseni ole edes lukenut aiemmin. Tosin mun muistiin jää vain hyvät kirjat. Eivät kaiken maailman yhdentekevät teokset.

Vakoilutrilleri

Ensimmäinen kosketukseni John le Carréen oli mitä luultavammin Uskollinen puutarhuri, jonka löysin kirjakaupan alennusmyynnistä useampi vuosi sitten. Kirja oli myös hyllyssäni suhteellisen kauan ennen kuin tartuin siihen. Le Carrén kirjoitustyyli piti otteessaan ja hankinkin myöhemmin muutaman muun teoksen. Itse asiassa le Carréa on syyttäminen graduni tutkimusotteesta.

Niinpä nyt Lapissa kirjastokirjojen poistomyynnissä oli ilmiselvää, että ostan herran teoksen Tapahtui Bonnissa (1968). Tyypillinen le Carré, joka pitää otteessaan ja vie mukanaan Bonnin kaduille ja Britannian suurlähetystöön, josta on kadonnut mies sekä nippu salaisia asiakirjoja. Kadonnutta Leo Hartingia lähtee metsästämään Alan Turner, joka Bonnissa huomaa, että diplomatia on vaarallinen laji.

Suosittelen lämpimästi le Carréa kaikille. Vaikka alun hidastempoisuus on uuvuttavaakin, niin loppu palkitsee ehdottomasti.

Montgomeryä

Rakastin lapsena yli kaiken iki-ihania tyttöromaaneja, kuten Alcottia ja Montgomeryä. Rakastin Uuden Kuun Emiliaa ja Vihervaaran Annaa, unohtamatta sisarusparvea. Salainen puutarhakin vei mukanaan.

Nyt sitten suomalaiset kustantajat (tarkemmin sanottuna Minerva) ovat tehneet kulttuuriteon ja suomentaneet tuntemattomampia kuuluisuuksia L.M. Montgomeryltä. Ostin omakseni Marigoldin lumotun maailman viime viikolla ja sain sen toissa iltana luettua.

Toisin kuin Emilialla tai Annalla, Marigoldilla on sentään toinen vanhemmista elossa, äiti nimittäin. Teos keskittyy Marigoldin lapsuusvuosiin ja päättyy teini-ikäisen Marigoldin seikkailuihin. Luvut koostuvat jännittävistä episodeista, joita Marigoldille sattuu. Kaikista parhaiten teoksessa onnistutaan luontokuvauksissa.

En tavoittanut Marigoldissa samanlaista taikaa kuin Anna-kirjoissa... Teokseen tulee varmaan palattua jossain vaiheessa useamman vuoden päästä.

Pitääkin nyt kesällä ottaa tehtäväksi lukea kaikki Annat uudemman kerran.

Lankakaupasta nappikauppaan

Naistenkirjallisuus on vallannut uuden alan. Käsityöt ovat hip! Aikaisemmin se on jo tajuttu maailmalla, mutta myös Tuija Lehtinen on ajanhermolla. Uusimpia Lehtisiä on nimittäin Nappikaupan naiset, jonka minäkertoja Saskia löytää elämälleen uuden suunnan nappikaupan myyjänä.

Mitään sen syvällisempää teoksessa ei tietenkään ole. Verrattuna Pieneen lankakauppaan Lehtisen teos jää onnettoman pinnalliseksi. Hahmot ovat paperisia ja on aivan päivänselvää alusta alkaen, kenet Saskia lopulta valitsee.

Ihan ok mökkikirja silti. Sai aivot nollattua englanninkielisen g-kirjallisuuden jälkeen.

Böll

Sain myös luettua Heinrich Böllin Mitähän siitä pojasta tulee? -teoksen. Lyhythän se oli (vähän päälle 100 sivua), ensimmäinen Böllin teos, jonka olen lukenut - mutta ei varmastikaan viimeisiä. Olen äärettömän kiinnostunut saksalaisesta kirjallisuudesta, joten käytännössä lukuelämys oli taattu jo etukäteen.

Böll kuvaa ennen kaikkea yksilön, itsensä, suhdetta ympäristöön. Elämän koulu kulkee mukana, mutta kuvaus kohdistuu, satiirisesti jopa, hulluun maailmaan ja ennen kaikkea natsi-Saksaan ja Hitlerin nousun vuosiin. Koulu on vain sivuseikka, pakollinen mutta sivuseikka. Kuvaus on myös opinhaluisesta pojasta, joka kuitenkaan ei tule toimeen koulun kanssa. Niinpä hän opiskelee itsenäisesti ja päätyy lopulta haluamaan kirjalliselle uralle.

Niin ja Böll rakastaa sulkeiden käyttöä, kuten minäkin. Sukulaissielu siis ;)

Täytyy etsiä käsiini lisää Böllin teoksia, tämän löysin joskus aikanaan superhalvalla kirjakaupasta.

