Girl talk

Girl talk on jees.
Varsinkin kun on ollut käytännössä koko vaihdon ajan vaan kirjoittamisen varassa, että on päässyt edes puhumaan tyttöjen juttuja.

Ihan parasta vaan jauhaa paskaa viisi päivää aamusta iltaan.
Ihan parasta syödä isot palat sacheria välittämättä kilokaloreista, koska ne kuluvat katuja talsiessa.
Ihan parasta vaan nauraa.
Ihan parasta vaan se, että toinen ei ota nokkiinsa joka asiasta, mitä ikinä suustani päästänkään. Ihan parasta vaan puhua puhua ja puhua. Keittää kahvia ja puhua lisää.
Ihan parasta, että on ystävä, joka ymmärtää puolesta sanasta, mitä tarkoitan.
Ihan parasta repeillä uudissanoille, joita tuotan nykyään jatkuvasti.

Viikon päästä tähän aikaan olen jo kotona. Enää lisää kopiokoneen käyttöä (kaikki kopiokortit on käytettävä loppuun!), vähän paperisotaa ja juoksemista Sprechstundeilla ja vähän lisää paperisotaa. Pakkaamista. Uudelleen pakkaamista. Panikoimista, nähtävyyksillä juoksemista. Mitä mun pitää vielä nähdä ja kokea? Mistä hankin tuliaiset? (ai niin nekin...) Panikoimista uudelleen, sillä junien kulkemiseen ei voikaan luottaa täysin (tänään meni vajaan tunnin matkaan 2,5 tuntia, että joo...) Viimeinen pyykkikoneellinen täällä on pyörimässä parhaillaan.

Aamulla kuvittelin, että matkalaukkuun mahtuu ainakin kaksi viinipulloa Rieslingiä. Voi olla, etteivät painorajat sallikaan sitä, sillä tänään tuli hankittua gradukirjallisuutta varmaan parin kilon verran. Ainakin kansio painaa. Paljon.

Viisi

On monta hyvää syytä, miksi minun tekisi mieli siirtää lentoja viikolla aikaisemmaksi, vaikka kahden viikon päästä maanantaina olenkin jo Suomessa.

1) Sairastelu
On ikävää sairastella yksin ja ikävää asioida lääkärissä kielellä, joka ei ole äidinkieli. Se kyllä onnistuu, mutta ei takaa välttämättä parasta mahdollista lopputulosta. Sairastellessa pitää saada kunnon palvelua eikä joutua itse tekemään mitään. Tulehduskipulääkkeet ovat aika pop.

2) Ikävä
Mitä vähemmän päiviä kerääntyy, sitä suurempi ikävä tulee. Joskus tuntuu jokailtaisista puheluista huolimatta siltä, etten kestä enää hetkeäkään. Jotenkin se tunne on tullut tutummaksi nyt heinäkuun aikana, siis sen jälkeen, kun palasin Suomi-visiitiltä.

3) Oma koti
Kodinperustamisvimma vaivaa. Kuluneen viikon aikana olen surffaillut eri huonekaluliikkeiden sivuilla enemmän kuin keskittynyt viimeisen kotitehtävän tekemiseen. Edessä on siis pitkä yö, sillä muutama kappale tulkintoineen on kirjoittamatta ja kielentarkistus tekemättä. Deadline huomisaamuna klo 8. Tiedän nukkuvani vielä pitkään huomenna.

4) Sää
Mikään ei ole masentavampaa täällä kuin sateinen sää. Vaikka ehdinkin jo kehumaan aurinkoisia säitä (joita on varmasti ollut enemmän kuin Suomessa), niin osaa täälläkin sataa. Sade alkoi perjantai-iltana ja jatkuu vielä ainakin tiistaihin. Plääh.

5) Kaverit ja sukulaiset
Asun täällä sen verran kaukana, ettei kavereita tule paljon nähtyä. Joistakin opiskelutovereista on tullut sellaisia hyviä moikkaustuttuja, joiden kanssa on kiva käydä luennon jälkeen kahvilla tai syömässä, mutta muuten... Suomen kavereita on ikävä. Haluan parantaa maailmaa suomeksi, lörpötellä suomeksi, höpöttää suomeksi ja ymmärtää taas puolesta sanasta, mitä kaveri tarkoittaa. Tänään sentään tapaan yhden entisistä hyvistä kavereista, mutta seurassaan hänellä on henkilö, jonka kanssa en ole tullut sitten yläasteen alun toimeen. Pääsee kuitenkin puhumaan suomea. Niin ja keskiviikkona tulee yksi todella hyvä opiskelukaveri, jonka kanssa on mukava jutella kaikesta maan ja taivaan välissä. Eli pääsen siis puhumaan suomea!

Ainoa huono puoli tässä vaihtoajankohdassa on se, että missaan monen monet sukujuhlallisuudet. Keväästä aloitettuna äitini, isoisäni, isosedän ja isotädin pyöreät syntymäpäivät, mummon ja kummitytön syntymäpäivät, serkkuni konfirmaatiojuhlan. Mitähän vielä? Nyt aletaan kuitenkin olla jo siinä tilanteessa, ettei voi olla varma siitä, miten kauan sukua pystyy tässä kokoonpanossa enää tapaamaan...

Harmaita hiuksia

En vaan ilmeisesti osaa.

