Muutamia kirjahankintoja

Tammiale on paha asia.

Niin paha asia, että vaikka kuinka tietää, ettei mitään kannattaisi ostaa, niin siltikin ostaa. Paljon.

Ostin ne Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian kirjat. Saaga on ainoastaan lukematta, mutta sekin ajallaan. Ehkä joskus helmikuun puolivälissä, kun nyt on taas ollut niin kamalasti kiirettä. Ainakin edelliset osat aiheuttivat kirjojen ahmimista.

Lisäksi olen tainnut mainita, että minua kiinnostaa Lähi-idän tapahtumat. Niinpä ostin pokkarina Yasmina Khadran Bagdadin kutsun, johon en ole takakantta enempää tutustunut, koska aikapula on valtaisa... Kirja vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, sellaiselta, johon voi uppoutua pienissä erissä iltaisin.

Ostin myös Peter von Baghin Salaisen muistin, sillä kyseinen elokuvaguru vakuutti luennollaan. Vielä kun kirjaan sai omistuskirjoituksen, niin pakkohan tuo oli ostaa. Myönnän myös tietäväni elokuvan historiasta varsin vähän, joten tämä kirja lienee omiaan korjaamaan tiedollisia puutteita. Ehkäpä se myös – ja toivottavasti – innostaa katsomaan enemmän elokuvia. Aikeissa oli myös jo jonkin aikaa hankkia Uusi apulainen, joten sekin on nyt työkassissa kulkemassa.

Tänään sitten minut yllytettiin kirjaostoksille. Yksi kirja meni pöydälle odottamaan syntymäpäiväsankaria, joten se ei tullut itselleni – onneksi. Olin miettinyt kyseistä opusta jo aiemmin joululahjana (jo vuosi sitten!), joten nyt se todellakin tarttui mukaan, kun se alennuksessa kerta oli.

Ehkä paras löytö oli kuitenkin Heli Laaksosen kokoama Ilo joka elättelöö, joka tietenkin kertoo Lauri Tähkästä & Elonkerjuusta. Olen soitellut kyseisestä opuksesta pianolla kappaleita läpi, lueskellutkin sitä, mutta nyt se oli niin syntisen halpa, että pakko se oli ostaa pois. Vai mitä sanotte siitä, että maksoin kyseisestä opuksesta 4,70?

Onnistuin vielä sortumaan kaiken maailman laihdutuskirjoihin. Olen tässä vuosien aikana kerännyt roiman kokoelman pilateksesta kertovia kirjoja, joten ne osasin jättää sikseen, mutta mukaan tarttui Lucy Knightin kirjoittama Laihduttajan kuntokävely. Sovittiin shoppailuseuran kanssa, että voidaan lainata puolin ja toisin, koska miksi tietoa yksin pihdata (ja toisaalta mitä järkeä on ostaa kahteen otteeseen samaa kirjaa). En oikeastaan usko tällaisten kirjojen toimivuuteen, mutta toisaalta taas sieltä voipi saada hyviä vinkkejä liikkumiseen.

Talvi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Milloin pakkasta on yli -20 astetta tai jos ei ole, sataa lunta sen verran rankasti, ettei hiihtämään lähdöstä tule mitään. Tänään oli tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista, mutta märkä lumi, joka tulee vaakatasossa, ei oikein inspiroinut. Nyt illalla olisi jo ollut mahdollisuus hiihtääkin, tosin mitkään ladut eivät olisi olleet auki... Tänne ainakin on luvattu lumisadetta koko viikoksi, joten voi olla, etten alkavalla viikolla pääse lainkaan latuja avaamaan. Toivottavasti pääsisin!

Ei vaan onnistu ja harmittaa

Jotain on opittava kantapään kautta. Ihana lanka ja ihana malli eivät istu välttämättä yksi yhteen, vaikka kuinka haluaisi. Ei vaikka epäilyistä huolimatta tekee niistä koeversion. Ei vaikka haluaisi vaikka miten paljon. Ei vaan onnistu.

