Ehdotan ystävällisesti tuotantotiimeille, että isonveljen tapaan myös idolin metsästyksessä käytettäisiin sekä plussia että miinuksia. Tässä useamman finaalin aikana Kalle on ollut tiputusuhan alla, mutta aina selvinnyt kuin ihmeen kaupalla. Kirjoitan tätä ennen kolmen parhaan idolikokelaan selviytymistä ja voin jo veikata, että niin vaan se Kalle yhä selviää - kiitos fanijoukon.
Ja miksi tämä sitten minua edes kuohuttaa? En itse äänestä ketään, mutta muutama oikein hyvä laulaja on saanut lähtöpassit, sillä Kallen vakiintunut äänestäjäkunta on uskollista pikkuhousujen lähettelyä myöten. Tällainen varttuneempi yleisö voisi pistää miinusviestejä kaikille teini-ihqutuksille, jotta homma vähän tasaantuisi ja oikeasti hyvät laulajat pärjäisivät kisassa.
Edit. klo 22.50, on hyvä todeta olevansa väärässä jossain asiassa. SILTI olen plussien ja miinusten kannalla, sillä kyllä ne idolikokelaatkin aiheuttavat samanlaista inhotuksen tunnetta kuten BB-talon asukkaatkin. Toisaalta voisihan järkyttävä miinusmäärä (menisi samalla tavalla pakkasen puolelle kuin Hennalla) voisi nuorelle artistille olla liian kova pala nieltäväksi ja lytistää itsetunnon jollain nolliin.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
perjantai 28. marraskuuta 2008
Ei edisty
Gradu ei edisty.
Käsityöt ei edisty.
Blogikaan ei edisty.
Gradusta: Mulla on siis luettuna yksi (1) lähdeteos 50:stä. Olen saanut siis paljon aikaan. Sisältö on vielä vähän hakusessa ja laitoin juuri tänään tilauksen kolmesta muusta mahdollisesta primäärilähteestä. Saisi ehkä sisältöön uuden näkökulman, mikäli olisi useampi primäärilähde. En tiedä, kauanko tilauksessa menee. Oi jee.
Käsityöt taas ovat kaikki vähän vaiheessa. Mohairista tuleva pitsineule1 odottaa yhä pingottamista, pitsineule2 samaisesta langasta on menossa kolmatta kerää. Jälkimmäinen neulotaankin pyörönä, joten mitään rasittavia sauman ompelemisia ei ole luvassa muuta kuin tuon nro1:n kohdalla. Ykkönen kuuluu myös hyshys-juttuihin. Sain tuossa viikon aikana tehtyä smurffihatun ja lapaskynsikkäät eli jotain edistystä ehkä on tapahtunut, ja koska puolimummi viitsi parsia myös kaikki langat varsinkin kynsikkäissä, niin nyt kelpaa kulkea. Samaisesta Novitan Season Four Talvesta on tulossa vielä ainakin säärystimet ja mikä ettei vielä villasukat tai lapaset..
Blogikin on viettänyt hiljaiseloa, koska olin puolitoista viikkoa matkoilla ja suurimmaksi osaksi netin tavoittamattomissa. Vieraissa (no vieraissa ja vieraissa) paikoissa kun ei viitsi hoitaa kuin välttämättömimmät netissä asioinnit. Kuten facebookkaamisen ja sähköpostit.
Olin jo tehnyt aivan ihanan kurssisuunnitelman (olin itsekin ihan fiiliksissä, että jee! kiva kurssi tulossa), mutta kuulinkin tänään, että kyseisellä ryhmällä on aivan ikioma OPS. Voi kikkare sentään! Uusiksi meni ja kunnolla. Pitää kehittää alkuviikoksi jotain kivaa ja ei-niin-rasittavaa. Tosin mun mielestä se ei välttämättä ole niin kivaa ja kehittävää ja ei-niin-rasittavaa. Viikonloppuna siis pänttään kunnolla uusia asioita, byääh. Kävi tänään kyllä vielä kivoja juttujakin, ainakin sellaisia, mitkä naurattivat ja kunnolla. Löysin itseni aivan väärästä paikasta, metsästin vakseja, että saisin vaihdettua avaimet, enkä löytänyt niitä ja sain kutsun pikkujouluihin (tai oikeastaan kaksiin pikkujouluihin, joista toiset on tänään ja toiset ensi viikolla).
Käsityöt ei edisty.
Blogikaan ei edisty.
Gradusta: Mulla on siis luettuna yksi (1) lähdeteos 50:stä. Olen saanut siis paljon aikaan. Sisältö on vielä vähän hakusessa ja laitoin juuri tänään tilauksen kolmesta muusta mahdollisesta primäärilähteestä. Saisi ehkä sisältöön uuden näkökulman, mikäli olisi useampi primäärilähde. En tiedä, kauanko tilauksessa menee. Oi jee.
