Kohta se alkaa... Täytyy ottaakin heti alkuun langat esiin, jotta heti herättyäni voin aloittaa silmukoiden luomisen. Satokausi käynnistyy!

Mutta niin, mulla oli ihan postattavaakin. Nimittäin taas yksi teos, jonka ehdin lukea viikonlopun aikana. Lainasin perjantaina muun muassa Alan Bennettin Epätavallisen lukijan. Bennett on takakannen mukaan "Britannian tunnetuimpia kirjailijoita, dramaatikkoja ja humoristeja." Voin allekirjoittaa huumorin ja jopa draaman tajun. Teos oli hykerryttävän hauska. Se teki myös hyviä huomioita kirjallisuudesta ylipäätään ja käsitteli kaanonin diskurssia. Jotenkin ihastuttavaa, ettei kirjallisuuden tarvitse olla korkeakirjallisuutta (mitä se sitten onkaan) ja että kuka tahansa voi lainata mitä tahansa. Lainausjärjestelmä kunniaan!

Hain eilen myös postista odotetun paketin. Olin tilannut Mary Oljen sukkateoksen, joka tuli kuin pisteeksi i:n päälle satokautta ajatellen. Tahdonkin tehdä urheilusukat!

Syyskuun alkuun enää muutama hassu päivä

Kaivoin esiin puikkopussin. Olen järjestellyt puikkoja koon mukaan, vaikka yleensä neulonkin kolmosilla. Lattialla lojuu myös sukkablokkit. Kätevät, kun pitää säilyttää neuletta tai kun tarvitsee miettiä kaventamisasioita.

Kaadoin olohuoneen lattialle ensin ykkösjemman sisällön ja erottelin sukkalangat. Kävin kakkosjemman kimppuun ja toistin saman. Kolmosjemma vielä esiin ja sitten näen, minkälaisia lankoja tänä vuonna on käytettävissä.

Pelkään kuitenkin pahoin, että tänään minun on välttämättä haettava kaupasta kerä valkoista 7 Veljestä ja toinen samanlainen Nallea.

Tällä hetkellä lankavarastoni väritys on paljon puhuva. Mustaa. Harmaata. Sinistä. Tummansinistä. Farkunsinistä. Sinistä sinistä sinistä. Muutama hassu punainen kerä. Keriä, joilla ei ole nimeä. Keriä, joita en tunnista.

Samalla löysin kyhit, jotka aloitin ennen muuttoa vanhassa asunnossa. Eilen sain aikaan siipalle jo toisen käsineen valmiiksi. Tuossa lattialla on myös se amigurumin alku ja Maijasta sukat kantapäähän asti tehtynä. Lisäksi löysin jonkun ufon, joka on tietääkseni vuodelta 2008. Ainakin epäilen näin, sillä ostin kyseistä lankaa vaihdossa ollessani. Eli on tässä tekemistä vielä ennen syyskuun alkua.

Luettua

Olen ylittänyt itseni jo nyt luettuani kaksi kirjaa viikon aikana.

Luin ensimmäiseksi Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajan, jonka ostin keväällä kirjamessuilta tarjouksesta. Olen jo monesti aiemminkin sanonut, että Huovinen on niitä kirjailijoita, joita oikeasti arvostan. En ole lukenut pitkään aikaan mitään niin koskettavaa kuin Pojan kuoleman. Niinpä odotin Huovisen teokselta paljon siihen tarttuessani. Kieli oli juuri niin värikästä, niin eloisaa ja silti kuitenkin niin sympaattista, säälivää kuin voikaan olla, kun kuvataan suomalaista sotainvalidia, joka uskoo isänmaahansa mutta myös ihmisten hyvyyteen. Rakastan Huovisen kerrontatyyliä ja hiljaista huumoria! Niinpä uskaltauduin lainaamaan kirjastosta Konsta Pylkkäsestä kertovan teoksen...

