Haasteita kerrakseen

Mikään ei ole niin varmaa kuin se, että jos ilmoittaudun osallistuvani johonkin KAL:iin, en varmasti neulo sen mukaista asiaa. Neulepodcasteissa on vaikka mitä kalisteluja myös käynnissä, itselle yritän kuitenkin neuloa parhaillaan. Ufoilla ehkä osaan myös. 

Niinpä siis Ravelryn Lankalaatikon kkhaaste2017 (alla) tuntuu vähän pelottavalta – ja varmaa on ainoastaan se, etten juuri siinä kuussa ehdi mitään muutakaan tekemään. Mutta koska on kiva suunnitella, niin suunnittelen: 

Kuukausihaasteet: 
Tammikuu: Ostin projektiin, sen voisi viimein toteuttaa

• Meinasin jo sanoa, etten ole ostanut mihinkään projektiin, mutta olenhan. Wippinä tuolla on lasten potkuhousut, joihin olen ostanut joskus Mandarin Petit -lankaa. Potkuhousujen saaja on jo 5-vuotias, joten uusi lahjontakohde pitää löytää – elleivät potkarit mahtuisi neitokaisen nukkevauvalle. Tämä menisi kyllä sitten jo ufokaliinkin! Toinen satsi olisi myös Vuorelman Veto, joista ensimmäiset olen ostanut joskus muinaisessa menneisyydessä, väittäisin vuoden olleen jotain 2008–2010. Paitalangat ilmiselvästi. 

Helmikuu: Ihkulanka, jota hilloan 

• Malabrigo Yarn Lace tai Handu Ilun Erikoinen. Ensimmäiset ostin projektiin, jota en koskaan ole aloittanutkaan, jälkimmäinen oli ihana ja ollut stashissa vuodesta 2011. Sille taisin suunnitella vasta jotain huivijuttua muiden ihkulankojen kanssa. 

Maaliskuu: Silloin oli pakko saada, nyt ei niinkään -lanka 

• Stashia läpikäydessä voin sanoa, että näitä on paljon. Esim. Dropsin Fabelit: "Kyllä mä näistä neulon sukat!!" Myös Gedifra Highland Alpaca kuuluu tähän satsiin. Voisin neuloa siitä esimerkiksi lämpimän pipon tai kaula-asian. 

Huhtikuu: Ihana lanka 

• Sinällään olen onnellinen siitä, että suurin osa langoista on aika ihania. Niinpä tähän voisi sopia esimerkiksi Cascade Yarns Superwash Sport. Tykkään sen neulontatuntumasta. 

Toukokuu: Mitä ihmettä voisin tehdä tästä langasta? (Muut vinkkaavat) 

• Toukokuussa ei enää hotsita kyllä yhtään tehdä mitään huopa-asioita, mutta Novita Huopanen sopisi tähän. Tai mohairlangat (joita on riittävästi). Tosin osan voisin jopa lahjoittaa pois. 

Kesäkuu: Jämälanka 

• Jämälankoja en olekaan miettinyt, näitä kuitenkin kertyy. Jokin sukkaprojekti? 

Heinäkuu: Ihastuin väriin 

• Viime kesänä ostettu Fyberspates Scrumptious Lace värissä Magenta. Huiviasia ihan selkeästi! 

Elokuu: Ostin varta vasten projektiin, jota en enää halua tehdä -lanka 

• Ostan harvoin lankaa projekti edellä. Scholler Stahl Elfin Color on kuitenkin sellainen. En ole varma, haluanko edes neuloa kyseistä lankaa enää... 

Syyskuu: Tyhmälanka 

• Novita Teddy! 

Lokakuu: Ostin kun halvalla sain -lanka 

• Oi, Sulo Vilen! Novita Nallet. Tai kaikki novitalaiset... 

Marraskuu: Vaihteeksi jotain muuta kuin lempiväriä 

• Silloin ehdottomasti puikoille hyppää vihreä. 

Joulukuu: Vanhin lanka

• Jokin novitalainen se on. Ehkä ne harmaat Huopaset tai sitten jo mainitut Elfin Colorit tai... Tätä en voi muistaa tarkasti. 

