Ooh, voitin kerrankin ja mitä mä voitinkaan! Voitin Outo lintu linnassa -blogin joulukalenteriarvonnasta ihastuttavan kirjapalkinnon: nimittäin Pikkusankari-kirjan. Kirjan tilaus lähti vasta tänään aamulla.. Sitä varten piti soitella mm. lapsukaisen strategisia mittoja.
Itse asiassa aloin ihmetellä, mitä ihmettä varten blogiin on tullut liikennettä Raikun blogista ja sitten otin ja kävin kurkkaamassa Outo lintu linnassa -blogia ja yllätyin iloisesti! Sitten alkoikin armoton sähköpostin metsästys, sähköposti oli joutunut roskaposteihin tsiljoonien mainospostien joukkoon.
Tällaisissa tapauksissa kannattaa aina jonkun huudella mulle vaikkapa blogin kommenteissa, ne nimittäin tulevat mulle hyväksyttäviksi sähköpostiin, joten ne eivät katoa jonnekin roskapostikorin syövereihin.
Jos nyt lahja ei ehdikään jouluksi, niin sitä mukavampi se on antaa joulun jälkeen. Lapsella muutenkin on lahjaähky joulun tienoilla, joten sillä varsinaisella lahjanantopäivämäärällä ei sinällään ole mitään väliä... Uskon nimittäin, ettei 1-vuotias vielä ihan ymmärrä, milloin on saanut minkäkin lahjan ;)
tiistai 11. joulukuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
Jouluun on vain hetki
Tänään oli äärimmäisen huono päivä. Maanantait eivät vain taida olla mua varten, näin pitää jo uskoa.
Auto alkoi temppuilla tänään. Olin jo varma, etten pääse kotiin asti, sen verran kauhea oli ritinä ja ratina, kun hissuttelin työpaikan pihaan ja peruuttelin pois pihasta. En uskaltanut ajaa mihinkään.
Mitä tekee neuvokas opettaja? Neuvokas opettaja tietenkin soittaa luottohenkilölleen, jonka puoleen kääntyy aina tiukan paikan tullen. Neuvokas opettaja saa huollon osoitteen, ajaa sinne. Matkalla hän kuuntelee autosta jatkuvasti kuuluvaa ritinää ja kirskuntaa kauhuissaan maalaten piruja eteensä ja ollen varma siitä, että auto leviää kesken matkan. Opettaja napittaa kelloa kuin anellen viisareiden siirtyvän taaksepäin edes kymmenkunta minuuttia, jotta saisi auton vielä pikahuoltoon. Päässä raksuttaa laskin, joka laskee, missä vaiheessa kannattaa maksaa vielä omasta pussista ja milloin kannattaa ottaa autovakuutuksesta kaikki hyöty irti. Neuvokas opettaja selittää ystävälliselle huoltomiehelle ongelman laadun ja ystävällinen huoltomies lupaa tarkistaa auton kunnon. Taskulampun valossa huoltomies tutkailee auton alustaa (mihin neuvokas opettaja tietenkin nostaa kulmakarvojaan - onhan hän jo tajunnut itsekin kurkata, ottaako mikään maahan tai osuuko mikään renkaisiin) ja lopulta hyppää auton rattiin. Kun huoltomies sitten peruuttaa parkista, autosta kuuluu kahta kauheampi kirskuna, aivan kuin jokin olisi oikeasti ottanut kiinni ja pahasti. Sen jälkeen on hiljaista. Huoltomies ajaa ympäri pihamaan, kiihdyttelee ja palaa takaisin parkkiin. Auto on hiljaa, se hyrrää pehmeästi. Ongelma poistui. Huoltomies arvelee kiven juuttuneen jarrujen väliin eikä pyydä konsultaatiostaan mitään, vaikka työpäivänsä onkin jo ohi. Opettaja kiittää ja iloissaan asioiden saamasta käänteestä ajaa lähimpään kauppaan ja ostaa lohtulankaa, vaikka se onkin vain 7 Veljestä!
Sen verran sydän pamppaili, että oli saatava uutta neulottavaa. Tosin nämä ostokset olivat välttämättömiä joululahjoja ajatellen! Joulu tulee, enkä ole vielä ehtinyt aloittaa mitään joululahjatalkoita. Kiire, kiire taitaa tulla - toivottavasti ei kuitenkaan! Nyt kun maanantai kääntyy iltaa kohti, voin napsauttaa tv:n auki ja istahtaa joululahjatalkoisiin. Väreinä on valkoista, punaista ja sinistä. Niistä pitäisi tulla ainakin neljät joululahjat. Toivottavasti laskin oikein.
Tekisi mieli myös avautua siitä, miten Suuressa Käsityölehdessä on toteutettu ohjeita sellaisilla väreillä, joita ei ole tuotannossa. Toinen vaihtoehto on se, että lehti on mokannut langan nimen kanssa... Tiedä häntä... Joka tapauksessa täällä alkaa tonttuilut nyt!
Auto alkoi temppuilla tänään. Olin jo varma, etten pääse kotiin asti, sen verran kauhea oli ritinä ja ratina, kun hissuttelin työpaikan pihaan ja peruuttelin pois pihasta. En uskaltanut ajaa mihinkään.
Mitä tekee neuvokas opettaja? Neuvokas opettaja tietenkin soittaa luottohenkilölleen, jonka puoleen kääntyy aina tiukan paikan tullen. Neuvokas opettaja saa huollon osoitteen, ajaa sinne. Matkalla hän kuuntelee autosta jatkuvasti kuuluvaa ritinää ja kirskuntaa kauhuissaan maalaten piruja eteensä ja ollen varma siitä, että auto leviää kesken matkan. Opettaja napittaa kelloa kuin anellen viisareiden siirtyvän taaksepäin edes kymmenkunta minuuttia, jotta saisi auton vielä pikahuoltoon. Päässä raksuttaa laskin, joka laskee, missä vaiheessa kannattaa maksaa vielä omasta pussista ja milloin kannattaa ottaa autovakuutuksesta kaikki hyöty irti. Neuvokas opettaja selittää ystävälliselle huoltomiehelle ongelman laadun ja ystävällinen huoltomies lupaa tarkistaa auton kunnon. Taskulampun valossa huoltomies tutkailee auton alustaa (mihin neuvokas opettaja tietenkin nostaa kulmakarvojaan - onhan hän jo tajunnut itsekin kurkata, ottaako mikään maahan tai osuuko mikään renkaisiin) ja lopulta hyppää auton rattiin. Kun huoltomies sitten peruuttaa parkista, autosta kuuluu kahta kauheampi kirskuna, aivan kuin jokin olisi oikeasti ottanut kiinni ja pahasti. Sen jälkeen on hiljaista. Huoltomies ajaa ympäri pihamaan, kiihdyttelee ja palaa takaisin parkkiin. Auto on hiljaa, se hyrrää pehmeästi. Ongelma poistui. Huoltomies arvelee kiven juuttuneen jarrujen väliin eikä pyydä konsultaatiostaan mitään, vaikka työpäivänsä onkin jo ohi. Opettaja kiittää ja iloissaan asioiden saamasta käänteestä ajaa lähimpään kauppaan ja ostaa lohtulankaa, vaikka se onkin vain 7 Veljestä!
