Kauhufantasiaa ja hömppäromaani

Tempaisin sitten sairasteluun vedoten kolme kirjaa kahteen päivään. Mikäs lukiessa kun töiden lisäksi voi vedota sairastelun tuomaan vapauteen tehdä mitä mielii (sain mä kyllä neulottuakin...).

Minä en edelleenkään ole fantasian ystävä ja suhtaudun varauksella varsinkin nuorten fantasiaan, vaikka Potterit on tullut luettua. Pakon edessä kuitenkin tartuin Mikael Niemen nuortenromaaneihin Kirkon piru ja Verenimijät. Niemi yhdistelee teoksissaan kauhua, fantasiaa ja Torniojokilaakson myyttejä.

Päähenkilöinä seikkailee kolme seitsemäsluokkalaista nuorta. Kirkon pirussa minäkertojana on Matti ja Verenimijöissä Simon. Ehdottomasti ärsyttävintä teoksissa on kuitenkin kertojan vaihtelu. Vaikka kerronta pysyy pääasiassa minäkertojassa, fokalisoituu kerronta myös muihin hahmoihin. Lisäksi kieli on seitsemäsluokkalaisen pojan suuhun ihan liian kuvailevaa, vai kokevatko torniojokilaaksolaiset luonnon jotenkin eri tavalla? Juoni sen sijaan on menevä ja juna kulkee.

Pirujen ja iljetysten vastapainoksi tempaisin illalla Tuija Lehtisen Franseskan. Tuttua Lehtis-tyyliä, mutta väsyttävää sellaista. On voimakastahtoinen päähenkilö Franseska, sekaantuva suku ja karismaattisen paha veli Stefan. On miehiä ja yksi vie jalat alta. Plääh. Milloin Lehtiseltä tulisi jotain Pirunsaaren veljekset -romaanin tapaista intensiivistä kerrontaa? Nyt tällainen tasapaksu Lehtinen vain ottaa päähän... Miksi edes vaivaudun lukemaan? Aivot nollaan ja narikkaan -kamaa tarvitaan yhä, ja varsinkin näinä vaikeina taantuma-aikoina.

Neulemania

Alla on ensinnäkin Tour de Skini, eli fifi-huvi Novita Luxus Stonesta. Sen alla on jo aiemmassa postauksessa esitelty joululahjaviltti. Nojatuoli on suhteellisen tyhjä, ainoastaan pölypyyhe majailee istuimella. Fifi odottaa yhä pingottamistaan...

Keskeneräisenä on siis Dragon Tail. En tiedä, tykkäänkö vai enkö. Malli on ok, toteutukselta ei Nalle ole paras mahdollinen lanka... Tarkkasilmäinen huomaa vieressä keltalappuisen mohair-kerän... Kyllä vaan...

Sillä meidän piti käydä tänään vain kirjastossa... Piti. Mutta sitten me käytiinkin automarketissa ja minulle osui keltalappuisten lankakerien ostovimma. Kolme kerää Teddyä, joista tulee lisää lohikäärmeaiheista juttua, kerä vihreää Huopasta, jonka tarkoitus on vähän epäselvä vielä, kolme kerää mustaa Tangoa, joiden tarkoituksesta ei ole vielä mitään hajua... Lisäksi on vielä tuo vihreä Rose Mohair, jolle löytyy sängynaluslaatikosta samaa väriä oleva kaveri vuoden 2007 fifeilyistä ja viimeisenä ainoa keltalaputon Nalle Colori. Sillä on nyt tarkoitus sitten jatkaa loppuun tuo Dragon Tail. Lankaa jää taatusti, joten käyttötarkoituksesta en sitten sen enempää tiedä.

En olisi edes sortunut täysihintaiseen Nalle Coloriin, ellei siippa olisi kysynyt, enkö osta lankaa siihen keskeneräiseen huiviin... Eeh..

Eiköhän näillä taas pärjää hetken..