Käsityöt taas ovat kaikki vähän vaiheessa. Mohairista tuleva pitsineule1 odottaa yhä pingottamista, pitsineule2 samaisesta langasta on menossa kolmatta kerää. Jälkimmäinen neulotaankin pyörönä, joten mitään rasittavia sauman ompelemisia ei ole luvassa muuta kuin tuon nro1:n kohdalla. Ykkönen kuuluu myös hyshys-juttuihin. Sain tuossa viikon aikana tehtyä smurffihatun ja lapaskynsikkäät eli jotain edistystä ehkä on tapahtunut, ja koska puolimummi viitsi parsia myös kaikki langat varsinkin kynsikkäissä, niin nyt kelpaa kulkea. Samaisesta Novitan Season Four Talvesta on tulossa vielä ainakin säärystimet ja mikä ettei vielä villasukat tai lapaset..
Blogikin on viettänyt hiljaiseloa, koska olin puolitoista viikkoa matkoilla ja suurimmaksi osaksi netin tavoittamattomissa. Vieraissa (no vieraissa ja vieraissa) paikoissa kun ei viitsi hoitaa kuin välttämättömimmät netissä asioinnit. Kuten facebookkaamisen ja sähköpostit.
Olin jo tehnyt aivan ihanan kurssisuunnitelman (olin itsekin ihan fiiliksissä, että jee! kiva kurssi tulossa), mutta kuulinkin tänään, että kyseisellä ryhmällä on aivan ikioma OPS. Voi kikkare sentään! Uusiksi meni ja kunnolla. Pitää kehittää alkuviikoksi jotain kivaa ja ei-niin-rasittavaa. Tosin mun mielestä se ei välttämättä ole niin kivaa ja kehittävää ja ei-niin-rasittavaa. Viikonloppuna siis pänttään kunnolla uusia asioita, byääh. Kävi tänään kyllä vielä kivoja juttujakin, ainakin sellaisia, mitkä naurattivat ja kunnolla. Löysin itseni aivan väärästä paikasta, metsästin vakseja, että saisin vaihdettua avaimet, enkä löytänyt niitä ja sain kutsun pikkujouluihin (tai oikeastaan kaksiin pikkujouluihin, joista toiset on tänään ja toiset ensi viikolla).
lauantai 15. marraskuuta 2008
G I
On alkanut vanne kiristämään päätä viime aikoina.
Sellainen G-alkuinen lopputyö ahdistaa ja lujaa.
Ihan vähitellen se on alkanut hiippailla mun päivittäiseen tekemiseen.
Hyllyn päällä odottaa pino kirjoja, joihin pitäisi tutustua. Tutustuin tänään kolmeen artikkeliin yhdessä kirjassa ja kasasin sieltä itselleni luettelon kirjoista, jotka pitäisi lukea taustakirjallisuudeksi. 25 nimikettä. Eikä siinä takuulla ole vielä edes kaikki. Eikä edes olekaan, sillä jossain muussa tiedostossa mulla on joku samanlainen nimikelista ylhäällä.
Totesin siipalle, että ahdistaa. Se kysyi, mikä ahdistaa. No G. No mikä siinä? Tekisit sitä! Ahdistaa, kun pitää lukea niin paljon kaikkea. Englanninkielistä materiaalia (olen tosi huono englannissa – luen sitä kyllä, mutta sairaalloisen hitaasti). Valitsisit suomenkielisen tutkimuskohteen, johon suhtautuisit intohimoisesti. On mulla tän kans ihan tarpeeksi intohimoa, mutta se taustatutkimus on englanniksi! No vaihda aihetta! Mutta kun ääh!!!
Olisi ihanaa, jos olisi yksi yhteinen tekijä jo nimittynyt mielessäni. Olisi helpompi lähteä etsimään tietoa.
Mitä se sellainen identiteetti edes on? Tai hybridit? G:ni nimittäin käsittelee noihin termeihin liittyviä asioita – ainakin nyt alkuajatuksien perusteella.
Heitimme paljon paperia pois, kun siivosimme vaatekomeroa siipan kanssa. Nyt niistä isoista rullista paperia olisi ehkä hyötyä. Voisin liimailla niitä seiniin ja tehdä merkintöjä, piirrellä ajatuskarttoja. Isoja sellaisia. Saisi jäsennettyä ajatuksia, sillä pelkällä kirjoittamalla se ei aina onnistu. Piirrän aina ajatuskarttoja – jokaisesta asiasta, mikä vaatii jäsentelyä. Onko kellään antaa jotain 100x160 cm paperipalaa? Olisi tarvetta!
Tästäkö alkavat mun g-ahdistusvalitusviestit?
Sellainen G-alkuinen lopputyö ahdistaa ja lujaa.
Ihan vähitellen se on alkanut hiippailla mun päivittäiseen tekemiseen.
Hyllyn päällä odottaa pino kirjoja, joihin pitäisi tutustua. Tutustuin tänään kolmeen artikkeliin yhdessä kirjassa ja kasasin sieltä itselleni luettelon kirjoista, jotka pitäisi lukea taustakirjallisuudeksi. 25 nimikettä. Eikä siinä takuulla ole vielä edes kaikki. Eikä edes olekaan, sillä jossain muussa tiedostossa mulla on joku samanlainen nimikelista ylhäällä.
