KYHit 5/18

Heinäkuu meni menojaan ja KYH saman tien. Mitään hirveän suurta en ehtinyt tehdä, joten määrällisesti jäätiin vain vajaaseen kolmasosaan aloitetuista.

Kaulurin lisäksi ovat valmistuneet seuraavat:

Hirsimökkitilkkuja 3 kpl (näitä aloitin yhteensä 8kpl)



- Hirsimökkitilkuista tulee aikanaan viltti/sänkypeitto. Neljäs tilkku on lähes valmis ja näihin saa kulutettua niin helposti jämäkeriä, että ovat siitä hyvä duuni.

Pyyheklipsejä 2 kpl (1 työ)



- Tarkoitus oli alkuun tehdä kaksi kumpaakin väriä (2 eri työtä), mutta en ehtinyt/jaksanut kiriä enää loppuvaiheessa.

Yhteensä valmiita on siis 5/18.

Pompulahuivi

Joskus sitä innostuu ostamaan kivaa lankaa. Vähän ajan päästä kiva lanka alkaa aiheuttaa aggressivisuuspuuskia, sillä mikään ei onnistu millään. Purkua, kyyneliä, purkua. Kunnes löysin järkeistetyn ohjeen, Novitasta senkin, mutta lehtinumero on tällä kertaa hukassa.

Pari viikkoa sitten ei ollut mitään tekemistä, mikään ei varsinaisesti huvittanut, joten päätin selättää kyseisen Big Ball Funnyn. Selätetty. Ja tähän talouteen ei tule enää ikään tuollaista kammotuslankaa.

Pompulahuivi
ohje: Novita jotain
lanka: Schoeller + Stahl, Big Ball Funny Color
kulutus: 197g
puikot: 8,0

Sisko lupasi huostaanottaa tämän. Hyvä niin, sillä mun luota se ei saa kotia.

Hihatin

Löysin vahingossa kesäkuun puolivälissä itselleni lohenpunaisen hameen. Tarkoitus oli aloittaa juhlapukeutumisen valmistelu kenkien hankinnalla, mutta toisin kävi. Yläosana hameelle tulee hopeinen toppi, mutta esimerkiksi kirkkoon tarvitsisin jotain hartioita peittämään. Sopiva huivikin olisi löytynyt, mutta ajattelin iltojen viileyttä. Löysin kuin vahingossa Luxus Cottonia juuri sopivan värisenä -30% Prismasta. Enää puuttui malli.

Malliksi valikoitui jo aiemminkin neulottu hihatin, Anne-Maija Immosen suunnittelema ja Novitan Kevät 2009 -numerossa julkaistu ohje, joka oli vielä kaiken lisäksi laskettu kyseiselle langalle. Malli miellytti silmääni jo aiemmin harmaassa versiossa, joten tarvitsi vain enää neuloa.

Lapissakin ehdin kilisyttää puikkoja siihen tahtiin, että enää kotona oli jäljellä hihasta muutama kavennus, hihasaumojen ompelu sekä viimeinen joustinneule. Hihasaumoissa kestikin viime yöhön klo 01:een. Eeh..

Hihatin, Novita Luxus Cotton
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Kevät 2009 (malli 45)

lanka: Novita Luxus Cotton
kulutus: 404g
puikot: 3,0 ja 3,5

Kameran akku oli täysin finito. Lisään paremman kuvan, kunhan saan akun ladattua.

Kaikki tuntevat sinkkunaiskirjat

... joiden äiti on Helen Fieldingin Bridget Jones -teos. Taitaa suomeksi olla Elämäni sinkkuna. No, no anyhow, onhan sinkkunaisista kirjoittanut jo Jane Austenkin aikoinaan, mutta varsinainen buumi nykynaisista, jotka vertailevat miesten penisten kokoa ja kyvykkyyttä rahalompakon suuruudella, alkoi Bridgetistä.