Ei arvostusta harrastuksille

Siippa ei oikein arvosta mun neulontaharrastusta. Lankavarasto on osittain sängynaluslaatikossa sohvan alla, puikot taas ovat osittain korissa sohvan vieressä, sohvapöydän laatikossa on läjä lankoja, keskeneräisiä neuleita ja jonkin verran myös puikkoja. Meillä on puolet sohvasta täynnä lankakeräjämiä, sohvanojalla on keskeneräisiä töitä mytyssä, ehkä puikkojakin. Neulontalehdetkin ovat hiipineet salakavalasti sohvalle ja putoavat niskaan. Toisaalta sohvan valtaa myös g-kirjallisuus...

Joulun välipäivinä se jo alkoi kysellä, miksen ole laittanut puikkoja pois. Eilen se taas oli huolissaan siitä, mikä mua vaivaa. Ei ole normaalia, että neulon joulun jälkeen. Aikaisempina vuosina neulominen on pysähtynyt kuin seinään jouluaaton jälkeen, tänä vuonna neulon yhä. Siinä on kyllä syytä huolestua..

Ehkäpä neulonnan jatkuminen on selitettävissä työtilanteella. Teen viikollakin työtä (ennen vain viikonloppuisin), stressi g:n kanssa on jonkinlainen, opetussysteemit pyörivät päässä. Tuon töitä kotiin, enkä lepää. Yleensä tulen töistä hermot kireällä (jos en ole käynyt salilla), jolloin tartun puikkoihin herkemmin. On hyvä neuloa stressiä pois... Tämän selitysmallin mukaan neulomisen pitäisi vähentyä noin viikon päästä, jolloin työt vähenevät huomattavasti, mutta jolloin mulla on aikaa stressata enemmän g-jutuista. Tosin mähän olen jo piirtänyt kalenteriin g:lle ajat, joista ei lipsuta!

Vaan en minäkään ymmärrä siipan harrastuksia. Toisaalta kuuntelen suhteellisen sujuvasti puikkojen kalisuttamisen välissä innokasta selitystä asiasta X, jota en ymmärrä, mutta johon voin ynähtää jotain tyyliin "hmm... aijaa... onpa mielenkiintoista!" Ja pitää nyt kiittää siippaa siitä, että se katsoi neulelehteä, kun intoilin haluavani neuloa tuon, tän ja ton ja vielä tuonkin mallin.

Byääh

Dragon Tail jäi nyt määräämättömäksi ajaksi puikoille, koska lanka loppui. En ole valmis purkamaan Nalle Colorista tekemiäni makkarasäärystimiä Dragon Tailin takia, mutten ole myöskään valmis lisäämään langaksi Isoveli Coloria tai 7 veljestä Coloria (en tiedä kumpaa mulla on vajaa kerällinen sinisävyisenä). Tarve siis Nalle Colorille, värillä ei niin paljon väliä, kunhan olisi Coloria. Mielellään tietenkin jotain sinisävytteistä. Pliis!

Tietenkin oma vika, kun aloitan jämälangasta huivin teon. Ei pitäisi. Kuvittelin kuitenkin, että lankaa löytyisi muutakin lankavarastoistani. Ei löydy ei.. Mitähän sitä tekisi.. Uusi neule puikoille? Hermoneule? Tarvitsen aamuisin muutaman rivin neuletta... Mitähän sitä sitten tekisi...

Sain tänään yhden g-puolelle menevän teoksen luettua. Hyvä minä! Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka varsinaiseen työhön.

Mohairin kutsu

Puhelin tänään puhelimessa äitikullan kanssa. Eihän se ollut raaskinut säästää joululahjaansa pelkästään kotioloihin, vaan oli mennyt keekoilemaan työpaikalleen, missä mohairunelmaan oli ihastuttu. Itselleen se ei ollut kunniaa kuitenkaan ottanut, myönsi tyttären kädenjäljeksi ja sai saman tien ehdotuksen, että tytärhän voisi neuloa kaikille työpaikan rouville. Joo, ei... En halua enää samanlaista rumbaa saumojen kanssa ja rasittavaa purkamista. Kuitenkin hyvänä tyttärenä löydän itseni neulomasta tilausneuleita...

