graah

Alkoiko ahdistaa?

Naamakirja on jotain hirveintä ikinä. Selasin vanhoja luokkakavereita (yläasteelta ja lukiosta) ja jotain viisi on jo naimisissa enkä ole tiennyt siitä. Onneksi siellä ei ainakaan vielä ole optiota, josta voisi laittaa esiin, kuinka monta lasta ne ovat pyöräyttäneet. Alkaisi ahdistaa vielä enemmän. Niin ja jos siellä sellainen onkin, niin älkää pliis kertoko.

Sosiaalipornoiluun naamis on kyllä ihan jees.

Grüß Gott!

Avautuminen on luokkaa: "Elämän kevät, eivätkö ne osaa muuten tervehtiä!" Voin kertoa, etteivät osaa. Minä menen kaupan kassalle, markettiin tai leipomoon (leipomoita on JOKA kulmassa) hakemaan aamupalaa – joka ikinen kerta kuulen tekopirteän "Grüß Gott!" Tämä katolilaisten luvattu osavaltio! En suosittele ateisteille.. Miksei voi vaan sanoa: "Guten Morgen/Tag/Abend"?

Aurinko on ihana asia. Olen liittänyt nyt myös aurinkoisiin päiviin ja S-bahniin Ismo Alanko Teholla -kokoonpanon Blanco Spirituals. Se vaan sopii auringon paisteessa aurinkolasit otsalla matkustamiseen. Lisäksi se sopii varsinkin niihin opiskelupäiviin, jolloin käyn yliopistolla luennoilla tai seminaareissa, sillä silloin käsitellään orientaalisia asioita. Oriental Beat ja sitä rataa. Harmittaa, ettei Hanoi Rocksin levyä ole koneella. Sekin sopisi.

Olen myös nauttinut auringosta. Eilen kiertelin muiden vaihtareiden kanssa kaunista lähikaupunkia, yhtä vanhimmista kaupungeista täällä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja seitsemän tunnin kävelyn jälkeen jalat olivat poikki ja iho hohti. Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas ja vetäissyt aamulla ihoon 30:n suojakertoimen aurinkorasvat; tosin niskaan en ollut vissiin niin hyvin ylettynyt, sillä ihoa kirveltää (ja tähän sopisi Apulannan Kirveltäjät).

Tänään en sitten viitsinyt mitään aurinkorasvaa laittaa, koska kuvittelin, että tänään olisi pilvistä ja sataisi vettä. No, aurinkohan ulkona paistoi, joten takkia ei tarvinnut muuta kuin aamulla asemalle polkiessa, sen jälkeen takki kulkikin kivasti repussa tai käsivarrella. Ajattelemattomuus kostautui, sillä monen muun paikallisen opiskelijan tavoin suunnistin nauttimaan lounaan yliopiston nurmikolle. Aurinko porotti, mutta välillä sentään tuli pilviä eteen suojaksi. Nyt kasvot hohkaavat ja käsivarret punertavat. Onneksi oli sentään tunika päällä, joten se suojasi eilen vaurioitunutta yläselkää.

Rakastan silti aurinkoa. Jotain parasta vain nauttia siitä ulkona. Toivottavasti huomenna on hirvittävä vesisade, niin ei harmita yhtään istua kolmella luennolla.

Maistoin eilen Leberwurstia. Sehän on samaa kuin maksamakkara, mutta tämä tarjoiltiin sipulirenkaiden, purjohakkeluksen, suolakurkkuviipaleiden ja leipäviipaleen (ei mitään levitettä päällä) kera. Eräs italialainen lateli mulle: "Das ist ja Scheiße!" Eikö se ymmärrä hyvän päälle? Kyllä tuota suittaa joskus myöhemminkin tilata.

Olen tullut turkulaisten luvattuun kaupunkiin. Tapasin viimeinkin jonkun muun suomalaisen itseni lisäksi, ja hemmo on turkulainen. Miksi mua rangaistaan näin? Sen samaisen hepun mukaan hänen tuntemansa muut suomalaiset opiskelijat ovat myös Turuust. Ei hyvää päivää.

