Horroksen keskeltä

Tuntuu siltä kuin olisin talvihorroksessa... Marraskuu ja pimeys aiheuttavat minussa horrostilan, joka ei oikein tahdo lähteä millään pois. Olenko neulonut mitään? En. Olenko kirjoittanut mitään? No en. Vaikea, vaikea marraskuu. Se on sitä aina, mutta nyt oikein tuntuu, että ympäröivä pimeys syö kaiken valoisuuden ja ilon.

Kalenterini on täynnä merkintöjä. Menoa sinne ja menoa tänne. On oltava siellä ja on oltava täällä. Jouluun asti on täyttä viikonloppuisinkin, lomalla varmaan vain makaan kotona, jalat seinällä ja syön suklaata. Niin taidankin tehdä. Luen jotain ihanaa, paksua romaania, syön suklaata ja neulon jos huvittaa.

Viime aikoina ei neulominen ole huvittanut - eikä valmiista neuleista ole kuviakaan, koska en ole koskaan valoisaan aikaan kotona ottamassa kuvia! Aina olen menossa. Olen sentään saanut säännöllistettyä liikkumisen ja liikunnan, mikä on ollut mielettömän positiivista ja tuonut lisäenergiaa arkeen. Liikkuminen on tällä hetkellä ainoa asia, johon jaksan keskittyä ja jota jaksan harrastaa. Saan niin mielettömästi energiaa ja tunnen niin paljon ylpeyttä siitä, että saan itseni ylös sohvalta ja hurautettua salille, jonne voin jättää huonot päiväni. Kun raukeus virtaa raajoihin, tiedän olevani taas elossa. Mikä hulluinta, oikein odotan tiettyjä päiviä, jolloin pääsen rääkkäämään itseäni ja viemään jaksamisen jopa äärirajoille!

Itselle ei onneksi edes tarvitse joululahjaa ostaa, sillä ihanalta kahelilta tuli leppoisa jouluvaihtopaketti ilahduttamaan minua. Pyysin äitiä laittamaan joululahjan minulta piiloon, koska muuten olisin jo avannut paketin!

Hengissä

Vaikka pakkassäät tahtovat kiusata poskionteloita, en anna sen kamalasti menoa häiritä. Olen nimittäin vuoden vaihtumisen jälkeen saanut itseäni niskasta kiinni.

ma: sali
ke: zumba
pe: sisäpyöräily + venyttely
la: sali + chiball

Paljon muitakin jänniä juttuja tulossa liikunnan saralta... Niihin liittyvät viikko sitten ostetut hiihtokäsineet!

Viikko 38

Tällä viikolla olen kyllä neulonut sukkia. Kirjoneuleissa kyllästyin yhden sukan jälkeen ja aloitin uuden, joten ei ole mitään kuvattavaa tai hillokellariin vietävääkään. Toisaalta myös laiskuuskärpänen puraisi, enkä jaksa päätellä tsiljoonaa lankaa valmiista parista. Ehkä ensi viikolla useampi sukka kerralla...

Töissä on ollut hulabaloo. Kuten olen aiemmin jo viitannut työmäärään, niin nyt se on ekspotentiaalinen, sillä ensi viikolla on jakson viimeinen viikko ja pitäisi saada arvosanat aikaan jokaiselle. Apua! Kokeiden laatimisesta en viitsi edes puhua tässä yhteydessä.

Olen käynyt kesästä, siitä Lapin lomasta, asti sauvakävelemässä viikoittain, tai ainakin pyrkinyt sauvakävelemään kerran tai useamman viikossa. Tekee muuten ihan taivaallisen hyvää neulomisesta jumittuville harteille. Tällä viikolla olen jo heittänyt kaksi lenkkiä ja tänään heitetään vielä kolmas. Kolmas lenkki voisi olla joku parin tunnin mittainen, kunnon rääkki...

Palaan neulekuulumisissa ensi viikolla!

Nopia

En ole saanut kuvattua takkia ja huivia, mutta muutoin postaus on olemassa. Tulossa on!

