Väsynyttä höpinää

On suomitytöllä ihmeteltävää, kun aurinko paistaa taivaalta (mutta ei kuitenkaan täydellä terällä) ja kadut on kuivia. Lähdin märästä ja lumisesta Suomesta ja täällä on sää mitä ihanin.. Missään muualla – paitsi Alpeilla – ei ole lunta. Hyvä näin, sillä loppuviikoksi niitä lumi- ja räntäkuuroja onkin luvattu kuivan kauden sijaan. Sunnuntaina taisi olla hyvä sää vain siksi, että mun olisi mukavampi tulla aloittamaan neljän kuukauden vaihtopätkää. Sitä ennen kuulemma olikin huonommassa jamassa sää...

Lähiympäristö on hyvin idyllistä. Oli lähellä, etten lähtenyt seuraamaan saksalaisia hautajaisia tai muistotilaisuutta (maanantaina, mitä ihmettä?), kun kävelin hautausmaan ohitse. Kaupassa käyminen oli helppoa, sillä kauppamatka ei ollut pitkä. Sen sijaan kaupassa riitti ihmeteltävää. Paikallisessa Lidlissä on enemmän luomutuotteita kuin suomalaisessa Prismassa. Siinähän sitä valittiin. Toisaalta taas Lidlin tapaan pakkauskoot ovat mielettömät, ei tällainen yksin oleva tyttö tee mitään 500g jauhelihapaketilla...

Osasin sitten pyytää myös saksalaisen puhelinliittymän, mutta avaamisen kanssa oli ongelmia. Sen avaamiseen nimittäin tarvitaan saksalainen pankkitili, ja mulla ei ole aikomustakaan avata sellaista yhden puhelinliittymän takia. Kiitos, mutta ei kiitos! Vuokranantajani tuli hätiin ja otti liittymän nimiinsä, maksan hänelle vuokran yhteydessä myös puhelimen käytöstä (suoraveloitus tililtä, 10e kuukaudessa). Liittymän pyytämisen sijaan en tajunnut lopulta kaupat tehtyämme toivottaa "Auf Wiedersehen", kuten tapana on! Seuraavalla kerralla sitten! Kotimatkalla kuitenkin tervehdin hyvin ystävällisesti naapuria.

Tämä päivä on mennyt lähinnä ihmetellessä oloa ja eloa. Huomenna sitten pääsenkin jo tositoimiin, kun kielikurssi alkaa yliopistolla. Onneksi tuon kielikurssin puitteissa hoidetaan kaikki vaikeat asiat, kuten vakuutukset ja kirjoittautuminen yliopistoon jaja.. Huomenna sitten pääsenkin jo matkustamaan... Pitää aamulla herätä tarpeeksi aikaisin, jotta ehdin kysyä, minkälaisen matkustuskortin mun kannattaa hankkia, koska opiskelijahintaisen saan vasta ensi maanantaina, kun saan paikallisen opiskelijakortin.

Olen tänään myös piristänyt itseäni (selvää alakuloisuutta ilmassa, koti-ikävää) suunnittelemalla syksyä ja etsimällä lentoja.

Kaukana

"Sä oot tuhannen kilometrin päässä." (Zen Café)

On se kaukana. Ainakin tuhannen kilometrin päässä. Ainakin 1500 kilometrin päässä. Jonkin välimatkalaskurin mukaan välimatkaa on 1590 kilometriä, mutta se onkin laskettu Helsingistä.

Aurinko kuitenkin paistaa, eikä saksalainen kahvi nyt niin pahalta maistu, joten ehkä tämä tästä taas suttaantuu. Pitäisi saada itseni kuosiin ja lähteä ulos.

eka

Pitäisi varmaan tehdä joku uusi laskuri... Jotain, jota odottaa. Loma Suomessa tai vierailijoita sieltä! Vapaaehtoiset ilmottautukoon!

Aika yksinäiseltä tämä vaikuttaa, vaikka matka menikin hienosti. Kaikki on vaan niin uutta ja Saksan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa oleminen ei ole varmaankaan maailman helpointa. Host-äiti (ja -veli) ovat tosi mukavia ja avuliaita. Olen tutustunut talonväkeen ja taloon, ja nyt pitää vaan sopeutua.