Tapasin myös jonkun italialaisvaihtarin, joka kuullessaan mun tulevan Suomesta luetteli: "Vittuperkelesaatanajumalauta! Olen kotoisin Suomesta!" Hyvä opettaja sillä on ollut, koska suhteellisen virheettömältä tuo kuulosti ja oikeilla äänenpainoilla tuli. Kehuin, kuinka hyvin se tulee pärjäämään Suomessa.

Varasto

Täytyykin laittaa itselleni muistutukseksi tämä kasa lankoja, etten aivan innostu hamstraamaan kaupoille lähtiessäni...


Tässäkään ei ole kaikki langat – ainoastaan ne, jotka löytyivät asunnostani muuton yhteydessä. Jätesäkillinenhän noita kertyi.. Oma lukunsa on langat miehekkeen luona, jonne olenkin hamstrannut niitä lisää. Suurin satsi taitaa olla Seitsemää Veljestä, koska ostin langat miehekkeen villapaitaa varten, mutta en koskaan alkanut neuloa sitä. En edes tiedä, mitä tekisin noilla Teddyillä...

Ehdotuksia otetaan vastaan.

Endlich

Sain viimeisetkin harjoittelusälät postitettua. Enhän mä niitä kirjoittanut kuin kolme viikkoa ;( Nyt vain odottelemaan, että kaikista tulee hyväksyntä.. Paitsi ettei kenttäharjoittelusta ole tullut vielä hyväksyntää, vaikka olen laittanut jo kaikki paperit eteenpäin. Hmph.

Nyt nauttimaan auringosta -->

Kuka ihme?

Hämärää.
Kiipesin yläkertaan keittääkseni itselleni aamucappuccinot, niin keittiössä oli joku aivan tuntematon vanha rouva tiskaamassa.. Whaat? Hipsin sitten takaisin huoneeseeni, ja kirjoitan nyt tätä blogi-ihmettelyä. Whaat?

EDIT: Se on vuokranantajan äiti. Säikytin sen, kun cappuccinohimoni yltyi ihan mahdottomaksi.

Äidinkieli

Kuuntelin juuri Opettaja.tv:n Opetussuunnitelma-pätkän, jossa lahtelainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (Lahden lyseosta) sanoi osuvasti: "Äidinkieli on tapa olla maailmassa."

Jäin miettimään, että näinhän se on, mutta mitä oppiaineen toinen osio sitten on? Kirjallisuushan lisättiin oppiaineeseen vasta 1990-luvulla; ennen opiskeltiin koulussa pelkkää äidinkieltä. Jos oppiaineen nimenä on äidinkieli (=tapa olla maailmassa) ja kirjallisuus, niin onko kirjallisuus tapa tarkastella maailmaa? Opetanko siis maailmassa oloa ja maailmassa olon tarkastelua?

sniikkerit

Kokeilin sitten minäkin kasialoitusta ja kolmen puikon päättelyä sniikkereihin. Ohjeen nappasin täältä. Huomatkaa kuvan silmukkamerkki! Hätä keinot keksii, minä keksin pöydältäni ESN:n rintanapin.. Sitten ne tekniset tiedot:

lanka: Schachenmayr nomotta Bravo Color (100)
puikot: Prym Bamboo 3,0
kulutus: jotain


Kasialoituksen jälkeen nelisen kerrosta ennen kuin otin loput kaksi puikkoa käyttöön. Tein lisäykset jokaisen puikon alussa (ns. sädekavennus) – seuraavan kerran teen lisäykset 1. ja 3. puikon lopussa ja 2. ja 4. puikon alussa. Puikolla oli yhteensä 12 silmukkaa – seuraavan kerran kokeilen 11 tai jopa 10 silmukkaa/puikko. Nykyisellään nämä ovat liian löysät jalkaan. Kantapään tienoilla kavensin ohjeen mukaisesti kaksi kertaa, jotta kantapää pyöristyisi. Pitää tätäkin säätää seuraavissa sniikkereissä.

Ohje oli kuitenkin aivan ihanan helppo ja juuri televisioneuleena tämä aivan loistava terapianeule!