Sen verran sydän pamppaili, että oli saatava uutta neulottavaa. Tosin nämä ostokset olivat välttämättömiä joululahjoja ajatellen! Joulu tulee, enkä ole vielä ehtinyt aloittaa mitään joululahjatalkoita. Kiire, kiire taitaa tulla - toivottavasti ei kuitenkaan! Nyt kun maanantai kääntyy iltaa kohti, voin napsauttaa tv:n auki ja istahtaa joululahjatalkoisiin. Väreinä on valkoista, punaista ja sinistä. Niistä pitäisi tulla ainakin neljät joululahjat. Toivottavasti laskin oikein.
Tekisi mieli myös avautua siitä, miten Suuressa Käsityölehdessä on toteutettu ohjeita sellaisilla väreillä, joita ei ole tuotannossa. Toinen vaihtoehto on se, että lehti on mokannut langan nimen kanssa... Tiedä häntä... Joka tapauksessa täällä alkaa tonttuilut nyt!
perjantai 23. marraskuuta 2012
Horroksen keskeltä
Tuntuu siltä kuin olisin talvihorroksessa... Marraskuu ja pimeys aiheuttavat minussa horrostilan, joka ei oikein tahdo lähteä millään pois. Olenko neulonut mitään? En. Olenko kirjoittanut mitään? No en. Vaikea, vaikea marraskuu. Se on sitä aina, mutta nyt oikein tuntuu, että ympäröivä pimeys syö kaiken valoisuuden ja ilon.
Kalenterini on täynnä merkintöjä. Menoa sinne ja menoa tänne. On oltava siellä ja on oltava täällä. Jouluun asti on täyttä viikonloppuisinkin, lomalla varmaan vain makaan kotona, jalat seinällä ja syön suklaata. Niin taidankin tehdä. Luen jotain ihanaa, paksua romaania, syön suklaata ja neulon jos huvittaa.
Viime aikoina ei neulominen ole huvittanut - eikä valmiista neuleista ole kuviakaan, koska en ole koskaan valoisaan aikaan kotona ottamassa kuvia! Aina olen menossa. Olen sentään saanut säännöllistettyä liikkumisen ja liikunnan, mikä on ollut mielettömän positiivista ja tuonut lisäenergiaa arkeen. Liikkuminen on tällä hetkellä ainoa asia, johon jaksan keskittyä ja jota jaksan harrastaa. Saan niin mielettömästi energiaa ja tunnen niin paljon ylpeyttä siitä, että saan itseni ylös sohvalta ja hurautettua salille, jonne voin jättää huonot päiväni. Kun raukeus virtaa raajoihin, tiedän olevani taas elossa. Mikä hulluinta, oikein odotan tiettyjä päiviä, jolloin pääsen rääkkäämään itseäni ja viemään jaksamisen jopa äärirajoille!
Itselle ei onneksi edes tarvitse joululahjaa ostaa, sillä ihanalta kahelilta tuli leppoisa jouluvaihtopaketti ilahduttamaan minua. Pyysin äitiä laittamaan joululahjan minulta piiloon, koska muuten olisin jo avannut paketin!
Kalenterini on täynnä merkintöjä. Menoa sinne ja menoa tänne. On oltava siellä ja on oltava täällä. Jouluun asti on täyttä viikonloppuisinkin, lomalla varmaan vain makaan kotona, jalat seinällä ja syön suklaata. Niin taidankin tehdä. Luen jotain ihanaa, paksua romaania, syön suklaata ja neulon jos huvittaa.
Viime aikoina ei neulominen ole huvittanut - eikä valmiista neuleista ole kuviakaan, koska en ole koskaan valoisaan aikaan kotona ottamassa kuvia! Aina olen menossa. Olen sentään saanut säännöllistettyä liikkumisen ja liikunnan, mikä on ollut mielettömän positiivista ja tuonut lisäenergiaa arkeen. Liikkuminen on tällä hetkellä ainoa asia, johon jaksan keskittyä ja jota jaksan harrastaa. Saan niin mielettömästi energiaa ja tunnen niin paljon ylpeyttä siitä, että saan itseni ylös sohvalta ja hurautettua salille, jonne voin jättää huonot päiväni. Kun raukeus virtaa raajoihin, tiedän olevani taas elossa. Mikä hulluinta, oikein odotan tiettyjä päiviä, jolloin pääsen rääkkäämään itseäni ja viemään jaksamisen jopa äärirajoille!
Itselle ei onneksi edes tarvitse joululahjaa ostaa, sillä ihanalta kahelilta tuli leppoisa jouluvaihtopaketti ilahduttamaan minua. Pyysin äitiä laittamaan joululahjan minulta piiloon, koska muuten olisin jo avannut paketin!
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Ravelry-vaihto
Hihii, sain tänään söpöäkin söpömmän joulukortin, joka on samalla joulukalenteri. Olipa kiva yllätys harmaan arjen keskellä! Kiitos pari!
maanantai 22. lokakuuta 2012
Ajatusvirtaa
Tuntuu siltä, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Siitä joutuu kärsimään ensimmäisenä blogi, joka ei edes tunnu enää omimmalta paikalta kirjoittaa ja miettiä asioita.
Kyllä, neulon edelleen. Jaksan kyllä punnita valmistuvat neuleet ja jaksan jopa kirjata ne tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, mutta kaikki muu, kuten valmiista työstä bloggaaminen, on täyttä tuskaa. Valokuvien ottaminen aiheuttaa paniikkireaktion: pitäisikö mun kaivaa kamera esiin, missä piuha on, onko valaistus taas täysin onneton jne. Tällä hetkellä en näe mieltä bloggailla neuleista, sillä päivitän niitä kuitenkin (tosin samalla onnettomalla tahdilla) Ravelryn projekteihin.
Olen koko syksyn ollut liikekannalla. Jos katson kalenteriani elokuun alusta, on se täynnä merkintöjä joka viikolle viikonloppuja unohtamatta. 10 viikkoa aina jotain merkintää. Suurin osa merkinnöistä on tosi kivoja ja sellaisia, joista en olisi missään tapauksessa luopunut, mutta jatkuva liikkeellä olo ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat vaatineet veronsa. Nukuin viime yönä kellon ympäri. Nyt syyslomalla en aio vaatia itseltäni mitään ihmeellisyyksiä. Tarkoituksena on vain levätä ja kerätä voimia loppusyksyyn. Oli aivan mielettömän ihanaa, kun sai herätä kaikessa rauhassa valoisuuteen eikä herätyskello ollut repimässä ylös syvästä unesta.
Kyllä, neulon edelleen. Jaksan kyllä punnita valmistuvat neuleet ja jaksan jopa kirjata ne tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, mutta kaikki muu, kuten valmiista työstä bloggaaminen, on täyttä tuskaa. Valokuvien ottaminen aiheuttaa paniikkireaktion: pitäisikö mun kaivaa kamera esiin, missä piuha on, onko valaistus taas täysin onneton jne. Tällä hetkellä en näe mieltä bloggailla neuleista, sillä päivitän niitä kuitenkin (tosin samalla onnettomalla tahdilla) Ravelryn projekteihin.