Sitten haasteeseen liittyy mustat hevoset, eli jos ei halua tehdä kuukausihaastetta, niin voi ottaa mustan hevosen. Mulla onnistuisi varmaan kaikki nämä seuraavista ilman suurempaa pohtimista, katsotaan: 

Mustat hevoset:

• Jotain jonosta. Jonossa on 392 ohjetta... 
• Jotain lehtipinosta/kirjahyllystä. Näitä löytyy. Ja lupauduin virkkaamaan siskontytöille amigurumit kirjan ohjeella.
• Aikaa sitten ostettu ohje toteutukseen. Mä en osta ohjeita, mutta olen saanut niitä tai hankkinut ilmaiskoodeilla. Varmasti löytyy! Esim. Daybreak. 
• Lanka, josta haluat tehdä lahjaksi Schoppel-Wolle Single Cat, molemmat värit, myös Rheuma Thermal Wolle (todennäköisin neuloutumaan)
• Ufo valmiiksi ja jämästä jotain Näitähän riittää :P 
• Lanka jonka ostin jostain paikasta/tapahtumasta Joko Puffalan Puffa-lankaa tai sitten esim. hahtuvat tai karstalanka... 
• Lahjaksi saatu lanka Onko ravelryn jouluvaihdosta tullut lanka vaihto- vai lahjalanka? Puhdas lahjalanka on ainakin Silkindian SHANTI Sari Silk. 
• Vaihdosta tullut lanka Wollmeisea, Lailai-lankaa, Hopeasäiettä, Tukuwoolia...?? 
• Lanka joka oli oikeasti väärän värinen Olen varmaan neulonut kaikki vääränväriset, vastaus olisi Maija, mutta koska en ole enää varma, onko sitä jäljellä enää... Jokin Novita? 
• Tätä (lankaa/väriä/neuletta) en uskonut koskaan neulovani Tähän löytyy varmasti jotain, esim. se Wollmeise.
• Monta kerää samaa lankaa eri värierää, mitä näistä keksis? Näitäkin on, mutta ei mitenkään hirveitä määriä. Menee raitalankana. 
• Ärsyttävin lanka Campolmi Roberto Filati mohair (kävisi Sulo Vilen -kohtaan myös). 
• Lanka jota en enää halua tehdä, joten annan/myyn sen pois. (hmm.. tähänkin löytyy lankaa taatusti, esim. mohairlangoissa, Teddyt, tai...)

Onnellista uutta vuotta 2013!

Voitto

Ooh, voitin kerrankin ja mitä mä voitinkaan! Voitin Outo lintu linnassa -blogin joulukalenteriarvonnasta ihastuttavan kirjapalkinnon: nimittäin Pikkusankari-kirjan. Kirjan tilaus lähti vasta tänään aamulla.. Sitä varten piti soitella mm. lapsukaisen strategisia mittoja.

Itse asiassa aloin ihmetellä, mitä ihmettä varten blogiin on tullut liikennettä Raikun blogista ja sitten otin ja kävin kurkkaamassa Outo lintu linnassa -blogia ja yllätyin iloisesti! Sitten alkoikin armoton sähköpostin metsästys, sähköposti oli joutunut roskaposteihin tsiljoonien mainospostien joukkoon.

Tällaisissa tapauksissa kannattaa aina jonkun huudella mulle vaikkapa blogin kommenteissa, ne nimittäin tulevat mulle hyväksyttäviksi sähköpostiin, joten ne eivät katoa jonnekin roskapostikorin syövereihin.

Jos nyt lahja ei ehdikään jouluksi, niin sitä mukavampi se on antaa joulun jälkeen. Lapsella muutenkin on lahjaähky joulun tienoilla, joten sillä varsinaisella lahjanantopäivämäärällä ei sinällään ole mitään väliä... Uskon nimittäin, ettei 1-vuotias vielä ihan ymmärrä, milloin on saanut minkäkin lahjan ;)

Syksy saapui

Olipa töiden aloittaminen rankkaa. Perustan väitteeni sille, että nyt ensimmäisen työviikon viimeistä työpäivää edeltävänä yönä kirjoitan blogimerkintää puoli kahdelta yöllä. Ei kuulosta kovinkaan terveeltä.

Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Nukahdin kuuden maissa sohvalle auringon vielä paistaessa suoraan kasvoihini. Siirryin seitsemältä lepuuttamaan silmiäni omaan sänkyyn ja sinnehän mä sitten nukahdin. Ei ollut mitään tietoa tästä maailmasta. Nytkin vielä väsyttää, mutta en saa heti nukahdettua uudestaan.

Pakko sanoa, että hyvänä puolena näissä mun venyneissä päiväunissa on se, että ehdin aamusta varhain salille ennen töihin lähtöä. Jos en saakaan enää unta, niin olen salilla jo aamukuudelta treenailemassa ja työmaallakin täysin ajoissa. Päivän treenit olisivat siis plakkarissa jo heti aamutuimaan.

Opiskelurypistys

Viime postauksesta on vierähtänyt melkein kaksi viikkoa.

Syykin on selvä.

Huomenna on tentti, olen lukenut hiki hatussa kaikki vapaapäivät ja -ajat tenttiin, tänään on vielä edessä viimeinen rutistus.

Opiskelurypistys liitettynä töihin ja koulutuksiin on ollut aikamoinen urakka. Jaksaminen on ollut tiukilla. Niin tiukilla, että tajuankin vaativani itseltäni välillä mahdottomia. Ja että syksyn hurja työmäärä kantaa tännekin vielä väsymystä.

Ihanaa on kuitenkin ollut huomata, kuinka päivät pitenevät ja kuinka aurinko on tullut taas esiin. Valoisat aamut ja etenkin iltapäivät ovat auttaneet jaksamaan.

Menossa on neulerintamalla kaarrokepusero Rose Mohairista, kaarrokkeen ensimmäisen kuviokerroksen tikuttelin eilen.

Miehekkeen mielestä työ vihreä on jouluinen väri ja tekee jo nyt puserosta jouluisen. Jouluisen?

Niin ja pyörin nykyään enemmän räveltämössä kuin blogistaniassa. Yritän parantaa taas tapani...

EI NETTIÄ VIELÄKÄÄN

Meille ei suuri internettoimittaja ole vieläkään suvainnut toimittaa internetiä. Niinpä hiljaiselo jatkuu määräämättömän ajan tai ainakin niin kauan, että saamme internetin uuteen asuntoon.

Tässä välissä olen muuttotohinoinut jo uuden kodin sisustuksen kuntoon lähes kokonaan, käynyt mökillä nauttimassa auringosta ja järvimaisemasta ja menettänyt myös rakkaan perheenjäsenen, joka poistui koirien taivaaseen 10-vuotiaana.

Eli myös surua ollut ilmassa helteistä huolimatta.

Rauhaa ja helteitä arvon lukijat!

Mahtista juhannusta!

Päivitin blogini ulkoasua. Taustakuva on otettu tasan vuosi sitten, juhannusaattona mökin rannasta. Koko kuva näyttää tältä:

Juhannuksen taikaa kaikille lukijoilleni!

Suunnittelua

Stressitason laskusta merkkejä ilmassa.

Nyt on hoidettavana enää se muutto.

Ja saatettava KYH-projektit ajan tasalle. Lähden taas mökkeilemään. Pitää ottaa pieniä nöttösiä lankaa mukaan ja aloittaa monta projektia, jotta ensi viikolla ei ole sen suurempaa ahdistusta.

Viikonloppu käsillä

Aikainen päivitys ei johdu mistään muusta syystä kuin siitä, että menin nukkumaan seitsemältä illalla. Oli vähän univajetta :/

Niin mutta kaikista tärkein! Viikonloppu on käsillä! Minulle viikonloput tarkoittavat aina hengähdystaukoa opetustyöstä, tervetullutta lepoa - sillä eilenkin kuulin vain haistatteluja. Olisi tehnyt mieli sanoa, että sitä samaa sinullekin, mutta eihän opettaja niin voi tehdä! Joten viikonloppu on enemmän kuin tervetullut.