Totesin siipalle, että ahdistaa. Se kysyi, mikä ahdistaa. No G. No mikä siinä? Tekisit sitä! Ahdistaa, kun pitää lukea niin paljon kaikkea. Englanninkielistä materiaalia (olen tosi huono englannissa – luen sitä kyllä, mutta sairaalloisen hitaasti). Valitsisit suomenkielisen tutkimuskohteen, johon suhtautuisit intohimoisesti. On mulla tän kans ihan tarpeeksi intohimoa, mutta se taustatutkimus on englanniksi! No vaihda aihetta! Mutta kun ääh!!!
Olisi ihanaa, jos olisi yksi yhteinen tekijä jo nimittynyt mielessäni. Olisi helpompi lähteä etsimään tietoa.
Mitä se sellainen identiteetti edes on? Tai hybridit? G:ni nimittäin käsittelee noihin termeihin liittyviä asioita – ainakin nyt alkuajatuksien perusteella.
Heitimme paljon paperia pois, kun siivosimme vaatekomeroa siipan kanssa. Nyt niistä isoista rullista paperia olisi ehkä hyötyä. Voisin liimailla niitä seiniin ja tehdä merkintöjä, piirrellä ajatuskarttoja. Isoja sellaisia. Saisi jäsennettyä ajatuksia, sillä pelkällä kirjoittamalla se ei aina onnistu. Piirrän aina ajatuskarttoja – jokaisesta asiasta, mikä vaatii jäsentelyä. Onko kellään antaa jotain 100x160 cm paperipalaa? Olisi tarvetta!
Tästäkö alkavat mun g-ahdistusvalitusviestit?
perjantai 7. marraskuuta 2008
Räknäämistä
Tässä maassa tienaaminen ei kannata.
Ei mitenkään päin, ei ainakaan opiskelijana.
Karu totuus iski vasten kasvoja kuin kuusen oksa metsässä otsaan tiettömällä tiellä.
Kaivoin hätäpäissäni kaikki palkkakuitit ja verotustiedot viimeisiltä kahdelta vuodelta esiin, kun olin kotikotona käymässä. Oli tuskaista se. Ei meinannut millään osua käteen juuri se oikea paperi, joka mittaisi keväisiä saavutuksiani tilinauhassa. Käänsin laatikot ympäri. Viimein se löytyi. Kaksi vuotta vanhojen laskujen joukosta. Kevään työsuhteen paperi ja verotodistus edellisestä työstä. Mutta voi kuinka ollakaan! Verokorttiin oli merkitty 1.2-31.3.2008, tammikuu täysin unohdettu. Toki verokortissa lukee, että helmikuun alussa tuo kortti astuu voimaan, mutta siitä seuraa seuraava kysymys: Eikö totta, että tammikuukin lasketaan tämän vuoden verotukseen yhtä lailla?
Minusta näin on. Onneksi verokortin välissä oli kyseisen työpaikan viimeiseksi jäänyt palkkakuitti, josta selvisi myös tammikuun osuus vuoden 2008 tuloista.
Ongelma on taas Kela. Ja opintotuki. Ja liian isot tulot. Äkkiä räknäsin päässäni, että tänä vuonna menee taas tulotasot rikki siihen malliin, että on paljon järkevämpää olla nostamatta koko joulukuun opintotukea lainkaan. Palautettavaa on taas muutama kuukausi. Oijoijoi. Tarkoittaa siis sitä, että saan olla onnellinen, mikäli joulukuussa tulee palkka ajallaan (maksaisivat!, bittebitte) ja voin sekä joulukuussa että tammikuussa palauttaa tukikuukausia. Palautan nimittäin näitä syksyn tukia, sillä niissä on vähiten palautettavaa. Helmi- ja maaliskuulle ei taas uskalla jättää mitään palautuksia, koska ei tiedä, saako silloin taas muuta rahaa kuin opintotukea. Töitä siis luvassa. Jee!
Kysymys kuuluukin: Minkä laskukaavan mukaan lasketaan Kelassa se, miten tienestit vaikuttavat opintotukeen? Onko se 1.1-31.12 vai joku mystinen 1.9-31.8., joka taas on akateeminen lukuvuosi?
Ei mitenkään päin, ei ainakaan opiskelijana.
Karu totuus iski vasten kasvoja kuin kuusen oksa metsässä otsaan tiettömällä tiellä.