--

On se muuten kummallista, miten ihminen tarvitsee ne vapaapäivänsä jaksaakseen kunnolla. Olen vielä tänään ollut ihan poikki, kun lauantai meni töiden merkeissä. Tosin tänään sain kammettua itseni salille asti - nyt jalat kiittää!

---

Ensi syksystä ei ole vielä mitään tietoa. Ihan pieni ahdistuksen poikanen sen suhteen takaraivossa naputtamassa.. Toivottavasti piakkoin tulisi hakemuksiin vastauksia, jotta osaisi vähän suunnitella taas elämää eteenpäin.

--

Lähdenpä tästä lukemaan Tervon Koljattia. Tällä hetkellä vielä Yksinhuoltajamarttyyri jaksaa naurattaa.

Fuuuufo ja the plan

Tää fufoilee toukokuun ja kesäkuunkin. Siinä ajassa pitäisi saada jotain valmista aikaan. Ongelmana on vaan se, että keskeneräisyyksiä on vain muutama. Ehkä kaksi. Tai sitten olen unohtanut autuaasti kaikki parittomat lapaset ja sukat, mikä on hyvinkin mahdollista.

Ei kai mulla mitään suurempaa ole syrämmellä kuin tuo harmaa mohairvillatakki. Niin ja sitten se kirjailu siihen huovutettuun koriin.

Siinähän ne, koska en voi mitenkään laskea mukaan jotain kolme kerrosta neulottua pitsihuivia. Se ei ole mun mittapuun mukaan fufo.

--

Niin ja Topp't Tå on viittä vaille valmis. Tarvitsee vain lisätä enää toiseen hihaan lisäkappale ja päätellä hihojen langat. Sääli, että noin paksua kevättakkia ei oikein tarvitse enää.

--

Mut nyt on mentävä jo nukkumaan. Aamulla on herättävä ennen kukonlaulua, niin kuin ne mainoksen lapset, jotka käyvät herättämässä kukonkin orrelta. Olisi vähän tarkoitus lähteä urheilemaan ennen töitä (ja vähäsen töiden jälkeenkin).

Vuorokausi ei riitä!

Olo ei tällä hetkellä ole täysin energinen, mutta kyllä se sitten taas kohta. Vuorokausi ei nimittäin riitä kaikelle sille, mitä elämäksi kutsutaan.

Revontulihuiville kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Olen jo selättänyt toisen kaavion, viimeistä mennään. Työssä vain alkaa olla sen verran paljon silmukoita, ettei neulominen enää ole nopeaa. Nätti siitä tulee, voin luvata.

Liikkuminenkin on alkanut maistua ihan uudella tavalla. On järkyttävää, miten vielä pari vuotta sitten itsensä saaminen liikenteeseen (tai lähes puoli-ilmaisiin yo-jumppiin) oli t-o-d-e-l-l-a vaikeaa. Viime viikolla liikuin viitenä eri päivänä. Tällä viikolla tavoitteena on saada itsensä kahdesti saliohjelman pariin (ja liikkua siinä rinnalla eri jumpissa käyden).

Lukeakin pitäisi, jos ehtisi. Siksihän mua nyt väsyttääkin, kun lueskelin eilen illalla muutaman luvun verran kirjaa, josta kyllä bloggaan aikanaan vain sen takia, että voin sanoa lukeneeni tämän klassikon :)

Työrintamalle ei kuulu mitään muuta uutta kuin että pitäisi naputella hakemuksia. Pitänee viikonloppuna ryhdistäytyä.

Gotta go, taas...

Odottelemista

... lankojen. No, nyt ne langat olisivat, mutta sen verran kaukana, ettei vain lankojen takia viitsi lähteä ajelemaan. Saan ne kuitenkin ensi viikonloppuna. Tai viimeistään kuun viimeisenä.

... töiden. Kysyin jatkosta. Tieto tulee ehkä vasta joskus kuun lopulla tai huhtikuussa. Olo on kuin tulisilla hiilillä kävelyä. Pitänee pistää muuallekin hakemuksia. Nyt olisi nimittäin sekin rumba käynnistynyt.

... tulosten. Odottelen tässä, että treenaaminen alkaisi näkyä jossain. Näkyisikin! No, olen kuitenkin ja onneksi saanut liikuntakärpäsen pureman. Endorfiinit virtaavat, hyvä olo tulee... Ihanaa!