Lähden saman tien töistä mökille, roudaan mukanani muutamat käsityöt ja vinon pinon g-kirjoja. Tarkoituksena olisi saada ainakin yksi lähde luettua, mieluummin vielä useampi. Ja kirjoitettua totta kai. Toivottavasti myös ufoutuneet työt vähenevät ;) Käsitöihin liittyen, mun pitääkin heti ensi viikolla päivittää uusimmat hankinnat!

Toivottavasti luvassa on aurinkoa ja lämpöä... Pitänee pakata mukaan simmarit, sammarit, kummarit ja pipo - jos sitä heittäytyisi hulluksi ja kävelisi vaikkapa järveen!

See ya - viikonloppusäitä!

Ufotukset

Aloittaminen on aina vaikeaa.

Olen tuskaillut läpi huhtikuun väsymyksen kanssa, kuinka ei jaksaisi oikeasti tehdä mitään. Ei hätää, se on tyypillistä minulle, jokavuotinen riesa. Olen ollut koko huhtikuun superahdistunut kaikesta. Lisäksi tässä on monta muutakin asiaa, jotka painavat päälle kuin yleinen syyttäjä, joten ei voi vain kuin todeta, että huh. Onneksi kesäloman alkuun ei ole enää kuin viisi viikkoa. Se pitäisi vielä jaksaa.

Ei ole pitkä aika. Se menee hujauksessa ohi, sen tiedän, mutta silti...

Toukokuun ahdistusta lieventämään tai sitä entisestään lisäämään päätin osallistua fufoiluun. Minun ufoutuneet työni näyttävät tältä:



Neuletakin lisäksi olisi tarkoitus saada kirjailtua teksti (pitäisikö teksti ensin kirjoittaa liidulla tai jollain muulla vastaavalla?) ja tehtyä parittomalle lapaselle kaveri. Harmaa on Rose Mohairia, kori on tehty Naturgarnin eri väreistä ja nuo lapaset ovat jotain vuoden verran pölyttyneet, Isoveljeä ehkäpä?


Olisi mulla ollut vielä esimerkiksi virkatut lappubikinit (hahaa, vähänkö repesin Kaunareiden Pamille, joka virkkasi biksuja Forresterin muotitalolle – virkkaaminen on in!) ja tossuja, jotka olen aloittanut silloin, kun aloitin seuccailun siipan kanssa. Niille tossuille olisi lankaa, mutta en kuollaksenikaan muista, miten tossut tehtiin ja en jaksa alkaa ainakaan heti tavaamaan valmiista tossusta mallia.

Sääli, että nyt tekisi mieli neuloa ennemminkin kaiken maailman sukkia, ihania sukkia ihanista värikkäistä langoista. Yritän saada kuitenkin nuo ufot pois alta. Onneksi on kesäkuukin aikaa...

Toukokuun aikana on myös jämäprojektit käynnissä, niihin en kuitenkaan osallistu, mutta sitäkin tarkemmin seurailen lankanöttösten tuhoutumista.

Postattavaa olisi vaikka muille jakaa, mm. kirjoja on tullut luettua jonkin verran...

KESÄ ALKAA KOHTA! JEE!
Mitä parahinta kevättä ja kesänodotusta! :)

Messuilemaan

Tänään suunnataan kirjamessuille. Syön ruispuuroa ja odotan soittoa, että kyyti on valmis.

Bongatkaa oranssi tunika messuilta!

Ei vielä kelpaa, mutta kohta!

Pistin blogin ulkoasun uusiksi. Tällä nyt kelpaa alkuun katsella kesää, säädän vielä jossain vaiheessa nuo tagien värit. Nyt ei pysty perehtymään.

Joku viisas voisi kirjoittaa kirjan suomeksi siitä, miten saan blogin taustalle jonkin oman kuvan.

Langaton verkkoyhteys = kuvapostaukset mahdollistuivat

Tänään on plääh-päivä. Ei jaksaisi mitään -päivä. Mitä jos haettaisiin tänään kebabia? -päivä.

