Palaset

Olen katsonut monta kertaa peiliin syksyn aikana. Olen nähnyt ihmisen, joka edelleen olen, mutta olen nähnyt myös naisen, jonka palaset eivät sovi siihen kuvioon, jota kerran kokosin. On pitänyt alkaa koota asioita uudestaan, yhä uudestaan, vielä kerran uudelleen.

Pohjalankana synkkiä sävyjä.

Sitä varten varmaan olen kerännyt ympärilleni kirkasta. Kirkkaita lankoja, jotka otan itseäni varten esiin muistuttamaan tulevista kirkkaista päivistä. Pieniä kirkkaita asioita, jotka ovat muille merkityksettömiä, mutta jotka antavat minulle voimaa jaksaa harmauden keskellä. Jokin niistä väreistä voi olla opinto-oikeus, joka tarkensi tulevaisuuden suunnitelmia. Tai ehkäpä tänään työsähköpostiin (tai oikeastaan eilen) tullut kysely siitä, haluanko tehdä yhden toisen asian parissa töitä. Tai ehkä se on onnistumisen tunne. Tai rakkailta kasvoilta hymy. Tai tunne, kun jotain häilähtää.

Sitten on ankeuttajien päiviä. Sellaisia päiviä ovat nämä päivät, kun särkee ja sattuu, kun kipulääke ei auta ja tuntuu, että koko nainen hajoaa osiin. Odotin tältä päivältä aivan jotain muuta kuin särkyyn heräämistä. Odotin jotain muuta kuin koko selän lamauttavaa kipua, jotain muuta kuin hengittämisenkin sattumista.

Jos pelkkä muistiinpanojen kirjoittaminen sattuu, on turha haaveilla neulepuikoista.

Mä mitään saanut oo aikaan

Nytkin pitäisi olla lukemassa tenttiin. Mutta ei, hei, kerrota kenellekään!

Päässä jyskyttää jokakeväinen ahdistus. Mutta hei! Asetin itselleni pari tärkeää deadlinea. Kunhan vain maanantain tentin saan pois jaloista ja mielen päältä, hyökkään oikopäätä seuraavan asian kimppuun. Päässä kävi myös sellainen pienen pieni ajatuksenhippunen, joka kuiskasi, kuinka mukavaa olisi roikkua lipastolla tekemässä vielä vähän lisää opintoja - hallinnollisia juttuja... No eeh, jos ei sitten kuitenkaan. Tavoitteena saada kuitenkin tutkinnon täydentämisoikeus, jotta avoimen yliopiston maksuja ei tarvitsisi maksaa...

Töissä on ollut kaikkea kivaa, ihan oikeasti muksakkaa. Pari sellaista tosi kivaa proggista ja suunnitelmia pään täydeltä.

Kerroinko jo, miten sille ihanaakin ihanammalle kaarrokeneuleelle kävi? No, pistin sen 90 asteeseen, linkousta 400 ja tadaa... siitä tuli tällainen...

Kaarrokepusero
ohje: Novita Kesä 2010, malli 51
lanka: Rose Mohair
puikot: 5,0
kulutus: 359 g
muuta: Pesukonekatastrofi. Tarttis tehrä jotain.

Mutta äsken sitä lattialla mittaillessani tulin siihen tulokseen, että taidan jatkaa helmaa tai leikkaan sen auki ja teen siihen napinlävet.

Tein mä sukatkin.

Perussukat
lanka: Novita Nalle Marjaretki Mustikka
puikot: 3,0
kulutus: 55 g

Ja tein mä sitten huivinkin, josta on vielä langat päättelemättä ja huivi pingottamatta, mutta yhtä kaikki se on ihana ja valmis. Mies kun löysi viimeinkin mun kadonneet langat.

Cranberries Revontuli
ohje: Revontuli by Anne M. Ulla 3/07
lanka: Schoppel-Wolle Zauberball Cranberries
puikot: 3,0 pyörö (?)
kulutus: 125 g

Hmm, aloin katsella Ravelrysta, että mitähän olenkaan sinne lisäillyt kulutukseksi. Mittasin sinne nimittäin jäljelle jääneen lankakerän (jouduin aloittamaan toista jonkin verran) enkä varsinaista työtä. Hmmhmmhmm. Joku juju tässä on. Jään sitä pohtimaan.

Että ei mulla sitten muuta tällä kertaa.