Kinalainen kidutuskeino

Huonosti nukutun yön jälkeen on tietenkin aivan älyttömän hehkeä olo. Totta vai tarua?

No ei tietenkään ole. Ja huonounisena sellainen pienikin asia kuten vesipisaroiden tippuminen räystäältäl ikkunalaudalle aiheuttaa suurta ahdistusta ja vitutusta. Se alkoi eilen illalla, nyt se jatkuu, jatkuu ja jatkuu...

Menen tänään bussilla asemalle. Pyörällä olisin hengenvaaraksi autoilijoille.

maailma avartuu

Epsanjan uutiset vetivät itseni hiljaiseksi. Sinällään omituista, sillä en koskaan koti-Suomessa reagoinut näin vahvasti mihinkään onnettomuusuutiseen. Tarkoitan siis ulkomailla sattuneisiin onnettomuuksiin, kotimaan onnettomuudet toki pysäyttivät. Ehkäpä se, että nyt itse on täällä ulkomailla vaikuttaa jotenkin tuohon reagoimiseen? Se olisi voinut käydä minullekin tai toivottavasti siellä ei ollut ketään tuttua... Mistä minä tiedän, koska en kuule kaikkien uutisia kuitenkaan?

Aurinko hellii. Kannattaa laittaa mustat vaatteet päälle, niin varmasti imee auringon lämpöä itseensä. Siispä suunnistan hetken päästä (pakollinen nettitauko menossa) ulos lenkille. Ongelmana on, ettei mun vaatteissa ole taskuja, mihin laittaa kotiavaimet... Elämän suuria kysymyksiä.

Jotain järkevintä lähteä turistiksi kaupungille ja sitten huomata, ettei kameran akussa ole virtaa. Tuli kuitenkin kierrettyä kaikki pakolliset nähtävyydet, mutta varmaan viikolla keskiviikkona tai torstaina uudestaan kameran kanssa, jotta saan jotain todisteita itselleni täällä olosta. Pankkitilin hupeneminen kun ei riitä.

Löysin mitä mainioimman palvelun, laillisen tavan seurata Suomen tv:tä, vaikka onkin ulkomailla. Tuli ensimmäisen kerran katsottua Biisikärpästä, ja Äijät naurattivat kovastikin. Niin ja tietenkin kaikki poliisisarjat englanniksi puhuttuina ja sitten vielä suomiteksteillä.. Aah!

bambupuikoilla

Aloitin terapiasukkien neulomisen. Lankana Schachenmayer nomottan Bravo Color (100). Tällä hetkellä varsi tehtynä, kerrosmäärä 40. Puikkoina bambupuikot no 3.

Ostin siis ensimmäiset bambupuikkoni!

En olekaan neulonut joulun jälkeen mitään, joten saa nähdä, miten kauan innostus kestää...

Kantalapun korkeus 14 krs.

Huokaus

Lentosotkut selvitetty, sain rahat tililleni siitä, kun vaihdoin lentoja.

Kaukosuhdelauluja

Jäin miettimään, mitä kaukosuhdebiisejä tiedän.

Zen Café – Tuhannen kilometrin päässä
- Tämä on sellainen biisi, jota olen kuunnellut enemmän tai vähemmän tämän suhteen aikana. Jotenkin ne sanat vaan ovat tajunnassa, kuten olen aiemmin kirjoittanut: "Aamulla on ikävä/ päivä siinä välissä/ menee joten kuten/ mut se on rumaa et me ei nukuta yhdessä/ sä oot tuhannen kilometrin päässä". Varsinkin se nukkumaan käyminen on jotenkin ihan käsittämättömän vaikeaa... Koko biisi on kuitenkin sellainen kaukosuhdebiisi ettei toista.

PMMP – Oo siellä jossain mun
- Biisin nimikin kertoo paljon, samoin teksti: "Välimatka piinaa ja painaa mua/ kuka päättää ketkä saa onnistua".

