Työ- ja autoilukuvioita

Laadin eilen alustavat kurssisuunnitelmat – tästä se lähtee. Maanantaina ajoin töihin ja takaisin ja vein samalla verokortin ja sain lukujärjestyksen. Matin ja Tepon säveltä mukaillen: "Mä joka päivä kasiin meen..." Ei, ihan hyvähän aikaisiin aamuihin on totuttautua. Tänäänkin heräsin oma-aloitteisesti ennen kuutta. Se tosin vaati kymmeneltä nukkumaan menoa, joten en ole aivan luottavaisin mielin tämän heräämisprosessin suhteen... No, on tässä ensi viikkoon aikaa sopeutua!

Autolla ajamisen taito on kuin pyöräilyn osaaminen. Jossain selkäytimessä taito loppujen lopuksi on, vaikka joku 500 km vaadittiin, ennen kuin taas kaikki jipot muistuivat mieleen eikä enää jänskättänyt niin paljon. Olen ajanut viimeksi kunnolla joskus vuosina 2003–2004, sen jälkeen ainoastaan jotain maantieajoja noin 300km/vuosi. Nyt on sitten ajettu maantietä ja kaupunkiajoa, mutta kyllä mä vieläkin lähden mieluummin maantielle kuin kaupunkiin. Kaupunkiin menokaan kun ei ole ihan ilmaista ja polttoainekulujen (ja muiden kulujen: käyttömaksu, vakuutukset, huollot) lisäksi pitää vielä maksaa parkkimaksuja. Siksi olen vähän miettinyt, että kyllä mä edelleen keskustaan lähden joko bussilla tai kävellen, ellen ole menossa sitten muutenkin ilmaisten parkkipaikkojen suuntaan.

Gradun naputtelu ei ota kotona sujuakseen, minkä lisäksi mulla alkaa olla kaikki kotona olevat lähdematskut kirjoitettuna tekstiin sisään, joten sitä on lähdettävä hakemaan lisämatskuja. Luulisi parin päivän intensiivisen naputtelun tuottavan toivottua tulosta ja olisin vähän lähempänä valmistumista... toivottavasti!

Palaan viikonloppuna taas asiaan. Jos siihen mennessä olisi saanut pääteltyä muutamia juttuja ja/tai neulottua jotain uutta lisää. Yöpöydällä on nyt Zadie Smithin Nimikirjoitusmies.

Huuda gee, huuda är, huuda aa, huuda dee, huuda uu

Ei mulla mitään ihmeellistä päivitettävää ole.

Tapan aikaa, jottei tarvitsisi kirjoittaa gradua, joka on tuossa työpöydällä auki. Nyt olisi tehokasta peliaikaa vielä monta tuntia, mutta aijai, kuinka alkoikaan väsyttää graduilu. Kun en haluaisi luopua jo olemassa olevasta tekstistä ja sitten jotkin lisäykset sinne väliin tuntuvat todella kököiltä.

Sain mä mökillä luettua melkein kaksi paksua g-kirjaa, mutta sitten ajatusten pukeminen näytölle ei luonnistunut yhtään. Tai luonnistui, mutta suljin ohjelman tallentamatta tehtyjä lisäyksiä. Onneksi ne eivät olleet mitään maata kaatavia, joten naputtelin ne äskettäin ruutuun. Ja tallensin.

Jos ottaisin tämän viikon tavoitteeksi kirjoittaa kymmenen sivua. Kymmenen sivua tekstiä, jota saa sitten syksyllä muokata oikein urakalla, mutta että kirjoittaisin edes jotain. Eilen urakoin yhden korvaavan esseen ja kirjoitin kolme sivua, joten kyllähän mä kymmeneen sivuun viikossa pystyn!