Turkoosi tiskirätti

Turkoosi tiskirätti
lanka: Blend Bamboo (Hjertegarn), 731
puikot: 3,0 bambu ja 3,0 virkkuukoukku
kulutus: 22g

Pienistä puroista kasvaa suuri virta, tai niin ne ainakin väittävät. Tämä rätti on kuitenkin ensimmäinen työ, jota olen neulonut ihka ensimmäisessä neuletapaamisessani! Kivaa, että sain kasvoja blogimaailman (ja ravelryn) immeisille. Uskaltaudun varmasti myös puhumaan enemmän seuraavissa tapaamisissa isommassakin porukassa!

Saa nähdä, miten maanantainen tentti meni. Unohdin aika tehokkaasti kaikki vuosiluvut :( Kunhan ehdin, kirjoittelen tenttikirjoista arviot (ja kaikista muistakin luetuista kirjoista lyhyet esittelytekstit).

Pakkanen kiusaa, mutta toivon, että se kestäisi sen verran kauan, että ehtisin vetää päälleni kaarrokeneuleen. Olen nyt menossa viimeisissä kirjoneuleosuuksissa, joten kohta sen voisi vetää ylleen... Siitä tulee ihana!

Opiskelurypistys

Viime postauksesta on vierähtänyt melkein kaksi viikkoa.

Syykin on selvä.

Huomenna on tentti, olen lukenut hiki hatussa kaikki vapaapäivät ja -ajat tenttiin, tänään on vielä edessä viimeinen rutistus.

Opiskelurypistys liitettynä töihin ja koulutuksiin on ollut aikamoinen urakka. Jaksaminen on ollut tiukilla. Niin tiukilla, että tajuankin vaativani itseltäni välillä mahdottomia. Ja että syksyn hurja työmäärä kantaa tännekin vielä väsymystä.

Ihanaa on kuitenkin ollut huomata, kuinka päivät pitenevät ja kuinka aurinko on tullut taas esiin. Valoisat aamut ja etenkin iltapäivät ovat auttaneet jaksamaan.

Menossa on neulerintamalla kaarrokepusero Rose Mohairista, kaarrokkeen ensimmäisen kuviokerroksen tikuttelin eilen.

Miehekkeen mielestä työ vihreä on jouluinen väri ja tekee jo nyt puserosta jouluisen. Jouluisen?

Niin ja pyörin nykyään enemmän räveltämössä kuin blogistaniassa. Yritän parantaa taas tapani...

Huuda gee, huuda är, huuda aa, huuda dee, huuda uu

Ei mulla mitään ihmeellistä päivitettävää ole.

Tapan aikaa, jottei tarvitsisi kirjoittaa gradua, joka on tuossa työpöydällä auki. Nyt olisi tehokasta peliaikaa vielä monta tuntia, mutta aijai, kuinka alkoikaan väsyttää graduilu. Kun en haluaisi luopua jo olemassa olevasta tekstistä ja sitten jotkin lisäykset sinne väliin tuntuvat todella kököiltä.

Sain mä mökillä luettua melkein kaksi paksua g-kirjaa, mutta sitten ajatusten pukeminen näytölle ei luonnistunut yhtään. Tai luonnistui, mutta suljin ohjelman tallentamatta tehtyjä lisäyksiä. Onneksi ne eivät olleet mitään maata kaatavia, joten naputtelin ne äskettäin ruutuun. Ja tallensin.

Jos ottaisin tämän viikon tavoitteeksi kirjoittaa kymmenen sivua. Kymmenen sivua tekstiä, jota saa sitten syksyllä muokata oikein urakalla, mutta että kirjoittaisin edes jotain. Eilen urakoin yhden korvaavan esseen ja kirjoitin kolme sivua, joten kyllähän mä kymmeneen sivuun viikossa pystyn!

Laitoin eilen amanuenssille pyynnön, että koostaisi mun sivuaineen aineopinnot, sillä viimeinenkin tentti on nyt ohi. Nyt olisi enää puserrettava se gradu... Päivä päivältä se tuntuu vaan vaikeammalta ja vaikeammalta... Lähden tänään käymään kirjastossa hakemassa lisää pohdiskeltavaa materiaalia.

Kevätlukukausi melkein plakkarissa

Kevät alkaa oikeasti olla paketissa.

Nyt kun jaksaisi vielä pusertaa kaksi tenttiä, joista toinen on avoimeen yliopistoon ja toinen on sivuaineeseen. Kolme viikkoa, niin nekin ovat kasassa.