Yö – Tuhat kilometriä luotasi
- "-- enkä tiennyt mitä ikävä on/ ennen kuin mä kiersin ympäri tän maapallon". Haluan tän kappaleen koneelleni. Se on tietenkin siinä Yön Parhaat -kokoelmassa, joka on pakattu jonnekin laatikkoon, joka on kasattu kymmenien muiden laatikoiden kanssa yhteen huoneeseen.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu – Reikäinen taivas
- Tähän olisin voinut valita Tuhannen riemua -levyltä melkein minkä tahansa biisin ja silti se olisi ollut nappivalinta. Esimerkiksi Kimpale kultaa olisi sopinut myös tähän. Valitsin Reikäisen taivaan seuraavien säkeiden takia: "aivan sama minne/ kuljen täältä minne/ sinussa riipun, riipun niinku reikäinen taivas".

Ehdottakaa lisää, koska kyllä niitä on!

EDIT:
Hanoi Rocks – Don't You Ever Leave Me
- Tuleehan näitä mieleen. Tämä seuraavien säkeiden takia on sellainen ihanuus, ettei ole toista: "The nights are wearing me down/ And it's hard getting through the day/ 'Cos I need you right now/ And right now you're so faraway". Hanoi Rocksilta löytyy myös muita sopivia, mutta koska koneella on vain uudempaa Hanoita Revisitedin jäljiltä, niin nuo vanhemmat ovat jääneet unholaan. Nekin levyt kaikki ovat siinä pahvilaatikkohärdellissä. Esimerkiksi joku Million Miles away.

		http://www.mp3lyrics.org/2n6

Tavarataivas

Löysin tavarataivaan. Tai olin löytänyt sen jo aiemmin, mutta nyt kolusin sen läpi etsiessäni kummitustytölle synttärilahjabarbieta. Löysinkin jo etsimäni, mutta en ostanut sitä, koska fiksuna tyttönä jätän suuremmat summat käteistä kotiin (eikä tule tuhlattua niin paljon, kröhöm). Tässä tavarataivaassa on myös aivan mieletön lautapelivalikoima... ja pelejä, jotka vaikuttivat kiinnostavilta, sai jopa 5€:lla. Teki niin mieli ostaa kaikki mahdolliset pelit, mutta jälleen kerran, kaukaa viisaana, olin jättänyt rahat kotiin.

Sorruin kuitenkin ostamaan kaksi pokkaria, mutta mikäs siinä sortuessa, kun kumpikin maksoi 1 euron. On ainakin luettavaa S-bahn-matkoilla.

Löysin myös oman taivaani. Tai tuutorini näytti sen minulle, en käynyt siellä vielä. Tämä taivas on kirjojen maailma, viisi kerrosta pelkästään kirjoja. Aah. Sanoinkin tuutorilleni, että tarvitsen sen koluamiseen vähintään viisi tuntia (tunti per kerros tuntuu silti kovin vähäiseltä).

Tapasin siis tänään tuutorini, jonka kanssa olen sähköpostitellut aiemmin. Hoidettiin kuntoon kirjastokortit ja sitten hän esitteli mulle kaupunkia. Kiivettiin kirkon torniin katsomaan näkymiä kaupungin ylitse... Harmi, ettei mulla ollut kameraa mukana :( Täytyy kiivetä sinne joku toinen kerta kameran kanssa. Oli kyllä huikeat näkymät! Puhuttiin myös Suomen politiikasta, mm. Vanhanen-skandaalista ja myös vähän Kanerva-skandaalista.. Tää mun tuutorini oli viime vuonna vaihdossa Helsingissä, joten yhteistä pohjaa löytyi mm. siitä, että kaivattiin molemmat JuhlaMokkaa, Fazerin Sinistä ja leipäjuustoa.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä.

Panic

Tuli eilen pieni paniikki, että mies tulee neljän viikon päästä ja että mun pitää sitä ennen tutustua kaupunkiin oikein kunnolla ja kaikkiin paikkoihin, että osaan esitellä sitten kaupunkia ja viedä sen kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin ja niin...

Täytyy tehdä seuraaville viikoille kaupunkiin tutustumissuunnitelma. Nyt pitää vaan ensin pakertaa portfolio ja muut lisätehtävät valmiiksi.

Ei se nyt niin tarkkaa ole

Parsaa!