Kielen kanssa pelaaminen on sinällään ihan ok. Vaikeaa, mutta ok. Joudun monesti kysymään "wie bitte?", mutta kaiketi siihen tottuu. Hankalinta on löytää sanoja. Mihin ne kaikki sanavaraston sanat ovat kadonneet? Jossain vaiheessa varmaan nekin löytyvät automaattisesti ilman ongelmaa. Toivottavasti ainakin. Neljä kuukautta kyllä tekee ihmeitä kielitajulle.

Näin Alpit tänään ensimmäistä kertaa. Oli mahtavaa. Lento meni hienosti, pilvien yläpuolella oli kauniin aurinkoista ja sää kuin morsian. Piristi huomattavasti keskellä haikeutta ja kyynelmerta.. Mielettömän kaunista. Kroisoksena otin taksin kentältä ja huristelin host-majapaikkaan. Maksoihan se, mutta uskoakseni siinä näki myös enemmän maisemia.. Huomenna on tarkoitus tutustua lähialueisiin jalkaisin. Täällä lasketaan kaikki matkat minuutteina, niinpä huomenna on tarkoitus mennä Lidliin täydentämään shampoo-, saippua-, hammastahna-, vihko- ja ruokavarastoja oikein urakalla, koska matka taittuu viidessä minuutissa. Olettaen, etten eksy matkalla.

Milloinkahan sitä itse laskeutuu Suomen maanpinnalle seuraavan kerran?

Tyhjä olo

Olen tänään itkien pessyt lattiat ja pakannut tavarat. Eteistä kaunistavat kymmenet muovipussit, joissa on vielä jäljellä olevia tavaroita. Seuraavaa blogimerkintää ei enää tästä osoitteesta tule.

Jääkaappi on pesty ja puleerattu. Kaapit on kondiksessa. Seinät ja ikkunat ja sälekaihtimet on pölytetty. Makuuhuoneessa minusta muistuttaa enää kattolamppu, muuten se on tyhjä. Valmis uutta asukasta varten.

En ikinä uskonut, että muuttamisesta tulee näin vaikeaa. Vaikeaa siksi, että joutuu jättämään paikan, jota on rakastanut. Nyt käyn liian pateettiseksi, mutta sellainen tämä päivä on ollut. Liian surullinen ja liian haikea ja liian rankka henkisesti. Ehkä se ei olisi niin vaikeaa, ellen olisi ollut ensimmäinen asukas tässä osoitteessa. Olen saanut vaikuttaa erinäisiin asioihin, kuten välioveen ja verhotankoihin..

Ehkäpä ei olisi niin vaikeaa erota vanhasta ja rähjäisestä asunnosta, jossa seinät ovat kusenkeltaiset... Katsotaan, mitä mieltä tuosta olen syksyllä.

Huojuva maailma

Kiva sää ulkona. Heräsin kuudelta (aargh) tuulen ja raivauskaluston ääniin. Ei kannata asua ensimmäisessä kerroksessa keskustassa.

Mulla oli suunnitelma, the plan. Mun piti tänään mennä ottamaan valokuvia yliopistosta ja kaikista tärkeistä paikoista, mutta nyt se on vähän harkinnan alla. Jospa tänään viettäisi vain löhöilypäivän... Olin suunnitellut myös reissua kummitustädin luo, mutta saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Jostain syystä ei kamalasti hotsita lähteä tuonne ulos tai istua huojuvassa bussissa.

Osaisinpa fysiikkaa (lukiossa opiskelin kahdeksan kurssia, sen jälkeen en yhtään). Olisi kiva laskea, millä todennäköisyydellä tuo ikkunan takana keikkuva puu räsähtää kaatuessaan mun ikkunasta sisälle.

Siivoojaa?