Oma mohairunelmani on yhä pingottamatta ja hihat istuttamatta. Tässä olisi tarkoitus saada valmista tammikuun puolella, yritän sitten samaan postaukseen saada vauvantossuja, joista puuttuu tällä hetkellä enää nyörit ja tupsut.

Mutta se mohair... Miksi ihmeessä kevätneuleet ovat syrjästä järjestäen tehty mohairista? Löysin ainakin viisi ohjetta, jotka haluaisin toteuttaa, mutta mohairin kanssa pelaaminen ei oikein innosta. Onhan toki nyt uusi vuosi ja uudet kujeet ja lankaakin voisi hankkia, jos sitä kuluttaa... Silti tuolla laatikossa on Nalleakin vähintään 450g käyttämättä.. En vain löydä tarpeeksi mielenkiintoista ohjetta...

Mohairistakin on aivan ihania sävyjä... pastellia ja valkoista ja mustaa ja beigeä jajajaja... Haluan!

Ja olen hurahtanut huiveihin. Kirjainmerkeissä on vähintään kymmenen huiviohjetta, jotka kiinnostavat ja joita haluaisin toteuttaa.

Lankojen sijaan olen ostanut kirjoja. Viimeisimpänä noukin alehyllyistä Muumipeikko-sarjiksia kaksin kappalein... Syytän siitä sanomalehteä, josta olen kyseisiä strippejä lukenut päivittäin.

Sähköisen viestinnän vaikeudet

Siinä on puolensa ja puolensa, kun on nuorena opettajana ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan. Siis siinä, että työskentelee vain vajaa kymmenen vuotta nuorempien parissa.

Pidän opettamisesta silloin, kun osataan käytöstavat. Konditionaalin käyttäminen tilanteessa kuin tilanteessa on ihan jees, jolloin suostunkin yleensä pyyntöön. Jos myöhästytään tunnilta ja pyydetään anteeksi myöhästymistä, se on ok. Jos taas silmilleni aletaan hyppiä ja viestintä suuntaani on vihamielistä ja aggressiivista tai luokkaan marssitaan pelkkänä itsestäänselvyytenä, vereni kiehahtaa.

Olen jo pitkään miettinyt, opetetaanko kouluissa lainkaan sähköpostiviestintää. Ilmeisesti ei. Syksystä saakka olen saanut tehtäviä sähköpostipalautuksina tai esimerkiksi ilmoituksia sairauden takia poissaoloista tunneilta. Viestintä on suorastaan ala-arvoista! Yleensä otsikointi ei ole aiheen mukaista (tosin se ei ole sitä edes opettajien kesken), viestikenttä on tyhjä tai muotoilu tökeröä. Esimerkiksi käytetään paljon puhekieltä, lauseet ovat vaillinaisia – eikä minkään sortin tapoja ole näkyvissä. Siinä missä live-tilanteessa osataan käyttää sitä konditionaalia, ei sähköisessä asioinnissa ole minkäänlaista kohteliaisuuden vivahdetta: "lähetä, kerro." Vielä inhottavampaa on saada viestejä, joissa otsikko jo huutaa vihamielisyyttä tyyliin "tässä tää sun tyhmä [lue: paska] tehtäväs!"