Laitoin eilen amanuenssille pyynnön, että koostaisi mun sivuaineen aineopinnot, sillä viimeinenkin tentti on nyt ohi. Nyt olisi enää puserrettava se gradu... Päivä päivältä se tuntuu vaan vaikeammalta ja vaikeammalta... Lähden tänään käymään kirjastossa hakemassa lisää pohdiskeltavaa materiaalia.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus

En ole vielä ainakaan tajunnut kunnolla, miten stressaantunut olen tulevan syksyn työtilanteesta ja gradusta ja kaikesta. Tänään tuntui, että kaikki seinät kaatuvat niskaan. Epävarmuus on todellakin pahinta mitä tiedän!

Aloitin viime viikolla työhakemusten laatimisen, mikä palkittiin tänään ensimmäisellä haastattelukutsulla, mutta yhä on postittamatta hakemuksia. Äääh. Pitääkö ensi syksyä jännätä juhannukseen saakka?

Nälkä kasvaa syödessä ja niin on töidenkin kohdalla. En haluaisi mitään vajaan lukuvuoden mittaisia sijaisuuksia, vaan ainakin kunnon määräaikaisen duunin, joka kattaisi ajan elokuun alusta heinäkuun loppuun. On nimittäin rahaa syöviä suunnitelmia, joita voisi alkaa haavetasolta toteuttamaan, jos työtilanne selkenisi.

Kulunut lukuvuosi on ollut hajanaisuudessaan aika kuluttava. En ole koskaan tiennyt jatkoa oikein kuluvaa jaksoa pidemmälle, mutta niin vain olen kiinnikasvanut kyseiseen kouluun, vaikka pätkäsopimuksilla olenkin siellä pyörinyt. Olisi ihanaa saada koko vuoden pesti, vaikka samaiseen kouluun. En pistäisi lainkaan pahakseni, sillä työilmapiiri on mukava ja työkaverit ihania! Ollaan jo puhuttu, että nähtäisiin kahvien merkeissä kesän aikana...

Olen kyllä tyytyväinen, kun tämä työpaikkahakurumba loppuu joskus juhannuksen alusviikolla. Parempi loppua, sillä mulla on muutakin tekemistä kuin työpaikan murehtiminen... Kuten G tai muutama tentti..

301.

Olen siis ehtinyt jo rikkoa 300 postauksen rajapyykin. Jei! Ei siihen mennytkään kuin 1,5 vuotta...

On kesäinen olo. Nyt varjon puoleinen mittari näyttää ulkona olevan 18 astetta lämmintä, parvekkeella on varmaan 30. Kävimme siipan kanssa minigolfaamassa ja tittidii – voitin siipan yhdellä pisteellä! *lätkätuuletus*

Kesäinen olo on myös siksi, että grillikausi on käynnistetty. Tein eilen grillissä herkkusieniä ja niiden ympärille pistin ilmakuivattua kinkkua, sisälle homejuuston makuista tuorejuustoa. Nams. Oli kyllä jopa mun makuun hitusen suolaista, lienee sen kinkun syytä... Muistaakseni en ole aiempina vuosina valittanut sienien suolaisuudesta..

Kesäinen olo voisi johtua myös siitä, että sain kuluneella viikolla tämän vuoden luennot pakettiin. En tajunnutkaan kuin vasta eilen, miten paljon olin stressannut viikottaista matkustamista sekä työn ja opintojen yhdistämistä. Piti revetä kaikkialle. Nyt ei tarvitse revetä enää viikottain joka paikkaan, suurin suma on taitettu. Jäljellä on enää kaksi hassua tenttiä ja sitten olisi opiskelut opiskeltu ja enää g työstettävänä loppuun.

Veti hieman haikeaksi, kun tajusin, että taas on yksi ajanjakso elämästäni loppumassa. Kuinka usein kuljenkaan enää kampusalueella ja näen kavereita? No, ehkä vielä kesän ajan. Luulen, että g pakottaa minut vielä kampukselle kirjastoon naputtelemaan tekstiä...

Kelloa vastaan

Olipa taistelu.

Olen sinut nyt virallisesti selättänyt ja samalla todistanut, että olen parhaimmillani pieni tuli takaliston alla.

Lepää hetki, ennen kuin tartun sinuun uudella innolla.