Olen koko syksyn ollut liikekannalla. Jos katson kalenteriani elokuun alusta, on se täynnä merkintöjä joka viikolle viikonloppuja unohtamatta. 10 viikkoa aina jotain merkintää. Suurin osa merkinnöistä on tosi kivoja ja sellaisia, joista en olisi missään tapauksessa luopunut, mutta jatkuva liikkeellä olo ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat vaatineet veronsa. Nukuin viime yönä kellon ympäri. Nyt syyslomalla en aio vaatia itseltäni mitään ihmeellisyyksiä. Tarkoituksena on vain levätä ja kerätä voimia loppusyksyyn. Oli aivan mielettömän ihanaa, kun sai herätä kaikessa rauhassa valoisuuteen eikä herätyskello ollut repimässä ylös syvästä unesta.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Menneiden kaivelua
Kävin tänään läpi kirjoituspöydän laatikoston tavarat vuosilta 2004-2008. Oli aika jännittävä arkeologinen matka silloiseen minään ja ajatuksiin ja elämään. Löydösten joukossa oli mm. kaksi Nokiaa, yksi läppäpuhelinmallinen Samsung sekä yksi Sony Ericsson tai joku vastaava. Miten painavia ne puhelimet olivatkaan!
Mutta ilahduttavinta oli löytää muutamia sellaisia asioita, jotka haluan säilöä jonnekin itselleni muistiin. Tulen niin julkaisemaan kirjoittamani runon, kunhan saan käytyä paperit läpi oikein ajan kanssa.. Sitä odotellessa :)
Mutta ilahduttavinta oli löytää muutamia sellaisia asioita, jotka haluan säilöä jonnekin itselleni muistiin. Tulen niin julkaisemaan kirjoittamani runon, kunhan saan käytyä paperit läpi oikein ajan kanssa.. Sitä odotellessa :)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Rättitalkoot II
Lankana Mandarin petit. Kuvio piirretty vapaalla kädellä ruutupaperille ja siitä siirretty excel-taulukkoon.
torstai 13. syyskuuta 2012
Rättitalkoot I
Pöllölaput
ohje: Diagonal Owl Discloth by Janelle Schlossman
lanka: Schachenmayer nomotta Catania
puikot: 3,0
kulutus: 65 g
Tein pöllölappuja yhteensä neljä. Kirkkaasta keltaisesta yhden, jonka tukkoisena tein väärin alusta ja jonka otin saman tien käyttöön. Kirkas loppui kesken toisen rätin, joten jatkoin sitä vaalealla keltaisella (tämän lahjoitin eteenpäin) ja kaksi vaaleankeltaista rättiä, jotka nekin ovat ehtineet lähteä omille teilleen.
Rättitalkoita on harrastettu muutenkin, mutta pitää vielä kaivaa muutamat speksit ja odottaa vielä hetki toisen rätin kanssa.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Paketti Atlantin pohjalta
Avaruuskypäräinen Laika sukelsi Pienen merenneidon maailmaan ja lähetti terveisiä Tritonilta, Sebastianilta ja varmaan Pärskyltäkin.
Paketissa oli ensinnäkin aivan ihanaa Lai-Lai-Yarnzin Fantasia Sock Sportia värissä Under the Sea, ihana merino- ja alpakkasilkkinen kaulahuivi, Sea Buckthorn Soap, puhkufagotti ja kaiken huippuna "joka tytön olennainen selviytymisvaruste, tinkelihara."
Paketissa oli ensinnäkin aivan ihanaa Lai-Lai-Yarnzin Fantasia Sock Sportia värissä Under the Sea, ihana merino- ja alpakkasilkkinen kaulahuivi, Sea Buckthorn Soap, puhkufagotti ja kaiken huippuna "joka tytön olennainen selviytymisvaruste, tinkelihara."
perjantai 17. elokuuta 2012
Syksy saapui
Olipa töiden aloittaminen rankkaa. Perustan väitteeni sille, että nyt ensimmäisen työviikon viimeistä työpäivää edeltävänä yönä kirjoitan blogimerkintää puoli kahdelta yöllä. Ei kuulosta kovinkaan terveeltä.
Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Nukahdin kuuden maissa sohvalle auringon vielä paistaessa suoraan kasvoihini. Siirryin seitsemältä lepuuttamaan silmiäni omaan sänkyyn ja sinnehän mä sitten nukahdin. Ei ollut mitään tietoa tästä maailmasta. Nytkin vielä väsyttää, mutta en saa heti nukahdettua uudestaan.
Pakko sanoa, että hyvänä puolena näissä mun venyneissä päiväunissa on se, että ehdin aamusta varhain salille ennen töihin lähtöä. Jos en saakaan enää unta, niin olen salilla jo aamukuudelta treenailemassa ja työmaallakin täysin ajoissa. Päivän treenit olisivat siis plakkarissa jo heti aamutuimaan.
Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Nukahdin kuuden maissa sohvalle auringon vielä paistaessa suoraan kasvoihini. Siirryin seitsemältä lepuuttamaan silmiäni omaan sänkyyn ja sinnehän mä sitten nukahdin. Ei ollut mitään tietoa tästä maailmasta. Nytkin vielä väsyttää, mutta en saa heti nukahdettua uudestaan.
Pakko sanoa, että hyvänä puolena näissä mun venyneissä päiväunissa on se, että ehdin aamusta varhain salille ennen töihin lähtöä. Jos en saakaan enää unta, niin olen salilla jo aamukuudelta treenailemassa ja työmaallakin täysin ajoissa. Päivän treenit olisivat siis plakkarissa jo heti aamutuimaan.
lauantai 11. elokuuta 2012
Vuosipäivä
Minä olen selvinnyt, vaikka luulin etten selviäisi.
"Ja mä voin luvata / että sä selviit mistä vaan"Kaija Koo: Kaunis, rietas, onnellinen
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Virheellinen erä
Valvoin olympialaisten avajaiset ja neuloin itselleni violettia unelmaa. Avajaisten aikana sain etukappaleet lähes valmiiksi, nyt päivänvalossa näkyy selkeästi, että langat ovat eri värierää. En tietenkään ole säästänyt aiempia vyötteitä enkä tietenkään ole tarkastanut täysin ostaessani lankojen värjäyseriä... Ilmeisesti kuitenkin olen onnistunut neulomaan samaa värjäyserää samaan kohtaan etukappaleisiin ja takakappaleeseen Nyt vain on löydettävä samaa värjäyserää yläosan loppuun...
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Prinsessan mekko
Koko kesä on ollut aikamoista haipakkaa, henkeä olen haukkonut kuin kala kuivalla maalla - vaikka kovin kuiva kesä ei olekaan ollut. Olen ollut kaiken aikaa tien päällä ja viimein on ollut aikaa keskittyä harrastamaan. Kun olen viimein saanut neulottua jotain ja haukattua happea, voin saman tien postata valmiita neuleita näin kesähengessä.
Olinkin jo kesämekosta aloittanut postausta, mutta kuvien puutteen vuoksi se oli jäänyt laittamatta. Kirjoitin näin toukokuussa:
Tämän tarkempia speksejä ei ole käytössä, puikkoina 3,0 pyöröt, lankana Mandarin Petit ja kulutuksena 75 g.