Lanka on höttöistä, siitä ei tule yhtä ilmavaa ja tukevaa jälkeä kuin rose mohairista. Kuten kuvistakin voi päätellä, neulontajälki ei pysy kyllä kauaa siistinä. Tosin tämä oli mytyssä sohvan selustalla useammankin kuukauden, varmaan jostain syyskuusta asti. Poikittaisraidoitus ei myöskään ole mun juttu. Ei tule käytettyä varmaan kertaakaan. Höh, pöh ja pyh. Turhaa turhaa turhaa.

Tästä tuli katastrofi, mutta halusin niin kovasti käyttää tätä Elfinin ihanaista lanka. Raidoitus ei kuitenkaan sovi millään muotoa tähän malliin ja violetti puskee päälle kuin yleinen syyttäjä. Tämä näyttää ihan... kammottavalta kylpytakilta.

Naisen pitsibolero, ns. raidallinen kylpytaki
ohje: Novita syksy 2009, malli 29
Lanka: Schoeller + Stahl, Elfin Color (0105)
puikot: 5,0 pyörö
kulutus: 148g

Lopuista Elfineistä teen ihan suosiolla huivin. Vaalealle Elfinille käy ihan samoin. Ei tule kyllä hevillä ostettua uudestaan.

Kolme unta

Olen lähdössä aamulla töihin, kun huomaan, että auton ovet ovat selällään. Autosta on viety kaikki vietävissä oleva elekroniikka. Herään kauhun tunteeseen ja koko päivän tuntuu siltä kuin minut olisi oikeastikin ryöstetty.

Olen menossa jonnekin bussilla. Ajan ystävieni kanssa kuitenkin bussipysäkin läheisyyteen parkkiin. Epäilen vähän pysäköintiä (ystävä pysäköi), mutta ystäväni vakuuttavat, että pysäköinti paikkaan on ok. Kuvittelen parkkialueen sijaitsevan pellolla, mutta kun suljemme auton ovet ja lähdemme pysäkille, kuulen, kuinka jää alkaa ritistä ja takanani auto vajoaa hitaasti järven pohjaan.

Tilanne on kummallinen ja "päällä". En tiedä, miten itse liityn uneen. Unessa ollaan tehdasalueella, lähellä on jokin halpatavaratalo, muiden varastorakennusten rajaamalle alueelle on pysäköity asuntoautoja ja tavallisia henkilöautoja. Tulen alueelle ja pelästyn, kun asuntoautosta nousevan miehen luo kävelee haalareihin pukeutunut duunari ja pidättää tämän. Yhtäkkiä kaikkialla alkaa sarjatuli ja asuntoautot palavat soihtuina.

--

Olisi jollekin unien tulkitsijalle duunia.

Bloggaamisen vaikeudesta

Blogikirjoittamisesta on tullut vaikeaa ilman neulonta-asiaa. Aloitan enkä saa aikaan lauseen lausetta. Yritän purkaa tätä blogijumiutumista kirjoittamalla.

En halunnut, että tästä tulisi pelkkä neulontablogi, vaan voisin pohtia muutenkin ympärilläni tapahtuvia asioita. Sellaisia asioita, joita haluan ja jaankin myös ystävieni kanssa. Sellaisia asioita, jotka ovat osa jokapäiväistä elämääni ja täten tärkeitäkin minulle. Sellaisia asioita, joista minut voitaisiin tunnistaa.

Olen pyrkinyt kirjoittamaan blogiani tietyllä anonymiteetillä. En halua, että minun yksityiselämäni on esimerkiksi koulussa julkista. Sen tähden olen pitänyt niin siipan kuin muun elämän taustalla, vain ohiliitävinä mainintoina.

Tietyllähän tapaa tämä asenne on väärä. Teen töitä persoonallani ja kaikki minulle sattuneet asiat muokkaavat minua. Otan asioita toki esiin myös tunneilla, elävän elämän esimerkkejä. Niinpä niitä ei tule kirjoittaneeksi tänne. Osan asioista jaan myös ystävieni kanssa Facebookissa, joten en koe tarpeelliseksi kirjoittaa samoja asioita blogissa... Kierre on valmis. Mitä kirjoitan? Mistä kirjoitan? Mitä minä voin kirjoittaa?