Työn juhla

Lähin esimies toivotti rauhallista vappua. No, rauhasta en mene takuuseen ja työntäyteiseksi tämä menee... On nimittäin vielä naputeltavaa jonkin verran erään g:n parissa...

G on ollut oikutteleva; vaikka viime viikonloppuna syntyikin tekstiä, menneellä viikolla g on ollut uhmis. Se ei antaudu minkäänlaiseen korjaussumaan eikä tottele emäntäänsä. G on ollut suorastaan mahdoton. Aion selättää sen lonkeron ja valkoviinin voimalla tänä viikonloppuna. Varopa vaan, G!

Työtä on myös ensi viikon tuntien valmistelussa. On etsittävä materiaalia, laadittava tehtävämonisteita ja korjattava pieniä tehtäviä. Työntäyteisyyttä siis luvassa...

Miini on ihastuttava! Onneksi voi urakoiden välissä aina itseään vähän kiusata.. Ei kuitenkaan pitkiä aikoja kerralla, sillä sääri vihoittelee jonkin verran. Tai ilmoittelee olemassaolostaan. Ja mitäpä siinä jos ilmoittelee, kunhan ei mene yhtä vakavaksi kuin oli 1,5 viikkoa sitten..

Aion kuitenkin huomenna salille ja vapputorille. Olen tapaava vanhoja ystäviä siellä...

Iloista vappua!

Jeejee

Gradu on edistynyt. Huimasti. Nyt elän taas hattarassa gradun kanssa, meillä menee hyvin. Kunhan vain saisin pysyttyä samassa tahdissa kirjoittamisen suhteen, niin olisi aika pro. Hyvä kun dösämatkoilla tulee aina jotain mieleen ja sitten naputtelen sen aina kännykkään muistiin. Pitäisi varmaan niitäkin avata lisää g:hen...

Ostin sitten polvituen. Meinasin, että jos sillä saisi pidettyä jalan asentoa parempana, mikä helpottaisi sitten treenaamistakin. Ja ostin myös tasapainolaudan eräälle konsolille.. Olen haaveillut fitistä aika kauan, mutta aina se hinta on ollut esteenä ja stopparina. Nyt sai hieman halvemmalla, niin päätin pistää siihen rahaa. Jos saisi vaikka kotonakin treenattua jotain.

Pitäisi myös ehtiä lukaista muutama klassikko uudemman kerran. Saa nähdä, millaista haipakkaa on pidettävä elämän suhteen. Kaikkina viikonloppuinakin on kamalasti menoa ja tekemistä! Viime viikolla olin keikalla, tänä viikonloppuna olen reissussa, ensi viikonloppuna on vappu ja g-viikonloppu, seuraavana on taas jotain juhlallisuuksia ja sitä seuraava on tentti. Tämän kaiken menon ja meiningin keskellä pitäisi ehtiä liikkua, opiskella, graduilla, opettaa ja antaa arvosanoja ja laatia työhakemuksia.. Jotenkin aina tänne kevääseen pakkautuu miljoona asiaa, mutta onhan sitten opettajan pitkät kesälomat, jolloin saa hengähtää rauhassa... Sitä odotellessa.

Hihoja, jotka eivät palaneet

Ei se lähdeteos ollutkaan mikään ylittämätön este. Tosin se on vielä pahasti kesken, mutta sain luettua keskeisimmät artikkelit. Muut sitten selaten ja valikoiden läpi.

Innostuin ottamaan oranssin tunikan esiin. Se on majaillut jo jonkin aikaa sohvan päällä - köh, kolme kuukautta - ja ompelin nyt olkasaumat. Seuraavaksi olisi ne hihojen istutukset molempiin mohairneuleisiin. Taitaa kyllä jäädä pääsiäiseen se urakointi.. Tosin arvon varmaan siihen asti, jätänkö oranssista perhoshihat pois vai laitanko ne. Sovitin jo nuppineulojen kanssa hihojen toimivuutta, tosin toinen hiha oli kääntynyt np ylöspäin, joten pitää vielä jatkaa mallailua..