Olinkin jo kesämekosta aloittanut postausta, mutta kuvien puutteen vuoksi se oli jäänyt laittamatta. Kirjoitin näin toukokuussa:
Pienen prinsessan kesämekon mä kuitenkin aloitin jo pääsiäisenä, mutta jäin miettimään mekon käyttöiän pidentämistä - mekko siis jäi. Päädyin tekemään napinlävet olkaimiin, mikä mahdollistaisi mekon käyttöiän pidentämisen nappien siirtämisellä. Mekko kävisi myöhemmin tunikasta.
Olkaimellinen malli asetti taas omat haasteensa kauluksen suhteen. Mietin kaulusratkaisua kaikista pisimpään. Lopulta päädyin virkkaamaan pitkillä pylväillä simpukkareunuksen kaulukseen.
Tämän tarkempia speksejä ei ole käytössä, puikkoina 3,0 pyöröt, lankana Mandarin Petit ja kulutuksena 75 g.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Vadelmainen
Onnistuin siis sortumaan lankakaupoissa. Mun piti tehdä alkuun postaus kummitytön uusista vaatteista, mutta ilmeisesti keltainen mekko ei tule hetkeen valmistumaan...
Esiteltäköön siis vappupäivän tuotos:
Rose-kesäpipo
malli: Pia Tuononen, Ulla 02/05
lanka: Catania
puikot: 3,0
kulutus: 49 g
Esiteltäköön siis vappupäivän tuotos:
Rose-kesäpipo
malli: Pia Tuononen, Ulla 02/05
lanka: Catania
puikot: 3,0
kulutus: 49 g
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Aurinkoinen vaihtopaketti
Osallistuin Ravelryssa Aurinkoiseen kahelivaihtoon, ja perjantaina oven välissä olikin paketti Joensuusta. Kuvassa on ihanaa Utunaa, todella söpö ja suloinen kukkaro, pöllökirjanmerkki (?) ja palapeli, jonka takana oli viesti K:lta. Kuvasta puuttuu vielä muumiaiheiset tarrat, jotka onnistuin siivoushötäkässä siivoamaan jemmaan sekä jo aiemmin parin lähettämä Khaleesien ohje.
Oli aurinkoinen ja ihana paketti! Kiitos pari!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Pat
Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjailijoita oli L.M. Montgomery, jonka Anna ja Uuden Kuun Emilia olivat kiehtovia ja ihastuttavia hahmoja silloiselle minälläni. Mikä pettymys olikaan, kun luin uusia Anna-sarjan suomennoksia, Anna kun ei tuntunut yhtään samanlaiselta ja ihastuttavalta. Silti palaan yhä Uuteen Kuuhun ja Annan kolmeen ensimmäiseen teokseen aika ajoin yhä uudelleen. Niiden viehätysvoima ei ole kadonnut.
Tässä talven aikana olen lukenut vain sellaisia kirjoja, jotka jotenkin liittyvät työhön. Siitä samasta syystä eksyin kirjastossa nuorten osastolle ja löysin hyllystä L. M. Montgomeryn Pat-kirjat: Vanhan kartanon Pat ja Pat, vanhan kartanon valtiatar.
Ensimmäisen osan lukeminen venähti. Se seilasi yöpöydällä usean viikon ajan, enkä saanut siitä kunnollista otetta. Pat tuntui halvalta Emilian ja Annan kopiolta: Emilian leimahdukset ja rakkaus ympäröivään luontoon; Ted olikin Jingle, kuvataiteiden sisään arkkitehtuuria rakastava pieni poika, josta tuli päähenkilön hyvä, läheinen ja rakas ystävä. Patrician paras ystävä Bets muistutti silmissäni Annan Dianaa jne. Ja miten mua ärsyttikään kolmen pisteen jatkuva käyttö!
Loppua kohti Silver Bushin Pat eteni paremmin ja päähenkilökin sai lisää syvyyttä. Toinen osa oli helpompi lukea, vaikka siinäkin henkilögallerian kierrättäminen muistutti Annan unelmavuosien ja Emilian ihailijanuorukaisia. Juonenkäänteetkin olivat tyypillisiä Montgomerylle. Niin kuin Patin enokin, minäkin rakastan loppuja, jotka solmivat päät yhteen.
Tuli mieliteko lukea Anna-sarja kokonaisuudessaan. Sitä ei olekaan tullut moneen vuoteen.
Sydämessäni on aina paikka perinteisille tyttökirjoille.
Tässä talven aikana olen lukenut vain sellaisia kirjoja, jotka jotenkin liittyvät työhön. Siitä samasta syystä eksyin kirjastossa nuorten osastolle ja löysin hyllystä L. M. Montgomeryn Pat-kirjat: Vanhan kartanon Pat ja Pat, vanhan kartanon valtiatar.
Ensimmäisen osan lukeminen venähti. Se seilasi yöpöydällä usean viikon ajan, enkä saanut siitä kunnollista otetta. Pat tuntui halvalta Emilian ja Annan kopiolta: Emilian leimahdukset ja rakkaus ympäröivään luontoon; Ted olikin Jingle, kuvataiteiden sisään arkkitehtuuria rakastava pieni poika, josta tuli päähenkilön hyvä, läheinen ja rakas ystävä. Patrician paras ystävä Bets muistutti silmissäni Annan Dianaa jne. Ja miten mua ärsyttikään kolmen pisteen jatkuva käyttö!
Loppua kohti Silver Bushin Pat eteni paremmin ja päähenkilökin sai lisää syvyyttä. Toinen osa oli helpompi lukea, vaikka siinäkin henkilögallerian kierrättäminen muistutti Annan unelmavuosien ja Emilian ihailijanuorukaisia. Juonenkäänteetkin olivat tyypillisiä Montgomerylle. Niin kuin Patin enokin, minäkin rakastan loppuja, jotka solmivat päät yhteen.
Tuli mieliteko lukea Anna-sarja kokonaisuudessaan. Sitä ei olekaan tullut moneen vuoteen.
Sydämessäni on aina paikka perinteisille tyttökirjoille.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
torstai 1. maaliskuuta 2012
Keltaista kevättä kohti
Aurinkoisina päivinä jaksaa paljon enemmän ja paljon paremmin kuin pilvisinä ja synkkinä päivinä. Niitä pilvisiä ja synkkiä päiviä on ollut tässä talven aikana sen verran paljon, että päätin torjua jaksamattomuuden ja väsymyksen peikkoja neulomalla.
Kaikki alkoi keltaisesta Isoveljestä, jonka loppuessa kesken neuloinkin Artesanitylta ostamaani Ilakoivaa Limeä. Vielä olisi keltaista jäljellä esimerkiksi Puffa-langan tai Handun kimaltelevan keltaisen muodossa, mutta nyt taitaa olla keltaisen tarve vähäksi aikaa tyydytetty.