Lähetin perjantaina kyselyn siitä, miten saan hyväksi luettua muutaman täällä tekemäni kurssin, niin homma hoituu oikein näpsäkkäästi. Mun ei tarvitse täällä päässä alkaa säätää mitään vaikeaa ECTS-pointsejen kanssa. Kun saan luennosta/seminaarista 4 ects, niin se pyöristetään kotona 5 op:hen, koska vieraalla kielellä opiskelu :P

Toisekseen tänään tuli ihan turhaan käytyä yliopistolla. Yritin viime viikolla ilmoittautua seminaariin, niin toimistovirkailija sanoi, että mun täytyy tulla tänään Sprechstundelle juttelemaan asiasta. No, olin kiltisti jonottamassa (tapasin samaisessa jonossa kaksi muuta Erasmusta) ja kun pääsin kyseisen rouvan puheille, niin tämä sanookin, ettei itse hoida tuota seminaaria. Olisin voinut jo viime viikolla raapustaa nimeni osallistujalistaan ja se olisi ollut sillä selvä! Aargh. No mikäs siinä matkustaessa, kun olen hankkinut kuukausilipun..

Huomenna on tosiaan ensimmäiset seminaarit ja luennot. Jos joku kieltä opiskeleva lukee tätä, niin voin kertoa, että istun luennolla, jota luennoi ko. kielen proffa Jyväskylästä ;) Aika hyvin..

prinsessalinna

Schloss Neuschwanstein, jota jo muutamaan otteeseen olen hehkuttanut, ei pettänyt odotuksia. Raahaan tuonne miehekkeen ja kaikki tänne kyläilemään tulevat!

Sää on pysytellyt lämpimänä, ja nyt tälle viikolle on luvattu pelkkää aurinkoa ja lämmintä! Ihana kesäinen fiilis, vaikkakin keskemmällä kesää lämpötila taitaa nousta todella korkealle. Joku vajaa kymmenen astetta lisää olisi ihan kiva, niin voisi heittää kevättakin mäkeen.. Tänäänkin on +17, eilen oli vielä illalla kotiin fillaroidessani +13.

Alpit taas... Niin. On ihan eri asia katsella niitä junan ikkunasta kuin oikeasti olla hieman lähempänä niitä. Nekin saivat aivan uudet mittasuhteet.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että tällä hetkellä en ikävöi koti-Suomesta muuta kuin saunaa, sisua ja ruisleipää (ja miestä). Olen aika ihastunut tähän ympäristöön. Vielä kun jostain saisi saksalaisen kaverin – jos ja kun kirjekavereita ei lasketa tähän kastiin. Tapaan varmaan keskiviikkona tuutorini.. Huomenna sitten luennoille...

LENTOJA PERKELE

100. postaus saakin mielenkiintoisen sisällön... Noo, mennään sitten tällä:

Onko pakko, jos ei halua?

Nettivaraaminen ärsyttää. Lentojen nettivaraaminen erityisesti. Olisi pitänyt tehdä asiat aivan toisessa järjestyksessä, mutta eeeih, eihän niin voi tehdä! Varasin lennot, kunnes tajusin, et hei, ei mun kannata lentää takaisin Saksaan, koska mulla ei ole paluulennon jälkeen luentoja ennen seuraavaa viikkoa. Noo, mitä sitten tekemään. Yritän varata toimiston kautta uutta paluulentoa.. Ei löydy, muka juuri sille päivälle kuin haluaisin (no ei varmaan löydykään niillä hinnoilla!). Tietenkin on halvempaa lentää viikolla, kuten keskiviikkoisin. Silloin lentää oikeasti halvalla. Mutta sain päähäni, että haluankin sukujuhlimaan, joten lentoja pitää siirtää ei päivällä tai kahdella vaan sunnuntaiksi. Neljällä päivällä. Eeh, vähänkö ärsyttävää?

Taidan peruuttaa koko varauksen ja tilata uudet liput. Joudun maksaa peruutuksesta 40e, muttamutta... toisaalta saan Suomessa taas viisi päivää lisää aikaa. Tai sitten tyydyn siihen, mitä mulla jo on.. What to do?