Ja ei, en ole koskenut puikkoihin. Ainoastaan neulaan ja neuleeseen.

Julma kohtalo

Olen pakoillut liian kauan englanninkielistä lähdettä. Nyt sitä ei voi enää uusia (kuten ei kahta muuta suomenkielistä lähdettäkään), joten pakko priorisoida ja tarttua härkää sarvista ja uhrautua gradun jalon alttarin ääreen.

Tulen vielä monesti itkemään tätä julmaa kohtaloani.

Plääh ties kuinka monennen kerran

Oikeasti. Seriously.

Miten kauan opettajan pitää ottaa vastaan vanhoja tehtäviä, kun kurssi on jo ohi? No, arvioin kyllä nyt tulleet tehtävät, koska ymmärrän viipymisen syyn täysin. Voinko jo ensi kuussa sanoa, että nou kän duu, jos elo-syyskuussa vedetyn kurssin tehtäviä tulee vielä lokeroon?

Kauan Kelalla menee siinä, että ne käsittelevät/huomaavat mun palauttaneen opintotukea? Oon ihan paiseissa Kelan kanssa, mietin, miten järjestän huhti- ja toukokuun. Luultavasti nostan vielä huhtikuussa tukea, koska elämä, mutta että toukokuu... Toukokuussa en kyllä enää nosta, koska tulorajat paukkuvat aika kipakasti muuten. Kesän ajattelin elää pyhällä hengellä. Ehkä joku sukulainen voisi antaa mulle hanttihommia, jotta graduilu olisi turvattu.

Gradu voi paksusti. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tuottanut tekstiä, plärännyt materiaalia, ottanut sen siipieni suojaan.

On se kumma kun säiden haltija ei osaa päättää, tuleeko kevät vai pysyykö talvi. Toki on kaunista, kun puiden oksat painuvat lumipeitteen alla, mutta rakastan enemmän aurinkoa ja sulia teitä. Sekin on ihmeellistä, miten päätiet ovat kyllä sulat, mutta sitten oman kadunvarren kävelytiet ovat umpijäässä niin, että tällainen kävelijä on lentää selälleen.

Tieto on keksintö pirun

Tieto on keksintö pirun
sen vallassa, kuumeessa, tuskassa virun
En tahdo tietää enkä opettaa
vaan tuntea ja oivaltaa
(Hassisen Kone, Olen toki vain sen tiedän)

Kyseinen biisi on soinut enemmän ja vähemmän päässä viime aikoina. Pientä stressiä ilmassa? Huomaa, että jakso on kääntymässä loppua kohti ja pieni stressi alkaa puskea gradun kanssa. Tai siis graduesitelmän kanssa. Pitää nyt maanantaina istua kiltisti naputtamaan sivuja esitelmään, vaikka kaikki muu tuntuisi kuinka paljon mielekkäämmältä tahansa.

Toisaalta Olen toki vain sen tiedän muistuttaa mua siitä, kuinka mulla soi koko syksyn päässä aamuisin Dingon rivit Nyt mennään apinatarhaan/ eikä ikinä pois/ mennään apinatarhaan. En tiedä, onko suhtautuminen muuttunut mitenkään opetuskuvioihin. Joskus tuntuu, että työskentelisin lastentarhassa enkä fiksujen oppilaiden kanssa. Tosin mun usko oppilaisiin palautui kuluneella viikolla, sillä sijaistin kollegaa ja pääsin opettamaan aivan ihania ryhmiä. Ryhmiä, jotka keskustelevat ja osallistuvat. Ryhmiä, joilla on mielipiteitä sanottavana. Ryhmiä, jotka reagoivat mun heittämiin haastepalloihin.