Olin lukenut kyseisen läpyskän joskus todella kauan sitten (luultavasti noin kahdeksan vuotta sitten) enkä muistanut siitä juurikaan mitään. Niinpä Bridget tuli uudelleen luentaan muuton aikoihin.

Bridget toki hymyilytti, mutta muuten se ei tarjonnut sen suurempaa elämystä. Kieli oli suhteellisen köyhää verrattuna kaunokirjalliseen kieleen. Sen sijaan tarkkailinkin muita ominaisuuksia: minkälaisia juonikonventioita tai hahmoja kirjassa on. Tietenkin suurimpana nousi esiin viittaukset Austeniin, mutta myös Bridgetin hahmo seikkailuissaan noudattaa Austenin päähenkilöitä. Nokkela, mutta ei liian nokkela. Ulkonäkökeskeinen (liiaksikin verrattuna Austenin hahmoihin), miehen metsästys mielessään (aivan kuin joku naissivuhenkilö Austenilla) jne.

Pitäisi varmaan lukea se jatko-osakin, sitä en muistaakseni ole edes lukenut aiemmin. Tosin mun muistiin jää vain hyvät kirjat. Eivät kaiken maailman yhdentekevät teokset.

Vakoilutrilleri

Ensimmäinen kosketukseni John le Carréen oli mitä luultavammin Uskollinen puutarhuri, jonka löysin kirjakaupan alennusmyynnistä useampi vuosi sitten. Kirja oli myös hyllyssäni suhteellisen kauan ennen kuin tartuin siihen. Le Carrén kirjoitustyyli piti otteessaan ja hankinkin myöhemmin muutaman muun teoksen. Itse asiassa le Carréa on syyttäminen graduni tutkimusotteesta.

Niinpä nyt Lapissa kirjastokirjojen poistomyynnissä oli ilmiselvää, että ostan herran teoksen Tapahtui Bonnissa (1968). Tyypillinen le Carré, joka pitää otteessaan ja vie mukanaan Bonnin kaduille ja Britannian suurlähetystöön, josta on kadonnut mies sekä nippu salaisia asiakirjoja. Kadonnutta Leo Hartingia lähtee metsästämään Alan Turner, joka Bonnissa huomaa, että diplomatia on vaarallinen laji.

Suosittelen lämpimästi le Carréa kaikille. Vaikka alun hidastempoisuus on uuvuttavaakin, niin loppu palkitsee ehdottomasti.

Takaisin tunturista

Loma jatkuu..

Takana on aivan ihana viikko tunturissa, missä ilma oli helppoa hengittää ja sää helli - mutta ei aivan niin karmeissa lukemissa kuin etelän +30. Matka alkoi siis perjantai-iltana ja perillä oltiin lauantain puolella.

Tunturilomailuun kuului ennen kaikkea sauvakävelyä tuntureissa. Päivätaipaleet olivat n. 10km:n pituisia, mutta se maasto! Kiipesimme neljästi tunturin huipulle ja yhtä monta kertaa sieltä alas, eksyimme matkallamme ja taivalsimme sääskien syöttinä. Hillat olivat vielä raakileina, ainakin minun poluillani, vaan punersivat jo kovasti! Viikko lisää ja ensi vuoden lakat olisivat pakastimessa.

Porot kävivät lähellä ja vähän lähempänäkin kuin oli toivottua. Porokolari oli paluumatkalla enemmän kuin lähellä! Sen sijaan poroja myös vieraili mökkipihassa saakka, mikä aiheutti lievää hilpeyttä.

Bolerokin alkaa olla mallilla. Kerämääriä en osaa yhtäkkiä sanoa, mutta kunhan tässä alkuviikosta saan otettua tarpeeksi aikaa, niin tulee valmistakin näytille. Onhan mulla vielä se pompulahuivikin blogaamatta...

Sain myös luettua pari kirjaa, joista niistäkin on tulossa blogipostausta jahka ehtii..