Missä on viestintäherkkyys? Itse aina olen miettinyt pitkään, ketä voin teititellä ja ketä en. Esimerkiksi professorille tekstin lähettäminen on älyttömän vaikeaa: mietin pitkään sanavalintoja, teitittelyä, kohteliaisuutta.. Kurssikavereiden kesken viestintä on helpompaa, ei tarvitse olla niin muodollinen. Yleensä kuitenkin luen useampaan otteeseen viestini ennen lähettämistä. Puhumattakaan sitten muilla kielillä viestimisestä! Saatan kirjoittaa tunnin verran yhtä sähköpostia saksaksi, koska mietin todella tarkkaan niitä sanavalintoja ja tarkastan useampaan otteeseen sanakirjoista ilmaisua.

Viestintäherkkyydellä kuitenkin tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että osattaisiin viestiä oikein ja asianmukaisella tavalla. Mä en edelleenkään ole oppilaiden kaveri, vaikka olenkin suhteellisen rento luokassa. Se on mun tyylini olla ja esittää asioita. Keskustella. Kyseenalaistaa. Nauraa ehkä yhdessä jollekin. Se ei kuitenkaan tee musta niiden ystävää, kaveria. Mulle ei voi viestiä kuin kaverille. Tai haistattaa kuten kaverille. Mä olen kuitenkin edelleen ope, joka mm. arvioi ja tarkkailee oppilaiden lähettämiä viestejä... Kuuluu työhön.

Siksi joskus ihmettelenkin, miten oppilas erehtyy pyytämään mua facebook-frendikseen. No way, baby!

Mitä sylki suuhun tuo

Mummo oli epäillyt, että olen vaihtamassa jo alaa.

Melkein tekisi mieli. Kaikista rasittavinta on se, että materiaalia pitäisi olla viidelle seuraavalle tunnille valmiina, jotta tarpeen vaatiessa olisi hihasta vetää ässä. Meni vaan tänäänkin niin hermo kaikkeen. Tunneille valutaan milloin sattuu, mikä tarkoittaa sitä, että jos olen sanonut, että meillä on ohjelmassa tänään tätä, niin ei mulla ole mitään rahkeita viedä asiaa läpi, jos asianosaiset eivät vaivaudu paikalle. Se taas tarkoittaa sitä, että joudun menemään eteenpäin asioissa, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei materiaali riitä. Toki sitten seuraavan kerran on ohjelmaan muutoksia ja niin oravanpyörä on valmis. Rasittaa.

Ja kun oppilaat eivät kanna mitään vastuuta oppimisestaan. Olen melkein valmis luopumaan atk-luokkien käytöstä, koska ne eivät vaan osaa. Milloin pelataan mäiskintää, milloin roikutaan irc-galleriassa, milloin facebookissa... Tehtävät huitaistaan vasemmalla kädellä. Pakko siirtyä siihen, että otan jokaiselle tunnille kirjallisen tehtävän, joka palautetaan. Äärimmäisen rasittavaa ja lisää työmäärää entisestään.

Ja sitten se plagiointi. Olen varmaan siitäkin jo avautunut blogiin, mutta niin..... Eivätkö ne tajua, että mulla on silmät päässä ja osaan yhdistää yksi plus yksi. Osaan myös käyttää erinäisiä hakuohjelmia... Jos muuttaa lauseesta yhden sanan, tekeekö se lauseesta omaa? Tai jos poistaa yhden sanan? Ei se tee, eikä asiaa ole sisäistetty juuri lainkaan. Eikä teksti kuulosta yhtään oppilaan omalta tekstiltä. Sääliksi käy. Toivon, että oppisivat yhdestä kerrasta.

Kohta alkaa taas koesuma. Onneksi sentään koekysymykset ovat valmiina, kunhan vaan yhdistelen niistä sopivan kokeen. Ehkäpä viikonloppuna, mikäli jaksan askarrella ja muistan ottaa työpöydältä tavaroita viikonlopuksi kotiin. Kohta saan taas siivota työpöydän ja vaihtaa seuraavaan kohteeseen. Aika pelottavaa. Kollega oli jo pitänyt kokeet.