"Tahdon tuntea ja oivaltaa" muistuttaa mua siitä, etten mä ole tekemässä opettajana tai graduilijana mitään suurta tietokasaa, täyttämässä tabula rasaa tai piirtämässä uusia suuntaviivoja. Oppiminen on mulle ollut omalla kohdallani aina oivaltamista parhaimmillaan. Tuntemista parhaimmillaan. Siihen pyrin myös opetuksessani. Oivallusten esiinkaivamiseen, tuntemiseen. Miksen siis näkisi gradua matkana oivaltamiseen ja tuntemiseen? Ainakin se jo nyt herättää ärsyyntymistä ja joskus jopa rakkauden tunteita.

En keksinyt mitään hyvää otsikkoa, joten annan olla. Kuvia on luvassa, kunhan saan viritettyä läppärin nettiin. Vaatii vähän aivokapasiteettia, jota ei tahdo löytyä. Tai sitten se vaatii vähän virittelyä meidän modeemilaitteeseen, että saataisiin langaton netti pyörimään. Tiedä häntä.

Eniveis, unohdin jo mainostaa, että gradua on aloitettu! Kävin männä viikolla opetuksessa läpi erilaisia sivuasetuksia oppilaiden kanssa, joten intouduin värkkäämään omaakin gradua. Siitä se lähtee!

Mohairunelma on ainoa työ, jota teen vielä. En ostanut kymmentä kerää jättääkseni ne lojumaan lääkärin kieltojen takia. Pari kerrosta silloin tällöin... Valmistuu varmaan tällä vauhdilla toukokuussa, jolloin niin lämmintä kietaisutakkia ei tarvitse... Kova on kohtalo. Kuvia kuitenkin luvassa, kunhan ensimmäisen kappaleen dilemma hoituu. Harkitsin jo, että lähtisin läppärin kanssa jonnekin, jossa saan koneen verkkoon (esim. kahvilaan, jossa on wlan-yhteys tai yliopistolle taitai...) ja kuvat blogiin.

Viikonlopun vietän aurinkoisissa tunnelmissa hyppyrimäkien juuressa.

Työasioita ja muuta iloista

Kuulin eilen, että työt jatkuvat lukukauden loppuun. Ihana asia! Tosin se taas tarkoittaa, ettei g:lle olekaan niin paljon aikaa kuin olin suunnitellut, mutta jostain on nyt revittävä ne työtunnit. Työsuunnitelma pitää!

Olen opettanut siis lähes koko lukuvuoden ajan. Ainoastaan syksyllä oli parin kuukauden tauko, joka tuli kyllä silloin tarpeeseen rankan ekan jakson jälkeen. Näyttää hyvältä CV:ssä. Tosin työsopparit ovat olleet määräaikaisia, koska opetustunnit ovat vaihdelleet rajustikin. Nyt toimin sivutoimisena tuntiopettajana, seuraavassa jaksossa sijaisena.

Kesällä taitaa kyllä olla melkein pakko jättää työkuviot väliin ja vääntää se g viimeinkin raakamuodossaan valmiiksi. En tahdo jättää sitä roikkumaan kovin pitkäksi aikaa. Huspois alta.

Tapasin eilen yhden läheisimmistä ja kivoimmista ysteistä. Oli taas pitkästä aikaa kivaa kierrellä kaupoissa ja jutella kuulumisia ruuan äärellä. Shoppailin hiusväriä ja meikkejä ja vähän kaikkea muutakin... Esimerkiksi yhden pokkarin, joka on jo listaan päivittynytkin... Tänään taas näen toisen ystin kahvin merkeissä. Kivaa!

Maaliskuun ensimmäinen

Maaliskuu koitti mitalinhohtoisissa tunnelmissa. Tunnustaudun tässä yhteydessä suureksi penkkiurheilijaksi, joka tähän asti on neulonut tv:n äärellä. No, lääkärin tuomion jälkeen neulominen on kyllä vähentynyt huomattavasti, mutta päätin saattaa loppuun aloitetun mohairunelman. Sen sijaan silkkivillabolero menee purkuun ja odottamaan parempaa huomista. Tosin sen purkamista olinkin jo suunnitellut salaa, koska lisäykset menivät hitusen pieleen...