Karismalapaset
ohje: Karismalapaset by Iida Glumoff, Ulla 03/09
lanka: Ilakoiva Lime
kulutus: 81 g
puikot: 3,0 bambut
Lumityttö-lapaset
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 101 g
puikot: 5,0
Lumityttö-pipo
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 122 g
puikot: 5,0
Kaikki alkoi keltaisesta Isoveljestä, jonka loppuessa kesken neuloinkin Artesanitylta ostamaani Ilakoivaa Limeä. Vielä olisi keltaista jäljellä esimerkiksi Puffa-langan tai Handun kimaltelevan keltaisen muodossa, mutta nyt taitaa olla keltaisen tarve vähäksi aikaa tyydytetty.
Karismalapaset
ohje: Karismalapaset by Iida Glumoff, Ulla 03/09
lanka: Ilakoiva Lime
kulutus: 81 g
puikot: 3,0 bambut
Lumityttö-lapaset
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 101 g
puikot: 5,0
Lumityttö-pipo
ohje: Anne-Maija Immonen, Novita Talvi 2007
lanka: Isoveli (228)
kulutus: 122 g
puikot: 5,0
tiistai 7. helmikuuta 2012
Liian pienet
Aina ei voi arvioida kokoja kohdilleen. Onneksi Lanettea on jäljellä, jos vaikka saisi neulottua hieman isommat...
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Presidentinvaaleista
Kahtiajakoja on nähty näissäkin vaaleissa:
1) konservatiivit - liberaalit
2) Alexander Stubbin esittämät globalistit - lokalistit
3) heteroseksuaali - homoseksuaali
4) sosiaalinen media - perinteinen media
5) kulttuuriväki - urheiluväki
6) vanhat äänestäjät - nuoret äänestäjät
Erityisesti sosiaalisen median nousu niin kampanjakanavana kuin mielipidevaikuttajana on noussut arvoon arvaamattomaan. Jokainen ehdokas jo ensimmäisellä kierroksella oli jollain tavalla mukana sosiaalisessa mediassa: blogissa, Twitterissä, Facebookissa. Sosiaalisen median rooli on kasvanut kuudessa vuodessa, mielipide ilmaistaan selkeämmin ja avoimemmin. Ylipäätään tietynlainen avoimuus lävistää koko politiikan kentän. Toivottavasti poliitikot eivät ole sosiaalisessa mediassa vain kampanja-aikoina, vaan ottaisivat tämän osaksi jokapäiväistä toimintaansa olla yhteydessä kansaan.
Toinen itselleni tärkeä teema on ollut nuorten kiinnostuksen herääminen politiikkaa kohtaan. Kouluissa ei välttämättä enää tarvita varjovaaleja, sillä jokainen nuori on perillä poliittisesta kentästä ja keskustelusta Facebookin ansiosta. Tärkeää mielestäni yhä on se, että politiikasta kouluissa keskustellaan ja nuorille annetaan tilaa miettiä ja pohtia poliittisia asioita. Uskon, että erityisesti sosiaalisen median luoma näkyvyys on osa sitä, että nuoret haluavat keskustella ja tietää, mitä mieltä kukakin on. Sosiaalinen media on varmasti tempaissut nuoret mukaan myös politiikkaan.
Toivon kuitenkin ettei kenenkään seksuaalisuus olisi kynnyskysymys missään yhteydessä. Nyt vaalilähetykset, perinteinen media ja valitettavasti myös sosiaalinen media tekivät siitä pelottavan mörön, vaikuttavan tekijän, vaikka se ei sitä saisi olla.
1) konservatiivit - liberaalit
2) Alexander Stubbin esittämät globalistit - lokalistit
3) heteroseksuaali - homoseksuaali
4) sosiaalinen media - perinteinen media
5) kulttuuriväki - urheiluväki
6) vanhat äänestäjät - nuoret äänestäjät
Erityisesti sosiaalisen median nousu niin kampanjakanavana kuin mielipidevaikuttajana on noussut arvoon arvaamattomaan. Jokainen ehdokas jo ensimmäisellä kierroksella oli jollain tavalla mukana sosiaalisessa mediassa: blogissa, Twitterissä, Facebookissa. Sosiaalisen median rooli on kasvanut kuudessa vuodessa, mielipide ilmaistaan selkeämmin ja avoimemmin. Ylipäätään tietynlainen avoimuus lävistää koko politiikan kentän. Toivottavasti poliitikot eivät ole sosiaalisessa mediassa vain kampanja-aikoina, vaan ottaisivat tämän osaksi jokapäiväistä toimintaansa olla yhteydessä kansaan.
Toinen itselleni tärkeä teema on ollut nuorten kiinnostuksen herääminen politiikkaa kohtaan. Kouluissa ei välttämättä enää tarvita varjovaaleja, sillä jokainen nuori on perillä poliittisesta kentästä ja keskustelusta Facebookin ansiosta. Tärkeää mielestäni yhä on se, että politiikasta kouluissa keskustellaan ja nuorille annetaan tilaa miettiä ja pohtia poliittisia asioita. Uskon, että erityisesti sosiaalisen median luoma näkyvyys on osa sitä, että nuoret haluavat keskustella ja tietää, mitä mieltä kukakin on. Sosiaalinen media on varmasti tempaissut nuoret mukaan myös politiikkaan.
Toivon kuitenkin ettei kenenkään seksuaalisuus olisi kynnyskysymys missään yhteydessä. Nyt vaalilähetykset, perinteinen media ja valitettavasti myös sosiaalinen media tekivät siitä pelottavan mörön, vaikuttavan tekijän, vaikka se ei sitä saisi olla.
lauantai 4. helmikuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Huomio
Katselin äsken profiilikuvaustani. Olen määritellyt itseäni suhteessa muihin, en niinkään sen kautta millaisena ihmisenä koen itseni. Millaisia asioita arvostan.
Totuus on kuitenkin se, että ihminen määrittelee itseänsä suhteessa muihin ihmisiin, toisiin. Toiset voivat olla läheisiä, toiset voivat olla vieraita, vastakkaista sukupuolta. Kautta aikain jako on ollut me ja muut. Ei se siitä ole mihinkään kadonnut, korostunut vain.
Jos kuitenkin alkaisin määritellä itseäni myös minuna itsenäni. Ihmisenä, joka rakastaa kertomuksia ja mielikuvituksen lentoa. Ihmisenä jonka auringon säteiden lankeaminen puun lumisille oksille saa hymyilemään. Ihmisenä, joka mielellään haastaa itseään mutta rakastaa myös mukavuusrajojaan. Ihmisenä, joka on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja samalla ympäröivistä ihmisistä. Ihmisenä, joka ei ole turhan tarkka ja jonka kodissa saavat pölykoirat juoksennella sohvan alla. Ihmisenä joka arvostaa rehellisyyttä ja luottamusta. Ihminen joka on hukannut itsensä, mutta alkanut etsiä itseään uudestaan.
Ehkä tähän jää julkinen itseni puiminen, ja palaan takaisin niihin neuleisiin ja kirjoihin. Ehkä joskus teen jonkin yhtä ratkaisevan huomion ja kirjoitan siitä. En tiedä.
Mukavaa viikonloppua kaikille blogiini eksyneille!