Mutta palatakseni mummon ennustukseen. Luultavasti päädyn vaihtamaan alaa.. Oikeastaan kiinnostaa niin monikin asia, ettei se ole mikään suuri kynnyskysymys. Toivon koko ajan salaa, että joku ihana rehtori tajuaisi soittaa minulle ja pyytää sijaistamaan johonkin ihanaan kouluun, jossa olisi ihania oppilaita.... Joulupukki, pyydänkö minä liikaa?

"Ruotsi on sammuva yhteiskunta"

Naapurimaaparka. Onneksi HS on uutisoinut lauantaisesta Aamutv-katastrofista. Enpä ole nauranut pitkään aikaan yhtä makeasti kuin katsoessani Ylen nettitv:stä kyseistä lähetystä.

Lähetyksessä siis kotiäiti Nina Mikkonen sekä kirjailija Jarkko Tontti keskustelivat asetelmasta kotiäiteys vai lastentarha. Kuka kasvattaa meidän lapset. Mikkonen veti heti ensikättelyssä kansallissosialistien, Stalinin ja Mussolinin suoran (= EDIT: päiväkoti verrattu totalitarismissaan näihin) ja saman tien rinnasti päiväkodit minkkitarhoihin. Tontti ei saanut lainkaan puheenvuoroa, koska ei osannut perustella ja koska hänellä oli vääriä mielipiteitä. Ruotsalaistutkimukset leimattiin nollatutkimuksiksi sekä todettiin, että "Ruotsi on sammuva yhteiskunta.. [...] Eihän siellä lisäänny kuin maahanmuuttajat."

Mitä retoriikan ilotulitusta!

Sääliksi käy länsinaapuria. Ensin juhlitaan Niinistön häiden jälkeen eroa (Ruotsista) yhdessätuumin, lokaa sataa omien puolelta niskaan (eli Ruotsi toiminut hyvin hyvin väärin ja Ruotsin pitäisi pyytää anteeksi ruotsinsuomalaisilta jnejne.) ja sitten vielä maa julistetaan kohta sukupuuttoon kuolevaksi....

Voi tätä elämää!

Kirjashoppailut

Kävin tässä toissa päivänä pyörimässä alennusmyynneissä. Kirja-alea yritän vältellä kuin ruttoa, sillä yleensä niistä tarttuu mukaan jokin kirja. Hylkäsin mm. Hermann Hessen kaupassa, koska en ollut varma, onko minulla jo juuri se kyseinen kirja... Vaikeaa, vaikeaa.

Mukaan tarttuikin sitten Canthia sekä Pirkko Leinoa. Jälkimmäinen oli ihan tietoinen haku, sillä jokin peruskielioppiteos on ihan hyvä olla käsillä jatkuvasti. ISK kun on kerta ihan liian suuri ja painava (eikä edes niin mukava: ajatuskin siitä ahdistaa, koska tiedän, että siihen pitäisi tarttua mahdollisimman pian). Minna Canth taas valikoitui ainoastaan siksi, että minulla on suuri aukko sivistyksessä Canthin tuotannon kohdalla.

Eilen taas kirja-alessa pyöriessäni en löytänyt mitään kiinnostavaa.

Olen myös löytänyt itseni valikoimassa ainoastaan ns. klassikkoteoksia mainoslehdistä. Tapanani on ruksia, mitä kirjoja oikein haluaisin hyllyyni ja kommentoida muutenkin lehtisiin hintatietoja. Yleensä ne lehdet eivät ole edes mukana varsinaisella ostosreissulla, mutta toisaalta olen tehnyt jo pientä valintaa. Ruksit ovat tällä hetkellä siis ainoastaan klassikkoteosten kohdalla (ja suomalaisten sellaisten!). Yritän yhä vältellä kirja-aleja, koska kiinnostavia kirjoja tulee varmasti paljonkin vastaan vielä tulevan vuoden aikana. Pitäisiköhän pyytää joitakin lahjuksina?

Reväytetty?

Viikonloppu kohta taas käsillä. Tai onkin jo.