Valhallan viimeinen

Sain viimeinkin luettua Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoiden viimeisen osan, Saagan. Muinaismytologiat ovat kiehtovia, allekirjoitan sen edelleen, mutta trilogiasta Saaga petti pahemman kerran. Se ei enää kantanut samalla tavoin kuin Freija tai Idun.

Kokonaisuutena trilogia oli kuitenkin ihan jees. Se piti otteessaan, se antoi ajattelemisen aihetta. Mitä jos oikeasti naiset hallitsisivat maailmaa? Yhä? Mitä jos naisen vaistoin ohjattaisiin kaikkea toimintaa? Entä jos vielä juhlittaisiin samalla tavoin, pakanamenoin, jumalia?

Kiehtovaa.

Satiiria

Viimeisten 12 viikon aikana on tullut tutustuttua erilaisiin kirjoihin oikein urakalla, blogaaminen on vain jäänyt väliin. Aloitan lähes uusimmasta kirjasta, jonka täällä mainitsinkin, nimittäin Jari Tervon Koljatista, joka nosti viime syksynä myrskyn vesilasissa.

Teos lytättiin valtamedioissa lähes täysin. Sen sanottiin olevan koulukiusaamista. Ei ymmärretty, miksi pääministeristä oli tehty Lahnanen, kun kaikki muut poliitikot olivat omilla nimillään. Raahattiin lakimiehiä uutislähetyksiin arvelemaan, poikiiko teos oikeusjuttuja.o

Hohhoijaa.

Koljatti on Suomen mittapuissa oikein erinomaista ja tarkkasilmäistä satiiria. Pääministeri Lahnanen pohtii poliitikon suhdetta mediaan ja kansaan. Mitä nyt sitten sekoilee, näkee tupeen lentomatkan ja ulkoministerin vessanpöntössä. Noin niin kuin ensisijaisesti. Ivan kohteena ovat marinettimaiset ja hampaattomat poliitikot sekä keskiössä tavallinen suomalainen mies, jolla sattuu vain olemaan onneton tuuri elämässään.

Voisin lukea nimittäin toiseenkin kertaan.

Messuiltu on

Jyväskylässä oli kirjamessut. Ja hyvinvointi- ja muotimessut. Vapaa-aikamessut. Ja viinimessut. Tosin jälkimmäisessä en käynyt.

No, kirjamessujen takia mä oikeastaan lähdin Jyväskylään. Tapasin ystäviä ja suuri suunnitelma oli se, etten ostaisi mitään, mitä en oikeasti tarvitsisi. Piti ostaa ammattikirjallisuutta, ostinkin neulekirjoja ja muutaman romaanin. Aina ei voi voittaa.

Olen ehtinyt ainoastaan selata Neuleita miehille ja ajattomista brittimalleista kertovan kirjan. Jälkimmäisen ostin vain palmikko-ohjeiden takia. Mitä sitä turhaan haaveilemaan brittiläisistä slipovereista, koska mun päällä ne näyttävät järkyttävältä. Neuleita miehelle taas lähti mukaan siksi, että myyjä sitä suositteli. Ja kaveri lupasi, että saan neuloa sille puseron. Odota, pliis, hetki. Moni muukin projekti on menossa.

Messuilta hain myös Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajan, koska arvostan Huovista kirjoittajana. Sen kaveriksi otin tarjouksesta Jumalat juhlivat öisin, josta olen kuullut vain pelkkiä kehuja.

Itse asiassa kirjaostokset-listalla olevan Super Cuten tilasin nettikaupasta. Aion siis tutustua amigurumienkin tekoon ehtiessäni.

Hyvinvointi-puolella ehdin tilata itselleni shampoota. Oli muuten aika kamalaa nähdä päänahan tilanne! Lisäksi ostin itselleni jumppavaatteet.

Ainoa huono puoli tässä messuilussa on se, että kahden viikon päästä (10.-11.4.) Jyväskylässä on käsityömessut. Varasin jo ystävän luota sohvamajoituksen. Sen sijaan messuille saan luvan kuulemma mennä ihan keskenäni. Tarvitsisin kyllä jonkun vahtimaan, etteivät lankashoppailut ryöstäydy käsistä.. Anyone?

Ympäri käydään ja yhteen tullaan

Törmäsin tähän kirjaan joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran. Sitä moitittiin tyttökirjallisuusklassikoksi, kovisteltiinkin, sillä sen maailmankuva oli kovin lapsellinen. Vai mitä mieltä ovat ne lukijat, jotka ovat joskus a) lukeneet tai b) kuulleet Eleanor H. Porterin Pollyannasta?

Ostin Pollyannan hetken mielijohteesta varmaan vuosi takaperin alennusmyynneistä, sillä nimi tupsahti kirjapinoja kiertäessäni mieleen. Kesti liki vuoden, ennen kuin tartuin kyseiseen opukseen. Ja kuinka se minua ärsyttikään!