Tänään oli tullut kahdesta käymästäni* kurssista (! mikä määrä lukuvuoden aikana!) arvosanat opintorekisteriin..

Tänään myös jaoin viimeiset oppilaiden arvosanat.

Hiukan painaa tieto siitä, ettei luultavasti ole ensi vuodeksi tuntiopettajan töitä tarjolla nykyisessä koulussa. En ole myöskään valmistunut syksyyn mennessä, joten jos jotain paikkoja aukeaisi, en olisi kovinkaan vahvoilla hakijoista, vaikka työkokemusta kyseisestä koulusta onkin. Viihdyn ja viihtyisin jatkossakin siellä, vaikka blogikommentointini ei siltä aina vaikutakaan...

* Tentittävät kurssit ovat luku sinänsä. Kelan pitäisi olla tyytyväinen, olenhan syksyllä tenttinyt kaksi kurssia ja nyt tulee vielä tentittävistä 15 op + kesätenteistä (lue: uusi sivuaine) 10 op. Niin ja teenhän mä g:täkin.

Sarvet päässä

Minusta tulnee ikuisuusopiskelija. On jokseenkin masentavaa huomata, että opiskelutoverit ilmoittavat naamakirjassa kerta toisensa perään menevänsä viimeiseen tenttiin ikinä. Itse sen sijaan ilmoittauduin kahteen kesätenttiin ja saman tien aloitan suorittamaan taas uutta sivuainetta.

Perustelen kuitenkin valintaani sillä, että tulen tarvitsemaan myös erityispedagogiikan tietoja tulevassa työssäni, minkä huomasin jo kuluneen työrupeamavuoden aikana.

Lisää vettä kiukaalle.

Viimeisiä viikkoja viedään töissä. Tämä viikko oli koesumaviikko, ensi viikolla (ja seuraavalla eli viimeisellä) on varmaan vielä jotain hajakokeita pidettävänä, mutta muuten homma alkaa olla pulkassa.

Ärsyttää, että oppilaat kysyvät kyllä lisätehtäviä ja korvaavia, mutta eivät palauta niitä koskaan ajoissa. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa opettamani oppilas kysyi minulta viikko takaperin, voiko hän vielä palauttaa ensimmäisen jakson puuttuvia tehtäviä. Lupasin ja sanoin aikarajan. Eipä ole näkynyt tai kuulunut. Kolmannen jakson oppilailla sama homma: tehtäviä ei koskaan palautettu määräaikaan mennessä, minun talvilomaani häiriköitiin kaivamalla henkilökohtainen puhelinnumeroni esiin ja soittamalla tehtävistä ja yhä tulee tehtävien palautuksia. Neljännen jakson oppilaiden kanssa sovin määräajan tehtävien palautukselle -- arvatkaa, onko niitä näkynyt?

Luultavasti viimeisellä viikolla istun kuumassa työhuoneessa ja korjaan viime tingassa palautettuja tehtäviä, jotka oppilas on suoraan hakenut netistä.

Ensi syksystä ei ole vielä tietoa. Harkitsin ihan piruuttani jo, että hakisin töitä jostain Torniosta. En ole kuitenkaan varma siitä, olisinko valmis muuttamaan johonkin Tornioon töiden takia. Hmph.

301.

Olen siis ehtinyt jo rikkoa 300 postauksen rajapyykin. Jei! Ei siihen mennytkään kuin 1,5 vuotta...

On kesäinen olo. Nyt varjon puoleinen mittari näyttää ulkona olevan 18 astetta lämmintä, parvekkeella on varmaan 30. Kävimme siipan kanssa minigolfaamassa ja tittidii – voitin siipan yhdellä pisteellä! *lätkätuuletus*

Kesäinen olo on myös siksi, että grillikausi on käynnistetty. Tein eilen grillissä herkkusieniä ja niiden ympärille pistin ilmakuivattua kinkkua, sisälle homejuuston makuista tuorejuustoa. Nams. Oli kyllä jopa mun makuun hitusen suolaista, lienee sen kinkun syytä... Muistaakseni en ole aiempina vuosina valittanut sienien suolaisuudesta..

Kesäinen olo voisi johtua myös siitä, että sain kuluneella viikolla tämän vuoden luennot pakettiin. En tajunnutkaan kuin vasta eilen, miten paljon olin stressannut viikottaista matkustamista sekä työn ja opintojen yhdistämistä. Piti revetä kaikkialle. Nyt ei tarvitse revetä enää viikottain joka paikkaan, suurin suma on taitettu. Jäljellä on enää kaksi hassua tenttiä ja sitten olisi opiskelut opiskeltu ja enää g työstettävänä loppuun.