Suksilla oltiin

Mietin tänään kyllä pitkään, onko hiihto mun juttu.

Olin kasvanut suksistani ohi. Vaihdettiin sukset kesken hiihtoreissun, mikä helpotti kyllä hiihtämistä. Mutta että senkin taidon voi unohtaa täysin!

Ei löytynyt myöskään sauvoja, hiihdin liian lyhyillä, mikä teki hiihtämisen vaikeaksi. Niinpä kävin tänään ostamassa uudet.

Välineurheiluksiko tämä menee? Yritän hiihdellä vanhoilla suksillani kylläkin hiihtoloman yli ja katson sitten, mikä tilanne on (varsinkin innostuksen suhteen). Jos on jotain vinkkejä suksikaluston valintaan, niin kertokaa pois!

Kunnon ajoitus: 4. ja 5. olympiapäivä

Ei mennyt nappiin kunnon ajoitus Virpi Kuitusella, ainakaan kun puhutaan alkukauden vaisuudesta. Kuntokäyrästä uutisoi HS. Mutta hei, ei mennyt mullakaan!

Olen tässä olympiahengessä suunnitellut suksille nousemista viiden vuoden tauon jälkeen. Olen tässä pari viikkoa jo yrittänyt saada itseäni niskasta kiinni ja viimeinkin, kun saan pakattua mukaan urheilukerrastot ja talvitakin, pipon ja vaihtokamppeet --- niin vielä mitä! Mun jalka oli kasvanut monosta ohi, en tiedä enkä edes ymmärrä, miten se on mahdollista! Gaad däämn!

Mä jo kosketin suksia. Tarkastin siteet. Mietin voitelua. Ja sitten monot eivät osu.

No, eihän niitä samanmallisia monoja enää myydä. Piti ostaa uudet monot ja siteet. Onneksi huoltojoukot lupasivat siteet suksiin huomiseksi. Meinaan aamulla suunnistaa ladulle, kun etsin jo esiin toppahousutkin! Kuntokäyrä nousuun!

Eilen en todellakaan sitten avannut tv:tä, mutta en myöskään neulonut muutamaa riviä, sillä pikaisen iltapalan jälkeen suunnistin nukkumaan. Tänään on tarkoitus sitten jo panostaa tähän omaankin olympiaurakkaan. Kantapääkavennukset edessä...

Odotetaan suksihuollon pelaavan tänään sprinteissä ja kunnon olevan kohdallaan myös Kuitusella. Olisi Suomen jo aika avata se mitalitilikin...

2. kisapäivä

Olen tänään ahkeroinut jo kärkiosan toiseenkin sukkaan ja aloittelen juuri kantalappuja. Siinä sivussa ehtii vähän Topp't Tåtakin pajailemaan.

Jälkimmäiseen projektiin olen kuluttanut jo 300 grammaa lankaa: helppo päätellä, sillä pussissa on enää seitsemän kerää jäljellä. Taidan tällä tahdilla saada ennen olympialaisia pistettyä sileäksi ostetut 600 grammaa, joten hiihtoloman jälkeiseen aikaan jää vain toinen mokoma... Jos sitä pääsiäsiseksi saisi uuden takin, niin bueno.

Tänään sitten illalla jännätäänkin Hannu Mannisen mitalisaumaa. Anssi Koivuranta myös on jännittämisen kohteena, sillä sillä pojalla on mieletön hymy ja ihana blogikin! Toivon molemmille suomalaisurheilijoille vastaisia ilmavirtauksia mäkeen ja luistoa sukseen!

---

Yritän lisäillä illalla/huomenaamulla kuvia edistymisestä. Kameran akku pitää laittaa latuuseen, joten hetki siihen menee..

Ehdinhän mä tuossa jo kokeilemaan kahvakuulaa. Lueskelin tammikuun Sportia ja bongasin sieltä ihmeellisen kahvakuulan. Vaikutti mielenkiintoiselta ja viimeinkin automarkettiin oli tullut siedettävän hintaisia kahvakuulia myyntiin. Taitaa jäädä ihan treeniohjelmaan moinen... Niin ja Wiin kanssakin tuli pelleiltyä. Pitää pitää itsensä kunnossa, että jaksaa valvoa ja neuloa!