No eniveis, nyt ovat neulomiset kyllä jääneet, osaltaan lääkärin suosituksesta ja osaltaan sen tähden, etten ole ehtinyt edes penkkiurheilemaan, kun olen ollut neljä päivää tv:ttömänä ja netittömänä. Luin mitalijuhlista iltapäivälehtien lööpeistä...

Tein näinä neljänä tv:ttömänä ja netittömänä päivänä itselleni g-aikataulun. Laitoin myös uhkavaatimukset itselleni kalenteriin, ja yksi uhkavaatimus kuuluu seuraavasti: "Ellei viikon aikana ole tullut tekstiä kolmen sivun verran, on turha haaveilla kirjamessuille lähdöstä." Kova elämä mulla. Oikeastaan itselläni kyllä toimii tuo palkitsemisperiaate... Tenttipäivienkin yhteydessä mulla on lupa mennä tentin jälkeen ostamaan itselleni jotain kivaa palkintona siitä, että olen keskittynyt opintoihin tiiviisti edellisten viikkojen aikana. Tosin helmikuuna palkitsin itseäni ihan liiankin paljon... Pistin nimittäin torstaina tilaukseen aurinkolasit kaikilla herkuilla. Auts!

Olen kova tinkijä. Isään tullut ilmiselvästi. Ala-asteella kaupattiin ties mitä kaikkea leirikoulurahojen keräämiseksi. Oikeastaan varmaan tuotevalikoimassa oli kaikkea muuta kuin keksejä (mä en oikeasti tajua sitä keksienmyyntiä), vessapaperia, sukkia tai pesupulvereita. Ehkä meidän ope oli sen verran fiksu, että valikoi kauppatuotteet järkevästi. Sain ainakin myytyä tuotteita älyttömät määrät jo pelkästään sukulaisille ja naapurustoon. Lukioaikoina olin lehtimyyjänä muutaman kuukauden ja tein aspana hommia tutun firmassa. Sen jälkeen olen toiminut asiakaspalvelutehtävissä liiankin kauan... Nyt näyttää pahasti siltä, että samoissa merkeissä menee ensi kesäkin...

Toivossa on hyvä elää

Totesin pari tuntia sitten siipalle, että ehkä tänään saan aikaiseksi jotain g:n suhteen. Sen aloittaminen on oikeasti vaikeaa... Totesin saman tien perään otsikossakin olevan lausahduksen, minkä jälkeen repesimme kumpikin. Siippa oli sanomassa ihan samaa. Täytyy vain ihmetellä, miten olemme hioutuneet yhteen vuosien aikana. Edellä oleva esimerkki on vain yksi monista: samanlaisia tapauksia on useampia, päätetään toistemme lauseita tai sanotaan yhtä aikaa samaa asiaa ja toisaalta taas tehdään samanlaisia kujeita toisillemme (esim. yritetään haukata toistemme neniä yhtä aikaa).

Niin mutta gradustahan mun pitikin kirjoittaa, harhauduin ihan muille sivupoluille. Olen alkuviikosta saanut sen verran irti itsestäni, että olen tiedustellut tutkimuskirjallisuutta. Täytyy kyllä kiittää näin anonyymisti jo suomalaisen tiedeyhteisön halukkuutta avustaa ja ohjata, vaikka opiskelen aivan eri yliopistossa ja jopa eri tiedekunnassa. Kunhan tänään saan aloitettua jo useamman kuukauden lainassa olleen englanninkielisen tutkimuksen (ja saan sen vielä luettua!), siirryn seuraavaksi historian siipien havinaa kuulostelemaan. Tosin tässä pitäisi vielä ehtiä tenttiä erinäisiä kursseja ja lukea vähän kaunokirjallisuutta, oikeammin sanottuna palautella mieleen luettua. Graduilijan aikataulut on tehty venyviksi, mutta siltikään ei kannata tuudittautua siihen, että esitelmän alla olevalla viikolla saisin kaikki kaksikymmentä sivua kirjoitettua... Tosin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mikähän siinä on, että englanniksi lukeminen tökkii oikein kunnolla? Tai tiedän, että mun asenneongelmat kyseistä kieltä kohtaan juontavat alakouluajoista, jolloin saksan opiskelu oli mielekkäämpää ja kivempaa... Sen nyt näkee tänäkin päivänä, että saksaksi lukeminen sujuu suhteellisen helposti, mutta englanti... Yyh. Luin lukiossakin vain pakolliset englannin kurssit enkä edes kirjoittanut ko. kieltä. Nyt kun pitäisi tutkimuksia lukea englanniksi, teen kaikkeni, että niiden lukeminen siirtyy mahdollisimman myöhään... Itse asiassa kielikammon takia olen jättämässä yhtä hyvin relevanttia kurssia pois kevään ohjelmasta, koska vaikka kuunteleminen sujuu kohtuullisen hyvin (sanoo hän erinäisten sairaalasarjojen perusteella), niin puhuminen ja kirjoittaminen ovat suuri nounounou..