Veti hieman haikeaksi, kun tajusin, että taas on yksi ajanjakso elämästäni loppumassa. Kuinka usein kuljenkaan enää kampusalueella ja näen kavereita? No, ehkä vielä kesän ajan. Luulen, että g pakottaa minut vielä kampukselle kirjastoon naputtelemaan tekstiä...

Kevätfiilareissa

Se on ihmeellistä, miten muualla kuin kotona (tai kotikaupungissa) saa opiskeltua. Eilisen vietin nenä kiinni tenttikirjassa, eikä tehnyt juuri lainkaan tiukkaa. Välillä kahvia ja ruokaa ja sitten vaan opiskelua lisää. Pitäisi ilmeisesti harrastaa useamminkin.

Tietenkin kotona kasaantuu kaikki muu ja netti houkuttelee ja työt painaa päälle. Mukana kun oli ainoastaan kyseinen kirja, niin asiat helpottuivat ja mutkat suoristuivat. Toki työt tulivat mukaan siten, että mietin, mitä kaikkea pitääkään alkavalla viikolla ottaa huomioon opetustunneilla. Ei kuitenkaan stressannut.

Sitä paitsi bussimatkat ovat sitä varten, että silloin voi täytellä kalenteria ja kirjoitella kynä sauhuten siitä, mitä tunneilla tehdään. Tosin ajattelin, että otetaan helppo askel yhteiseen tulevaisuuteen ja katsellaan jotain opetussisältöihin sopivaa videomateriaalia tunnilla. Toki pitää täytellä samalla kyselylomaketta.

Ja hei, mä olen siirtynyt kevätkuteisiin. Oppilaatkin todistivat!

Plääh ties kuinka monennen kerran

Oikeasti. Seriously.

Miten kauan opettajan pitää ottaa vastaan vanhoja tehtäviä, kun kurssi on jo ohi? No, arvioin kyllä nyt tulleet tehtävät, koska ymmärrän viipymisen syyn täysin. Voinko jo ensi kuussa sanoa, että nou kän duu, jos elo-syyskuussa vedetyn kurssin tehtäviä tulee vielä lokeroon?

Kauan Kelalla menee siinä, että ne käsittelevät/huomaavat mun palauttaneen opintotukea? Oon ihan paiseissa Kelan kanssa, mietin, miten järjestän huhti- ja toukokuun. Luultavasti nostan vielä huhtikuussa tukea, koska elämä, mutta että toukokuu... Toukokuussa en kyllä enää nosta, koska tulorajat paukkuvat aika kipakasti muuten. Kesän ajattelin elää pyhällä hengellä. Ehkä joku sukulainen voisi antaa mulle hanttihommia, jotta graduilu olisi turvattu.

Gradu voi paksusti. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tuottanut tekstiä, plärännyt materiaalia, ottanut sen siipieni suojaan.

On se kumma kun säiden haltija ei osaa päättää, tuleeko kevät vai pysyykö talvi. Toki on kaunista, kun puiden oksat painuvat lumipeitteen alla, mutta rakastan enemmän aurinkoa ja sulia teitä. Sekin on ihmeellistä, miten päätiet ovat kyllä sulat, mutta sitten oman kadunvarren kävelytiet ovat umpijäässä niin, että tällainen kävelijä on lentää selälleen.

Pahempi vaihtoehto?

Kumpi on pahempi vaihtoehto: kirjoittaa 10 sivun essee (neljästä kirjasta) vai mennä tenttimään neljä kirjaa ja luentosarja?

Kyseessä on 5op. Kyseisen professorin tenttikysymykset eivät ole olleet mitenkään pahoja.

Toisaalta en himoitse tuota esseen kirjoittamista, koska muutenkin pitäisi kirjoittaa essee toiselle kurssille samoihin aikoihin. Niin ja gradu. Tenttiminen ei myöskään kiinnosta kovinkaan paljon. Saan nimittäin kirjatenttiä ihan tarpeeksi vielä tulevaisuudessa: kesälle jää yksi kirjatentti (yyh) ja ehkä toinen ja kolmaskin riippuen siitä sivuaineoikeuden saamisesta.

)%(?&=(!(?#&?(!%?#?!!!