Kaivoin hätäpäissäni kaikki palkkakuitit ja verotustiedot viimeisiltä kahdelta vuodelta esiin, kun olin kotikotona käymässä. Oli tuskaista se. Ei meinannut millään osua käteen juuri se oikea paperi, joka mittaisi keväisiä saavutuksiani tilinauhassa. Käänsin laatikot ympäri. Viimein se löytyi. Kaksi vuotta vanhojen laskujen joukosta. Kevään työsuhteen paperi ja verotodistus edellisestä työstä. Mutta voi kuinka ollakaan! Verokorttiin oli merkitty 1.2-31.3.2008, tammikuu täysin unohdettu. Toki verokortissa lukee, että helmikuun alussa tuo kortti astuu voimaan, mutta siitä seuraa seuraava kysymys: Eikö totta, että tammikuukin lasketaan tämän vuoden verotukseen yhtä lailla?
Minusta näin on. Onneksi verokortin välissä oli kyseisen työpaikan viimeiseksi jäänyt palkkakuitti, josta selvisi myös tammikuun osuus vuoden 2008 tuloista.
Ongelma on taas Kela. Ja opintotuki. Ja liian isot tulot. Äkkiä räknäsin päässäni, että tänä vuonna menee taas tulotasot rikki siihen malliin, että on paljon järkevämpää olla nostamatta koko joulukuun opintotukea lainkaan. Palautettavaa on taas muutama kuukausi. Oijoijoi. Tarkoittaa siis sitä, että saan olla onnellinen, mikäli joulukuussa tulee palkka ajallaan (maksaisivat!, bittebitte) ja voin sekä joulukuussa että tammikuussa palauttaa tukikuukausia. Palautan nimittäin näitä syksyn tukia, sillä niissä on vähiten palautettavaa. Helmi- ja maaliskuulle ei taas uskalla jättää mitään palautuksia, koska ei tiedä, saako silloin taas muuta rahaa kuin opintotukea. Töitä siis luvassa. Jee!
Kysymys kuuluukin: Minkä laskukaavan mukaan lasketaan Kelassa se, miten tienestit vaikuttavat opintotukeen? Onko se 1.1-31.12 vai joku mystinen 1.9-31.8., joka taas on akateeminen lukuvuosi?
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Jouluahdistus osa 1
Olen jo vajaan viikon miettinyt, missä päin Suomea sitä joulua juhlisi. Olen viimeisten vuosien aikana viettänyt joulua joskus vanhempieni kanssa, mutta useammin ilman heitä.
Tänä jouluna koko perhe on hajallaan. Sisko on appivanhemmillaan, vanhemmat kaukana lomalla ja mummokin tädillä. Sain tänään sydäntä raastavan puhelun kummitytöltä, joka kyseli, olenko menossa heille jouluksi. Viime joulun vietin mummolassa, jonne kummityttö perheineen myös tuli. Ymmärrän kyllä kotona olemisen syyn (helpompaa, kun on lapsilla virikkeitä), ja tietty mummoa olisi kiva nähdä... Mutta olisi sitä kiva viettää joulua omassakin kodissa pahemman puoliskon kanssa tai vanhempien kanssa kaukana poissa kaikesta jouluhässäkästä! Yksi vaihtoehto olisi vielä lähteä enon luokse maalle, mikä sinällään ei olisi huono ratkaisu - se ei vaan ole ensimmäinen vaihtoehto mun listalla.
Odotuksia joka suunnalta. Ne pommittavat mua. Tämä on ollut tällaista viimeiset neljä vuotta. Aina odotuksia joulusta suunnalta jos toiselta. Olen huono tekemään päätöksiä ja loukkaamaan jotain rakasta ihmistä päätösteni kustannuksella. Olisi kivaa, jos kaikki saisi samaan paikkaan, mutta se on ihan mahdoton ajatus. Ei tule tapahtumaan. Miten paljon helpompaa olikaan lapsena, kun oli ihan selvät sävelet siitä, kummassa mummolassa joulunsa viettää kunakin vuonna.
Onneksi tässä on aikaa miettiä tuota enemmänkin. Luultavasti päädyn jäämään kotiin ja käyn sitten pyhien jälkeen sukulaiskierroksen.
Tänä jouluna koko perhe on hajallaan. Sisko on appivanhemmillaan, vanhemmat kaukana lomalla ja mummokin tädillä. Sain tänään sydäntä raastavan puhelun kummitytöltä, joka kyseli, olenko menossa heille jouluksi. Viime joulun vietin mummolassa, jonne kummityttö perheineen myös tuli. Ymmärrän kyllä kotona olemisen syyn (helpompaa, kun on lapsilla virikkeitä), ja tietty mummoa olisi kiva nähdä... Mutta olisi sitä kiva viettää joulua omassakin kodissa pahemman puoliskon kanssa tai vanhempien kanssa kaukana poissa kaikesta jouluhässäkästä! Yksi vaihtoehto olisi vielä lähteä enon luokse maalle, mikä sinällään ei olisi huono ratkaisu - se ei vaan ole ensimmäinen vaihtoehto mun listalla.