Haettiin viimein langattoman verkkoyhteyden mahdollistava modeemi, joten kirjoittelen tätä blogikirjoitusta viimeinkin omalta koneelta. Arvatkaahan, rakkaat lukijat, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kohta KOHTA on neulepostaus edessä.

Valokuvat vain kamerasta koneelle ja sitten läsähtää valokuvia.

Mihin menet, maailma?

Kulunut viikko on vetänyt minut hiljaiseksi. Miettiväksi.

Tämä lukuvuosi on ollut rankka työelämässä aloittelevalle opettajalle. Sanon sen jo nyt. Ensin syksyinen verilöyly, nyt eilinen Saksan verilöyly (ja Alabama...). Lisäksi vielä tämän viikon alun hiljaisuuden aiheuttanut tapahtuma. Mietin jo alavalintaani, vaikka vasta minulta kysyttiin, olisinko valmis jatkamaan/haluaisinko jatkaa työpaikallani.

Minä en ymmärrä maailmaa.

Bild.de:n sivuilla käytiin jo keskustelua siitä, mikä saa ihmisen noin sekaisin. Syytettyinä olivat mm. Counterstrike (johon olen valitettavasti joutunut tutustumaan opettajantyössäni, sillä arvatkaa kaksi kertaa, mitä koulussa pelataan atk-luokissa) sekä WOW, joiden pelaamisen myötä "ihmisiltä katoaa todellisuudentaju." Pettymykset ihmissuhteissa, koulukiusaaminen, median lööpit ja julkisuus, syrjäytyminen, mielenterveydelliset ongelmat, liian helppo aseiden saatavuus, väkivallan kulttuuri... Syitä on monia.

Mietin tuota syrjäytymistä jo alkuviikosta. Entä jos sittenkin tämä suorituskeskeinen yhteiskunta, joka sallii yksilölle kaikenlaisia vapauksia koulumaailmassa ja pirstaloi yksilön maailman, on väärässä? Mitä tapahtuisi, jos kouluissa siirryttäisiin luokkamuotoiseen opetukseen? Ainakin lukiossa siirtyminen kurssilta toiselle uusien ihmisten keskelle voi aiheuttaa jonkinlaisen syrjäytymisen vaaran. Riittävätkö koulujen yhteisöllisyyttä rakentavat kastajaiset, joulu- ja kevätjuhlat, vanhojen tanssit ja penkkarit? Rakentavatko ne sitä yhteisöllisyyttä tarpeeksi? Mikä olisi yhteisöllisyyden kannalta paras muoto? Riittääkö se, että opintoja luotsaavat opo ja ryhmänohjaaja? Onko tarpeeksi koulun ja kodin yhteistyötä? Miten saataisiin siirtymät eri kouluasteiden välillä saumattomiksi?

En keksinyt mitään hyvää otsikkoa, joten annan olla. Kuvia on luvassa, kunhan saan viritettyä läppärin nettiin. Vaatii vähän aivokapasiteettia, jota ei tahdo löytyä. Tai sitten se vaatii vähän virittelyä meidän modeemilaitteeseen, että saataisiin langaton netti pyörimään. Tiedä häntä.

Eniveis, unohdin jo mainostaa, että gradua on aloitettu! Kävin männä viikolla opetuksessa läpi erilaisia sivuasetuksia oppilaiden kanssa, joten intouduin värkkäämään omaakin gradua. Siitä se lähtee!

Mohairunelma on ainoa työ, jota teen vielä. En ostanut kymmentä kerää jättääkseni ne lojumaan lääkärin kieltojen takia. Pari kerrosta silloin tällöin... Valmistuu varmaan tällä vauhdilla toukokuussa, jolloin niin lämmintä kietaisutakkia ei tarvitse... Kova on kohtalo. Kuvia kuitenkin luvassa, kunhan ensimmäisen kappaleen dilemma hoituu. Harkitsin jo, että lähtisin läppärin kanssa jonnekin, jossa saan koneen verkkoon (esim. kahvilaan, jossa on wlan-yhteys tai yliopistolle taitai...) ja kuvat blogiin.