Katsoin eilen tyytyväisenä, kuinka eräs tarvitsemani tenttikirja on kuin onkin lähikirjastossa. Tänään aamulla heräsin ja tarkistin tilanteen: eipä ole enää ja eräpäiväkin on tentin yli. Niin ja tiedoksi: hyllyssä olevia ei voi varata, enkä eilen ehtinyt kirjastoon, koska olin taas päivän reissussa.

Menee kaukolainaksi. Ärsyttävää!

Töiden takia tuo kyseinen kirja pitäisi tenttiä ensimmäisenä tenttipäivänä, koska työt estävät seuraavan tenttipäivän jne. Sitten se taas venyy ja vanuu ja hommasta tulee erittäin vaikeaa.. Parasta tenttiä pikaisesti. Pitää vielä kysyä luennoitsijalta, olisiko sillä ehdottaa jotain korvaavaa tenttikirjaa tai lainata kyseistä opusta.

FM:ksi monella sadalla opintopisteellä

Kela on ikävä kaveri. Tosin olen todennut sen monta kertaa blogissanikin, ja oikeastaan en edes ymmärrä, miksi hermoilen opintosuoritusten kertymisestä enkä ainoastaan siitä, tienaanko liikaa vai liian vähän.

Kävin nyt aamutuimaan (huomaako kukaan, että yritän vältellä töihin lähtöä vapaapäivänä) katsomassa opintorekisteriotetta ja totesin, että valmistuessani tutkintoni laajuus on jossain 450 opintopisteen tietämissä (tosin siis mukaan luetaan HuK-paperien 180 op:ta). Suu oli loksahtaa auki silkasta hämmästyksestä. Tosin täytyy tässä yhteydessä myös sanoa, että nykyisissä pisteissä on muutama ihmeellinen kurssi mukana. Yksi kahteen kertaan oleva ja yksi sellainen, jota en ole oikeasti suorittanut loppuun saakka. Edellisestä olen maininnut amanuenssille useampaan otteeseen, mutta suoritus ei ole kadonnut rekisteristä. Jälkimmäisestä sanon, kun alkaa näyttää siltä, että tässähän ollaan valmistumassa.

Tämän opintopisteviidakon takia en tarvitsisi enää yhtään ylimääräistä kurssia pakollisten lisäksi.

Tutkinnon laajuutta selittänee se, että olen tehnyt/tekemässä pääaineopintojen syventävien lisäksi kolmesta sivuaineesta aineopinnot, pohjalla on diipadaapakursseja ainakin perusopintojen verran osasta kurssimäärästä ja jostain syystä OKL on korvannut kasvatustieteiden perusopinnot suoraan opeopintoihin, eli siinäkin on 15op kahdessa kohtaa kasvattamassa pistepottia.

Luultavasti kesällä tulen tekemään erityispedagogiikan approa osittain, sillä työssä on huomannut, että oppimisvaikeuksiin on vaikea puuttua luokassa pelkkien aineenopettajan opeopintojen kautta. Ihan fiksua hankkia tietoa eri oppimisvaikeuksista ja siitä, miten saa luokan toimimaan.

Ei muuten liity, että tällä kertaa yhtenä sivuainehaaveen kohteena oli draamapedagogiikka. Anna mun kaikki kestää!

Toivossa on hyvä elää

Totesin pari tuntia sitten siipalle, että ehkä tänään saan aikaiseksi jotain g:n suhteen. Sen aloittaminen on oikeasti vaikeaa... Totesin saman tien perään otsikossakin olevan lausahduksen, minkä jälkeen repesimme kumpikin. Siippa oli sanomassa ihan samaa. Täytyy vain ihmetellä, miten olemme hioutuneet yhteen vuosien aikana. Edellä oleva esimerkki on vain yksi monista: samanlaisia tapauksia on useampia, päätetään toistemme lauseita tai sanotaan yhtä aikaa samaa asiaa ja toisaalta taas tehdään samanlaisia kujeita toisillemme (esim. yritetään haukata toistemme neniä yhtä aikaa).