Ahdistavaa.

Taidan jatkaa bloggailua ihan fiilispohjalta edelleen. Haluaisin kirjoittaa mistä huvittaa, mutta olen solmussa bloggauksen suhteen. Ehkäpä se tuottaa kirjoitusonnea sitten g:lle. Mene ja tiedä.

Saumoista

Olo on ihmeellinen.

En oikein tiedä, mikä naiseen on iskenyt, kun kuukausia sohvan selkänojalla pölyttyneet keskeneräisyydet ovat alkaneet kiinnostaa. Niin paljon, että tänään kaivoin punakirjavan boleron (vai johtuuko tämä kiinnostus vain boleroista ja hihattimista?) ja siihen sopivat langat ja sain jo aikaiseksi näin iltapuhteena toisen hihan.

Jos tätä tahtia jatkuu, niin mullahan on sitten huomenna jo toinenkin hiha valmiina, ja viimeistään perjantaina koko proggis läjässä – varsinkin jos aion olla kiireinen nainen..

Ei se mitään, jos nyt saumat luonnistuisivat. Olen nyt tällä hetkellä niin saumojen lumoissa, että neulan heiluttelu ei ole työ eikä mikään. Ehkäpä siis tuo oranssi tunikakin on valmista ennen hiihtolomaa. Sehän tarkoittaisi sitä, ettei niitä keskeneräisyyksiä olisikaan niin kammottavasti kesken...

Btw, sinistä Nallea onkin oletettua enemmän. Lienee viisainta tehdä niistäkin polvisukat, niin ovat poissa kiusaamasta jatkossa. Voisi vaikka kokeilla kärjestä aloitettuja sukkia, kun en ole aiemmin tehnyt. Neuloisi sitten vaan siihen asti, että lanka oikeasti loppuu... Kuulostaa ihan suunnitelmalta. Pistää miettien.

Paleleville jaloille

Polvisukat Nallesta
ohje: Novita Kevät 2009, mallia 13 soveltaen
lanka: Novita Nalle
kulutus: 150g
puikot: 3,0 bambu

Nyt ei jalkoja enää palella. Sain vanhoja Nallejakin pois jaloista pyörimästä. Tuota sinistä lienee vielä 130 g jäljellä, mutta siihen taitaa sitten jäädäkin Nalle-langat, ellei jostain löydy jemmaa. Ei tule kyllä jatkossa niin helposti ostettua.. Ostin joskus ponchoa varten valkoista ja sinistä, mutta siitä ei koskaan tullut mitään. Nyt tuhoan noita kyseisiä lankoja urakalla. Onneksi valkoiset sukat miellyttävät, vaikkakin nehän likaantuvat käden käänteessä...

Aina ei voi voittaa.

Vaaleanpunainen valmistui

Ohje: Novita Kevät 2009, malli 42
lanka: Rose Mohair, väri 513 vaaleanpunainen
puikot: 5,0 pyörö
kulutus: 146g

Eihän tällaisesta söpöstä vaaleanpunaisesta voinut tulla muuta kuin jotain söpöä. Vähän jää tässä vaiheessa vielä kaivelemaan, saisiko tuohon vielä tuon viimeisen vaaleanpunaisen kerän upotettua, mutta toisaalta taas meni aika nipin napin kolmen kerän kanssa, neljännestä jouduin ottamaan hihojen kursimiseen langan. Saisihan tuolla vielä helmaa pidennettyä, mutta pelkäänpä, että siihen menisi koko neuleen idea...

Ehkä mä kuitenkin vielä myöhemmässä vaiheessa pistän sen neljännenkin kerän tuohon, jos siltä alkaa tuntua. Esimerkiksi jatkan hihoja vaikkapa virkkaamalla?

Jep jep, neuloosi iski tällä kertaa käsityölehden muodossa

Juuri kun luulin kaiken olevan hyvin neulerintamalla (en ole koskenut sitten viime sunnuntain puikkoihin tjtn), postiluukusta kolahti Novitan Kevät 2010.

Ei ihanuutta!