Odotuksia joka suunnalta. Ne pommittavat mua. Tämä on ollut tällaista viimeiset neljä vuotta. Aina odotuksia joulusta suunnalta jos toiselta. Olen huono tekemään päätöksiä ja loukkaamaan jotain rakasta ihmistä päätösteni kustannuksella. Olisi kivaa, jos kaikki saisi samaan paikkaan, mutta se on ihan mahdoton ajatus. Ei tule tapahtumaan. Miten paljon helpompaa olikaan lapsena, kun oli ihan selvät sävelet siitä, kummassa mummolassa joulunsa viettää kunakin vuonna.
Onneksi tässä on aikaa miettiä tuota enemmänkin. Luultavasti päädyn jäämään kotiin ja käyn sitten pyhien jälkeen sukulaiskierroksen.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Ärränpäitä
Pää on meinannut hajota tuon pitsitunikan kanssa. Mulla taitaa olla joku lukihäiriö, koska vaikka tavaan tuota ohjetta edestakaisin, niin aina rekisteröin kaiken epäoleellisen tiedon (käytännössä siis kokoa isomman tunikan mitat). Olen siis purkanut tuota mohairia enemmän ja vähemmän. Takakappale oli ihan ok, mutta etukappaletta olen purkanut alussa kolmasti, sitten sen jälkeen kädenteiden kavennuksissa toiset kolme kertaa. Ja suurimman osan kerroista AIVAN TURHAAN. Jopa saksilla olen saksinut etukappaletta, koska mohair on niin pirullista purkaa. Nyt kuitenkin kädentien kavennukset onnellisesti ohitse, joten ehkä saan tällä viikolla valmista?
Edellisestä postauksesta jäi monta tärkeää pois. Esimerkiksi Leonard Cohen, jonka tuotantoon tutustuin vasta sen jälkeen, kun Michael Monroe oli tehnyt aivan älyttömän ihanan version herran biisistä Hey, That's No Way To Say Goodbye. Sitten tietenkin on Lauri Tähkä & Elonkerjuu, joka oli viime syksyn löytöjä ja rakkauksia ja jonka konserttiin olen menossa torstaina.
Edellisestä postauksesta jäi monta tärkeää pois. Esimerkiksi Leonard Cohen, jonka tuotantoon tutustuin vasta sen jälkeen, kun Michael Monroe oli tehnyt aivan älyttömän ihanan version herran biisistä Hey, That's No Way To Say Goodbye. Sitten tietenkin on Lauri Tähkä & Elonkerjuu, joka oli viime syksyn löytöjä ja rakkauksia ja jonka konserttiin olen menossa torstaina.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Soundtrackia
Olen aina pitänyt suomalaisesta musiikista. Kuuntelen myös jokseenkin aina samantyylistä musiikkia ja samoja bändejä vuodesta toiseen. Seurustelun myötä olen oppinut pitämään useammastakin bändistä, mutta musiikkinsa ei ole minulle välttämättä merkityksellistä. Valitsin tähän seuraavat yhtyeet/laulajat/lauluntekijät, joiden musiikki on kuulunut elämääni viimeisen kymmenen vuoden aikana.
1. Dingo: Nahkatakkinen tyttö/Kunnian kentät
- En tiedä, mistä intouduin yläasteaikana kaivamaan sen ainoan Dingon kasetin, joka isälläni oli laatikossa tallessa. Tuo kasetti oli Dingon toinen älppäri, Kerjäläisten valtakunta. Matkustimme useamman tunnin (about kuusi-kahdeksan?) riparilla, ja ainoana matkamusiikkina mulla oli kyseinen kasetti. Kuuntelin sitä koko matkan, havahduin aina välillä kääntämään B-puolen kasetista. Seuraavana syksynä ostin Dingon Parhaat-kokoelman, josta bongasin Kunnian kentät, joka olikin sitten yksi lohduttavimmista biiseistä ikinä. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että pyrkiessäni musiikkiluokalle lukioon esitin Perhosen lennon.
2. Ismo Alanko: Kun Rakkaus On Rikki
- Ismo Alankoon tutustuin Ankkarockissa 2000-luvun alkupuolella (2000, 2001?). Tuolloin Säätiössä soitti vielä Kimmo Pohjonen, ja huomiotani kiinnitti mikäs muu biisi kuin Taiteilijaelämää. Ostin pikaisessa aikataulussa Parhaat-kokoelman (kuinkahan monta kokoelmalevyä mulla oikein on?) ja rakastuin miehen tuotantoon täysin. Elämäntilanteessa kuitenkin nimetty biisi oli kuin nyrkki silmään. Sopi kuin nakutettu. Viilsi haavan teinin herkkään sieluun. Olen puhunut ystäviä Ismon tuotantoa kuuntelemaan - aivopesua näes. Hallanvaara levynä avasi silmiä ja uuden aikakauden elämässäni. Myöhemmin mukaan tulivat vielä Ismon aiemmat bändit: Hassisen kone ja Sielun Veljet.