Niin mutta gradustahan mun pitikin kirjoittaa, harhauduin ihan muille sivupoluille. Olen alkuviikosta saanut sen verran irti itsestäni, että olen tiedustellut tutkimuskirjallisuutta. Täytyy kyllä kiittää näin anonyymisti jo suomalaisen tiedeyhteisön halukkuutta avustaa ja ohjata, vaikka opiskelen aivan eri yliopistossa ja jopa eri tiedekunnassa. Kunhan tänään saan aloitettua jo useamman kuukauden lainassa olleen englanninkielisen tutkimuksen (ja saan sen vielä luettua!), siirryn seuraavaksi historian siipien havinaa kuulostelemaan. Tosin tässä pitäisi vielä ehtiä tenttiä erinäisiä kursseja ja lukea vähän kaunokirjallisuutta, oikeammin sanottuna palautella mieleen luettua. Graduilijan aikataulut on tehty venyviksi, mutta siltikään ei kannata tuudittautua siihen, että esitelmän alla olevalla viikolla saisin kaikki kaksikymmentä sivua kirjoitettua... Tosin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mikähän siinä on, että englanniksi lukeminen tökkii oikein kunnolla? Tai tiedän, että mun asenneongelmat kyseistä kieltä kohtaan juontavat alakouluajoista, jolloin saksan opiskelu oli mielekkäämpää ja kivempaa... Sen nyt näkee tänäkin päivänä, että saksaksi lukeminen sujuu suhteellisen helposti, mutta englanti... Yyh. Luin lukiossakin vain pakolliset englannin kurssit enkä edes kirjoittanut ko. kieltä. Nyt kun pitäisi tutkimuksia lukea englanniksi, teen kaikkeni, että niiden lukeminen siirtyy mahdollisimman myöhään... Itse asiassa kielikammon takia olen jättämässä yhtä hyvin relevanttia kurssia pois kevään ohjelmasta, koska vaikka kuunteleminen sujuu kohtuullisen hyvin (sanoo hän erinäisten sairaalasarjojen perusteella), niin puhuminen ja kirjoittaminen ovat suuri nounounou..

Palaan asiaan taas hieman viisampaana joskus loppuviikosta.

Tuskailua

Avoimen kurssi tuleekin aiemmin kuin odotin. Eipä siinä muuta kuin käärin hihat ylös ja muistan ottaa huomenna yliopistolle lähtiessäni myös muistiinpanovälineet mukaan. On se ihmeellistä, kun pieni ihminen unohtaa jotain niinkin tärkeää. Tarkoittaa siis käytännössä matkustamista ja lievää blogihiljaiseloa.

G-asiat eivät ole edistyneet. Hyi mua. Onneksi tuon kurssin myötä saan itseäni niskasta kiinni. Tänään kuitenkin posti toi mukanaan kirjapaketin, jossa toivottavasti on jotain graduun liittyvää... Postaan paketin sisällöstä oman postauksen.

Sairastelu ei ota laantuakseen. Ruumiinlämpö on pyörinyt 37 asteen kieppeillä, eli ei kuumetta, mutta ei myöskään kunnollinen olokaan. Olen silti uskaltautunut kotitreeneihin, mutta mennyt ihan sykkeiden ehdoilla. Ei liian korkeita sykkeitä. Sykemittari on rakkaus.

Neulominenkin on jatkunut. Olen tuskaillut boleron hihan lisäysten kanssa, ja olen kohta päätymässä purkamiseen. Yyh. Ärsyttää, kun siitä ei tule sellaista kuin haluan! Nätin mallin olen kuitenkin valinnut, jota on ihan mielekästä tehdäkin. Helppo oppia ja sitä rataa. Pakko hehkuttaa, että lankana käytän silkkivillasekoitetta, eli 20% on silkkiä. Ihana ihana!

Huovutettava tyynynpäällys odottaa vielä pesukoneen käsittelyä.. Ehkäpä sen kaveriksi voisi neuloa toisenkin tyynynpäällisen. Nyt on vihreänä valmiina (paitsi lankojen päättely; hukkasin nimittäin parsinneulan) ja lankaa olisi punaiseen. Lisäksi voisi riittää lankaa vielä harmaa-vihreään. Toisaalta himottaisi tehdä huovutuslangasta koreja, joille en keksi kyllä minkäänlaista paikkaa tässä taloudessa...

Blogaaminen neuleista on jäänyt, koska olen käyttänyt lähinnä siipan konetta enkä näin ollen ole siirtänyt valokuvia omalle läppärilleni (saati sitten blogiin). Pitää yrittää joskus ryhdistäytyä.

Himottaisi ostaa Rose Mohairia joku kymmenen kerää ja neuloa kunnollinen kiedottava takki.. Siippa ei kuitenkaan arvosta, mikäli päädyn suurempaan määrään lankoja. Ensin on siis jo ostettuja neulottava pois.. Jalkojakin palelee, joten villasukkia tarvitsisi lisää...