Muutamia kirjahankintoja

Tammiale on paha asia.

Niin paha asia, että vaikka kuinka tietää, ettei mitään kannattaisi ostaa, niin siltikin ostaa. Paljon.

Ostin ne Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian kirjat. Saaga on ainoastaan lukematta, mutta sekin ajallaan. Ehkä joskus helmikuun puolivälissä, kun nyt on taas ollut niin kamalasti kiirettä. Ainakin edelliset osat aiheuttivat kirjojen ahmimista.

Lisäksi olen tainnut mainita, että minua kiinnostaa Lähi-idän tapahtumat. Niinpä ostin pokkarina Yasmina Khadran Bagdadin kutsun, johon en ole takakantta enempää tutustunut, koska aikapula on valtaisa... Kirja vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, sellaiselta, johon voi uppoutua pienissä erissä iltaisin.

Ostin myös Peter von Baghin Salaisen muistin, sillä kyseinen elokuvaguru vakuutti luennollaan. Vielä kun kirjaan sai omistuskirjoituksen, niin pakkohan tuo oli ostaa. Myönnän myös tietäväni elokuvan historiasta varsin vähän, joten tämä kirja lienee omiaan korjaamaan tiedollisia puutteita. Ehkäpä se myös – ja toivottavasti – innostaa katsomaan enemmän elokuvia. Aikeissa oli myös jo jonkin aikaa hankkia Uusi apulainen, joten sekin on nyt työkassissa kulkemassa.

Tänään sitten minut yllytettiin kirjaostoksille. Yksi kirja meni pöydälle odottamaan syntymäpäiväsankaria, joten se ei tullut itselleni – onneksi. Olin miettinyt kyseistä opusta jo aiemmin joululahjana (jo vuosi sitten!), joten nyt se todellakin tarttui mukaan, kun se alennuksessa kerta oli.

Ehkä paras löytö oli kuitenkin Heli Laaksosen kokoama Ilo joka elättelöö, joka tietenkin kertoo Lauri Tähkästä & Elonkerjuusta. Olen soitellut kyseisestä opuksesta pianolla kappaleita läpi, lueskellutkin sitä, mutta nyt se oli niin syntisen halpa, että pakko se oli ostaa pois. Vai mitä sanotte siitä, että maksoin kyseisestä opuksesta 4,70?

Onnistuin vielä sortumaan kaiken maailman laihdutuskirjoihin. Olen tässä vuosien aikana kerännyt roiman kokoelman pilateksesta kertovia kirjoja, joten ne osasin jättää sikseen, mutta mukaan tarttui Lucy Knightin kirjoittama Laihduttajan kuntokävely. Sovittiin shoppailuseuran kanssa, että voidaan lainata puolin ja toisin, koska miksi tietoa yksin pihdata (ja toisaalta mitä järkeä on ostaa kahteen otteeseen samaa kirjaa). En oikeastaan usko tällaisten kirjojen toimivuuteen, mutta toisaalta taas sieltä voipi saada hyviä vinkkejä liikkumiseen.

Talvi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Milloin pakkasta on yli -20 astetta tai jos ei ole, sataa lunta sen verran rankasti, ettei hiihtämään lähdöstä tule mitään. Tänään oli tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista, mutta märkä lumi, joka tulee vaakatasossa, ei oikein inspiroinut. Nyt illalla olisi jo ollut mahdollisuus hiihtääkin, tosin mitkään ladut eivät olisi olleet auki... Tänne ainakin on luvattu lumisadetta koko viikoksi, joten voi olla, etten alkavalla viikolla pääse lainkaan latuja avaamaan. Toivottavasti pääsisin!

Uusi lelu ja jalkauutisia

WiiFit aloitti kuittailun eilen. En ollut kolmeen päivään käyttänyt sitä (no kas, olihan siinä vappu, joka sujui jokseenkin kosteissa merkeissä), joten se valitti heti kättelyssä, etten ota treenaamista tosissani. Siitä sisuuntuneena tein eilen sekä salitreenin että fittasin ja tänään tein puolittaisen salitreenin.