3. Sielun Veljet: Ikävä/Muoviruusuja omenapuissa
- Tästä alkaa se mun ikävin osuuteni. Siekkareihin rakastuin vähän ennen kuin muutin muualle. Siksi Ikävä on niin mieletön: "Mulla on niin ikävä/etten istua jaksa". Muoviruusut taas liittyvät erääseen kesään, jona poljin töihin parinkymmenen kilometrin matkan harva se päivä - muoviruusuilla on oma paikkansa erään virvoitusjuomatehtaan lähistöllä. Siekkareilta voisi mainita monen monta muutakin biisiä, esim. Elintaso on aika loistokasta.
4. Maija Vilkkumaa
- Vilkkumaan Maija on varmaan ainoa naisartisti, jota oikeasti kuuntelen kuuntelen ja josta tykkäilen. Kaikki muut naisartistit on vähän sinne päin, mikään ei maistu miltään. Tosin viime aikoina myös Jonna Tervonmaan tuotanto on alkanut tykästyttämään, mutta siis näin lyhykäisyydessään valintana on Maija. Maijalta pitäisi melkein valita sen viimeisen sinkkukesän biisi, joka sai minut ja ystäväni tanssimaan laukkujen ympärillä... Biisi on tietenkin Noinko vaikeeta se on. Kesä on loppukesä 2002. Kirjoitinkohan jo postauksen Vilkkumaan keikasta? En varmaan. Se jäi sitten...
5. Hanoi Rocks
- Hanoi on bändi, jolta en osaa sanoa yhtään yhtä ylitse muiden -biisiä. Niitä on monta, ja bändikin menee hajoamaan. Huoh. No kuitenkin, olen nähnyt pari energistä Hanoi Rocks -keikkaa.. Revisitediä ennen tuli Hanoi Rocks -kokoelma, jonka pyysin (hetken mielijohteessa) joululahjaksi - ehkä innoittajana oli radiosta kuultu Tragedy (koska sen kaikki radiokanavat aina soittavat Hanoilta). Vanhempi Hanoi kolahtaa oikein kunnolla edelleen, uudempikin myös (mutta ei niin kovaa). Viimeisin studioalbumi oli lievä pettymys, koska sitä edelsi kaksi loistavaa älppäriä. Mental Beat lienee paras biisi kuvaamaan elämää :)
6. Ultra Bra: Poika vuoden takaa
UB on pakko mainita tässä yhteydessä. Sairaskierteessä sain vanhemmiltani kokoelman (ja näin btw. UB:n viimeisen festarikeikan), joka jysähti lujaa. Tyttöjen välisestä ystävyydestä on yksi sellainen biisi, joka liittyy vahvasti lukioon, mutta maininnan arvoinen on myös Suojelen sinua kaikelta. Nätti, kaunis, ihana. Poika vuoden takaa oli kuitenkin sydänsuruiselle teinille tärkeä biisi aikanaan.
7. Zen Café: Idiootti
- Tässä yhteydessä otan koko albumin - olen nimittäin huono valitsemaan yksittäisiä biisejä. Kyseinen levy on yksi Zen Café -suosikkejani, joka soi esimerkiksi vaihdossa ollessani aika paljonkin iPodissani. Zen Café on alkanut viime aikoina masentamaan, mutta tuo on ainoa levy, joka saa kunnon hymyn syttymään kasvoille. Nimikkobiisikin on joskus aivan loistavaa kuunneltavaa.
8. Apulanta
- Kuinka se viilsikään teini-ikäisen sydäntä, kun Elli karkasi tumman miehen matkaan! Ei vaan, Apis tuli ehkä seiskalla. Kässäntunneilla todennäköisesti. Samoin silloinen Rasmus, nykyinen The-etuliitteinen sellainen. Kässään sai tuoda omaa musiikkia, jota kuunneltiin samalla, kun saumuri suihki menemään tuhatta ja sataa. Tai ehkä tutustuin Apikseen silloisen parhaan ystäväni, lapsuudenystäväni kautta. Ei voi muistaa. Apulantaa en kuitenkaan kuunnellut aktiivisesti ennen kuin vasta tämän suhteen kuluessa, vaikka keikoilla tulikin hoilattua Anna mulle piiskaa ja muut klassikot. Mun suurin Apis-kokemus lienee kuitenkin ReunallaT, joka oli eräällä kokoelmacd:llä (halvalla sellaisella), jota popitin autossa, kun ajelin Pohjanmaalla. ReunallaT ja Pohjanmaa kuuluvat mun ajatuksissa yhteen.
9. Yö: Joutsenlaulu
- Joutsenlaulu liittyy mulla vahvasti itsenäisyyspäivään yläasteella. Soitettiin se juhlallisessa tilanteessa koulun bändin kanssa. Rakastuin ja taisin hankkia kokoelman. Sen jälkeen olen hankkinut myös muutaman vanhemman tuotannon levyn levyhyllyyni. Yksi nimeämisen arvoinen biisi olisi tässä yhteydessä Pro Patricia. Jostain syystä Yö on kuulunut mun nuoruuteen myös kasettien muodossa (muistaakseni isän hyllyssä ei ollut ainuttakaan, mutta kävin lainaamassa paikallisesta kirjastosta kasetteja) korvalappustereoissa soiden, ja toisaalta Yö on mulle siinä mielessä merkityksellinen bändi, että tapasin bestan Yön konsertissa. Istuttiin viereisillä paikoilla lähes eturivissä ja väliajalla alettiin jutella bändistä ja muista bändi-ihanuuksista. Enää en kykene Yön keikalle menemään, mutta muistoissa tuo on säilyvä. Jostain syystä popitin tuohon aikaan todella paljon juuri 1980-luvun musiikkia. Myöhäisheränneisyyttä?