Pakko se on mennä nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa opettaa. Ja ehkä antaa arvosanatkin!

Hiljaiseloa

Hiljaiseloa.

Sairastelu vie voimia, tai sitten antibiootit tekevät sen. Olen ollut kuluneen viikon ajan ihan puhki. Lisäksi pinna on kiristynyt äärimmilleen pienistäkin asioista. Niinpä tiistainakin menin luokkaan viulunkielenä, minkä oppilaatkin huomasivat. Hyi mua. Kävi vain ärsyttämään, kun ohjeeni eivät mene perille ja heti perään kysytään asiaa, minkä äsken kerroin.

Onneksi alkoi uusi jakso.

Isä oli jo huolissaan, missä vaiheessa aion punnertaa gradun. Ilmoitin sille, että jos en yhden kurssin vetämisen ohessa ehdi graduilla, niin vika ei varmasti ole töissä. Sitä paitsi aion jättää gradun valmistumisen jonnekin syksyyn. Haluan nimittäin saada opintoetuudet vielä vuodeksi ;( Vanhempien kuviteltu vihamielinen suhtautuminen graduiluun muuttaa kyllä omia sunnitelmiani jonkin verran. Olin kaavaillut, että lähtisin mökille niiden kanssa ja tekisin siellä gradua. Mutta eihän mun hermot tule mitenkään kestämään! Karkaan siis mökille itsenäisesti sitten, kun työsumat loppuvat ja ei ole loma-aika.

Graduun liittyen ilmoittauduin avoimen kesäyliopiston kurssille. Jostain niitä opintopisteitä on revittävä. No, aihe on kiinnostava, ja kurssikin järjestetään kahtena viikonloppuna. Kurssin ansiosta saisin lukuvuonna 2008 - 2009 kasaan 40op eli ainoastaan joku yksi kurssi pitäisi jostain repiä, että Kela olisi tyytyväinen.

Siirsin pakollista kirjatenttiä hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ei ole vain voimia perehtyä lauseenjäsennykseen..

Edistystä?

Kävin juttelemassa viimein gradustani. Ohjaaja suhtautui hyvin. Puhuttiin lähinnä ongelmakohdista ja tutkijaposition löytämisestä ja lähestysmistavasta. Sain jonkun "rakastan aihettani" -kohtauksen. En ymmärrä. Säilyisipä tämä tunne ainakin viikonloppuun, niin saisin tehtyä kaikki korjaukset. Nyt pitäisi laittaa sähköpostikyselyä mentorille (tai miten sitä nyt nimittäisi), mutten jaksa alkaa miettiä vieraalla kielellä mitään. Jospa jättäisi huomiseen.. Tosin sitten materiaalin saanti jää vähintään ensi viikon alkuun...

Kävin hakemassa kirjastosta uuden lähdeteoksen. Pitäisi tehdä jonkinlaista lukusuunnitelmaa... tai tarkempaa sellaista. Pitäisi oikeastaan ottaa nuo lähdeteokset, tarkistaa niiden laina-ajat ja käydä kyselemässä, paljonko kaukolainat maksavat.. Nyt on kolme lähdeteosta, joihin pitäisi mitä pikemmin perehtyä.

Kunkkuidea

Keskiviikkona sain kuningasidean: haluan opiskella sosiologiaa.
Törmäsin g-materiaalia lukiessani sellaisiin nimiin kuin Giddens, Mead. Vilahteli tekstissä Marxia ja kumppaneita.

Vapaana sivuaineena sosiologiaa voisi lukea perusopintojen verran. Pitää kypsytellä tätä aihetta, sillä vastahan mietin erityispedagogiikkaa, joka työelämän kannalta olisi parempi taito kuin sosiologian suurten nimien hallinta.

Voisin opiskella myös naistutkimusta. Sekin on vapaa sivuaine.

Milloinkahan sitä oikein valmistuu?