Mikä parasta, jalka ei ole valittanut vielä yhtään!

Salitreeneistä jäi jalkaprässi tekemättä, mutta muuten ihan normaalit treenit. Tänään panostin anaerobiseen ja sisäpyöräilin 30 minuuttia + tein osittaiset treenit.

Fit varmaan riemastuu, kun taas ylihuomenna käynnistän sen. Pitänee ottaa selvää, miten sinne saa syötettyä muut treenit, ettei se ala valittaa turhaan. Aika nopeasti tulee muuten kuntoiltua 50 minuuttia, kun Fitin kanssa leikkii. Sykkeitä sillä pelaillessa en ole vielä mitannut.

Kesä alkoi tänään

Ystäviä!
Hyvää ruokaa!
Grillivartaita!
Kesän avaus!
Aurinko!
Ylioppilashattu!
Serpentiiniä!
Hymyhuulet!
Metrilakua!
Siideriä!

Viime vuonna join Apfelschorlea vappupäivänä. Löytyisipä Suomesta vastaavaa... En alkanut säätämään perinteisiä vappuherkkuja, kuten sokerimunkkeja. Olisi kärynnyt koko asunto rasvalta ja toisaalta taas eivät ne ole välttämättömyys. Olen myös vakuuttunut siitä, että ainoastaan mummo osaa tehdä oikeanlaisia vappumunkkeja... Eivätkä ne edes maistu miltään ilman kotitekoista simaa... Eikä sitäkään ole. Mutta on kuitenkin noita edellisiä, joten ei voi olla pahoillaan.. Raus gehen!

Mii on edelleen söpö. Hyppyytin sitä tunnin ajan näin aamutuimaan. Iih.

Jeejee

Gradu on edistynyt. Huimasti. Nyt elän taas hattarassa gradun kanssa, meillä menee hyvin. Kunhan vain saisin pysyttyä samassa tahdissa kirjoittamisen suhteen, niin olisi aika pro. Hyvä kun dösämatkoilla tulee aina jotain mieleen ja sitten naputtelen sen aina kännykkään muistiin. Pitäisi varmaan niitäkin avata lisää g:hen...

Ostin sitten polvituen. Meinasin, että jos sillä saisi pidettyä jalan asentoa parempana, mikä helpottaisi sitten treenaamistakin. Ja ostin myös tasapainolaudan eräälle konsolille.. Olen haaveillut fitistä aika kauan, mutta aina se hinta on ollut esteenä ja stopparina. Nyt sai hieman halvemmalla, niin päätin pistää siihen rahaa. Jos saisi vaikka kotonakin treenattua jotain.

Pitäisi myös ehtiä lukaista muutama klassikko uudemman kerran. Saa nähdä, millaista haipakkaa on pidettävä elämän suhteen. Kaikkina viikonloppuinakin on kamalasti menoa ja tekemistä! Viime viikolla olin keikalla, tänä viikonloppuna olen reissussa, ensi viikonloppuna on vappu ja g-viikonloppu, seuraavana on taas jotain juhlallisuuksia ja sitä seuraava on tentti. Tämän kaiken menon ja meiningin keskellä pitäisi ehtiä liikkua, opiskella, graduilla, opettaa ja antaa arvosanoja ja laatia työhakemuksia.. Jotenkin aina tänne kevääseen pakkautuu miljoona asiaa, mutta onhan sitten opettajan pitkät kesälomat, jolloin saa hengähtää rauhassa... Sitä odotellessa.

Kova pala purtavana

Töissä on huolia.. Sääli, etten voi purkaa niitä tässä, koska olisi epäeettistä ja kaikkea. Mietin päässäni, mutta onneksi huomenna pääsee miettimään työkavereiden kanssa, mitä tehdä.

Kävin jalka-analyysissa. Ostin pronaatiotuelliset kengät, mutta ainakin tänään jalka ärähteli pahasti. Kun pääsin kotiin asti, sääri oli päältä/sivusta turvonnut. Voisiko kyseessä olla penikkatauti? Pitää yrittää kylmä-kuuma-hoitoa. Kyselin aiheesta salilla viime viikolla.. Hämäävää, ettei salilla ollessa tunnu kipua, mutta sitten kävellessä! Lauantaina ei ollut mitään ongelmaa vanhoilla kengillä kävellessä, mutta nyt sitten tuntui helvetilliseltä.