10. Don Huonot: Keltaisessa talossa
Jostain syystä olin unohtanut täysin tämän bändin. Harrastin 1990-luvun puolivälissä partiota enemmän ja vähemmän aktiivisesti, meillä oli ihan älyttömän hyvä porukka ja mökkiretkellä kuuntelimme Donkkareiden Hyvää yötä ja huomenta -levyä. Mieleen on jäänyt tuolta levyltä ennen kaikkea lyriikka "Tie vie kiemurtelee/taloon keltaiseen" eli Keltaisessa talossa. Toki tuolta levyltä hoilattiin täysillä muitakin hyviä biisejä, kuten Riidankylväjää, joka saa edelleen jalan vipattamaan. Huomasin yllä mainitun levyn biisilistaa etsiessäni, että Donkkareilta on tullut kokoelma, joka kaiketi on hankittava ihan vain muistojen verestämiseksi.
1. Dingo: Nahkatakkinen tyttö/Kunnian kentät
- En tiedä, mistä intouduin yläasteaikana kaivamaan sen ainoan Dingon kasetin, joka isälläni oli laatikossa tallessa. Tuo kasetti oli Dingon toinen älppäri, Kerjäläisten valtakunta. Matkustimme useamman tunnin (about kuusi-kahdeksan?) riparilla, ja ainoana matkamusiikkina mulla oli kyseinen kasetti. Kuuntelin sitä koko matkan, havahduin aina välillä kääntämään B-puolen kasetista. Seuraavana syksynä ostin Dingon Parhaat-kokoelman, josta bongasin Kunnian kentät, joka olikin sitten yksi lohduttavimmista biiseistä ikinä. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että pyrkiessäni musiikkiluokalle lukioon esitin Perhosen lennon.
2. Ismo Alanko: Kun Rakkaus On Rikki
- Ismo Alankoon tutustuin Ankkarockissa 2000-luvun alkupuolella (2000, 2001?). Tuolloin Säätiössä soitti vielä Kimmo Pohjonen, ja huomiotani kiinnitti mikäs muu biisi kuin Taiteilijaelämää. Ostin pikaisessa aikataulussa Parhaat-kokoelman (kuinkahan monta kokoelmalevyä mulla oikein on?) ja rakastuin miehen tuotantoon täysin. Elämäntilanteessa kuitenkin nimetty biisi oli kuin nyrkki silmään. Sopi kuin nakutettu. Viilsi haavan teinin herkkään sieluun. Olen puhunut ystäviä Ismon tuotantoa kuuntelemaan - aivopesua näes. Hallanvaara levynä avasi silmiä ja uuden aikakauden elämässäni. Myöhemmin mukaan tulivat vielä Ismon aiemmat bändit: Hassisen kone ja Sielun Veljet.
3. Sielun Veljet: Ikävä/Muoviruusuja omenapuissa
- Tästä alkaa se mun ikävin osuuteni. Siekkareihin rakastuin vähän ennen kuin muutin muualle. Siksi Ikävä on niin mieletön: "Mulla on niin ikävä/etten istua jaksa". Muoviruusut taas liittyvät erääseen kesään, jona poljin töihin parinkymmenen kilometrin matkan harva se päivä - muoviruusuilla on oma paikkansa erään virvoitusjuomatehtaan lähistöllä. Siekkareilta voisi mainita monen monta muutakin biisiä, esim. Elintaso on aika loistokasta.
4. Maija Vilkkumaa
- Vilkkumaan Maija on varmaan ainoa naisartisti, jota oikeasti kuuntelen kuuntelen ja josta tykkäilen. Kaikki muut naisartistit on vähän sinne päin, mikään ei maistu miltään. Tosin viime aikoina myös Jonna Tervonmaan tuotanto on alkanut tykästyttämään, mutta siis näin lyhykäisyydessään valintana on Maija. Maijalta pitäisi melkein valita sen viimeisen sinkkukesän biisi, joka sai minut ja ystäväni tanssimaan laukkujen ympärillä... Biisi on tietenkin Noinko vaikeeta se on. Kesä on loppukesä 2002. Kirjoitinkohan jo postauksen Vilkkumaan keikasta? En varmaan. Se jäi sitten...