Yritän kaikin voimin vältellä siivoamista. Erinomainen keino on hengailu naamakirjassa. Kun katson tätä tyhjää asuntoa, jossa vietin kuitenkin 3,5 vuotta, ja sitä tavaramäärää, mikä tässä vieläkin on levällään, niin mua alkaa itkettää. Liikaa kaikkea! Mahdoton yhtälö siivota kaikkea hetkessä tai vielä lyhyemmässä ajassa.

Tällä hetkellä keittiön kaapit on tyhjennetty ja putsattu niin perusteellisesti, että sormenpäät ovat syöpyneet niillä kaikilla ihanilla myrkyillä, joita keittiöön kulutin. Lisäksi olen läpikäynyt yhden kaapin ja tyhjentänyt loputkin – seuraavaksi saman kemiallisen käsittelyn kokevat makuuhuoneen kaapit. Seinät olen "mopannut" tuolla suomalaisten (luultavasti suosituimmalla) mopilla, joka kantaa naisen nimeä. Pölyt ja hämähäkinseitit ovat poissa... Mutta kuka pelastaisi minut näiden tavaroiden keskeltä?!?

Jos joskus haluan muuttaa vielä, niin muistuttakoon joku mua siitä, miten työlästä se on. No syksyllähän pitää muuttaa uuteen asuntoon sisään (ellen jää äidin ja isän riesaksi tavaroineni – kyllähän sitä nyt ilman kahdentoista hengen astiastoakin pärjää!), mutta helpompi se on ennen tavaroiden tuomista mopata ja luututa kuin keskellä tavaramerta. Niin ja kun haluan sitten muuttaa isompaan asuntoon tai johonkin muualle seuraavasta asunnosta, muistuttakaa, että harkitsen siinä vaiheessa vakavasti omistusasuntoa, josta ei tarvitse ikuna muuttaa pois!

Kävi tuossa mielessä, että voisi jonkun firman vieläkin tilata tekemään loppusiivousta.. Saiskohan siitä kotitalousvähennyksiä?!

Kukaan ei tietenkään pakottanut jäämään tänne yöksi ja jättämään kaikkia "tarpeellisia tavaroita" tänne...

Apua!

Kevättakin metsästys, aikaa neljä päivää. Mahdoton tehtävä?

Uusi Minna Canth

Kuulin tänään olevani kuin Minna Canth. Varsinkin tulevana äidinkielen opettajana moinen kohteliaisuus lämmitti sydäntä, mutta ennen kuin kukaan hihkuu riemusta ja huokaa "wau", kerrottakoon, että tämä kohteliaisuus lausuttiin kauppiastaitojeni takia.

Isän tyttö.

Iloista päästäistä!

Mein Kopf wimmelt von Gedanken, dass ich ein neus Blog öffnen werde, aber bin nicht sicher darüber.

Darum nur:
Frohe Ostern! Iloista pääsiäistä!

Auktoriteettia etsimässä

Perustin tämän blogin vähentämään kirjoituslukkoa, mutta mitä vielä... Entisestään se on vain vankistunut. Nyt on ollut luonnollista hautoa pään sisällä kaikkea koulumaailmaan liittyvää – positiivisessa mielessä toki. En vielä julistaudu mihinkään suuntaan, mutta varovaista ennustusta voin tulevaisuudesta heittää...

Tällä hetkellä kaikki harjoittelut ovat mennyttä elämää ja pedagoginen pätevyys riippuu vain joistakin pienehköistä raporteista ja pohdinnoista. Jäljellä itselläni on enää yksi luento, toki muut vielä tahkoavat ja istuvat vielä pitkiä seminaari-istuntoja toukokuussa. Jossain määrin olen kyllä onnellinen siitä, etten ole maassa enää silloin. Ei inspaa tai jotain jokin seminaari-istuskelu.

Harjoitteluista nousseita ajatuksia? Jos lueskelen saamaani palautetta ja vertaan sitä syksyiseen palautteeseen, niin varmaan sieltä päällimmäisenä nousee "luennoiva, rento tyyli; sopisit lukioon tai aikuiskoulutukseen" ja "persoona näkyy opetuksessa". Mukavan tunnelman olen mukamas osannut tunneille luoda, tiedä häntä. Hyvä, jos näin on. Parhaimmat palat jätän vielä itselleni makusteltaviksi.. Ehkäpä siinä välissä, kun kirjoittelen portfoliota tästä kehityksestäni, kerron niitäkin tänne.. Omissa ajatuksissanikin on jo pidempään siintänyt lukio-opetus, mutta tämänpäiväinen sijaisuus on horjuttanut vähän ajatuksia..