Olen vissiin saanut reväytettyä jonkun lihaksen, tai ainakin tuossa kyljessä, kainalon kohdalla, on inhottava kipu. Sen siitä saa. Pitänee välttää pystysoutua ja penkkipunnerruksia jonkin aikaa. Sen sijaan ojentajia voinee tehdä? Vaiva voi olla myös vanha, joka diagnosoitiin kesän lopussa, mutta joka katosi kipulääkkeillä. En viitsisi hirveästi alkaa syömään nappeja, joten katsellaan niin kauan kuin kipu on siedettävä eikä haittaa normielämää. Toisaalta kivaa, että tuntuu jotain.

Kuvittelen kai, koska mielestäni peilikuvassa on tapahtunut jo jonkinlaista muutosta. Joo, se on
vasta kuvitelmaa! Pitäisi ihan piruuttaan laittaa itselle ylös erilaisia ympärysmittoja, joihin voisi verrata kolmen kuukauden päästä.

Ensi viikolle tulikin tilaa kalenteriin jonkin verran eilisestä tiedoksiannosta johtuen. Tarkoittanee sitä, että voin käydä laskemassa verokorttia uusiksi. Kuulin tänään, että töitä voi olla enemmänkin kuin sovittu määrä tiedossa. Voi g-parka! Missähän vaiheessa sitä sitten g-juttuja väsää, jos töitä tulee enemmänkin... Pitäisi myös kesätöitä hankkia, koska kesällä pelkälle opintotuelle putoaminen ei kuulosta kovinkaan hyvältä.. Toisaalta olisi se gradukin tekemättä, eli ei tekeminen tähän lopu.

Stressinpoikanen

Reilua. Todella todella über-reilua.
Olin jo nyt helisemässä kurssin kanssa, koska kurssiaikataulu ei pidä ja on muutenkin tiukka. Nyt multa leikattiin neljä opetustuntia vielä lisää.

Huominen menee sitten tiivistäessä aikatauluja.

Sori oppilaat, tulee aika piipin paljon teoriaa seuraavien kahden viikon aikana.

Edistystä?

Kävin juttelemassa viimein gradustani. Ohjaaja suhtautui hyvin. Puhuttiin lähinnä ongelmakohdista ja tutkijaposition löytämisestä ja lähestysmistavasta. Sain jonkun "rakastan aihettani" -kohtauksen. En ymmärrä. Säilyisipä tämä tunne ainakin viikonloppuun, niin saisin tehtyä kaikki korjaukset. Nyt pitäisi laittaa sähköpostikyselyä mentorille (tai miten sitä nyt nimittäisi), mutten jaksa alkaa miettiä vieraalla kielellä mitään. Jospa jättäisi huomiseen.. Tosin sitten materiaalin saanti jää vähintään ensi viikon alkuun...

Kävin hakemassa kirjastosta uuden lähdeteoksen. Pitäisi tehdä jonkinlaista lukusuunnitelmaa... tai tarkempaa sellaista. Pitäisi oikeastaan ottaa nuo lähdeteokset, tarkistaa niiden laina-ajat ja käydä kyselemässä, paljonko kaukolainat maksavat.. Nyt on kolme lähdeteosta, joihin pitäisi mitä pikemmin perehtyä.

Lauantaita

Työpäivä pulkassa. Oli kiva nähdä kollegoja, sain myös hyviä vinkkejä opetukseen ja näin sellaisiakin, joita olen nähnyt viimeksi syyskuussa. Ihan jees päivä siis. Vielä olisi jäljellä tälle päivälle joko g:tä tai kurssimateriaalin laatimista tai kokeiden korjaamista. Jos kolme tuntia saa g-juttuja edistymään niin olisi ihan ok lauantaityörupeama.