Tosin totesin, että jostain syystä mun kävelyssäkin on joku ongelma. Askel ei rullaa kipuilevassa jalassa samalla tavalla kuin toisessa jalassa... Tosin se voisi johtua esimerkiksi akillesjänteestä... Ärsyttävää silti. Olisikohan parasta jättää kokonaan jalkatreenit salilla väliin ja tehdä ainoastaan yläkroppaa? Pitänee keskustella omaohjaajan kanssa ja tarvittaessa käydä juttelemassa fysioterapeutille.

Mitenköhän koipi kestäisi pyöräilyä? Ei se kyllä ainakaan salilla lämmittelyfillaroinnista tykkää huonoa, joten ehkä tuo työmatka taittuisi pyörällä.. Jotenkin mun on työmatkat kuljettava, ja todella turhauttavaa olisi taittaa matka bussilla, kun kävellenkin (=linkatessa) menee alle puoli tuntia suuntaansa.

Jospa sitä yrittäisi koipea lepuuttaa parhaan kykynsä mukaan. Ja vetäisi tulehduskipulääkettä nassuun.

Mieliteko

Huomasin eilen haluavani keväthangille hiihtämään.

Minä hiihtämään! Laskettelukin kyllä kelpaisi.

Maailmankirjat ovat sekaisin.

Kadonneita vatsalihaksia metsästämässä

Olen kirjoittanut harvakseltaan treenauksesta tähän blogiin. Osittain siksi, että on toinenkin liikunta-aiheinen blogi, joten tänne ei ole tarvinnut kirjoitella juuri mitään. Pakko silti nyt hehkuttaa: liikunta ei ole aiemmin tuntunut näin ihanalta!

En tiedä, onko sykemittari ollut se kimmoke hyppäämään salilla säännöllisesti. Ehkä, ehkä ei. Joka tapauksessa se on ollut tammikuusta asti mukana treeneissä - ja vaikka väliin jäi muutama viikko, etten treenannut kiusallisen poskiontelotulehduksen takia (joka on muuten vaivannut jo ihan tarpeeksi parin vuoden aikana), niin paluu salille on ollut ihana. Tehtiin vasta uusi saliohjelma seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi, mikä oli oikeasti kannattavaa ja hyvä juttu. Sain uutta intoa treenaamiseen.

Niinpä kävinkin viime viikolla neljästi tekemässä puhtaan salitreenin.

Minä! Minä, joka en ollut ennen elokuuta käynyt kuntosalilla kuin pari kertaa. Minä, joka en ollut harrastanut säännöllistä liikuntaa sitten vanhojen tanssien (jolloin treenasin hulluna mahtuakseni unelmieni pukuun ja näyttääkseni hyvältä siinä). Minä, joka suhteen alettua olen aikonut urheilla säännöllisesti, mutta se on aina kaatunut ties mihin. Minä, joka kävin hyvin epäsäännöllisesti yliopistoliikunnan tunneilla. Minä, jolla on aina ollut viha-rakkaus-suhde liikuntaan, koska hiihtohullu liikunnanmaikka pilasi jo ala-asteella liikuntahalut.

Tavoitteena on nyt kolmet-neljät treenit viikossa koko kevään ajan. Toki edelleen mennään kroppaa kuunnellen ja kunnioittaen. Olen silti löytänyt liikunnan ilon ja riemun (toki löysin sen elokuussa, kun aloitin vuoden mittaisen avioliiton kuntosalin kanssa). Nautin!

Reväytetty?

Viikonloppu kohta taas käsillä. Tai onkin jo.

Olen vissiin saanut reväytettyä jonkun lihaksen, tai ainakin tuossa kyljessä, kainalon kohdalla, on inhottava kipu. Sen siitä saa. Pitänee välttää pystysoutua ja penkkipunnerruksia jonkin aikaa. Sen sijaan ojentajia voinee tehdä? Vaiva voi olla myös vanha, joka diagnosoitiin kesän lopussa, mutta joka katosi kipulääkkeillä. En viitsisi hirveästi alkaa syömään nappeja, joten katsellaan niin kauan kuin kipu on siedettävä eikä haittaa normielämää. Toisaalta kivaa, että tuntuu jotain.