Palaan asiaan taas hieman viisampaana joskus loppuviikosta.

G-intoa ja lankaunelmia

Olin tänään ahkera. Ihan oikeasti. G:n suhteen. Luin tutkimusta ja totesin, että olen niellyt suuren kimpaleen jotain, mitä en sano tai sanoin kuvaile tai edes voikaan, koska DAA, mun graduaiheesta ei kukaan ole tehnyt mitään tutkimusta eli tallon tyhjää maaperää ja miinoitan kenttää ja turhaudun seuraavien kuukausien aikana aika suunnattomasti kaiken suhteen.

Näin ohjaavaa professoria, joka kyseli tietenkin heti, missä mennään. Se siis tunnistaa jo kasvot ja yhdistää nimen! Jei! En olekaan istunut kuin ainakin kuudella eri kyseisen proffan luentosarjalla vuosien aikana. Kai niitä on vielä enemmänkin... No, toin esiin huoleni siitä, että teen pioneerityötä, mikä kuulostaa hyvältä. Hyvältä? No enpä ainakaan sorru plagioimaan kenenkään omaa, kuten joku onneton ei-humanisti, joka kopioi sana sanalta gradunsa ja erotettiin yhdeksän kuukauden määräajaksi yliopistosta (luin tästä aamupäivän aikana).

Sain kyllä tuosta lukemastani tutkimuksesta hyviä ideoita, mutta laitoin itselleni lähinnä käytettyjä lähteitä ylös, jotta voin käydä itse paikantamassa tiedot ja kirjoittaa niiden pohjalta. Jos nyt ei olisi näin myöhä ja jos huomisaamuksi ei olisi tullut töitä, kirjoittaisin nyt ensimmäisiä sivujani. Kyllä, olen vasta ottamassa ensiaskeleita graduni kanssa, kiitos työn, joka ei tekemällä lopu.

Kävin hakemassa tänään kaupasta palmikkopuikon (tai apupuikon) ja Novita Rose Mohairia kymmenen kerää. Joo, kymmenen kerää. Ohje väittää, että kymmenen menee, joten minä ostin varastoon. Ostin kyllä samalla uuden sängynaluslaatikon, ettei siipalle tule sanomista niistä langoista, jotka valtaavat olohuoneen sohvat ja tuolit... Tekisi mieli aloittaa uusi mohairunelma (ja enkö vasta tuskaillut, etten koske enää ikuna kuuna päivänä mohairiin), vaikka entinenkin on puikoilla ja viimeistelemättä. Ja sitten kesken on vielä silkkivillabolero. Yyh, aika ei riitä!

Hiljaiseloa

Hiljaiseloa.

Sairastelu vie voimia, tai sitten antibiootit tekevät sen. Olen ollut kuluneen viikon ajan ihan puhki. Lisäksi pinna on kiristynyt äärimmilleen pienistäkin asioista. Niinpä tiistainakin menin luokkaan viulunkielenä, minkä oppilaatkin huomasivat. Hyi mua. Kävi vain ärsyttämään, kun ohjeeni eivät mene perille ja heti perään kysytään asiaa, minkä äsken kerroin.