Tässä on tietenkin ollut kaikenlaista häslinkiä, etten muistanut sanoa vuokraemännälle, että mun lentoaika on muuttunut. Koska harvoin me törmätään yhtä aikaa samaan tilaan tai mitään, ei ole edes tullut tilaisuutta jutella kunnolla. Nyt sitten asia tuli esiin, kun se ohimennen sanoi, että voin vähentää vuokrasta 50euron takuuvuokran. Sitten sanoin, että lennän jo tällöin ja tällöin, koska mun opinnot eivät vaadi mun täällä oloa enempää. (Meinasikohan se, että oisin maksanut koko kuun vuokran elokuusta, jos olisin jäänyt alkuperäissuunnitelman mukaisesti elokuun puolelle ja lentänyt vasta 10. päivä? Varmaankin!) Tarjouduin maksamaan kaksi viikkoa ylimääräistä, mutta en sitten tiedä.. Sille tulee 15. elokuuta uusi vuokralainen. Musta olisi kyllä oikeudenmukaista, että maksan sen kaksi viikkoa, jos se ei saa vuokralaista heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Totta kai mä olen tehnyt mokan, olisi pitänyt ennen juhannusta sanoa, mutta en mä tosiaan näe sitä missään ja joku lapulla ilmoittaminen on imho aika helvettiä.

Olen varmaan tehnyt kaikki virheet, mitä perheessä asuessa voi tehdä. Huomaa, että olen tottunut hoitamaan asiani etänä ja asumaan yksin... Mitäköhän siitä yhteenmuutosta tulee?

EDIT: Sain ehdotettua tuota puolen kuun vuokran maksamista, mutta vuokraemännän mielestä se on ihan turhaa. Riittää, että se saa pitää sen 50euron vuokratakuun (itsehän en koko rahaa olisi edes muistanut, ellei se olisi sanonut). Mun olisi todellakin pitänyt sanoa siitä lennonmuutoksesta jo kesäkuussa, mutta se vaan jäi ja sitä paitsi, mä en ollut täällä kymmeneen päivään kesäkuussa. No, tehty mikä tehty. Ja mä ihan oikeasti saan hoidettua asiani ajallaan Suomessa (irtisanoinhan kämppäni ja sähkösopimukseni ja nettini jo kaksi kuukautta ennen muuttoa), mutta jotenkin saksaksi asioiminen tekee asioista paljon vaikeampaa.

Ja oon ihan sairaan huono, kun hermostun ja oon pahoillani ja tiedän tehneeni väärin, niin sitten meen vaan ihan paniikkiin. Oon todella surkea asioimaan saksaksi. Kaikki perusasioinnit menee, mutta sitten kun pitää alkaa selittää omia ratkaisujaan ja äää.. siitä ei tule yhtään mitään. Sen sain sentään kysyttyä, voiko parin viikon päästä tänne lentävä kaveri nukkua täällä.

Maan suru

Opiskelijakortti on hoidettu kuntoon.

Täällä taitaa olla maan suru, sillä Saksa meni häviämään Kroatialle 2–1 ja ottamaan vielä punaisen kortin eli pelikiellon seuraavaan peliin. Bildin katumainokset kirkuvat: "Kroatastrophe!" Päivän Süddeutsche Zeitung toteaa lakonisesti ison kuvan vieressä (pettynyt saksalainen pelaaja pitää päätään samalla tavalla kuin kaikki pettyneet pelaajat pitävät hävittyään lajista riippumatta): "Zu schlecht für Kroatien." Toisaalla todetaan pelin olleen "Selbstmord" ja kolmas taho sanoo, että Saksan täytyy pelätä tuollaisella pelillä Itävaltaa, joka tunnetusti on huonoin kisajoukkue.

Ainakin kaikissa autoissa olevat pienet saksanlipun nuokkuivat – tosin siihen saattoi olla syynä myös eilinen ja yöllinen sade.

Tässä jalkapallohuumaisessa maassa olen minäkin sortunut ja ostanut Saksan lipun ja sukat. Häpeäisin!

Lankaostoksilla

Sain tänään parasta palvelua ikinä. Suomessa myyjät eivät lähde samalla tavalla jutustelemaan kuin Saksassa - ja varsinkin erikoisliikkeissä palvelu on aika ajoin suhteellisen tympeää Suomessa. No normaalisti ostan lankani käsitöitä varten Suomessa jostain suuresta marketista, koska tarjonta on aika suppeaa erikoisliikkeissä ja Novitankin langat ovat sellaisia luottolankoja. Täällä kun ei Novitaa ole tarjolla, niin on pakko marssia erikoisliikkeeseen.

Edellisellä kerralla minua palveli eri myyjä tuossa kyseisessä käsityöliikkeessä. Hän oli jopa valmis antamaan rahat lankakeriä ja kuittia vastaan, jos langalle ei tule käyttöä (sniikkerilanka). Ostin silloin vajaa 150g kyseistä lankaa, josta on tekemättä vielä yksi villasukka, kröhöm..