Täydellisiä neuleohjeita, ensimmäisenä tietenkin pitkävartisiin palmikkosukkiin. Aijaijai. Nyt on pakko kaivaa sukkapuikot esiin, puhutaan nimittäin suunnitelmalistan ykkösneulomuksesta, jota en ole vain saanut toteutettua..

Aloitetaan vaikka malleista 1, 2 ja 10. Jatketaan vielä malleilla 20 ja 21, 23 (mutta ei raidallisena), 29, 41 tai vahtoehtoisesti 40, 63, 69 tai 74, ja neulon varmasti 70:n mikäli löydän sopivan käyttäjän. Kerrasta kiellon päälle vielä malli 82, sillä Tour de Ski on aivan IHANA! Lisäksi on mainitsematta kaikki ne Rose Mohairista olevat päähineet. Tiedän, mitä teen mohairin jämäkerillä...

Sääli, ettei näille kaikille ole millään aikaa.

Pitää priorisoida. Taidan aloittaa palelevista varpaistani.

----

Ostin vuoden ensimmäiset lankakerät eilen. Kaksi kerää mustikansinistä Tempoa, pakko oli ostaa pois, jos niistä vaikka lapaset saisi aikaan. Olivat alennuksessa. Onneksi sentään en nähnyt yllä mainittua lehteä ennen kauppaan lähtemistä. Suru siinä olisi tullut puseroon.

----

Vaaleanpunaisesta puuttuu enää toinen hihasauma ja sopiva silkkinauha.. Voisikin tänään taas nyhrätä...

Jumaltarustoa lukemassa

Vuoden ensimmäiset kirjat on luettu.

Uppouduin niihin, en nähnyt enkä kuullut ympärilleni. Valvoin myöhään ja heräsin aikaisin. Ahmin sisääni muinaismytologiaa Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinat -trilogian Freijasta ja Idunista.

Hildebrandt on sijoittanut tarinansa muinaismytologioiden aikaan, jolloin vaanit hallitsivat Vanaheimissa ja aasat Idunvallia. Muinaislegendoista on nostettu ensimmäisessä osassa, Freijassa, päähenkilöksi nuori vaanipapitar, Freija, joka lähtee tätinsä kanssa kohtaamaan vihollisia Idunvalliin ja taivuttamaan mahdit suopeiksi. Matkalla hän kohtaa nuoren komean Torin, Odinin vanhimman pojan, ja nuorten kielletty rakkaus syttyy. Mikään ei ole mitään.

Idunissa taas kerrotaan Freijan ja Torin tyttärestä Idunista. Tämä rakastuu yhteen aasaan ja karkaa Torin väen mukaan. Freija ja Tor joutuvat lyöttäytymään yhteen voittaakseen yhteisen vihollisen: Sotakirveet on haudattava yhteisen edun nimissä.

Odinin ja Torin kaikki tunnistavat varmaan muinaismytologioista, mutta Freija (kuoleman ja hedelmällisyyden jumalatar) tai Idun (nuorten suojelija) ovat ainakin itselleni olleet tuntemattomampia hahmoja. Jumalten ja henkien maailma, loitsiminen ja manaaminen vievät paljon uskottavampaan seikkailuun kuin Pottereiden maailmaan.

Sarjassa on olemasssa vielä kolmas teos, Saaga: Valhallan tarinoita, jota en ole vielä etsinyt käsiini. Täytyy, sillä pitkään aikaan en ole uppoutunut johonkin tarinaan näin täysin.

Haluaisin...

... aikaa valmistella gradun kuntoon.

... lauhemmat säät, jotta voisin mennä hiihtämään ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

... iltapäivisin valosampaa, jotta töistä olisi kiva tulla kotiin.

... lisää tällaisia päiviä, jolloin saan nauraa niin oppilaiden kuin myös työtovereiden kanssa lohen punaisille autoille.

... aikaa itselleni mieluisten harrastusten parissa, sillä olen löytänyt mm. lukemisen uudestaan.

... jonkun viimeistelemään kesken olevat neuleet.