Päähenkilönä on 11-kesäinen (myöhemmin parikymppinen) Pollyanna, joka levittää päivänpaistetta kaikkialle ympärilleen etsimällä kaikesta jotain hyvää ja iloista. Ihan hitusen ärsyttävää, sillä en ainakaan osaisi kääntää tilannetta päälaelleen joka asiassa. Illalla ennen nukkumaanmenoa mietin vielä, voiko joku oikeasti iloita siitä, että sokeana ei ole vielä menettänyt kuuloaan tai puhetaitoaan. Ehkä joku voi ja ehkä se jollekin on selviytymiskeino, mutta mutta...

Pollyanna kirjana on hyvin naiivi. Päähenkilö Pollyanna ei ymmärrä omaa viehätysvoimaansa, hänelle ei käy mitään ikävää, ellei pikkuriikkisiä sydänsuruja lasketa kirjan loppupuolella. Pollyanna on amerikkalaiseen tapaan hyväsukuinen (kuten Runotyttökin) ja orpo. Pollyannan ympärillä olevat ihmiset vain viehättyvät tästä ja yhtäkkiä kaikki onkin yhtä suurta sekamelskaa ja lopputulos on hyvinkin arvattava.

Tulipahan luettua ja sivistettyä itseään tyttökirjallisuuden varmaan ensimmäisellä klassikkoteoksella. Voin vannoa ja vakuuttaa, että niin Montgomery kuin myös Alcott pesevät Pollyannan mennen tullen ja ero maaliin tullessa on harvinaisen selvä.

Muutamia kirjahankintoja

Tammiale on paha asia.

Niin paha asia, että vaikka kuinka tietää, ettei mitään kannattaisi ostaa, niin siltikin ostaa. Paljon.

Ostin ne Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian kirjat. Saaga on ainoastaan lukematta, mutta sekin ajallaan. Ehkä joskus helmikuun puolivälissä, kun nyt on taas ollut niin kamalasti kiirettä. Ainakin edelliset osat aiheuttivat kirjojen ahmimista.

Lisäksi olen tainnut mainita, että minua kiinnostaa Lähi-idän tapahtumat. Niinpä ostin pokkarina Yasmina Khadran Bagdadin kutsun, johon en ole takakantta enempää tutustunut, koska aikapula on valtaisa... Kirja vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, sellaiselta, johon voi uppoutua pienissä erissä iltaisin.

Ostin myös Peter von Baghin Salaisen muistin, sillä kyseinen elokuvaguru vakuutti luennollaan. Vielä kun kirjaan sai omistuskirjoituksen, niin pakkohan tuo oli ostaa. Myönnän myös tietäväni elokuvan historiasta varsin vähän, joten tämä kirja lienee omiaan korjaamaan tiedollisia puutteita. Ehkäpä se myös – ja toivottavasti – innostaa katsomaan enemmän elokuvia. Aikeissa oli myös jo jonkin aikaa hankkia Uusi apulainen, joten sekin on nyt työkassissa kulkemassa.

Tänään sitten minut yllytettiin kirjaostoksille. Yksi kirja meni pöydälle odottamaan syntymäpäiväsankaria, joten se ei tullut itselleni – onneksi. Olin miettinyt kyseistä opusta jo aiemmin joululahjana (jo vuosi sitten!), joten nyt se todellakin tarttui mukaan, kun se alennuksessa kerta oli.

Ehkä paras löytö oli kuitenkin Heli Laaksosen kokoama Ilo joka elättelöö, joka tietenkin kertoo Lauri Tähkästä & Elonkerjuusta. Olen soitellut kyseisestä opuksesta pianolla kappaleita läpi, lueskellutkin sitä, mutta nyt se oli niin syntisen halpa, että pakko se oli ostaa pois. Vai mitä sanotte siitä, että maksoin kyseisestä opuksesta 4,70?

Onnistuin vielä sortumaan kaiken maailman laihdutuskirjoihin. Olen tässä vuosien aikana kerännyt roiman kokoelman pilateksesta kertovia kirjoja, joten ne osasin jättää sikseen, mutta mukaan tarttui Lucy Knightin kirjoittama Laihduttajan kuntokävely. Sovittiin shoppailuseuran kanssa, että voidaan lainata puolin ja toisin, koska miksi tietoa yksin pihdata (ja toisaalta mitä järkeä on ostaa kahteen otteeseen samaa kirjaa). En oikeastaan usko tällaisten kirjojen toimivuuteen, mutta toisaalta taas sieltä voipi saada hyviä vinkkejä liikkumiseen.

Talvi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Milloin pakkasta on yli -20 astetta tai jos ei ole, sataa lunta sen verran rankasti, ettei hiihtämään lähdöstä tule mitään. Tänään oli tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista, mutta märkä lumi, joka tulee vaakatasossa, ei oikein inspiroinut. Nyt illalla olisi jo ollut mahdollisuus hiihtääkin, tosin mitkään ladut eivät olisi olleet auki... Tänne ainakin on luvattu lumisadetta koko viikoksi, joten voi olla, etten alkavalla viikolla pääse lainkaan latuja avaamaan. Toivottavasti pääsisin!