Tänä aamuna heräsin hyvin nukutun yön jälkeen voimaantuneena, valmiina kohtaamaan arjen. Lauantait kuitenkin ovat minulle suurta rakkautta, sillä aamuisin ei ole kiire mihinkään. Kahdeksan jälkeen siis nousin ja hain työlaukustani kirjaston kirjan, Enni Mustosen Morsiuskesän, jonka luin samalta istumalta. Jäin miettimään, miksi nykyhömppäromaaneista suurimman osan päähenkilöt ovat mukana ah-niin-jännittävällä media-alalla.. Ehkä se vain on pop ja rock ja hiphop. Sen sijaan Enni Mustosen kirjoitustavasta olen aina pitänyt, varsinkin hänen kirjoittamistaan sukusaagoista. Nytkin teksti oli vetävää, tarina vei hyvin eteenpäin, joskin juoni oli ennalta arvattava.

Voisinkin aloittaa seuraavan teoksen lukemisen...

Yritän tehdä Sukkasatoon tavoitelistaa.

Aikaa on 1.9.–31.10. laatia erilaisia käpälänlämmittimiä. Säärystimetkin on aiemmin hyväksytty, mikä helpottaa hommaa urakalla.

Mulla ei ole mitään lempparimallia sukissa, joita väkertäisin innoissani. Yleensä olen tehnyt vain perussukkaa. Eihän perussukassakaan mitään vikaa ole, mutta vähän tylsemmäksi homma käy, jos vain sellaisia tekee. Pitää etsiä kasoittain mielenkiintoisia sukkaohjeita.

Ostin keväällä Titityystä Pirkanmaan Kotityö Oy:n Sukka ohjekuvaston. Nyt asetan tavoitteeksi neuloa seuraavat kyseisestä kuvastosta:

• yhdet palmikkosukat
  
• yhdet kirjosukat
• yhdet polvisukat
• yhdet unisukat

Liityin tuossa taannoin neulekirjaklubiin ja nyt odottelen ensimmäisiä kirjoja saapuvaksi. Sain sähköpostissa klubista jo klubikirjeen, mutta vielä ei muuten kyseisestä lafkasta ole kuulunut mitään. Jos vain kirjapaketti saapuu ajoissa, niin saisin lisää sukkaohjeita. Läjittäin ohjeita. Toivottavasti ei tule! Onneksi on 3,0 puikkoja muutamat läjät tuolla. Voi huoletta aloittaa useammankin kivan mallin :D

Syyskuu ohoi!

Vielä hengissä.

Mä kirjoitin jo itse asiassa postauksen neuloksista tai keskeneräisistä, mutta en saanut aikaiseksi kuvien ottamista. Lisäksi kameran muistikortti väitti olevansa täynnä. Miten se voi?!?

Mutta niin. Hengissä ollaan, vaikka kiire vaivaa.

Ilmoittauduin mukaan Sukkasatoon. Aijai, kun on jännää. Ei, se oikeasti on. Pitää etsiä jo valmiiksi Sukka-kuvasto, jotta osaa aloittaa heti 1.9. :) Viime vuonna jäin rannalle ruikuttamaan, sillä missasin kokonaan aloituksen. Aamulla muistin olleeni viime vuonna mukana Lapaskuussa ja siitä tuli mieleen missattu mahdollisuus eli Sukkasato. Sinne saa vielä ilmoittautua. Hophop.

Blogi hiljenee hetkeksi

Työmäärä on taas yllättänyt. On tullut paljon uusia juttuja, uusia opeteltavia asioita. Uusia toimintakulttuureita. Paljon kaikenlaista sellaista, jonka opetteluun menee aikaa ja energiaa. Lisäksi pitää vetää hyviä tunteja päivästä toiseen, monen monta tuntia päivässä. Kaikkea jännittävää

Koulua ei ole ollut kuin vasta muutama hassu päivä ja olen jo nyt väsähtänyt. Autossa haukottelin. Väsynyt. Ei vielä uupunut. Ei mitään vakavaa, mitä ei liikunta parantaisi. Ajattelen kyllä kauhulla tulevia viikkoja, mutta oikeastaan suhteellisen hyvä juttu, että tämä urakka on nyt eikä silloin, kun on pimeää aamulla ja illalla, lähtiessäni ja palatessani.

Oman jaksamisen takia jostain on karsittava. Esimerkiksi blogista. Ei tule kuuloonkaan, että päivittäisin syksyn aikana monta kertaa viikossa. Jos yhden postauksen saan aikaan, se on minulle riittävästi. Jos en kirjoita jonain viikkona mitään, en aio murehtia sitä.