Viimeinkin... sain mä netin kotiini

.. onnellinen oon ja vielä enemmän
JEEJEE
Viimeinkin - sain mä netin kotiini
alkaa bloggaus taas näillä helteillä

Ovatpas viimeiset kolme viikkoa olleet kovin tuskaisia. Tai oikeastaan, olen vieroittautunut internetistä suhteellisen hyvin, joten nyt pitää alkaa taas sopeutua. Mutta saman tien ahkerille lukijoilleni jo pahoittelut: olen lähdössä tänä iltana viikoksi Lappiin, missä en taaskaan ole netin ääressä (takaisin siis 26.7).

Mutta mutta... Mitäs tässä on kolmen viikon aikana tapahtunutkaan? Muutto oli kamala. Helteet alkoivat heti juhannuksen jälkeen toden teolla, jolloin aloimme siirtää tavaraa uuteen kotiin. Järkyttävä kuumuus, hikiset päivät autossa ja vanhassa asunnossa. Vanhan asunnon luovuttaminen tuntui taivaalliselta, mutta heti sen jälkeen iski arki vasten kasvoja. Uudessa asunnossa odottivat vielä kaikki pakaasit.

Ai niin, ja olihan tässä myös pyykinpesukonekriisi. Vaihtoni jälkeen pyykinpesukone oli ollut varastossa tähän viikkoon asti. Tietenkään se ei toiminut ja alkoi armoton takuutodistusten metsästäminen. Tässä välissä olin ehtinyt tietenkin muuttaa vanhaan yhteiseen asuntoon siipan kanssa ja nyt tähän uuteen. Ja olin ollut vaihdossa. Missä ihmeessä paperit muka ovat? Sain sitten viimein selvitettyä, miten vanha kone on ja luojan kiitos, siinä oli takuuta jäljellä! Tänään sitten aamupäivällä kävi korjaaja ja nyt pyörii ensimmäinen koneellinen pyykkiä uudessa kodissa. Ei enää pesutupia!

Asettautuminen on yhä kesken. Pahasti. Sen verran kuitenkin saimme järjestystä aikaan, että nyt ylimääräiset tavarat ovat kaikki varastossa ja tietenkin tärkeimmät (=käsityötarvikkeet) olohuoneen nurkassa. Eilen sitten viimein tartuin puikkoihin muuttohässäkän jälkimainingeissa. Minun piti löytää malli puuvillaboleroon, joten selasin kaikki Novitan lehdet läpi ja samalla huomasin sellaisia malleja, joita en enää muistanutkaan. Aloitin helpoimmasta (sillä boleromallin valinta oli yllättävän vaikeaa) ja neuloin sen kammottavan pompom-langan pitkäksi kaulahuiviksi. Vielä on päättelyt tekemättä ja neule punnitsematta, mutta onneksi pääsin langasta eroon. Sen jälkeen tartuin vielä puuvillalankaan (Luxus Cotton), sillä siippa avitti suosiollisesti minua mallin valinnassa. Parhaillaan on toinen kerä menossa hihattimessa.

KYH-projektit ovat olleet muutosta asti jäissä. Saa nähdä, saanko niitä kuinka monta loppuun vietyä ennen heinäkuun loppua.

Nyt on pakko jatkaa surffailua. Olen ihan pihalla siitä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Tsau!

EI NETTIÄ VIELÄKÄÄN

Meille ei suuri internettoimittaja ole vieläkään suvainnut toimittaa internetiä. Niinpä hiljaiselo jatkuu määräämättömän ajan tai ainakin niin kauan, että saamme internetin uuteen asuntoon.

Tässä välissä olen muuttotohinoinut jo uuden kodin sisustuksen kuntoon lähes kokonaan, käynyt mökillä nauttimassa auringosta ja järvimaisemasta ja menettänyt myös rakkaan perheenjäsenen, joka poistui koirien taivaaseen 10-vuotiaana.

Eli myös surua ollut ilmassa helteistä huolimatta.

Rauhaa ja helteitä arvon lukijat!