Tänään minua palveli toinen myyjä. Valikoin pitkään merseroitua puuvillalankaa hyllystä ja sitten ostin kaveriksi (jo toisen!) virkkuukoukun. Aikomuksena on tehdä seuraavaksi tämä. Aion muokata sitä hieman ja yhdistellä jonkun muun ohjeen kanssa.. Muistaakseni Novitassa on joskus ollut myös salomoninsolmuista tunikaa.. Myyjä sitten kyseli, mitä olen tekemässä ja oli aika vaikea selvittää yhtäkkiä saksaksi, että aion kokeilla salomoninsolmuja ja teen huivin tai tunikan. No onnistuihan sen selvittäminen lopulta, kun sain päähäni solmun saksaksi ja myyjä oli erittäin avulias ja kertoi muutamasta langasta tai ohjeesta, jotka ovat netissä saatavilla saksaksi ja englanniksi ja kehoitti käymään jossain käsityökerhossa - olin kohteliaan kiinnostunut, kunnes selvisi, että seuraava kurssi alkaa vasta lokakuussa. Pahoittelin, että se taitaa alkaa liian myöhään omalta kannaltani, sillä olen täällä vain kesälukukauden. Myyjätär kyseli sitten, mistä päin maailmaa olen ja mitä täällä teen ja kyseli myös, miten saksa taittuu suussa :) Lähdin hyvillä mielin kaupasta hyvää palvelua saaneena, vielä lopuksi toivottelimme molemmin puolin schöne Pfingstenit (helluntai) ja myyjätär toivotti minulle mukavaa opiskelua ja oleskelua Saksassa.

Ostin kuitenkin vasta 200g lankaa, koska jos salomoninsolmut eivät luonnistu, niin voin jättää homman sikseen ja tehdä ainoastaan huivin.. Sen, mitä olen kyseisestä solmusta kuullut ja muiden blogeista lukenut, niin taitaa kuitenkin olla aika koukuttava käsityömuoto :) Sitten ei auta muuta kuin lähteä uudestaan kauppaan ostamaan lisää lankaa.

Olisipa Suomessakin yhtä mukavaa palvelua! Jos joku tietää hyvän palvelun erikoisliikkeen, niin vinkatkoon :)

Grüß Gott!

Avautuminen on luokkaa: "Elämän kevät, eivätkö ne osaa muuten tervehtiä!" Voin kertoa, etteivät osaa. Minä menen kaupan kassalle, markettiin tai leipomoon (leipomoita on JOKA kulmassa) hakemaan aamupalaa – joka ikinen kerta kuulen tekopirteän "Grüß Gott!" Tämä katolilaisten luvattu osavaltio! En suosittele ateisteille.. Miksei voi vaan sanoa: "Guten Morgen/Tag/Abend"?

Aurinko on ihana asia. Olen liittänyt nyt myös aurinkoisiin päiviin ja S-bahniin Ismo Alanko Teholla -kokoonpanon Blanco Spirituals. Se vaan sopii auringon paisteessa aurinkolasit otsalla matkustamiseen. Lisäksi se sopii varsinkin niihin opiskelupäiviin, jolloin käyn yliopistolla luennoilla tai seminaareissa, sillä silloin käsitellään orientaalisia asioita. Oriental Beat ja sitä rataa. Harmittaa, ettei Hanoi Rocksin levyä ole koneella. Sekin sopisi.

Olen myös nauttinut auringosta. Eilen kiertelin muiden vaihtareiden kanssa kaunista lähikaupunkia, yhtä vanhimmista kaupungeista täällä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja seitsemän tunnin kävelyn jälkeen jalat olivat poikki ja iho hohti. Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas ja vetäissyt aamulla ihoon 30:n suojakertoimen aurinkorasvat; tosin niskaan en ollut vissiin niin hyvin ylettynyt, sillä ihoa kirveltää (ja tähän sopisi Apulannan Kirveltäjät).

Tänään en sitten viitsinyt mitään aurinkorasvaa laittaa, koska kuvittelin, että tänään olisi pilvistä ja sataisi vettä. No, aurinkohan ulkona paistoi, joten takkia ei tarvinnut muuta kuin aamulla asemalle polkiessa, sen jälkeen takki kulkikin kivasti repussa tai käsivarrella. Ajattelemattomuus kostautui, sillä monen muun paikallisen opiskelijan tavoin suunnistin nauttimaan lounaan yliopiston nurmikolle. Aurinko porotti, mutta välillä sentään tuli pilviä eteen suojaksi. Nyt kasvot hohkaavat ja käsivarret punertavat. Onneksi oli sentään tunika päällä, joten se suojasi eilen vaurioitunutta yläselkää.

Rakastan silti aurinkoa. Jotain parasta vain nauttia siitä ulkona. Toivottavasti huomenna on hirvittävä vesisade, niin ei harmita yhtään istua kolmella luennolla.

Maistoin eilen Leberwurstia. Sehän on samaa kuin maksamakkara, mutta tämä tarjoiltiin sipulirenkaiden, purjohakkeluksen, suolakurkkuviipaleiden ja leipäviipaleen (ei mitään levitettä päällä) kera. Eräs italialainen lateli mulle: "Das ist ja Scheiße!" Eikö se ymmärrä hyvän päälle? Kyllä tuota suittaa joskus myöhemminkin tilata.

Olen tullut turkulaisten luvattuun kaupunkiin. Tapasin viimeinkin jonkun muun suomalaisen itseni lisäksi, ja hemmo on turkulainen. Miksi mua rangaistaan näin? Sen samaisen hepun mukaan hänen tuntemansa muut suomalaiset opiskelijat ovat myös Turuust. Ei hyvää päivää.

Tapasin myös jonkun italialaisvaihtarin, joka kuullessaan mun tulevan Suomesta luetteli: "Vittuperkelesaatanajumalauta! Olen kotoisin Suomesta!" Hyvä opettaja sillä on ollut, koska suhteellisen virheettömältä tuo kuulosti ja oikeilla äänenpainoilla tuli. Kehuin, kuinka hyvin se tulee pärjäämään Suomessa.