Totuus on kuitenkin se, että ihminen määrittelee itseänsä suhteessa muihin ihmisiin, toisiin. Toiset voivat olla läheisiä, toiset voivat olla vieraita, vastakkaista sukupuolta. Kautta aikain jako on ollut me ja muut. Ei se siitä ole mihinkään kadonnut, korostunut vain.
Jos kuitenkin alkaisin määritellä itseäni myös minuna itsenäni. Ihmisenä, joka rakastaa kertomuksia ja mielikuvituksen lentoa. Ihmisenä jonka auringon säteiden lankeaminen puun lumisille oksille saa hymyilemään. Ihmisenä, joka mielellään haastaa itseään mutta rakastaa myös mukavuusrajojaan. Ihmisenä, joka on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja samalla ympäröivistä ihmisistä. Ihmisenä, joka ei ole turhan tarkka ja jonka kodissa saavat pölykoirat juoksennella sohvan alla. Ihmisenä joka arvostaa rehellisyyttä ja luottamusta. Ihminen joka on hukannut itsensä, mutta alkanut etsiä itseään uudestaan.
Ehkä tähän jää julkinen itseni puiminen, ja palaan takaisin niihin neuleisiin ja kirjoihin. Ehkä joskus teen jonkin yhtä ratkaisevan huomion ja kirjoitan siitä. En tiedä.
Mukavaa viikonloppua kaikille blogiini eksyneille!
torstai 2. helmikuuta 2012
Tuntea
Tunteminen on jännä asia. Mä en ole koskaan ajatellut sitä näin paljon kuin olen ajatellut viime vuoden aikana ja nyt tammikuussa. Tuntea, maistelen sanaa suussani, siinä on jännittävä makuyhdistelmä: karvautta ja makeutta samaan aikaan.
Olin aina se kiltti tyttö, joka täytti kaikki toiveet. Kuulin syksyllä olleeni vanhemmilleni helpoin lapsi. Varmasti olinkin, sillä mä olin ja olen aika sopeutuva. Mulle tuli mieleen se, kuinka mä aina kasasin itseni muita varten ja pidin itseni kasassa muita varten.
Eräs heinäkuinen iltapäivä mä olin kuullut puhelimessa rakkaan isoisäni menehtyneen. Olin silloin 17-vuotias ja yksin kotona. Laitoin viestin hyvälle ystävälleni ja makasin lattialla kuunnellen yhä uudestaan Kunnian kenttiä. Kun sitten viimein saapui varsinainen sanantuoja, olin kerännyt itseni ja pidin lopun surun sisälläni. Sen käsittelyyn meni aikaa. Sama tapahtui, kun menetin rakkaan isoäitini. Silloin minulla oli kuitenkin ihminen, joka piti minua sylissään ja silitti selkääni, kun itku ei ottanut laantuakseen. En kuitenkaan käsitellyt asiaa mitenkään hyvin. Pidin itseni taas kasassa muita varten.
Pitää kasassa muita varten. Unohtaa itsensä.
Se syö ihmistä. Se syö ihmistä valtavan paljon, kun patoaa tunteita eikä anna niille valtaväylää purkautua. Se syö ihmistä, kun pidättelee kaikkia tuntemuksiaan ja antaa itsensä kuolla sisältä päin. Ja kun viimein ne tunteet purkautuvat elämänkriisin edessä, tunneskaalan käsittely on hankalaa ja väsyttävää.
En ole ikinä ollut niin väsynyt kuin olen ollut syksyn aikana. Olen antanut itselleni luvan tuntea kaikki mahdolliset tunteet laidasta laitaan. Eivätkä ne tunteet ole olleet mitenkään laimeita, päinvastoin. Se, että on antanut itsensä tuntea, on ollut älyttömän rankkaa, mutta myös eheyttävää ja puhdistavaa. Toisaalta myös tuntemisen salliminen on tehnyt asioista vielä entistä hankalampia käsitellä.
Tunteminen. Toivon, että jonain päivänä se karvauden maku lopultakin väistyisi.
Olin aina se kiltti tyttö, joka täytti kaikki toiveet. Kuulin syksyllä olleeni vanhemmilleni helpoin lapsi. Varmasti olinkin, sillä mä olin ja olen aika sopeutuva. Mulle tuli mieleen se, kuinka mä aina kasasin itseni muita varten ja pidin itseni kasassa muita varten.
Eräs heinäkuinen iltapäivä mä olin kuullut puhelimessa rakkaan isoisäni menehtyneen. Olin silloin 17-vuotias ja yksin kotona. Laitoin viestin hyvälle ystävälleni ja makasin lattialla kuunnellen yhä uudestaan Kunnian kenttiä. Kun sitten viimein saapui varsinainen sanantuoja, olin kerännyt itseni ja pidin lopun surun sisälläni. Sen käsittelyyn meni aikaa. Sama tapahtui, kun menetin rakkaan isoäitini. Silloin minulla oli kuitenkin ihminen, joka piti minua sylissään ja silitti selkääni, kun itku ei ottanut laantuakseen. En kuitenkaan käsitellyt asiaa mitenkään hyvin. Pidin itseni taas kasassa muita varten.
Pitää kasassa muita varten. Unohtaa itsensä.
Se syö ihmistä. Se syö ihmistä valtavan paljon, kun patoaa tunteita eikä anna niille valtaväylää purkautua. Se syö ihmistä, kun pidättelee kaikkia tuntemuksiaan ja antaa itsensä kuolla sisältä päin. Ja kun viimein ne tunteet purkautuvat elämänkriisin edessä, tunneskaalan käsittely on hankalaa ja väsyttävää.
En ole ikinä ollut niin väsynyt kuin olen ollut syksyn aikana. Olen antanut itselleni luvan tuntea kaikki mahdolliset tunteet laidasta laitaan. Eivätkä ne tunteet ole olleet mitenkään laimeita, päinvastoin. Se, että on antanut itsensä tuntea, on ollut älyttömän rankkaa, mutta myös eheyttävää ja puhdistavaa. Toisaalta myös tuntemisen salliminen on tehnyt asioista vielä entistä hankalampia käsitellä.
Tunteminen. Toivon, että jonain päivänä se karvauden maku lopultakin väistyisi.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Palaset
Olen katsonut monta kertaa peiliin syksyn aikana. Olen nähnyt ihmisen, joka edelleen olen, mutta olen nähnyt myös naisen, jonka palaset eivät sovi siihen kuvioon, jota kerran kokosin. On pitänyt alkaa koota asioita uudestaan, yhä uudestaan, vielä kerran uudelleen.
Pohjalankana synkkiä sävyjä.
Sitä varten varmaan olen kerännyt ympärilleni kirkasta. Kirkkaita lankoja, jotka otan itseäni varten esiin muistuttamaan tulevista kirkkaista päivistä. Pieniä kirkkaita asioita, jotka ovat muille merkityksettömiä, mutta jotka antavat minulle voimaa jaksaa harmauden keskellä. Jokin niistä väreistä voi olla opinto-oikeus, joka tarkensi tulevaisuuden suunnitelmia. Tai ehkäpä tänään työsähköpostiin (tai oikeastaan eilen) tullut kysely siitä, haluanko tehdä yhden toisen asian parissa töitä. Tai ehkä se on onnistumisen tunne. Tai rakkailta kasvoilta hymy. Tai tunne, kun jotain häilähtää.