Tänään on ensimmäinen oikeasti keväinen päivä näillä leveysasteilla. Se näkyy oppilaissakin. Toki sijaista koetellaan mahdollisimman paljon, ja olinkin varautunut siihen, että kyseinen luokka hyppii silmille ja lujaa. Olin peruskoulun puolella; aiemmin olin kuullut ko. luokasta kauhutarinoita... Joko mulla on auktoriteettia tai sitten oppilaat olivat väsyneitä. Tunti meni kauhuskenaarioihin nähden älyttömän hyvin.

Elokuussa ajattelin vielä, että tulisin olemaan suoranainen natsi luokan edessä. Kaikki istuvat kasvot opettajaa kohti, pitäisivät suunsa kauniissa supussa ja kuuntelisivat, kun Minä Sivistän Heitä. Tämä harhakuvitelma on karissut kuin tuhka tuuleen. Mä en ole niin kovin tiukka, en niin säntillinen enkä niin orjamaisesti noudata tuntisuunnitelmaa. Sen sijaan musta on kiva jalkautua luokkaan, istua pulpetilla ja jutella oppilaille kuin vertaisille (näin siis lukion puolella). Johtunee oppiaine(id)en luonteesta, että tuollainen on mahdollista. Tuohon aiemmin mainittuun "luennointiin" liittyen: en ole niin itserakas, että rakastaisin omaa ääntäni ja siksi puhun paljon tunneilla.. Pidän oppiaineestani ja oikeastaan nyt harjoittelun aikana olen oppinut pitämään siitä enemmän. En tiedä, miten se on mahdollista. Ehkä se on. Toisaalta taas olen onnistunut välttämään kaikki kielioppiasiat totaalisesti.

Yläkoululaiset tarvitsevat auktoriteettisempaa opettajaa, joka kertoo, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Selkeyttä ja rajoja. Kuvittelin aiemmin, että olen selkeyden perikuva. Olen kaikkea muuta kuin sitä. Toisaalta taas tämänpäiväinen yläkoulutunti toi musta esiin niitä auktoriteettisiakin piirteitä – ainakin omasta mielestäni. Etenin johdonmukaisesti ja mielestäni reagoin suhteellisen hyvin tuntirauhan häirintään. Pienen puhuttelun jälkeen luokka oli hyppysissä. Lukiossa opettajan auktoriteetti rakentuu ennen kaikkea asiantuntevuudesta ja varmasti siitäkin, minkälaisen tunnelman opettaja onnistuu luomaan luokkaan. Mun tyyliini ei vaan sovi opettajan pöydän takana pönöttäminen ja sinne piiloutuminen... Olen tainnut löytää oman opetustyylini, joskin sitä täytyy oppia rikastamaan erilaisilla tuntimateriaaleilla.

muutto1

Niin, tänään se suuri päivä sitten oli. Hajotin kotini, huonekalut ovat poissa ja jäljellä vain minä, läppäri, lamput ja astiat. Lattialla tietenkin karmea kasa mappeja ja papereita. Pyykinpesukoneen sain vielä pitää sentään. Ihme kyllä kahvinkeitinkin jäi. Näillä mennään.

Huomenna on sitten muuttopäivä2 ja silloin tavaramäärä vähenee entisestään. Odotan jo niin innolla.. Kunhan vain kahvinkeitin ja muutama lamppu pysyy, niin minäkin saatan olla tyytyväinen.