Panic

Tuli eilen pieni paniikki, että mies tulee neljän viikon päästä ja että mun pitää sitä ennen tutustua kaupunkiin oikein kunnolla ja kaikkiin paikkoihin, että osaan esitellä sitten kaupunkia ja viedä sen kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin ja niin...

Täytyy tehdä seuraaville viikoille kaupunkiin tutustumissuunnitelma. Nyt pitää vaan ensin pakertaa portfolio ja muut lisätehtävät valmiiksi.

prinsessalinna

Schloss Neuschwanstein, jota jo muutamaan otteeseen olen hehkuttanut, ei pettänyt odotuksia. Raahaan tuonne miehekkeen ja kaikki tänne kyläilemään tulevat!

Sää on pysytellyt lämpimänä, ja nyt tälle viikolle on luvattu pelkkää aurinkoa ja lämmintä! Ihana kesäinen fiilis, vaikkakin keskemmällä kesää lämpötila taitaa nousta todella korkealle. Joku vajaa kymmenen astetta lisää olisi ihan kiva, niin voisi heittää kevättakin mäkeen.. Tänäänkin on +17, eilen oli vielä illalla kotiin fillaroidessani +13.

Alpit taas... Niin. On ihan eri asia katsella niitä junan ikkunasta kuin oikeasti olla hieman lähempänä niitä. Nekin saivat aivan uudet mittasuhteet.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että tällä hetkellä en ikävöi koti-Suomesta muuta kuin saunaa, sisua ja ruisleipää (ja miestä). Olen aika ihastunut tähän ympäristöön. Vielä kun jostain saisi saksalaisen kaverin – jos ja kun kirjekavereita ei lasketa tähän kastiin. Tapaan varmaan keskiviikkona tuutorini.. Huomenna sitten luennoille...

Helevetisti järkeä

Ei ole moneen päivään tullut kirjoiteltua mitään.. Aivot täynnä räkää on vaikeaa kirjoitella mitään hurjan hienoa (mikä on myös erittäin hyvä syy vältellä kaikkea kouluun liittyvää).

Listaan silti muutamia asioita, joita nyt mieleen juolahtaa...

Ikävä. Hurjaa huomata, että on kielikurssiryhmänsä ainoa, jolla on takanaan pidempi suhde. Muut niistä taitavat olla jopa sinkkuja tai muuten vain nuoria seurustelemaan kauan. Jotain järkyttävää, että nuorimmat ovat minua kuusi (6) vuotta nuorempia... Sitä alkaa tuntea itsensä ikälopuksi. No, siihen ikävään varsinaisesti. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa iPodilla musiikkia, sillä nyt sitä uskaltaa muutakin tehdä kuin vaan tarkastella ympäristöä. Jossain vaiheessa S-bahniin nousemisen jälkeen alkoi soida Zen Cafén Helvetisti järkeä: "Asemalla pysähdyn/ katson suurta kelloa/ kuinka monta tuntia/ siihen että tavataan - taas./ Siinä on helvetisti järkeä/ että on koko ajan ikävä." Siinä sitten katsoin aurinkoista maisemaa, nojasin S-bahnin seinään, katsoin Alppeja ja ikävöin. Vaikeaa. Onneksi ikävää helpottaa tieto siitä, että näemme viiden viikon päästä. Viisi viikkoa pärjää aina. Pärjäähän?

Byrokratia. Täällä sitä oikeasti tajuaa, mitä byrokratia on. No, olihan meille kotiin soiteltu ja kyselty mun olinpaikkaa ja käynyt käsky, että täytyy täyttää joku maastapoistumislomake. Laitoin sitten sähköpostikyselyä perään ja vastauksena tuli, että koska olen poissa vain neljä kuukautta ja tulen käymään Suomessakin ennen kolmen kuukauden umpeutumista, niin ei ole välttämätöntä täyttää kyseistä lappua, ellei mulla ole jotain syytä sen täyttämiseen. Mikä ihmeen syy mulla voisi olla siihen? Ellei ne nyt täältä päästä ala tarkastamaan, olenko ilmoittanut kotipaikkakunnalle olevani ulkomailla.. Tai en keksi ainakaan mitään hyvää syytä paperisotimiseen. Saksalainen byrokratia on kuitenkin aivan toista. Olin täyttänyt kaikki mahdolliset lippulappuset, ja sitten asukkaaksi ilmoittautuminen tyssää siihen, ettei mulla ollut vuokrasopista. WTF? No eniveis, nyt on sellainen todistus, että olen alivuokralaisena tässä asunnossa. Jos se ei niille kelpaa, niin väännän joltain niskat nurin. Räkää pää täynnä olevaa ihmistä ei saa kiusata hyppyyttämällä paikasta A paikkaan B.

Opinnot. Olen valinnut kurssit. Tällä hetkellä täällä opiskeltava määrä pyörii neljässä kurssissa, mutta byrokratiakiemuroista riippuen se voi vielä vähentyä yhdellä.. No niillä opintopisteillä ei itselleni ole niin suurta väliä, sillä tarvitsen ainoastaan yhden täällä opiskelemani kurssin, jonka saankin liitettyä osaksi omia opintojani (ja joka alustaa kivasti mun graduaihetta). Niin ja joo, olen saanut Suomesta kaikki tarvitsemani tiedostot, mutta tällä hetkellä toteutus on ollut jäässä muista kiireistä johtuen.