Sitten on ankeuttajien päiviä. Sellaisia päiviä ovat nämä päivät, kun särkee ja sattuu, kun kipulääke ei auta ja tuntuu, että koko nainen hajoaa osiin. Odotin tältä päivältä aivan jotain muuta kuin särkyyn heräämistä. Odotin jotain muuta kuin koko selän lamauttavaa kipua, jotain muuta kuin hengittämisenkin sattumista.
Jos pelkkä muistiinpanojen kirjoittaminen sattuu, on turha haaveilla neulepuikoista.
Pohjalankana synkkiä sävyjä.
Sitä varten varmaan olen kerännyt ympärilleni kirkasta. Kirkkaita lankoja, jotka otan itseäni varten esiin muistuttamaan tulevista kirkkaista päivistä. Pieniä kirkkaita asioita, jotka ovat muille merkityksettömiä, mutta jotka antavat minulle voimaa jaksaa harmauden keskellä. Jokin niistä väreistä voi olla opinto-oikeus, joka tarkensi tulevaisuuden suunnitelmia. Tai ehkäpä tänään työsähköpostiin (tai oikeastaan eilen) tullut kysely siitä, haluanko tehdä yhden toisen asian parissa töitä. Tai ehkä se on onnistumisen tunne. Tai rakkailta kasvoilta hymy. Tai tunne, kun jotain häilähtää.
Sitten on ankeuttajien päiviä. Sellaisia päiviä ovat nämä päivät, kun särkee ja sattuu, kun kipulääke ei auta ja tuntuu, että koko nainen hajoaa osiin. Odotin tältä päivältä aivan jotain muuta kuin särkyyn heräämistä. Odotin jotain muuta kuin koko selän lamauttavaa kipua, jotain muuta kuin hengittämisenkin sattumista.
Jos pelkkä muistiinpanojen kirjoittaminen sattuu, on turha haaveilla neulepuikoista.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Yöllisiä
Hengittäminen tuntuu jotenkin vaikealta. Olen pahasti jumissa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Edellinen heijastelee kropan saamaa tärskyä, jälkimmäinen useamman vuoden tapahtumia, etenkin viime vuotta. Ei kenenkään pitäisi olla hereillä tähän aikaa, ei ainakaan mun, jonka herätyskello soi tunnin päästä.
Aiemmin tein töitä öisin, jos nukkuminen ei luonnistunut. Nyt ajatuksetkin ovat niin jumissa, ettei siitä tulisi mitään. Väsyttää, mutta ei silti väsytä. Ehkä käyn vielä tähän sohvalle lepäämään, haukotuttaa. Kovaa haukottelu tuntuu kylkiluissa, pitäisi taas mennä lääkäriin. Join kahvia juuri sen pari tuntia liian myöhään, jolloin nukahtamiseen voi tulla ongelmia.
Sitä tuntuu kelluvansa jossain unen ja valveen rajamailla, miettivänsä tehtyjä valintoja, jotka ovat vieneet tähän pisteeseen. Ajatukset junnaavat paikallaan. Huomaan kirjoittavani blogitekstiä henkilökohtaisen päiväkirjan sijaan, sillä toivon, että ainoa ihminen, jonka haluaisin jotenkin reagoivan olooni, lukisi tämän. Luultavasti niin ei kuitenkaan tapahdu.
Kroppaa särkee, kipu säteilee yhä olkavarteen. Joko olen nukkunut huonossa asennossa tai kaikki lihakset ovat niin katalassa jumissa, että olkavarsi on kipeä. Siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Usko lääkärien ammattitaitoon on kyseenalaistettu muutamaan otteeseen jo aiemminkin.
Ehdin jo iloita, kuinka särkylääkettä en ole pariin päivään tarvinnut. Nyt sille taas olisi käyttöä. Sääli, ettei niihin psyykkisiin vaurioihin ole purkista otettavaa, heti vaikuttavaa särkylääkettä. Jomotus on jatkuvaa.
Aiemmin tein töitä öisin, jos nukkuminen ei luonnistunut. Nyt ajatuksetkin ovat niin jumissa, ettei siitä tulisi mitään. Väsyttää, mutta ei silti väsytä. Ehkä käyn vielä tähän sohvalle lepäämään, haukotuttaa. Kovaa haukottelu tuntuu kylkiluissa, pitäisi taas mennä lääkäriin. Join kahvia juuri sen pari tuntia liian myöhään, jolloin nukahtamiseen voi tulla ongelmia.
Sitä tuntuu kelluvansa jossain unen ja valveen rajamailla, miettivänsä tehtyjä valintoja, jotka ovat vieneet tähän pisteeseen. Ajatukset junnaavat paikallaan. Huomaan kirjoittavani blogitekstiä henkilökohtaisen päiväkirjan sijaan, sillä toivon, että ainoa ihminen, jonka haluaisin jotenkin reagoivan olooni, lukisi tämän. Luultavasti niin ei kuitenkaan tapahdu.
Kroppaa särkee, kipu säteilee yhä olkavarteen. Joko olen nukkunut huonossa asennossa tai kaikki lihakset ovat niin katalassa jumissa, että olkavarsi on kipeä. Siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Usko lääkärien ammattitaitoon on kyseenalaistettu muutamaan otteeseen jo aiemminkin.
Ehdin jo iloita, kuinka särkylääkettä en ole pariin päivään tarvinnut. Nyt sille taas olisi käyttöä. Sääli, ettei niihin psyykkisiin vaurioihin ole purkista otettavaa, heti vaikuttavaa särkylääkettä. Jomotus on jatkuvaa.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Kummitädin sylissä
Tänään sain viimein pienen täditeltävän syliini. Olkaa vasten ei ollut ihan hyvä olla, mutta sitten käsivarrella Prinsessa tapitti tätiä suoraan silmiin ja valloitti. Vielä kuitenkin työtapaturmavamma vaivaa kädessä sen verran paljon, että käytin heikompaa kättäni - täytyy tädin lähteä punttitreeneihin, jotta jaksaa nostella pikkuista vielä isompanakin...
Täti oli tietenkin varustautunut hyvin ja ottanut mukaan jo viime kesänä neulotut lapaset ja pöllöruokalapun sekä kirja-alesta löytyneen unilaulukirjan. Kyllä täditeltävää hellitään ja hemmotellaan. Toinen sisko kuitenkin jo ilmoitti, että hän on varannut sitten Särkänniemi-reissut. Sopii mulle.
Täti oli tietenkin varustautunut hyvin ja ottanut mukaan jo viime kesänä neulotut lapaset ja pöllöruokalapun sekä kirja-alesta löytyneen unilaulukirjan. Kyllä täditeltävää hellitään ja hemmotellaan. Toinen sisko kuitenkin jo ilmoitti, että hän on varannut sitten Särkänniemi-reissut. Sopii mulle.
perjantai 27. tammikuuta 2012
Kummikokous
Kävin tänään ensimmäistä kertaa ihailemassa 1 kk:n ikään ehtinyttä täteiltävääni. Kuvista Prinsessa oli kasvanut jo huomattavasti ja ilmeili pöllönpoikasen tavoin. Ihmetteli oikein kunnolla seiniä ja kummeja, sillä meitä oli oikein kyläkokoukseen asti: neljästä kummista kolme osui paikalle yhtä aikaa toisistaan tietämättä.