Jäljellä enää kolme päivää opintoja, kuusi työpäivää ja sitten jonkin verran vapaata. Tässähän ehtii vielä lukea montakin paksua opusta, jos elämä tylsistyttää liikaa..

keikka

Allaolevat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä muuta kuin uusi tuotanto, Ismo Alanko -kokoonpanot ja sitten Siekkarit ja Hassinen. Lista ei siis noudata soittojärjestystä.
---
Ismo Alanko Teholla 12.3.2008, Lahti Sibeliustalo

Taivaan tulet
Elämä naurattaa
Äidinrakkaus
Puupää
2x1=1
Seitsemän päivää
Sauna
Räkästä ja tarttuvaa
Päästänkö irti
Kuka puhuu

Vallankumous
Rakas, rämä elämä
Rakkaus on ruma sana
Lokki
Kun Suomi putos puusta
Extaasiin
Hallanvaara
Kun rakkaus on rikki

Laulu
Elintaso
Peltirumpu
Säkenöivä voima
Kanoottilaulu
Rakkaudesta
Pelko
Levottomat jalat
Muoviruusuja omenapuissa
Kuka teki huorin
Tällä tiellä
Kulkurin iltakalja
---

Niin ja Teho on HOT ja elämä jazzia.
Öitä.

Raha ratkaisee

Rahatilanteessa ei ole koskaan kovinkaan paljon hurraamisen varaa, mutta viime vuosina olen tottunut laittamaan leipäni päälle muutakin kuin sitä Flooran kevyttä margariinia. Töitä on paiskittu kaikkina kesinä niin kauan kuin muistan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tänä vuonna työ suoritetaan opintojen muodossa, mutta normaalista poiketen "palkkaa" tulee paljon vähemmän – jos opintotukea voi sellaisena pitää. Sydän vuotaa verta, sillä aina ennen on kesäkuukausina palkkapussiin kilahtanut n. 1600e/kk. Millähän sitä sitten elokuussa leipänsä päällystää?

Pitänee varmaan jo nyt hyvissä ajoin spämmäillä kaikkia mahdollisia kouluja ja kuntien sivistystoimia siinä toiveessa, että heti elokuussa tai viimeistään syyskuun alussa irtoaisi pitkäaikainen sijaisuus. Mielellään tietenkin omien opetusaineiden parissa.. Siinä samalla voisi sitten avovaimoilla ja kirjoitella gradua – kauha toisessa ja kynä toisessa kädessä.

Tämä tyttö lähtee säästökuurille. Nyt. Pitänee varmaan opetella nukkumaan kauneusunet, niin ei tarvitse tuhlata naamatärpätteihin.

diipadaa

Kävin tänään tilaamassa itselleni passin. Nykyään ne tulee jo viikossa. Muistelin aikaa joskus kauan sitten, jolloin toki vielä täytyi täytellä ties mitä lippulappuja ja sen takia homma venyikin. Olin ihan äimänä, kun tajusin, että passin saa jo viikon kuluttua..

Sain myös käytyä Kelassa. Tietenkin unohdin sen Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin. Damn it. Opintolainan takausta vaihtoajalle ja opintorahaa ja asumislisää muistin sentään pyytää.

Shoppasin myös muutaman urheiluvaatteen. Mitäs pitävät tarjousta "Osta 3, maksa 1"! Pitäisi vielä mies roudata kyseiseen liikkeeseen, jos vaikka löydettäisiin sille ja mulle uudet ulkoilutakit. Katselin uimapukuja sillä silmällä, mutta en ostanut ainakaan vielä.

Ennenaikainen koti-ikävä

Voi tätä haikeutta... Ei ehkä kannattaisi kuunnella Leonard Cohenia, mutta on sillä ihana ääni! Enää kolme viikkoa lentoihin, tähän aikaan kolmen viikon päästä olen jo baijerilaisten parissa. Eilen istuin sohvalla ja katsoin asuntoa, ja yhä selvemmäksi kävi, että tätä asuntoa tulee niin ikävä. Ensimmäinen oma koti, viihtyisä kuin mikä. Tulee toisia koteja, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen joka suhteessa.

Rakkaisiinkin yhteyden pitäminen on sitten niin vaikeaa. Tai on ja on. Ei edes ole, onhan mulla netti käytössä ja kone lähtee mukaan. Silti joku netti yhteydenpitovälineenä on.. No niin no.. Eniveis, rankkaa tulee varmasti olemaan. Latasin eilen Skypen, mut löytää sitä kautta etunimi.sukunimellä. Tiedoksi sukulaisille, joilla on netti käytössä. Mummo saa sitten joskus puhelinnumeron, että voi soitella... Varmaan pitää verkostautua vielä johonkin naamakirjaan.