Kuvittelen kai, koska mielestäni peilikuvassa on tapahtunut jo jonkinlaista muutosta. Joo, se on
vasta kuvitelmaa! Pitäisi ihan piruuttaan laittaa itselle ylös erilaisia ympärysmittoja, joihin voisi verrata kolmen kuukauden päästä.

Ensi viikolle tulikin tilaa kalenteriin jonkin verran eilisestä tiedoksiannosta johtuen. Tarkoittanee sitä, että voin käydä laskemassa verokorttia uusiksi. Kuulin tänään, että töitä voi olla enemmänkin kuin sovittu määrä tiedossa. Voi g-parka! Missähän vaiheessa sitä sitten g-juttuja väsää, jos töitä tulee enemmänkin... Pitäisi myös kesätöitä hankkia, koska kesällä pelkälle opintotuelle putoaminen ei kuulosta kovinkaan hyvältä.. Toisaalta olisi se gradukin tekemättä, eli ei tekeminen tähän lopu.

Sitä sun tätä

Tuo sykemittari on jännä kapistus. Tai on se jännää muutenkin, kun salilla pahimpaan töiden loppumisen ruuhka-aikaan on samanaikaisesti joka toisella sykemittari. Ohjekirjaan pitäisi perehtyä vielä paremmin, mutta muistaakseni mittari saattaa ottaa häiriötä jonkun toisenkin mittarista. Bravo. Taidan siirtyä harrastamaan aamutuimaan. Sen kun näkisi.

Jostain syystä kuitenkin olen nyt käynyt salilla viikon aikana kolmasosan siitä, mitä olen käynyt aiempina kuukausina (siis kuukauden käyntimäärästä kolmasosa). Johtuuko se sitten sykemittarista vai jonkinlaisista vuoden vaihteessa tehdyistä lupauksista.. En tiedä. Jos trendi jatkuu samana, ilmoittelen asiasta kuukauden päästä. Liikkumisen ansiosta olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Töitä piisaa. Olisi korjattavia kokeita jonkin verran, mutta ääh.. Se on niin työlästä! Pitikin mennä laittamaan koe, josta ei muista yhtään mitään itse. Saa taas etsiä kaiken tiedon ja tehdä itse koe, ennen kuin alkaa pisteyttämään oppilaiden kokeita. Töitäkin piisaa. On tehtävä g-juttuja aikataulun puitteissa (sain btw. luettua yhden lähteen -- eihän se ollutkaan kuin päälle kuukauden työn alla), on opetusmateriaalin keruuta, on korjattava ja luettava sitä, tätä ja tota.

Kaiken lisäksi tänään posti kantoi mulle kotiin lehdellisen ihania neuleohjeita, joista en osaa valita vain yhtä, vaan haluan tehdä ne kaikki.. Ongelmallista. Ja toisaalta syyllistävää. Kokisinkin samanlaista tunteenpaloa g:tä kohtaan. Pitäisiköhän repäistä ja lähteä opiskelemaankin jotain neulejuttuja..? Mulla muuten oli paikka amk:hon jotain neuleteknologiaa tmv. (ei jaksa tarkistaa) aikoinaan, mutten mennyt, koska olin vasta neljännellä sijalla. No ei vaan, ei se ollut syy. Silloin ei vaan hotsittanut niin paljon, ja nyt kun kiinnostaisi, olen melkein opiskellut FM:ksi. Tasan eivät käy nallekarkit.

Hulluutta

Sen täytyy olla hulluutta.
Herätä nyt lauantaina kuudelta.
Olla seitsemältä (siis 7.00 am) kaupan ovien takana.
Vain yhden sykemittarin takia (ja kylpytakin, mutta siitä ei nyt keskustella).

Kerron lisää, kunhan olen tutustunut uuteen leluuni tarkemmin. Ehkäpä se innostaa käymään salilla useammin.