Leikkeleiden hinnat nousevat 3 - 10 prosenttia uutisoidaan IS:ssa. Juustonkin hinta nousee. Ruoka kallistuu nopeammin kuin opiskelijoiden tai eläkeläisten tuet. Syyttävät logistiikkakustannuksia, mutta paskan marjat. Höh. Broiskua eikä kalkkunaa viitsi ostaa leivän päälle edes nykyisillä hinnoilla, mutta että kinkkukin nousee... Pitänee siirtyä lauantaihin. Onneksi sentään töiden jatko turvaantui. Silti niitä kesätyöpaikkahakemuksiakin pitäisi laitella menemään...

Sitä sun tätä

Tuo sykemittari on jännä kapistus. Tai on se jännää muutenkin, kun salilla pahimpaan töiden loppumisen ruuhka-aikaan on samanaikaisesti joka toisella sykemittari. Ohjekirjaan pitäisi perehtyä vielä paremmin, mutta muistaakseni mittari saattaa ottaa häiriötä jonkun toisenkin mittarista. Bravo. Taidan siirtyä harrastamaan aamutuimaan. Sen kun näkisi.

Jostain syystä kuitenkin olen nyt käynyt salilla viikon aikana kolmasosan siitä, mitä olen käynyt aiempina kuukausina (siis kuukauden käyntimäärästä kolmasosa). Johtuuko se sitten sykemittarista vai jonkinlaisista vuoden vaihteessa tehdyistä lupauksista.. En tiedä. Jos trendi jatkuu samana, ilmoittelen asiasta kuukauden päästä. Liikkumisen ansiosta olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Töitä piisaa. Olisi korjattavia kokeita jonkin verran, mutta ääh.. Se on niin työlästä! Pitikin mennä laittamaan koe, josta ei muista yhtään mitään itse. Saa taas etsiä kaiken tiedon ja tehdä itse koe, ennen kuin alkaa pisteyttämään oppilaiden kokeita. Töitäkin piisaa. On tehtävä g-juttuja aikataulun puitteissa (sain btw. luettua yhden lähteen -- eihän se ollutkaan kuin päälle kuukauden työn alla), on opetusmateriaalin keruuta, on korjattava ja luettava sitä, tätä ja tota.

Kaiken lisäksi tänään posti kantoi mulle kotiin lehdellisen ihania neuleohjeita, joista en osaa valita vain yhtä, vaan haluan tehdä ne kaikki.. Ongelmallista. Ja toisaalta syyllistävää. Kokisinkin samanlaista tunteenpaloa g:tä kohtaan. Pitäisiköhän repäistä ja lähteä opiskelemaankin jotain neulejuttuja..? Mulla muuten oli paikka amk:hon jotain neuleteknologiaa tmv. (ei jaksa tarkistaa) aikoinaan, mutten mennyt, koska olin vasta neljännellä sijalla. No ei vaan, ei se ollut syy. Silloin ei vaan hotsittanut niin paljon, ja nyt kun kiinnostaisi, olen melkein opiskellut FM:ksi. Tasan eivät käy nallekarkit.

Kuvapostaus neuleista

Tässä on kahdet lapaset, jotka merkitsin tämän vuoden saldoon. No ovathan ne.. Tehtailin nimittäin eilen ja tänään peukalot lapasiin ja päättelin langat. Sen sijaan pinkit (?) lapaset ovat parin vuoden takaa muutoin, värikkäät taas viime vuodelta (?). Vaaleanpunaisten langoista en osaa sanoa, mitä ne ovat... Veikkaan ohuuden takia Nallea tai sitä ohuempaa. Värikkäät lienevät Isoveljeä.

Näiden säärystimien kuva on epätarkka. Säärystimet valmistuivat vuoden 2008 viimeisenä päivänä. Lankana on Novita Nalle Four Season Talvi. Neule on 1o1n. Samasta langasta on marraskuussa valmistunut myös kynsikkäät sekä lätsä. Vielä on lankaa jäljellä, joten voisi seuraavaksi tehdä villasukat. Alla on joululahjaksi saamani viltti.