Tein suunnitelman pakkauksen etenemisjärjestyksestä. Huomisiltana on luvassa kaikkien meikkien ja muiden puteloiden ja pullojen lentäminen roskiin, jos en niitä käytä enää ja päiväykset on mennyt. Tiistaina taas olis vuorossa vaatekaappien raakkaus. Torstaina astioiden ja kylppärin tyhjennys. Lauantaina ja sunnuntaina lähtevät kaikki huonekalut. Sitä ennen pitäisi ehtiä pyykätä kaikki pyykättävä..

Potter-tuomio

Julistan tässä viestissä tuomioni Potter-saagan päätökselle. Siksi älköön kukaan spoilaantuko tai ottako nokkiinsa, jos kohtelen myyttisiin mittoihin ulottunutta J.K. Rowlingia kaltoin.

Monen muun tavoin – tosin nyt äidilleni kirjoja hankkiakseni – kävin hakemassa suomennoksen julkaisupäivänä myös Harry Potter ja kuoleman varjelukset -järkäleen. Tosin painavampi taisi olla Feeniksin kilta, joten painokin on ottanut opikseen, vaikka sivumäärä olikin lisääntynyt kolmanneksella.. Sivuja siis huikeat 828 uusimmassa. Sekin on nyt selätetty, mihin käytinkin iltapäiväni klo 15–01 aika tarkalleen. Ehdin kylläkin käydä kaupassa kolmensadan luetun sivun jälkeen.

Ja sitten siihen tuomioon ja julistukseeni. Päällimmäisenä tuntona lienee pettymys. Tosin, olin itse onnistunut spoilaantumaan jo kesällä englanninkielisen alkuteoksen ilmestyessä, joten tiesin, miten loppupeleissä kävisi. Se asettikin oikeastaan odotukset lähinnä siihen, miten Rowling pystyy kuljettamaan juonta ja kerimään loppukohtausta.. Aika kökköähän se oli. Rowling oli valinnut mitä elokuvamaisimman loppuhuipennuksen, joka näyttäisi mahdollisimman makealta valkokankaalla. Viimeiset 200 sivua olivatkin suurta elokuvasynopsia, ja ainakin allekirjoittaneelle tuli jostain syystä mieleen mm. Pirates of the Caribbean ja trilogian päätösosan alkua, jossa muuan komistus Jack Sparrow (Johnny Depp) seilaa eri maailmoissa. No taattua Disney-tuotantoa taitavat myös Harry Potterit olla...

Koko sarjan parhaimmaksi teokseksi noussee Viisasten kivi, joskin muillakin alkupään viidellä teoksella on ansionsa. Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset jättivät minut kyllä niin kylmäksi, ettei tosikaan. No edellinen saa pointsinsa lopusta, jälkimmäiselle taas plussaa ei ole jaossa. Tosin Harryn ja Ronin angstaavat teiniasenteet kyllä hymyilyttivät jossain vaiheessa.. Kaiken kaikkiaan kuitenkin koko Potter-saagan ansioksi noussee varsinkin kouluikäisten lasten lukuinnon kasvattaminen, Pottereita on ahmittu niin ala- kuin yläkoulussakin, lukiossa ja vanhempienkin käsiin ne ovat eksyneet. Niin ja saihan saaga minutkin fantasiakirjojen pariin...

Oppimisbulimia ja muita vastaavia kansantauteja

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa termin "oppimisbulimia". Vastaavia termejä voisivat olla omaksumisbulimia, syötebulimia... Annan näille kolmelle termille määritteet:

1. oppimisbulimia
- Termi tarkoittaa sitä tilannetta, kun oppilas opiskelee kamalalla kiireellä ennen koeviikkoa kaiken kokeessa osattavan tiedon. Kokeen jälkeen tieto "oksennetaan" ulos, sitä ei enää muisteta. Termin synonyymina voisi käyttää myös sanaa pänttäysbulimia.