Viikonlopun vietän aurinkoisissa tunnelmissa hyppyrimäkien juuressa.

Lauantaita

Työpäivä pulkassa. Oli kiva nähdä kollegoja, sain myös hyviä vinkkejä opetukseen ja näin sellaisiakin, joita olen nähnyt viimeksi syyskuussa. Ihan jees päivä siis. Vielä olisi jäljellä tälle päivälle joko g:tä tai kurssimateriaalin laatimista tai kokeiden korjaamista. Jos kolme tuntia saa g-juttuja edistymään niin olisi ihan ok lauantaityörupeama.

Leikkeleiden hinnat nousevat 3 - 10 prosenttia uutisoidaan IS:ssa. Juustonkin hinta nousee. Ruoka kallistuu nopeammin kuin opiskelijoiden tai eläkeläisten tuet. Syyttävät logistiikkakustannuksia, mutta paskan marjat. Höh. Broiskua eikä kalkkunaa viitsi ostaa leivän päälle edes nykyisillä hinnoilla, mutta että kinkkukin nousee... Pitänee siirtyä lauantaihin. Onneksi sentään töiden jatko turvaantui. Silti niitä kesätyöpaikkahakemuksiakin pitäisi laitella menemään...

Ne, joita ei koskaan pitäisi tehtävän

.. kuuluvat näin:

1. Lupaan tehdä g:n eteen paaaljon ja saada sen valmiiksi. Tehtävää helpottanee tieto siitä, että viimeinen takaraja on ehdottomasti marraskuu 2009, mikäli haluan saman ohjaajan kanssa työskennellä. Muutoin ohjaaja vaihtuu. Lisäksi olen jo tehnyt helmikuusta alkaen kalenteriin selvän päiväohjelman (g-jutuille joka työpäivä neljä tuntia = viikossa 20h). Huhtikuun lopussa olisi seminaarityön esittely, joten siihen mennessä g-työtunteja pitäisi kerääntyä paljon. Muistutan tässä välissä myös itseäni siitä, että työtunteihin kuuluu myös kaikki lähteiden keruu ja niihin tutustuminen. Lisäksi muistutan, että valmistuakseni joskus FM:ksi minun täytyy myös tenttiä yksi roikkuva kurssi... ja aionhan vielä yhdelle ylimääräiselle kurssille, koska se on sopivasti seminaarin perään.

2. Lupaan tyhjentää vanhoja lankavarastojani ainakin 2000 g. En kuitenkaan lupaa olla haksahtamatta uusiin lankaostoksiin, joita sattuu kuten eilenkin sattui, kun sain päähäni haluta vähän huovutuslankoja.. Projekti on suunnitteilla, ohjelehti ainoastaan kateissa. Tähän yhteyteen voin yrittää luvata tarkkaa grammakirjanpitoa blogiinkin, mutta ongelmaksi muodostunee ainakin alkuun keittiövaa'an puute. Jostain syystä siippa ei miellä lankojen punnitsemista keittiövaa'an oston arvoisena asiana.

3. Lupaan liikkua säännöllisesti. Tähän liittyy sitten kesäkissaksi sukeutumiset ja kaikki muut painovouhotukset, joista en hirveästi perusta, mutta koska pää pysy selvempänä liikunnan avulla, saattaisi tuo painokin pudota. En kuitenkaan aseta mitään ärsyttäviä painotavoitteita, koska sitten ensi joulukuussa vituttaa. Ja koska olen laatua "jojotan painoa", niin en uskalla luvata yhtään mitään muutenkaan. Ehkäpä ranteeseen lauantaina (toivottavasti) tuleva sykemittari antaa potkua liikkumiselle. Olen ohjatut tunnitkin jo laittanut kalenteriin.

4. Lupaan olla täyttämättä kotiani kirjoilla. Olen kirjahamsteri. Vaikka vuoden 2008 lupaus kirjaostomäärän suhteen levisi vähän käsistä kuin pannukakku, josta tulee susi, niin silti koen lupauksen olleen hyödyllinen, sillä pidin sen suurimman osan ajasta mielessäni (paitsi annoin itselleni periksi saksankielisten kirjojen suhteen, joita en vastakaan laske kirjaostomääriin). Vuoden 2009 kirjaostomäärä suomenkielisille kirjoille on 10.