Valkovuokot. Aurinko on paistanut kaksi päivää. Se on myös tarkoittanut, että mulla on gute Laune. Paljon kivempi herätä aamulla, kun aurinko paistaa eikä ole niin jäätävän kylmää kuin viime viikolla. Paljon kivempi myös pyöräillä asemalle. Ensimmäiset valkovuokot on myös bongattu, tulppaanit kukkivat jaja.. Tietenkin joku siitepölyallergiakin voi kutittaa nenää, mutta yrittää nyt pärjätä ilman lääkkeitä.

Shoppailu. Tänään oli luppoaikaa, joten suunnistin Kaufhausiin. Ostin muutaman kortin (muutama tarkoittaa kymmenkunta), sillä viikon päästä sitä kehtaa jo lähetellä tervehdyskortteja sukulaisille. Postimerkit tietenkin jäivät ostamatta :) Lisäksi ostin kaikkea tarpeellista, kuten nenäliinoja (viidentoista taskunenäliinapakkauksen hinta oli alle 2e). Shoppailemaan voisi mennä joku toinenkin päivä. Huomenna ja perjantaina on niin lyhyt päivä, että voisi kotiutumisen jälkeen suunnistaa paikalliseen ostoskeskukseen. Jotkut uudet kengät olisivat kivat; en esimerkiksi ottanut mukaani yhtään tennariparia, joten nuo kävelykengät hiostavat hiukan. Uusi käsiveskakin olisi ihan jees, sillä vanhasta on mennyt rikki vetoketju. Tänään hypistelin jo käsilaukkuja, mutta jätin ne vielä kauppaan odottamaan parempia aikoja...

Ehkäpä ensin hoidan paperisotimisen.

yhteys

Vesisade on masentavaa. Niin kuin mä mietin, että ois kivaa lähteä tuonne ja kävellä ja tutustua ympäristöön, mutta tuo vesisade pakottaa mut pysymään neljän seinän sisällä ja dataamaan!

Parasta: mieheke on saanut hankittua kuulokemikin (USB-liitännällä tietenkin) ja asennettua Skypen. Eilen puhuttiin vajaa kaksi tuntia Skypellä.. Jotenkin sen äänen kuuleminen tuo sen jonkin verran lähemmäksi. Tänään se on katsomassa webbikameroita ja jos sellaisen hankkii, niin näenkin sen. Elämä helpottuu valtavasti!

Meidän kielikurssilla on ihan kiva porukka. Tosin tänään oli vähän orpo olo kahvipöydässä, kun toisella puolella neljä ranskalaista puhui ranskaa ja toiselta puolelta kuului puolaa. Siinä sitten yrittää olla kiinnostuneen oloinen, kun ei itse tajua sanaakaan kumpaakaan kieltä. Vai pääseekö sillä pitkälle, että osaa sanoa bonjour tai au revoir? Sitä minäkin.

Huomenna on ohjelmassa yliopistoon kirjottautuminen ja bileet illalla. Jos sataa, mietin vielä toisen kerran, jaksaako sinne lähteä. Sitä paitsi en ainakaan ole lähdössä käymään asunnolla kielikurssin ja bileiden välissä... Jos joku kielikurssin tytöistä ei majoita mua muutamaksi tunniksi "valmistautumaan" niin voi olla, että jää bileet väliin... En ala sahaamaan tätä väliä monta kertaa päivässä. Toisekseen on vaateongelma. Mitä sitä pukisi päälle? Ehkäpä kulutankin sen väliajan shoppailemalla...

PS. Kokeilin eilen sitä Electronia ja se toimi! Sain maksettua kielikurssin... ja koska huomenna on opintorahapäivä (riippuen tietenkin siitä, onko Kela saanut käsiteltyä mun hakemuksen) niin vielä tilipäiväkin! Halleluja!

Hoch und schön - die Stadt

Es ärgert mich!

Oikeasti, miksi kukaan ei kertonut, miten vaikeaa on matkustaa bussilla, pikajunalla ja maanalaisella? Ensinnäkin ongelmaksi nousi se, miten usein tuosta ohi menee busseja (harvoin). No, päästyäni S-Bahnhofille alkoikin sen pohtiminen, millainen matkustuskortti on kaikista paras. Ja tarjontaahan riittää! Miten ihmeessä ottaa selvää siitä, mikä on sopiva tariffi tai kuinka monen Streifenin matkalipun mun kannattaa ottaa... Ja niin, eikö tulisi halvemmaksi ostaa viikkolippu kuin joka päivä eri päivälipun? Uskaltauduin sitten kysymään kiltin näköiseltä pojanklopilta neuvoa ja se näytti, minkä päivälipun mun kannatti hankkia. Matkustuskulut tänään 8,90. Matkustaminen sujui lopulta ongelmitta, joskin oikealle raiteelle löytäminen oli pienen hakemisen takana...