2. omaksumisbulimia
- Tämä on edelleen tiedon sisäistämiseen liittyvä ongelma. Varsinkin yliopistossa tietoa täytyy omaksua valtavia määriä, varsinkin suuria kokonaisuuksia ennen tenttejä. Itselläni omaksumisbulimia ilmenee shoppailumaniana tentin jälkeen (eikä ole puhettakaan siitä, että osaisin enää samoja asioita viikon päästä).

3. syötebulimia
- Opettajathan eivät ole koulussa ainoastaan viihdyttämässä oppilaitaan vaan myös antamassa yleissivistävää tietoa. Erinäisten tuntien päällekkäisyyksien ja lomien (vaikkakin lomat ovat työn suola ja tavoiteltava asia; tänäänkin laskettiin työpäiviä olevan ennen kesälomaa jäljellä 64) takia opetustunneista on menetetty kolme tuntia. Tulee kiire, ja koska OPS suuressa viisaudessaan asettaa opettajalle myös velvollisuuden käydä kurssilla tietyt asiat, on opettaja tilanteessa, jossa aika loppuu kesken, asiat juostaan läpi ja missään ei ole aikaa hengähtää ja tarkastella käsiteltävää ilmiötä ilmiönä itsenään. Tunnin jälkeen opettaja huokaa opettajainhuoneessa, kuinka taas tunnilla tuli kiire ja stressaa siitä, että taas ollaan kurssisuunnitelmasta jäljessä. Syötebulimia ilmenee ennen kaikkea kiireen tuntuna ja tarpeena laskea työpäivien määrää lomaan saakka. Erityisesti juuri lomien jälkeen, tämä bulimia iskee entistä kovempaa (ei päde uuden lukuvuoden alkaessa).

Viimeiset kaksi termiä ovat omaa tulkintaani.

hullu maailma

Hullunmylly on jatkanut pyörimistään. Viikon levosta ei tullut juuri mitään, sillä viikko meni miten meni pakatessa muuttoa varten. Ja miten paljon ihmiselle onkaan kertynyt kaikkea mahdollista! Viikonlopulla postitan tänne kuvan eräästäkin erästä kertyneitä tavaroita.. Sitä ennen voikin olla hiljaista..

Paluu lukioon oli kovaa. Aamulla kahdeksaksi vääntäytyminen ns. töihin on hyvin ahdistavaa, oikeasti. Mielenkiintoinen päivä kuitenkin jäi taakse, joten siinä ei pitäisi olla valittamisen sijaa. Tässä vaan pyörii ennemminkin kaikki vaihtoasiat päässä kuin harjoittelu ja tuntuu siltä kuin olisin antanut jo kaiken tänä vuonna itsestäni. Jotenkin se tekeminen vaan nuorten [itse en siis tietenkään enää ole] kanssa on kuitenkin sitä omaa itseäni. Juttelin tänään jatkosuunnitelmista eräänkin (tutun) oppilaan kanssa ja puhuttiin erilaisista lukion jälkeisistä valinnoista.. Kyllä ne valinnat itse kutakin mietityttävät..

Ohjaava opettaja on todella mukava. Sovittiin, että mennään ulos syömään harjoittelujakson päättymisen kunniaksi :) Tulevalla työpaikalla (?) ei ole varaa menettää hyviä sijaisiaan ;)

Mitä siis hiihtolomasta jäi käteen? Sain toki hoidettua asioita, mutta parasta oli ehdottomasti jonkinlainen rentoutuminen ja uudelleen ihastuminen Ismo Alankoon. Kokoonpanon Teholla platta Blanco Spirituals on soinut useammin kuin kerran levysoittimessa ilmestymispäivästään, keskiviikosta lähtien. Se levy kestää kulutusta! Niin ja keikkaliputkin on varattu. Pakkohan nyt Ismo ja Teho Majamäki on nähtävä ennen vaihtoon lähtöä, kun kaikki kesän keikat jäävät kuitenkin sivuun opiskelukiireiden takia..