EDIT. Eilen kolahti Opettaja postiluukusta, missä tänä vuonna pyöreitä juhliva apulaisrehtori (?) peräsi sitä, että opinto-oikeuksia suitsittaisiin. Opinnot venyvät, kun opiskelijat voivat olla monessa yliopistossa kirjoilla (eri vuosina tietenkin ottaneet opintopaikan vastaan) ja makuuttaa toista yliopistopaikkaa samaan aikaan, kun tekevät toiseen tai kolmanteen yliopistoon tutkintoa. Myös jo tutkinnon suorittaneilta, jotka hakevat pääsykokeiden kautta ilmaista opiskelupaikkaa täydennyskouluttaakseen itseään (ei siis enää tutkintoon asti opiskellakseen vaan jonkun kokonaisuuden suorittaakseen), pitäisi moinen mahdollisuus karsia, koska he vievät opiskelupaikan uusilta, tuoreilta tutkintoon tähtääviltä opiskelijoilta.

G I

On alkanut vanne kiristämään päätä viime aikoina.
Sellainen G-alkuinen lopputyö ahdistaa ja lujaa.
Ihan vähitellen se on alkanut hiippailla mun päivittäiseen tekemiseen.

Hyllyn päällä odottaa pino kirjoja, joihin pitäisi tutustua. Tutustuin tänään kolmeen artikkeliin yhdessä kirjassa ja kasasin sieltä itselleni luettelon kirjoista, jotka pitäisi lukea taustakirjallisuudeksi. 25 nimikettä. Eikä siinä takuulla ole vielä edes kaikki. Eikä edes olekaan, sillä jossain muussa tiedostossa mulla on joku samanlainen nimikelista ylhäällä.

Totesin siipalle, että ahdistaa. Se kysyi, mikä ahdistaa. No G. No mikä siinä? Tekisit sitä! Ahdistaa, kun pitää lukea niin paljon kaikkea. Englanninkielistä materiaalia (olen tosi huono englannissa – luen sitä kyllä, mutta sairaalloisen hitaasti). Valitsisit suomenkielisen tutkimuskohteen, johon suhtautuisit intohimoisesti. On mulla tän kans ihan tarpeeksi intohimoa, mutta se taustatutkimus on englanniksi! No vaihda aihetta! Mutta kun ääh!!!

Olisi ihanaa, jos olisi yksi yhteinen tekijä jo nimittynyt mielessäni. Olisi helpompi lähteä etsimään tietoa.

Mitä se sellainen identiteetti edes on? Tai hybridit? G:ni nimittäin käsittelee noihin termeihin liittyviä asioita – ainakin nyt alkuajatuksien perusteella.

Heitimme paljon paperia pois, kun siivosimme vaatekomeroa siipan kanssa. Nyt niistä isoista rullista paperia olisi ehkä hyötyä. Voisin liimailla niitä seiniin ja tehdä merkintöjä, piirrellä ajatuskarttoja. Isoja sellaisia. Saisi jäsennettyä ajatuksia, sillä pelkällä kirjoittamalla se ei aina onnistu. Piirrän aina ajatuskarttoja – jokaisesta asiasta, mikä vaatii jäsentelyä. Onko kellään antaa jotain 100x160 cm paperipalaa? Olisi tarvetta!

Tästäkö alkavat mun g-ahdistusvalitusviestit?

Toiseksi viimeistä viedään

Kuinka kauan on liian kauan? Tarkoitan tätä flunssaa, joka on pitänyt mut poissa salilta jo kolme viikkoa. Uskalsin tänään jo toivoa, että parempaan suuntaan ollaan menossa, kunnes yskänpuuska häiritsi taas elämää.

Kävin tekemässä tentin. Hyvä lukea tenttiin pää täynnä räkää, kun mikään ei pysy mielessä. Lisäksi tenttialue oli maailman epäkiintoisin. Noo, jos läpi menee - ja miksei menisi - niin saa olla tyytyväinen. Toki mitä parempi arvosana sieltä tulee, sen helpompi on suunnitella elämää, ja valmistautuminen viimeiseen (!!!) kirjatenttiin ei olisi niin työlästä ja ahdistavaa. Riittäisi, että pääsisi vaan läpi. Ei ole siis mitään suurempia suunnitelmia opintojen suhteen.

Päätin tässä myös tiputtaa ohjelmasta yhden kurssin, joka ei vaan istu aikatauluihin kunnolla. Tai sen takia oikeastaan, etten vielä tiedä, jaksanko tehdä syventäviä. Kun ei kerta ole pakko, niin ei oikein hotsita tehdä ns. ylimääräistä.

Sen sijaan töissä on tullut sellainen olo, että erityispedagogiikkaa voisin lueskella vähin äänin ainakin sen appron verran. Sitä paitsi kaikkia lehtiä selatessa huomaa ilmoituksia, joissa etsitään aina erityisopea. Työnäkymät taattu tjtn.