Toki jos saan neulottua jotain valmiiksi, niin ilmoitan siitä viimeistään viikonloppuisin :)

Muutosta koituu vain harmia

... esimerkiksi sellaista, ettei yksi tärkeimmistä lehdistä tulekaan perille. Se on eksynyt johonkin, sitä ei ole näkynyt missään.

Tässä muutama päivä sitten nimittäin lankaosaston kautta kiertäessäni vilkaisin, että uusi numero on ilmestynyt, mutta sitten jäi kaihertamaan, mihin lienee oma lehteni joutunut. Ei sitä ollut tullut - kyllähän te minut tiedätte. Hehkutan kaikkia malleja, joita aion kovasti tehdä (ja joita en sitten teekään). Vielä vähän aiemmin, heti netin saamisen jälkeen, kävin vaihtamassa tietojani klubiin netissä ja silloinkin katsoin, että mitäs mitäs. Posti vienyt?

Ja kaikki muukin härdelli, mitä muutosta on seurannut. Opintotukeakaan en ollut nostanut moneen vuoteen ja niin ne vain halusivat taas asumislisäpäätöstä varten kaikki asumispaperit. No ei kyllä käynyt ensimmäisenä mielessä nostella asumislisää, kun tulorajat ovat menneinäkin vuosina paukkuneet. Pitäisi melkein lähettää gradutus maailmalle ja lopettaa yliopiston ja Kelan kanssa pelleily siltä seisomalta.

Viimeinen lomapäivä

Etelässä on taas helle. Sitä ei edes tajunnut mökillä, jossa asteet olivat vielä siedettävät +25 ja alle. Oli jotenkin järkyttävää astua ulos ilmastoidusta autosta, kun helleaalto iski vasten kasvoja. Ei taas tätä!

En ole tällaisten helteiden ystävä. Nukun huonosti, jos ilma ei kierrä ja ole viileä. En oikeastaan saa unta laisinkaan. Niinpä kauhulla odottelen huomisaamua, hetkeä jolloin kello huutaa puoli kuudelta: Ylös, sanaton, ylös! Työ alkaa. Lukuvuosi alkaa... Armoa!

Mökillä oli rauhallista. Tiedättehän, sellainen hieman unettava, unenomainen tunnelma. Aurinko paistaa, järvi lyö rantakiviin tai pysyy peilityynenä, muutama lintu laulaa. Naapurimökkiläiset ovat kuka missäkin. Vain minä ja mökki ja oksia kahisuttava tuuli. Raukea, aurinkoinen iltapäivä. Ei ole kiire mihinkään, voi vain maata riippumatossa tai istua rantakivellä, jonka aurinko on lämmittänyt lämpimäksi ja lukea, lukea.

Saunan lämpöön olisi voinut paeta.

Neuloin muutaman tiskirätin. Jahka jaksan autolle asti hakemaan viimeisiä kantamuksia, niin voisin melkein laittaa kuvaakin niistä.

Nyt viimeinen lomapäivä menee siihen, että taas yrittää saada arjen pyörimään. Pesen muutaman koneellisen pyykkiä, taidan istua parvekkeelle lukemaan jotain kirjaa. Hidas palaaminen arkeen... kunnes kello huomisaamuna rääkäisee: Ylös, sanaton, ylös!

Elokuu

Elokuu on alkanut. Kesä mennyt menojaan. Vähän jo hirvittää, että on enää tämä yksi ehjä viikko "lomaa", vaikka työt ovatkin periaatteessa jo alkaneet. Viikon päästä pitäisi jo kovasti olla suunnittelemassa tulevaa työpöydän äärellä, tekemässä kurssiaikatauluja, istuinjärjestyslistoja yms.

Mihin tämä aika on oikein mennyt?

Vaan ei vielä hätää tai huolta huomisesta. Seuraavaksi pakkaan autooni jälleen sauvat, koneen ja kasan KYH-aloituksia, jotka jäivät tempauksen aikana lapsipuolen asemaan ja "vain aloitetuiksi". Jospa sitä viikon aikana mökillä saisi jotain aikaan.. Matka käy järven äärelle mökin rauhaan! Tschüß!