5. Lupaan olla lupaamatta liikoja blogin, elintapojen kuin siivoustottumustenkaan suhteen. Olen huomannut, lienee siis vanhenemisen tuomaa viisautta, etten ole hyvä hoitamaan asioita ajoissa (lukuunottamatta laskuja). Sen takia olen epäileväinen kohdan yksi suhteen, sillä jos on joskus naputtanut kandintyötä viikon verran ennen esittelyä, niin en usko seminaarityönkään valmistuvan yhtään sen nopeammin. Olen myöhäinen lintu. Blogikin on kärsinyt aavistuksen vuoden aikana. Saan syyttää siitä vain itseäni ja katsoa peiliin. Yritän silti blogitella silloin tällöin, koska minussa asuu pieni narsisti ja jostain perverssistä syystä nautin siitä, että kuka tahansa tuntematon pääsee kurkkaamaan pääni sisään. Jos sitä kaksi kertaa viikossa jaksaisi päivittää, niin olisi oikein bra.

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2009!

Joulurauhaa!

Viinijussit valmistuivat; kuvat lupaan, kunhan löydän kameran akkulaturin ja oikeat piuhat kuvien siirtämiseen. Tykkään kuitenkin kuin hullu puurosta. Laitan tosiaan tarkempia tietoja kuvien kera. Kun kameraa ei ole käyttänyt lähes lainkaan koko syksynä, niin kaikki sen tykötarpeet ovat teillä tietämättömillä. Voi siis mennä joulun jälkeiseen aikaan joululahjuksista kirjoittaminen.

Blogaaminen hiljenee joulupyhiksi. Lähden joulunviettoon niihin maisemiin, joissa on mun henkinen kotini. Mukaan lähtee jokin neulomus -- mutta vain itseäni varten!! -- ja muutama mainio kirja. Ehkäpä jotain graduun liittyvää... Palaan asiaan lupausten kera, kunhan pääsen takaisin kotiin.

Aivan ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa Joulua kaikille lukijoilleni!

Todeksi TV

Tosi-tv-buumi ei ota laantuakseen. Pikaisella vilkaisulla Suomen tv-kanavat näyttävät kolmea pariutumisohjelmaa (Sinkkuäidille sulhanen, Maajussille morsian & BB, joista jälkimmäinen pääsee tähän kategoriaan niin Mariannen kuin Johanin kuin myös joidenkin muiden peiton alla puuhailujen takia). Sitten meillä on Idols, Pelkokerroin, Identiteetti (?) ja uutena tulee vielä Totuudenhetki. Niin ja toki Sairaala, joka on "dokumentaarinen kuvaus seitsemän työntekijän päivästä sairaalassa." Ai joo, ja taitaa siellä taas tulla myös Huippumalli haussa.

Elämä läväytetään kaiken kansan nähtäville. Ensimmäisessä vai toisessa Maajussille morsian -jaksossa maajussitar tunnusti, että lapsi oli saanut alkunsa ensimmäisillä treffeillä. Kyllä kyllä. Sekinkö piti kaikelle kansalle kertoa? Sinkkuäidissä taas nähdään Ana, joka oli keväällä Anttia metsästämässä Suomen unelmien poikamiehessä. Seuraavassa jaksossa lapsoset tutustuvat tuleviin isäpuoliehdokkaisiin yhteisten puuhien turvien. Moista arvosteltiin viime vuonna ainakin naapurimaassa, Ruotsissa. Eipä näytetä mitään tänäkään vuonna opittaneen. Ja kun lopputulos on kuitenkin se, ettei niistä suhteista tule yhtään mitään. Miehet tai "pojat" ovat liian tuppisuita ja tullaan kyllä juttuun, mutta sitten kaikki kaatuu viimeistään kuvausten loputtua.