Jatkoin sitten kyselemistä ja kysyin tietä pankkiin, jotta voisin nostaa rahaa. Onnistuin löytämään pankin ja löysin myös kadun, joka on mun taivas! Yliopistolta alkaen ainakin viisi erilaista kirjakauppaa ja ne hinnat! Ne hinnat! Milloinkahan seuraava kaveri tulee ja roudaa mun ostokset pois? No, mutta pankkireissu.. Jotenkin olin taas ajatuksissani ja onnistuin lyömään kortin pin-koodin kolmesti väärin. Mein Gott! Meinasi hätä tulla, kunnes tajusin soittaa isukille Suomeen ja kysymään pankin puhelinnumeroa. Sekin oli vielä ok, soitin pankkiin vajaan tunnin sisällä pin-koodiongelmista, mutta niillä ei näkynyt, että olisi ollut jokin ongelma! Hieno homma! En tiedä sitten, toimiiko mun tuo Electron lainkaan vai pitääkö mun nostaa Visalla rahulia aamulla.. Jälkimmäinen ei ainakaan kiinnosta mua.

No mutta yliopisto oli ihan jees, ainakin mitä sen yhden luentosalin perusteella voi sanoa. Tosin Jyväskylässä on mukavammat istuinpenkit – tosin ne onkin Alvar Aallon valitsemat tjtn. Anyway, täällä ei ole mitään yhtenäistä kampusta, joten kaikki yliopistorakennukset ovat siellä sun täällä kaupungilla.. Kuinkakohan monta kertaa sitä ehtii vielä eksyä matkalla luennoille? Tänään hoidettiin vain kaikista perinteisempiä juttuja (ja vaikeimpia). Krankenkasse, eli sairasvakuutusjutut.. No onneksi ne hoituivat pelkällä Eurooppalaisen sairaanhoitokortin (ilmainen Kelasta) näyttämisellä. Saan sillä samat edut, mitä paikallinenkin.

Kaiken paperisodan jälkeen kielikurssiporukka sullottiin bussiin ja lähdettiin kaupunkikierrokselle saksalaisen oppaan johdolla. Opin ihan mielettömän paljon kaupungista ja historiasta. Matkalla tutustuin myös puolalaiseen ja hollantilaiseen vaihtariin.. :) Menetin jo sydämeni kaupungille... Käytiin myös kuvankauniissa Schloss Nymphenburgissa, joka hurmasi ainakin itseni täysin. Kesällä ja auringonpaisteessa se varmasti on kokemisen arvoinen paikka. Harmitti koko kaupunkikierroksen ajan, ettei ollut kamera mukana. Siitä taitaa tulla vakiovaruste reppuun.

Kaikista parasta, että kansallisiin museoihin pääsee sunnuntaisin pelkällä 1 euron pääsymaksulla. Tiedän, mitä teen sunnuntaina.

Väsynyttä höpinää

On suomitytöllä ihmeteltävää, kun aurinko paistaa taivaalta (mutta ei kuitenkaan täydellä terällä) ja kadut on kuivia. Lähdin märästä ja lumisesta Suomesta ja täällä on sää mitä ihanin.. Missään muualla – paitsi Alpeilla – ei ole lunta. Hyvä näin, sillä loppuviikoksi niitä lumi- ja räntäkuuroja onkin luvattu kuivan kauden sijaan. Sunnuntaina taisi olla hyvä sää vain siksi, että mun olisi mukavampi tulla aloittamaan neljän kuukauden vaihtopätkää. Sitä ennen kuulemma olikin huonommassa jamassa sää...

Lähiympäristö on hyvin idyllistä. Oli lähellä, etten lähtenyt seuraamaan saksalaisia hautajaisia tai muistotilaisuutta (maanantaina, mitä ihmettä?), kun kävelin hautausmaan ohitse. Kaupassa käyminen oli helppoa, sillä kauppamatka ei ollut pitkä. Sen sijaan kaupassa riitti ihmeteltävää. Paikallisessa Lidlissä on enemmän luomutuotteita kuin suomalaisessa Prismassa. Siinähän sitä valittiin. Toisaalta taas Lidlin tapaan pakkauskoot ovat mielettömät, ei tällainen yksin oleva tyttö tee mitään 500g jauhelihapaketilla...

Osasin sitten pyytää myös saksalaisen puhelinliittymän, mutta avaamisen kanssa oli ongelmia. Sen avaamiseen nimittäin tarvitaan saksalainen pankkitili, ja mulla ei ole aikomustakaan avata sellaista yhden puhelinliittymän takia. Kiitos, mutta ei kiitos! Vuokranantajani tuli hätiin ja otti liittymän nimiinsä, maksan hänelle vuokran yhteydessä myös puhelimen käytöstä (suoraveloitus tililtä, 10e kuukaudessa). Liittymän pyytämisen sijaan en tajunnut lopulta kaupat tehtyämme toivottaa "Auf Wiedersehen", kuten tapana on! Seuraavalla kerralla sitten! Kotimatkalla kuitenkin tervehdin hyvin ystävällisesti naapuria.

Tämä päivä on mennyt lähinnä ihmetellessä oloa ja eloa. Huomenna sitten pääsenkin jo tositoimiin, kun kielikurssi alkaa yliopistolla. Onneksi tuon kielikurssin puitteissa hoidetaan kaikki vaikeat asiat, kuten vakuutukset ja kirjoittautuminen yliopistoon jaja.. Huomenna sitten pääsenkin jo matkustamaan... Pitää aamulla herätä tarpeeksi aikaisin, jotta ehdin kysyä, minkälaisen matkustuskortin mun kannattaa hankkia, koska opiskelijahintaisen saan vasta ensi maanantaina, kun saan paikallisen opiskelijakortin.

Olen tänään myös piristänyt itseäni (selvää alakuloisuutta ilmassa, koti-ikävää) suunnittelemalla syksyä ja etsimällä lentoja.