5. Hanoi Rocks
- Hanoi on bändi, jolta en osaa sanoa yhtään yhtä ylitse muiden -biisiä. Niitä on monta, ja bändikin menee hajoamaan. Huoh. No kuitenkin, olen nähnyt pari energistä Hanoi Rocks -keikkaa.. Revisitediä ennen tuli Hanoi Rocks -kokoelma, jonka pyysin (hetken mielijohteessa) joululahjaksi - ehkä innoittajana oli radiosta kuultu Tragedy (koska sen kaikki radiokanavat aina soittavat Hanoilta). Vanhempi Hanoi kolahtaa oikein kunnolla edelleen, uudempikin myös (mutta ei niin kovaa). Viimeisin studioalbumi oli lievä pettymys, koska sitä edelsi kaksi loistavaa älppäriä. Mental Beat lienee paras biisi kuvaamaan elämää :)
6. Ultra Bra: Poika vuoden takaa
UB on pakko mainita tässä yhteydessä. Sairaskierteessä sain vanhemmiltani kokoelman (ja näin btw. UB:n viimeisen festarikeikan), joka jysähti lujaa. Tyttöjen välisestä ystävyydestä on yksi sellainen biisi, joka liittyy vahvasti lukioon, mutta maininnan arvoinen on myös Suojelen sinua kaikelta. Nätti, kaunis, ihana. Poika vuoden takaa oli kuitenkin sydänsuruiselle teinille tärkeä biisi aikanaan.
7. Zen Café: Idiootti
- Tässä yhteydessä otan koko albumin - olen nimittäin huono valitsemaan yksittäisiä biisejä. Kyseinen levy on yksi Zen Café -suosikkejani, joka soi esimerkiksi vaihdossa ollessani aika paljonkin iPodissani. Zen Café on alkanut viime aikoina masentamaan, mutta tuo on ainoa levy, joka saa kunnon hymyn syttymään kasvoille. Nimikkobiisikin on joskus aivan loistavaa kuunneltavaa.
8. Apulanta
- Kuinka se viilsikään teini-ikäisen sydäntä, kun Elli karkasi tumman miehen matkaan! Ei vaan, Apis tuli ehkä seiskalla. Kässäntunneilla todennäköisesti. Samoin silloinen Rasmus, nykyinen The-etuliitteinen sellainen. Kässään sai tuoda omaa musiikkia, jota kuunneltiin samalla, kun saumuri suihki menemään tuhatta ja sataa. Tai ehkä tutustuin Apikseen silloisen parhaan ystäväni, lapsuudenystäväni kautta. Ei voi muistaa. Apulantaa en kuitenkaan kuunnellut aktiivisesti ennen kuin vasta tämän suhteen kuluessa, vaikka keikoilla tulikin hoilattua Anna mulle piiskaa ja muut klassikot. Mun suurin Apis-kokemus lienee kuitenkin ReunallaT, joka oli eräällä kokoelmacd:llä (halvalla sellaisella), jota popitin autossa, kun ajelin Pohjanmaalla. ReunallaT ja Pohjanmaa kuuluvat mun ajatuksissa yhteen.
9. Yö: Joutsenlaulu
- Joutsenlaulu liittyy mulla vahvasti itsenäisyyspäivään yläasteella. Soitettiin se juhlallisessa tilanteessa koulun bändin kanssa. Rakastuin ja taisin hankkia kokoelman. Sen jälkeen olen hankkinut myös muutaman vanhemman tuotannon levyn levyhyllyyni. Yksi nimeämisen arvoinen biisi olisi tässä yhteydessä Pro Patricia. Jostain syystä Yö on kuulunut mun nuoruuteen myös kasettien muodossa (muistaakseni isän hyllyssä ei ollut ainuttakaan, mutta kävin lainaamassa paikallisesta kirjastosta kasetteja) korvalappustereoissa soiden, ja toisaalta Yö on mulle siinä mielessä merkityksellinen bändi, että tapasin bestan Yön konsertissa. Istuttiin viereisillä paikoilla lähes eturivissä ja väliajalla alettiin jutella bändistä ja muista bändi-ihanuuksista. Enää en kykene Yön keikalle menemään, mutta muistoissa tuo on säilyvä. Jostain syystä popitin tuohon aikaan todella paljon juuri 1980-luvun musiikkia. Myöhäisheränneisyyttä?
10. Don Huonot: Keltaisessa talossa
Jostain syystä olin unohtanut täysin tämän bändin. Harrastin 1990-luvun puolivälissä partiota enemmän ja vähemmän aktiivisesti, meillä oli ihan älyttömän hyvä porukka ja mökkiretkellä kuuntelimme Donkkareiden Hyvää yötä ja huomenta -levyä. Mieleen on jäänyt tuolta levyltä ennen kaikkea lyriikka "Tie vie kiemurtelee/taloon keltaiseen" eli Keltaisessa talossa. Toki tuolta levyltä hoilattiin täysillä muitakin hyviä biisejä, kuten Riidankylväjää, joka saa edelleen jalan vipattamaan. Huomasin yllä mainitun levyn biisilistaa etsiessäni, että Donkkareilta on tullut kokoelma, joka kaiketi on hankittava ihan vain muistojen verestämiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)