Liikuntahurahduksia

Muistaakseni olen maininnut joskus keväällä hankkineeni Wii Fitin. Ostin itselleni lahjaksi siihen levykkeen Wii Fit Plus, joka on koitunut ainakin omalla kohdallani parannukseksi entiseen. Peruspeli (vanha lauta + peli -kombo) ei oikein sytyttänyt, sillä sykkeet eivät pysyneet tasaisina, kun jokaisen liikkeen jälkeen sai olla valitsemassa seuraavaa. Kaiken lisäksi FitCashin laskeminen kesti helposti muutamankin minuutin.

En voi sanoa Plussan olevan mikään maailmanpelastus liikuntakammoisille (jollainen olen itsekin aiemmin ollut). Plussan suurin parannus verrattuna vanhaan komboon on ehdottomasti My Wii Fit Plus ja sieltä My Routines, johon saa kasata haluamansa liikesarjan yhdistelemällä joogan ja (perus)treenauksen liikkeitä. Niinpä 40 minuutin ohjelmasarja jatkuu keskeytyksettä, ohjelmasta saa monipuolisen ja haastavan - lisää haastetta saa ottamalla mukaan esimerkiksi käsipainot. My Wii Fit Plussassa on myös valmiita erilaisia kolmen liikkeen sarjoja esimerkiksi jaloille, käsille ja naisten ongelma-alueelle eli vyötärölle.

FitCash-possuun kilahtelee sekä treeniajat että tehot. Liikkeille on laskettu jonkinlainen kerroin, jolla saadaan laskettua "kulutetut kalorit", mutta mikä tärkeintä, päivittäinen "liikkuminen" pelittää. Todellinen pelin kanssa vietetty aika on toki jonkin verran enemmän, ellei rakenna saman tien itselleen kunnon ohjelmaa eri liikkeistä.

Peli ei edelleenkään tykkää siitä, että jonain päivänä jättää tekemättä nopean mittauksen, joka konkreettisesti muka osoittaa edistymisen liikuntatavoitteissa. No, ongelmanahan on se, etten minä ainakaan ehdi joka päivä käymään suunnilleen samaan aikaan vaa'alla, joten tulokset vaihtelevat. Sitä paitsi on aika sairastakin katsoa päivittäin painoindeksin muutoksia. Tykkää Fit minusta tai ei, en kyllä aio joka päivä tehdä testiä.

En ole vielä selvittänyt, saako tähän versioon merkittyä mihinkään muuta liikkumista. Vanhassa Fitissä nimittäin oli mahdollisuus laittaa kalenteriin myös muut liikkumiset, jos vain muisti. Varsinaisen liikunnan korvikkeeksi pelistä ei ole, mutta suhteellisen ok lisä se on. Viihdyttäväkin.

---

Olen viime viikonlopusta asti metsästänyt 8kg:n kahvakuulaa kotiharjoittelua varten. Uusimmassa Sportissa oli liikesarjat kyseiselle kapistukselle ja ohjelma vaikutti varsin lupaavalta. Missään marketeissa kahvakuulia ei enää ole, vaan kaikki on myyty loppuun. Se lienee ollut joulun hittituote akupainantamaton rinnalla?

Akupainantamattokin on olemassa, tosin siipalla, mutta kun kauniisti silmiäni räpsyttelen, niin saan sitä lainatakin. Ei vain ole kiva illalla sänkyyn kömpiessä kavahtaa taakse päin, kun jalkoja pistelee. Voisi ehkä säilyttää kyseistä mattoa muuallakin kuin sängyn vieressä lattialla!

Vaaleanpunaista höttöä

Saatuani Tour de Skin valmiiksi en tiennyt, mistä jatkaa. Valmiiksi jotain saatua tulee tyhjä olo. Niin tyhjä, että mietin jo hetken tosissani, käyttäisinkö kallista aikaani saumojen kanssa nyhräämiseen siitä oranssista.

Vielä ei ollut kuitenkaan sen hetki.

Katsoin lankalaatikkoa ja siellä ne olivat. Syksyllä (alennuksesta!) ostetut vaaleanpunaiset mohairkerät, joita tosiaan oli vain se 200 g. Siitä ei kamalan isoa työtä nyhrätä, vaikkakin lanka on suhteellisen riittoisaa (n. 190m/50g).