Kaukana

"Sä oot tuhannen kilometrin päässä." (Zen Café)

On se kaukana. Ainakin tuhannen kilometrin päässä. Ainakin 1500 kilometrin päässä. Jonkin välimatkalaskurin mukaan välimatkaa on 1590 kilometriä, mutta se onkin laskettu Helsingistä.

Aurinko kuitenkin paistaa, eikä saksalainen kahvi nyt niin pahalta maistu, joten ehkä tämä tästä taas suttaantuu. Pitäisi saada itseni kuosiin ja lähteä ulos.

eka

Pitäisi varmaan tehdä joku uusi laskuri... Jotain, jota odottaa. Loma Suomessa tai vierailijoita sieltä! Vapaaehtoiset ilmottautukoon!

Aika yksinäiseltä tämä vaikuttaa, vaikka matka menikin hienosti. Kaikki on vaan niin uutta ja Saksan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa oleminen ei ole varmaankaan maailman helpointa. Host-äiti (ja -veli) ovat tosi mukavia ja avuliaita. Olen tutustunut talonväkeen ja taloon, ja nyt pitää vaan sopeutua.

Kielen kanssa pelaaminen on sinällään ihan ok. Vaikeaa, mutta ok. Joudun monesti kysymään "wie bitte?", mutta kaiketi siihen tottuu. Hankalinta on löytää sanoja. Mihin ne kaikki sanavaraston sanat ovat kadonneet? Jossain vaiheessa varmaan nekin löytyvät automaattisesti ilman ongelmaa. Toivottavasti ainakin. Neljä kuukautta kyllä tekee ihmeitä kielitajulle.

Näin Alpit tänään ensimmäistä kertaa. Oli mahtavaa. Lento meni hienosti, pilvien yläpuolella oli kauniin aurinkoista ja sää kuin morsian. Piristi huomattavasti keskellä haikeutta ja kyynelmerta.. Mielettömän kaunista. Kroisoksena otin taksin kentältä ja huristelin host-majapaikkaan. Maksoihan se, mutta uskoakseni siinä näki myös enemmän maisemia.. Huomenna on tarkoitus tutustua lähialueisiin jalkaisin. Täällä lasketaan kaikki matkat minuutteina, niinpä huomenna on tarkoitus mennä Lidliin täydentämään shampoo-, saippua-, hammastahna-, vihko- ja ruokavarastoja oikein urakalla, koska matka taittuu viidessä minuutissa. Olettaen, etten eksy matkalla.

Milloinkahan sitä itse laskeutuu Suomen maanpinnalle seuraavan kerran?

Ennenaikainen koti-ikävä

Voi tätä haikeutta... Ei ehkä kannattaisi kuunnella Leonard Cohenia, mutta on sillä ihana ääni! Enää kolme viikkoa lentoihin, tähän aikaan kolmen viikon päästä olen jo baijerilaisten parissa. Eilen istuin sohvalla ja katsoin asuntoa, ja yhä selvemmäksi kävi, että tätä asuntoa tulee niin ikävä. Ensimmäinen oma koti, viihtyisä kuin mikä. Tulee toisia koteja, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen joka suhteessa.

Rakkaisiinkin yhteyden pitäminen on sitten niin vaikeaa. Tai on ja on. Ei edes ole, onhan mulla netti käytössä ja kone lähtee mukaan. Silti joku netti yhteydenpitovälineenä on.. No niin no.. Eniveis, rankkaa tulee varmasti olemaan. Latasin eilen Skypen, mut löytää sitä kautta etunimi.sukunimellä. Tiedoksi sukulaisille, joilla on netti käytössä. Mummo saa sitten joskus puhelinnumeron, että voi soitella... Varmaan pitää verkostautua vielä johonkin naamakirjaan.

Tein suunnitelman pakkauksen etenemisjärjestyksestä. Huomisiltana on luvassa kaikkien meikkien ja muiden puteloiden ja pullojen lentäminen roskiin, jos en niitä käytä enää ja päiväykset on mennyt. Tiistaina taas olis vuorossa vaatekaappien raakkaus. Torstaina astioiden ja kylppärin tyhjennys. Lauantaina ja sunnuntaina lähtevät kaikki huonekalut. Sitä ennen pitäisi ehtiä pyykätä kaikki pyykättävä..

Kaution sucks

Kerpele. Yritin maksaa vuokravakuuta Saksan kämpästä, mutta nettipankki herjaa oikein urakalla. Sen sijaan nykyisestä kämpästä olen saanut jo periaatteessa vuokravakuuden takaisin, sillä vuokranantaja oli allekirjoittanut kyseisen paperin käydessään asunnolla. No ei ole edes mun rahoja vaan isän..

Vaihtoapuraha ja palkka lämmittivät tänään tiliä ja mieltä. Kivaa! Nyt kun saisi ne Kelan paperit kuntoon ja passin hankittua...

Ostin tänään Bryan Adamsia (terkkuja saksalaiselle siskolle!), Hanoi Rocksia (erikoispainos vissiin tjtn) ja Neljää Ruusua. No mutta halvalla lähti.

Lentoon

Lennot on buukattu. Meinasi palaa hermo koko varaamiseen, koska nettivaraamiseen tarvitaan joko jonkin suuren pankin nettipankkitunnukset tai Visa-kortti. Kumpaakaahan mulla ei ollut, joten jouduin ensin hankkia tilin suuresta pankista, jonka jälkeen odottelin aikani, että sain kortin ja tunnukset. Nyt lentojen buukkaus hoitui sitten kivuttomasti, kun sain suoraan maksaa nettipankissa lennot.