Helevetisti järkeä

Ei ole moneen päivään tullut kirjoiteltua mitään.. Aivot täynnä räkää on vaikeaa kirjoitella mitään hurjan hienoa (mikä on myös erittäin hyvä syy vältellä kaikkea kouluun liittyvää).

Listaan silti muutamia asioita, joita nyt mieleen juolahtaa...

Ikävä. Hurjaa huomata, että on kielikurssiryhmänsä ainoa, jolla on takanaan pidempi suhde. Muut niistä taitavat olla jopa sinkkuja tai muuten vain nuoria seurustelemaan kauan. Jotain järkyttävää, että nuorimmat ovat minua kuusi (6) vuotta nuorempia... Sitä alkaa tuntea itsensä ikälopuksi. No, siihen ikävään varsinaisesti. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa iPodilla musiikkia, sillä nyt sitä uskaltaa muutakin tehdä kuin vaan tarkastella ympäristöä. Jossain vaiheessa S-bahniin nousemisen jälkeen alkoi soida Zen Cafén Helvetisti järkeä: "Asemalla pysähdyn/ katson suurta kelloa/ kuinka monta tuntia/ siihen että tavataan - taas./ Siinä on helvetisti järkeä/ että on koko ajan ikävä." Siinä sitten katsoin aurinkoista maisemaa, nojasin S-bahnin seinään, katsoin Alppeja ja ikävöin. Vaikeaa. Onneksi ikävää helpottaa tieto siitä, että näemme viiden viikon päästä. Viisi viikkoa pärjää aina. Pärjäähän?

Byrokratia. Täällä sitä oikeasti tajuaa, mitä byrokratia on. No, olihan meille kotiin soiteltu ja kyselty mun olinpaikkaa ja käynyt käsky, että täytyy täyttää joku maastapoistumislomake. Laitoin sitten sähköpostikyselyä perään ja vastauksena tuli, että koska olen poissa vain neljä kuukautta ja tulen käymään Suomessakin ennen kolmen kuukauden umpeutumista, niin ei ole välttämätöntä täyttää kyseistä lappua, ellei mulla ole jotain syytä sen täyttämiseen. Mikä ihmeen syy mulla voisi olla siihen? Ellei ne nyt täältä päästä ala tarkastamaan, olenko ilmoittanut kotipaikkakunnalle olevani ulkomailla.. Tai en keksi ainakaan mitään hyvää syytä paperisotimiseen. Saksalainen byrokratia on kuitenkin aivan toista. Olin täyttänyt kaikki mahdolliset lippulappuset, ja sitten asukkaaksi ilmoittautuminen tyssää siihen, ettei mulla ollut vuokrasopista. WTF? No eniveis, nyt on sellainen todistus, että olen alivuokralaisena tässä asunnossa. Jos se ei niille kelpaa, niin väännän joltain niskat nurin. Räkää pää täynnä olevaa ihmistä ei saa kiusata hyppyyttämällä paikasta A paikkaan B.

Opinnot. Olen valinnut kurssit. Tällä hetkellä täällä opiskeltava määrä pyörii neljässä kurssissa, mutta byrokratiakiemuroista riippuen se voi vielä vähentyä yhdellä.. No niillä opintopisteillä ei itselleni ole niin suurta väliä, sillä tarvitsen ainoastaan yhden täällä opiskelemani kurssin, jonka saankin liitettyä osaksi omia opintojani (ja joka alustaa kivasti mun graduaihetta). Niin ja joo, olen saanut Suomesta kaikki tarvitsemani tiedostot, mutta tällä hetkellä toteutus on ollut jäässä muista kiireistä johtuen.

Valkovuokot. Aurinko on paistanut kaksi päivää. Se on myös tarkoittanut, että mulla on gute Laune. Paljon kivempi herätä aamulla, kun aurinko paistaa eikä ole niin jäätävän kylmää kuin viime viikolla. Paljon kivempi myös pyöräillä asemalle. Ensimmäiset valkovuokot on myös bongattu, tulppaanit kukkivat jaja.. Tietenkin joku siitepölyallergiakin voi kutittaa nenää, mutta yrittää nyt pärjätä ilman lääkkeitä.