What to do? What to do?

Puikoilla on taas bolero. Vaaleanpunainen sellainen.

Mikä lie mielenhäiriö.

Maalissa!

Aloitin urakointini samoihin aikoihin, kun Suomen nais- ja miesmaahiihtäjät starttasivat rankan kymmenen päivän kiertueensa Oberhofista. Samaan syssyyn kyllä neuloin vähäsen mäkihypyn tahtiin ja yhdistettyäkin katsoen, taisin myös katsoa dvd:ltä muutaman jakson Private Practicea, joka myös suomenkielisenä versiona tunnetaan Rakkauden anatomiana.

Yhtä kaikki urakka oli tiivis ja uuvuttava. Alkuperäinen ohje oli Cotton-langalle, enkä ollut tietenkään neulonut koetilkkua, koska se ei kuulu tapoihin. Aloitin mehevästi kokoa isommalla, mutta totesin, ettei tästä mitään tule. Aloitin ja purin ja aloitin uudestaan. Olin unohtanut viime keväästä, miten olin suunnitellut tekeväni hihojen lisäykset. Oli vaikeaa.

Usko meinasi loppua kesken matkan. Siinä missä Vrpi Kuitunen jätti leikin sikseen ja Mustikin oli jättämässä touria kesken, minä olin taipua langan loppumiseen. Ahdisti. Novita ei valmistanut ainakaan sivujensa mukaan enää kyseistä väriä, suurissa marketeissakaan ei ollut Windiä. Sain kuitenkin oman ihmeeni eilen, kun Sarasojakin täräytti melkein jättipotin. Minulla olikin kerä vielä kyseistä lankaa! Ihmeiden aika ei ollut ohi.

Eilen viimeiset voimanrippeeni keräten neuloin viimeisenkin joustinneuleosuuden. Lanka riitti! Tänä aamuna olen ottanut neulan kauniiseen kätöseeni ja päätellyt langanpäät. Ennen Alpe Cermisiä minä olen valmis ja voin aloittaa seuraavan projektin.

Olisi pitänyt mitä ilmeisemmin tehdä vieläkin yhden koon pienemmällä ohjeella, sillä hihat tuntuvat valtavilta.

Tour de Ski -bolero
ohje: Novita Kevät 2009, malli 45
lanka: Novita Luxus Wind, väri 494
kulutus: 334 g
puikot: 3,0 ja 3,5 pyöröt

OMG

Ennen kuin säntäsin kauppoja koluamaan, erehdyin vielä kääntämään nurin yhden lankapiiloni: Luhdan vaatekorin, joka toimittaa täysipäiväisesti keskeneräisten töiden säilytyspaikan tointa.

Mitä minä löysinkään!

49 grammaa täyttä tavaraa, Novita Luxus Windiä oli jäänyt piiloon. Tämä taitaa olla se purettu tapaus, sillä tämä on täysin käsin keritty kerä, mutta on kerä kyseistä lankaa kuitenkin. Oijoijoi.

Ulkona onkin niin kauhean kylmä, ettei sinne viitsi mennä, ellei ole aivan pakko. Ei taida kyllä tuo 49g riittää koko juttuun, mutta saanpa edes kaikki akuutit pois.

Vilkaisin samalla myös Helmi Vuorelma Oy:stä ostamaani lankaa, joka edelleen on kerimättä. Sävy mätsää suunnilleen, joten saatan käyttää sitä tarvittaessa keskiosan joustinneuleeseen.

Päivä parani tästä löydöstä huomattavasti!

Piru merrassa Tour de Ski -boleron kanssa

Kaikki kotona oleva lanka on melkein käytetty. En saanut eilen käytyä kauppoja kiertämässä, tänään on pakko mennä. Lankaa ei ole jäljellä kuin enää muutama hassu kymmenen metriä, neulomatta on kahdeksan kerrosta pitsikuviota ja lisäksi hihan resori sekä hihojen alasaumojen ompelu ja keskiosan resori. Ei riitä!