Sinällään ihan hyvä, että normaali pankkikortti + Visa -yhdistelmä tuli hankittua, sillä en ole mitenkään luottavainen sen suhteen, että Electron kävisi kaikkialla, minne ikinä menenkin. Niin ja oikeastaan muuten ihan mukavaa, että menen asumaan perheeseen; Voin maksaa nettipankin kautta vuokran eikä tarvitse sen tähden ainakaan avata tiliä saksalaiseen pankkiin.

Vaikeaa

Asuntoahdistus on muuttunut helpotukseksi ja jännitykseksi. Sain hoidettua asunnon itselleni suhteellisen kivuttomasti sähköpostilla — onneksi. Asunto sijaitsee esikaupunkialueella, joskin matka yliopistolle kestää "vain" 45 minuuttia. Ainakin sähköpostin välityksellä omistaja on vaikuttanut mukavalta. Ja jos nyt alkaa kamalasti ahdistamaan perheessä asuminen, niin voin paikan päällä etsiä jonkun muun asunnon. Vuokrakaan ei ole liian paljon, olin nimittäin varautunut suurempaankin vuokraan kuin 230€/kk. Vuokraan sisältyy siis aivan kaikki petivaatteista ja pyyhkeistä alkaen, netti jne. Voin soitella myös puhelimella ympäri Saksaa..

Voisin hiljalleen buukata niitä lentoja. Ärsyttää ainoastaan, etten vielä tiedä luentoaikatauluja tarkalleen (koska en ole ilmoittautunut haluamilleni kursseille) ja kesäkuun loppupuolen osalta omat suunnitelmat ovat vielä suhteellisen hajallaan. Juhannukseksi Suomeen tuleminen maksaa hirmuisen paljon, mutta ajattelinkin hankkia ensin menolipun ja viimeisen paluulipun, jolloin hintaa lipulle kertyy se n. 170€. Tuon halvemmalla ei taida päästä enää tässä vaiheessa. Tosin en vielä tiedä, kuinka paljon aikaa kuluu tenttimiseen ja paperisodan hoitamiseen luentokauden jälkeen..

Kurssi-ilmoittautuminen hoituu siis lähettämällä sähköpostia luennoitsijalle. Mailissa pitää perustella, miksi haluaa kyseiselle kurssille. Ei ihmekään, että olen vähän vaiheessa ilmoittautumisen kanssa.. Ajattelin kuitenkin ottaa kursseja, jotka tukevat omia opintoja. Maisterin papereista puuttuu nimittäin enää nelisen kurssia, jotka voisin melkein kaikki saada korvattua ulkomailla opiskelulla. Se tarkoittaisi myös sitä, ettei tarvitsisi enää muuttaa takaisin Jyväskylään, kun nyt sieltä pois muutan. Gradua tukevia kursseja olisi ainakin kaksi tai kolme tarjolla kohdeyliopistossa. Itseni tuntien tulen kuitenkin vaihtamaan vielä graduaiheeni pariin otteeeseen..

Katto löytynyt?

Pitäkää peukkuja! Sain mukavan vastauksen toiseen mailiini, huomisen tai sunnuntain aikana tulee vastaus, saanko kyseisen huoneen.

Sekavaa

Huomaa hyvin, että blogikirjoittaminen jäätyy, kun olen miehen luona. Joo, olisi asiaa, mutta elämä on myös kovin sekavaa eikä kaikkea osaa naputella järkevässä muodossa (tai missään muodossa) ylös koneelle.

Vaihdosta: Laitoin tänään muutaman sähköpostikyselyn asunnoista, toivottavasti vastaisivat vielä tämän päivän aikana. Jos eivät, niin saan jännätä ensi viikkoon. Miehen mielestä mun pitäisi ottaa puhelin kauniiseen kätöseeni, soittaa vuokraisännälle ja kysellä niistä sen yhteyksistä maailmalle. Joopa joo. Sisko on tehnyt joitain kyselyitä, mutta en ole niiden tuloksista sen enempää kuullut.. Seuraavat asiat ovat yhä hoitamatta: lentoliput, passi, (asunto), opinto- ja asumistuet, eurooppalainen sairaanhoitokortti (nykyinen voimassa toukokuun puoliväliin), muutto. No, pakkaan koko ensi viikon. Tuskin maltan odottaa.

Harjoittelusta: Olen osallistunut vanhempainiltaan ja opettajainkokoukseen. Olen kuunnellut tunteja, kirjannut ylös mietteitä ja pohtinut, miten itse voisin tehdä asiat toisin. Olen pitänyt tunteja ja tehnyt hirmuisen hienoja tuntisuunnitelmia. Onneksi on viikko aikaa hengähtää, ennen kuin pyöritys jatkuu vieläkin hullumpana. Ja sitten vieläkin hullumpana... Taitaa tuo vaihtoon lähtö antaa todellakin kunnollisen hengähdystauon tähän kaikkeen säätämiseen.

Ehkä suurin pudotus maanpinnalle on tapahtunut harjoittelun aikana siinä, että on aivan toisenlaista opettaa lukiolaisia, joiden lukuaineiden keskiarvoksi on vaadittu 7,0 kuin lukiolaisia, joilla sama lukema huitelee jossain 9,2:n tienoilla. Todellisuus on toinen, mutta oikeasti niin paljon totuudenmukaisempi.