BB-talossa ruoditaan seksielämän salat tarkkaan, käydään ne varmuuden vuoksi läpi jokaisen uuden asukkaan kanssa. Joo-o. Idolssista taas nousee huhuja, kun semifinalistien koko elämä kaivetaan auki. On taas petoksia ja rahaongelmia, avioeroa ja ties mitä. Sympatiaa saadaan sairauksien taltuttamisella. Paljastetaankohan tänään jotain muita karmeuksia? Päälle vakuutetaan, että perhe tukee ja on ihkuu-daa. Idols-kokelaiden kyyneleet tsuumataan koko kansan nähtäville.

Taannoin tehtiin tutkimus, jonka mukaan kaikki muut tosi-tv-ohjelmat ovat menettäneet katsojalukujaan paitsi BB, joka on kasvattanut niitä. No, johan me saatiin tälläkin viikolla katsoa, kuinka Niko menettää kontrollin ja paiskoo viinilasia ja tölkkiä kohti kanssakilpailijaa, minkä takia mies heivataan talosta pihalle. Katsojat taas ovat äänestämässä pois Andreasta, jota ilman Tero olisi tukehtunut omaan oksennukseensa. Kun Andreas on poissa, nähdäänkö me viimein tosi-tv-menehtyminen? Ja oikeasti ohjelma saa katsojia silloinkin, kun talossa ryypätään minkä ehditään. En tajua.

Sitten on vielä uusintakierrosten uusintakierrokset. O.C. alkaa uudestaan ties kuinka monetta kertaa, Metsolat palaavat TV2:een. Kaikista huvittavinta Metsoloiden paluussa on se, että kaudet ovat ilmestyneet myös dvd:lle. Minä en ainakaan aio palata katsomaan kumpaakaan uusintaa, sen verran traumaattista oli lapsuus Metsoloiden parissa, missä pojasta tuli juoppo hiihtokeskusyrittäjä, jonka vaimo kuoli tai menetti lapsensa portaissa tippuessaan ja jonka sisaren mies halvaantui auto-onnettomuudessa hääpäivänään.

Minkähänlaisia traumoja 2000-luvun lapset saavat tosi-tv-ohjelmista?

:(

Takana kaksi ahdistavaa päivää.

Sain eilen tiedon Kauhajoen tragediasta puolen päivän jälkeen. Juuri ennen seuraavan tunnin alkua. Miten pitää uutinen sisällä? Ei mitenkään. Kerroin oppilaille. Luimme yhdessä uutisia netistä ja yritimme käsitellä tapahtunutta. Yritimme jatkaa elämää.

Tulin kotiin. Luin internetistä uusimmat tiedot. Kuolleiden määrä oli yhdeksän. Menin siipan viereen ja pyysin pitämään minusta kiinni. Ahdisti niin pirusti. Illalla seurasimme ylimääräiset uutislähetykset: uhriluku kasvoi. Tv-ohjelmassa psykologilla oli auringonkeltainen Hawaji-paita päällä. Mietin, tajusiko se edes asuvalintaansa.

Ilta kului miettiessä, miten ihmeessä käsittelen tätä luokassa aamulla. Miten minä hämmentyneenä ja paikalleni jäätyneenä pystyn käsittelemään asiaa? Mitä minä sanon? Mitä en sano? Yö tuli levottomine unineen.

Aamulla laitoin varmuuden vuoksi vedenkestävää ripsiväriä. Tarpeeseen tuli. Aamulla kouluun taivalsi hiljainen, hautajaiskulkuetta muistuttava koululaisjoukko. Normaali ilo ja kuulumisten vaihto olivat poissa. Ensimmäisenä tapasin itkevän kollegan. Tunneilla oli hiljaista. Tarjosin mahdollisuutta keskusteluun. Muutama hajanainen kommentti tuli. Useammat kannattivat metallinpaljastimia.

Tämä on järkyttänyt suomalaista kouluyhteisöä. Tämä on järkyttänyt minua. Haluanko työskennellä suomalaisessa koulussa? Viime marraskuussa mietin samaa kysymystä. Jostain syystä tutkijan ura tuntuu taas suhteellisen mielekkäältä ajatukselta.