Ristiäiset ovat vielä edessä, mutta tämä täti sai heti uuden neulemojon päälle. Prinsessa on suloistakin suloisempi ja josko sitä huomenna neiti pääsisi tädin syliinkin asti.. Nyt maailmaa ihmeteltiin ensin äidin ja sitten isän sylistä käsin.
Viimeiseksi korttikuvaksi muistiin jäi tuhiseva nyytti peiton alla, pienenpieni käsi kasvojen edessä.
Ristiäiset ovat vielä edessä, mutta tämä täti sai heti uuden neulemojon päälle. Prinsessa on suloistakin suloisempi ja josko sitä huomenna neiti pääsisi tädin syliinkin asti.. Nyt maailmaa ihmeteltiin ensin äidin ja sitten isän sylistä käsin.
Viimeiseksi korttikuvaksi muistiin jäi tuhiseva nyytti peiton alla, pienenpieni käsi kasvojen edessä.
torstai 26. tammikuuta 2012
2012:n aloitus
Aloitan puhtaalta pöydältä.
En vaadi itseltäni liikoja. En ole liian ankara itselleni. Annan itselleni aikaa.
12 neuletta, vaikka olisivat vain tiskirättejä. Lankavarastoa voi laihduttaa lahjoittamalla pois joutavat.
En vaadi itseltäni liikoja. En ole liian ankara itselleni. Annan itselleni aikaa.
12 neuletta, vaikka olisivat vain tiskirättejä. Lankavarastoa voi laihduttaa lahjoittamalla pois joutavat.
2011 pakettiin
2011 oli aika huono vuosi noin kaikin puolin. Jätin päivittämättä bloginkin loppuvuodeksi. Mainittakoon siis tässä kohtaa ainoastaan valmistuneet:
PUIKOILTA 2011 (3 KG 014 G)
erovillapaita (7 Veljestä) 608 g
Bonesit (Gjestal Maija) 114 g
kyh #17 Tähkäpäät (Drops Alpaca) 52 g
kyh #23 vauvan potkarit (Lanett) 43 g
kyh #25 mökkitilkku peittoon (Nalle, Nalle Colori, Nalle Aloe Vera) 32 g
kyh #24 mökkitilkku peittoon (Nalle, Nalle Colori, Nalle Aloe Vera) 30 g
kyh #22 mökkitilkku peittoon (Nalle, Wool, Nalle Aloe Vera) 31 g
pöllöinen ruokalappu (Novita Freesia) 20 g
kyh #13 vauvafantti (Indie Dyer) 39 g
kyh #5 Naalepuder (Catania) 16 g
kyh #14 vauvan tumput (Lanett) 16 g
kyh #15 vauvan sukat (Lanett) 20 g
kyh #21 kesäkassi (Virkkauslanka) 66 g
kyh #16 vauvan myssy (Nalle) 21 g
kyh #12 Tempoisa Lamar (Tempo) 198 g
kyh #19 rätiskä (Catania) 14 g
kyh #11 ainaoikein tiskirätti (Catania) 20 g
kyh #10 sileä tiskirätti (Catania) 17 g
kyh #9 tiskikukka (Catania) 14 g
kyh #8 tiskikukka (Catania) 13 g
kyh #7 tiskikukka (Catania) 18 g
kyh #6 tyynynpäällinen (Huopanen) 178 g
kyh #4 Pöllökauluri (Topp't Tå) 82 g
kyh #3 Camelot-pipo (Katia Peru) 85 g
siivousliina (Novita Palma) 20 g
kyh #2 tassurätti (Novita Freesia) 17 g
lammasrätti (Blend Bamboo) 16 g
nimikirjainrätti 11 g
kilpparirätti 11 g
vihreät tiskirätit X2 (jokin puuvilla) 29 g
Revontuli (Zauberball Cranberries) 125 g
perussukat (Nalle Mustikkaretki) 55 g
Kummitussukat (7 Veljestä, OPI) 96 g
1980-säärystimet (Valo Ville) 46 g
tähtikaarrokeneule (Rose Mohair) 359 g
turkoosi tiskirätti (Blend Bamboo) 22 g
ribbibolero (Puro) 173 g
Mario-myssy (Katia Peru) 102 g
Rajamailla-pipo (Tico Tico) 39g
Hahtuvalovikat 2 (Hahtuva) 70g
Hahtuvalovikat (Hahtuva) 73 g
PUIKOILTA 2011 (3 KG 014 G)
erovillapaita (7 Veljestä) 608 g
Bonesit (Gjestal Maija) 114 g
kyh #17 Tähkäpäät (Drops Alpaca) 52 g
kyh #23 vauvan potkarit (Lanett) 43 g
kyh #25 mökkitilkku peittoon (Nalle, Nalle Colori, Nalle Aloe Vera) 32 g
kyh #24 mökkitilkku peittoon (Nalle, Nalle Colori, Nalle Aloe Vera) 30 g
kyh #22 mökkitilkku peittoon (Nalle, Wool, Nalle Aloe Vera) 31 g
pöllöinen ruokalappu (Novita Freesia) 20 g
kyh #13 vauvafantti (Indie Dyer) 39 g
kyh #5 Naalepuder (Catania) 16 g
kyh #14 vauvan tumput (Lanett) 16 g
kyh #15 vauvan sukat (Lanett) 20 g
kyh #21 kesäkassi (Virkkauslanka) 66 g
kyh #16 vauvan myssy (Nalle) 21 g
kyh #12 Tempoisa Lamar (Tempo) 198 g
kyh #19 rätiskä (Catania) 14 g
kyh #11 ainaoikein tiskirätti (Catania) 20 g
kyh #10 sileä tiskirätti (Catania) 17 g
kyh #9 tiskikukka (Catania) 14 g
kyh #8 tiskikukka (Catania) 13 g
kyh #7 tiskikukka (Catania) 18 g
kyh #6 tyynynpäällinen (Huopanen) 178 g
kyh #4 Pöllökauluri (Topp't Tå) 82 g
kyh #3 Camelot-pipo (Katia Peru) 85 g
siivousliina (Novita Palma) 20 g
kyh #2 tassurätti (Novita Freesia) 17 g
lammasrätti (Blend Bamboo) 16 g
nimikirjainrätti 11 g
kilpparirätti 11 g
vihreät tiskirätit X2 (jokin puuvilla) 29 g
Revontuli (Zauberball Cranberries) 125 g
perussukat (Nalle Mustikkaretki) 55 g
Kummitussukat (7 Veljestä, OPI) 96 g
1980-säärystimet (Valo Ville) 46 g
tähtikaarrokeneule (Rose Mohair) 359 g
turkoosi tiskirätti (Blend Bamboo) 22 g
ribbibolero (Puro) 173 g
Mario-myssy (Katia Peru) 102 g
Rajamailla-pipo (Tico Tico) 39g
Hahtuvalovikat 2 (Hahtuva) 70g
Hahtuvalovikat (Hahtuva) 73 g
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)