Shoppailu. Tänään oli luppoaikaa, joten suunnistin Kaufhausiin. Ostin muutaman kortin (muutama tarkoittaa kymmenkunta), sillä viikon päästä sitä kehtaa jo lähetellä tervehdyskortteja sukulaisille. Postimerkit tietenkin jäivät ostamatta :) Lisäksi ostin kaikkea tarpeellista, kuten nenäliinoja (viidentoista taskunenäliinapakkauksen hinta oli alle 2e). Shoppailemaan voisi mennä joku toinenkin päivä. Huomenna ja perjantaina on niin lyhyt päivä, että voisi kotiutumisen jälkeen suunnistaa paikalliseen ostoskeskukseen. Jotkut uudet kengät olisivat kivat; en esimerkiksi ottanut mukaani yhtään tennariparia, joten nuo kävelykengät hiostavat hiukan. Uusi käsiveskakin olisi ihan jees, sillä vanhasta on mennyt rikki vetoketju. Tänään hypistelin jo käsilaukkuja, mutta jätin ne vielä kauppaan odottamaan parempia aikoja...

Ehkäpä ensin hoidan paperisotimisen.

hafkhäläjja5309+0+0521PO()!€!?()?%%()?°°!!!

AARGH!!

Nyt tarvitsen todellakin suklaata lievittämään tätä tuskaa! Olen tänään ja toissapäivänä ahkeroinut keskeneräisiä opintotöitä oikein urakalla ja nyt kun suurin on edessä, tajuan, ettei mulla olekaan tarvittavia tiedostoja tällä koneella eikä varsinkaan sitä USB-tikkua, jolla ne ovat olleet! AARGH!

Nyt kaikilla peukut pystyyn, että mies löytää tikun ja pystyy lähettämään mulle tarvittavat tiedostokansiot mahdollisimman pian. Olisi ihan kiva nimittäin aloittaa tämän vuoden kolmas lukukausi puhtaalta pöydältä, kun luennot alkavat eikä miettiä, että nyt on vielä tekemättä vielä tuokin asia...

yhteys

Vesisade on masentavaa. Niin kuin mä mietin, että ois kivaa lähteä tuonne ja kävellä ja tutustua ympäristöön, mutta tuo vesisade pakottaa mut pysymään neljän seinän sisällä ja dataamaan!

Parasta: mieheke on saanut hankittua kuulokemikin (USB-liitännällä tietenkin) ja asennettua Skypen. Eilen puhuttiin vajaa kaksi tuntia Skypellä.. Jotenkin sen äänen kuuleminen tuo sen jonkin verran lähemmäksi. Tänään se on katsomassa webbikameroita ja jos sellaisen hankkii, niin näenkin sen. Elämä helpottuu valtavasti!

Meidän kielikurssilla on ihan kiva porukka. Tosin tänään oli vähän orpo olo kahvipöydässä, kun toisella puolella neljä ranskalaista puhui ranskaa ja toiselta puolelta kuului puolaa. Siinä sitten yrittää olla kiinnostuneen oloinen, kun ei itse tajua sanaakaan kumpaakaan kieltä. Vai pääseekö sillä pitkälle, että osaa sanoa bonjour tai au revoir? Sitä minäkin.

Huomenna on ohjelmassa yliopistoon kirjottautuminen ja bileet illalla. Jos sataa, mietin vielä toisen kerran, jaksaako sinne lähteä. Sitä paitsi en ainakaan ole lähdössä käymään asunnolla kielikurssin ja bileiden välissä... Jos joku kielikurssin tytöistä ei majoita mua muutamaksi tunniksi "valmistautumaan" niin voi olla, että jää bileet väliin... En ala sahaamaan tätä väliä monta kertaa päivässä. Toisekseen on vaateongelma. Mitä sitä pukisi päälle? Ehkäpä kulutankin sen väliajan shoppailemalla...