Viimeisenä on sitten joululahjaksi menneitä viinijusseja. Ohjeen voi käydä kurkkaamassa Ullaneuleesta. Lankoina on ollut näissä kahdessa valkoinen Nalle ja punasävytteinen Nalle Colour (?), joka on jämiä vuoden 2007 neuletopista. Nyörit on virkattu ketjusilmukkaketju molemmista langoista. Punapohjainen onnistui mielestäni paremmin, sillä pysyin ohjeen antamassa silmukkamäärässä (48). Valkopohjaisessa taas säädin omiani, joten sydämien välillä on 3-4 silmukkaa vuorotellen.

Tour de Skini

Sain oman Tour de Skini valmiiksi juuri ajoissa. Tunnustaudun tässä yhteydessä olevani suuri penkkiurheilija, joten aloitin heti uudenvuodenpäivänä Novitan Luxus Stonesta (valkoinen)
hartiahuivin, ja koska ohjeen piti olla helppo (jotta penkkiurheilu olisi helppoa), valikoitui malliksi fifi, jota jo vuonna 2007 joulun alla tein pukinkonttiin. Nyt oli tarkoitus vain saada itselleni joku työ ja itseäni varten olin Luxus Stonenkin hankkinut.

Aloitin huivin pitkillä vitosen (5,0) puikoilla, mutta vaihdoin lopulta kutosen (6,0) pyöröpuikkoihin.

malli: fifi-huivi
mitat: 84cm korkeus, leveys 152cm
lanka: Novita Luxus Stone (100% villa), väri 010
puikot: 5,0 ja 6,0 pyörö
kulutus: n. 250g
muut merkinnät: käsinpesu, silitys 1 pojo

Korjaan tuon kulutuksen, kunhan saan punnittua huivin jossain. Langasta ei kuitenkaan jäänyt kuin pieni nysä. Jäi viidestätoista sentistä puuttumaan, että olisin saanut käytettyä kaiken langan. Huivi on vielä pingottamatta.

Langat päättelin samaan aikaan, kun Jauhojärvi hiihti maaliin. Meni aika täpärälle :)

EDIT: Olen kirjoittanut tekstin aiemmin, mutta jostain syystä se ei ole tullut? Kuvaa ei vielä ole, pitänee kuvata. Julkaistu vasta 14.1.09.

Hulluutta

Sen täytyy olla hulluutta.
Herätä nyt lauantaina kuudelta.
Olla seitsemältä (siis 7.00 am) kaupan ovien takana.
Vain yhden sykemittarin takia (ja kylpytakin, mutta siitä ei nyt keskustella).

Kerron lisää, kunhan olen tutustunut uuteen leluuni tarkemmin. Ehkäpä se innostaa käymään salilla useammin.

Uusia kujeita

Vuosi 2009 käynnistyi myöhään nukkumisella (ihanaa, lomaa jäljellä vielä kuusi päivää!!) sekä puikkojen esiinkaivamisella. Garmisch-Partenkirchenin (harmittaa toden teolla, etten käynyt siellä vaihdossa ollessani) uudenvuodenpäivän kisa innosti ainakin minut kaivamaan langat esiin ja tarttumaan puikkoihin.

Jo kaupassa hypistellessäni Novitan Stone Luxusta ajattelin fifihuivin pehmeyttä ja ihanuutta -- sen verran sitten myös varasin kyseistä lankaa (250g). Tosin katselin ohjetta Novitan omasta lehdestä, mutta koska kyseinen lehti on teillä tietämättömillä (pitäisikin soitella sen perään), niin käynnistin huiviprojektini Ullaneuleen ohjeella.

Eilen sain vielä viime vuoden puolella valmiiksi säärystimet Nalle Four Seasons Talvesta. Laitan tarkempaa postausta kaikista valmistuneista, kunhan se kamerapiuha vaan löytyy...