Tarvitaan vajaa 100 g Novita Luxus Windiä, väriä 494!

Lanka loppuu kesken!

Tour de Ski -neule on liiankin hyvässä mallissa. Olen ehtinyt jo kuluttaa lähes kaikki langat, jotka olin neuleeseen varannut, mutta nyt näyttää pahalta: Jäljellä on enää 75g Novita Luxus Windiä (väri 494, erä 5262) ja se ei tule millään riittämään, sillä toinen hiha on vasta kavennusvaiheessa alkupäässä ja sitten pitäisi vielä neuloa resori.

Kävin Prismassa eikä siellä ollut mitään.

Huomenna on mentävä Sokokselle, Cittariin ja Anttilaan. Jos sielläkään ei ole, niin seuraava tarjous pätee:

Jos kellään vaan sattuisi olemaan mätsäävää lankaa, niin olisin aika valmis ostamaan pois!

Kevätlukukausi alkaa taas

Kaikkea muuta tässä on ehditty tekemään, paitsi sitä tärkeintä, eli g:tä.

Tour de Ski -neuleeksi valikoituneesta helmenharmaasta bolerosta on jo ensimmäiset lisäykset tehty kunnialla, minkä jälkeen on oikein hyvin aikaa viikon aikaa neuloskella iltaisin muutama sentti selkäosaan ja ensi viikonloppuun jää toisen hihan kavennukset ja viimeistely. Tahdissa ollaan mukana!

Ehdin joululomalla rentoutua sekä sukulaisten että ystävien parissa. Kyllä se rakkaiden ihmisten kanssa jutustelu ja yhdessä tekeminen auttavat avaamaan niitä kaikkia solmuja. Vielä jouluaattona heräsin työaikojen mukaan, mutta sen jälkeen olen nukkunut oivallisesti yhdeksään. Huomenna on taas vääntäydyttävä ylös lämpimästä sängystä ennen kukon pierua.

Ystäviäkin ehdin näkemään. Muutama leffa yhden kanssa, toisten kanssa illanistuskelua, viiniä, naurua ja lautapelejä ja vielä kolmannen kanssa ex tempore -keikalle lähteminen. Aika onnistunutta settiä.

Ehdin myös shoppailemaan. Löysin itselleni talvitakin (ei ollut alennuksessa) ja talvikengät (olivat alennuksessa, molemmat parit) ja vähän meikkejä. Rättikaupoille varsinaisesti en ollutkaan suunnitellut meneväni ja nuokin löytyivät ihan tarkoituksella hakemisen jälkeen suhteellisen kivuttomasti.

Neuloin joululomalla yhdet sukat, melkein kokonaan yhden helman neuleeseen ja aloitin tosiaan hiihtoskabaneuleen.

Kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvä loma, vaikkakin se olisi saanut vielä olla viikon pidempi. Kiva silti palata töihin ja normaaliin arkirytmiin!

Tour de Ski -neule aloitettu ja purettu ja aloitettu

Sain viimein joululoman aikana käsiini lehden, jota olen haikaillut ja haeskellut jo pidemmän aikaa ihan siihen saakka, että olen kääntänyt kaikki paikat nurin. No, löytyihän se lainattuna systerille.

Viime talvena aloittelin ihanaa pitsineuleboleroa, mutta lääkärin kiellon takia se meni purkuun. Nyt sitten en muistanutkaan enää, miten homma etenikään. Ihmettelin kyllä alkuun kovasti, kun olin tehnyt merkintöjä M-kokoa varten. Aloitin L-koosta, neuloin melkein kerällisen Novita Luxus Windiä ja totesin, että hihasta tulee hitusen liian suuri. Ei muuta kuin purkuun - tässä vaiheessa oli sekä Garmischin kisa ja Oberin prologit käyty. Kyllä ketutti. Loin eilen uudet silmukat, mutten päässyt alkua pidemmälle.

Tänään uudella yrityksellä.

Uuden vuoden tuoksinassa ehdin neuloa lisää helmaa siihen harmaaseen jakkuun. Aijai, kun tykkään.