PS. Kokeilin eilen sitä Electronia ja se toimi! Sain maksettua kielikurssin... ja koska huomenna on opintorahapäivä (riippuen tietenkin siitä, onko Kela saanut käsiteltyä mun hakemuksen) niin vielä tilipäiväkin! Halleluja!

Hoch und schön - die Stadt

Es ärgert mich!

Oikeasti, miksi kukaan ei kertonut, miten vaikeaa on matkustaa bussilla, pikajunalla ja maanalaisella? Ensinnäkin ongelmaksi nousi se, miten usein tuosta ohi menee busseja (harvoin). No, päästyäni S-Bahnhofille alkoikin sen pohtiminen, millainen matkustuskortti on kaikista paras. Ja tarjontaahan riittää! Miten ihmeessä ottaa selvää siitä, mikä on sopiva tariffi tai kuinka monen Streifenin matkalipun mun kannattaa ottaa... Ja niin, eikö tulisi halvemmaksi ostaa viikkolippu kuin joka päivä eri päivälipun? Uskaltauduin sitten kysymään kiltin näköiseltä pojanklopilta neuvoa ja se näytti, minkä päivälipun mun kannatti hankkia. Matkustuskulut tänään 8,90. Matkustaminen sujui lopulta ongelmitta, joskin oikealle raiteelle löytäminen oli pienen hakemisen takana...

Jatkoin sitten kyselemistä ja kysyin tietä pankkiin, jotta voisin nostaa rahaa. Onnistuin löytämään pankin ja löysin myös kadun, joka on mun taivas! Yliopistolta alkaen ainakin viisi erilaista kirjakauppaa ja ne hinnat! Ne hinnat! Milloinkahan seuraava kaveri tulee ja roudaa mun ostokset pois? No, mutta pankkireissu.. Jotenkin olin taas ajatuksissani ja onnistuin lyömään kortin pin-koodin kolmesti väärin. Mein Gott! Meinasi hätä tulla, kunnes tajusin soittaa isukille Suomeen ja kysymään pankin puhelinnumeroa. Sekin oli vielä ok, soitin pankkiin vajaan tunnin sisällä pin-koodiongelmista, mutta niillä ei näkynyt, että olisi ollut jokin ongelma! Hieno homma! En tiedä sitten, toimiiko mun tuo Electron lainkaan vai pitääkö mun nostaa Visalla rahulia aamulla.. Jälkimmäinen ei ainakaan kiinnosta mua.

No mutta yliopisto oli ihan jees, ainakin mitä sen yhden luentosalin perusteella voi sanoa. Tosin Jyväskylässä on mukavammat istuinpenkit – tosin ne onkin Alvar Aallon valitsemat tjtn. Anyway, täällä ei ole mitään yhtenäistä kampusta, joten kaikki yliopistorakennukset ovat siellä sun täällä kaupungilla.. Kuinkakohan monta kertaa sitä ehtii vielä eksyä matkalla luennoille? Tänään hoidettiin vain kaikista perinteisempiä juttuja (ja vaikeimpia). Krankenkasse, eli sairasvakuutusjutut.. No onneksi ne hoituivat pelkällä Eurooppalaisen sairaanhoitokortin (ilmainen Kelasta) näyttämisellä. Saan sillä samat edut, mitä paikallinenkin.

Kaiken paperisodan jälkeen kielikurssiporukka sullottiin bussiin ja lähdettiin kaupunkikierrokselle saksalaisen oppaan johdolla. Opin ihan mielettömän paljon kaupungista ja historiasta. Matkalla tutustuin myös puolalaiseen ja hollantilaiseen vaihtariin.. :) Menetin jo sydämeni kaupungille... Käytiin myös kuvankauniissa Schloss Nymphenburgissa, joka hurmasi ainakin itseni täysin. Kesällä ja auringonpaisteessa se varmasti on kokemisen arvoinen paikka. Harmitti koko kaupunkikierroksen ajan, ettei ollut kamera mukana. Siitä taitaa tulla vakiovaruste reppuun.

Kaikista parasta, että kansallisiin museoihin pääsee sunnuntaisin pelkällä 1 euron pääsymaksulla. Tiedän, mitä teen sunnuntaina.