Onneksi alkoi uusi jakso.

Isä oli jo huolissaan, missä vaiheessa aion punnertaa gradun. Ilmoitin sille, että jos en yhden kurssin vetämisen ohessa ehdi graduilla, niin vika ei varmasti ole töissä. Sitä paitsi aion jättää gradun valmistumisen jonnekin syksyyn. Haluan nimittäin saada opintoetuudet vielä vuodeksi ;( Vanhempien kuviteltu vihamielinen suhtautuminen graduiluun muuttaa kyllä omia sunnitelmiani jonkin verran. Olin kaavaillut, että lähtisin mökille niiden kanssa ja tekisin siellä gradua. Mutta eihän mun hermot tule mitenkään kestämään! Karkaan siis mökille itsenäisesti sitten, kun työsumat loppuvat ja ei ole loma-aika.

Graduun liittyen ilmoittauduin avoimen kesäyliopiston kurssille. Jostain niitä opintopisteitä on revittävä. No, aihe on kiinnostava, ja kurssikin järjestetään kahtena viikonloppuna. Kurssin ansiosta saisin lukuvuonna 2008 - 2009 kasaan 40op eli ainoastaan joku yksi kurssi pitäisi jostain repiä, että Kela olisi tyytyväinen.

Siirsin pakollista kirjatenttiä hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ei ole vain voimia perehtyä lauseenjäsennykseen..

Byääh

Dragon Tail jäi nyt määräämättömäksi ajaksi puikoille, koska lanka loppui. En ole valmis purkamaan Nalle Colorista tekemiäni makkarasäärystimiä Dragon Tailin takia, mutten ole myöskään valmis lisäämään langaksi Isoveli Coloria tai 7 veljestä Coloria (en tiedä kumpaa mulla on vajaa kerällinen sinisävyisenä). Tarve siis Nalle Colorille, värillä ei niin paljon väliä, kunhan olisi Coloria. Mielellään tietenkin jotain sinisävytteistä. Pliis!

Tietenkin oma vika, kun aloitan jämälangasta huivin teon. Ei pitäisi. Kuvittelin kuitenkin, että lankaa löytyisi muutakin lankavarastoistani. Ei löydy ei.. Mitähän sitä tekisi.. Uusi neule puikoille? Hermoneule? Tarvitsen aamuisin muutaman rivin neuletta... Mitähän sitä sitten tekisi...

Sain tänään yhden g-puolelle menevän teoksen luettua. Hyvä minä! Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka varsinaiseen työhön.

Edistystä?

Kävin juttelemassa viimein gradustani. Ohjaaja suhtautui hyvin. Puhuttiin lähinnä ongelmakohdista ja tutkijaposition löytämisestä ja lähestysmistavasta. Sain jonkun "rakastan aihettani" -kohtauksen. En ymmärrä. Säilyisipä tämä tunne ainakin viikonloppuun, niin saisin tehtyä kaikki korjaukset. Nyt pitäisi laittaa sähköpostikyselyä mentorille (tai miten sitä nyt nimittäisi), mutten jaksa alkaa miettiä vieraalla kielellä mitään. Jospa jättäisi huomiseen.. Tosin sitten materiaalin saanti jää vähintään ensi viikon alkuun...

Kävin hakemassa kirjastosta uuden lähdeteoksen. Pitäisi tehdä jonkinlaista lukusuunnitelmaa... tai tarkempaa sellaista. Pitäisi oikeastaan ottaa nuo lähdeteokset, tarkistaa niiden laina-ajat ja käydä kyselemässä, paljonko kaukolainat maksavat.. Nyt on kolme lähdeteosta, joihin pitäisi mitä pikemmin perehtyä.

Sitä sun tätä

Tuo sykemittari on jännä kapistus. Tai on se jännää muutenkin, kun salilla pahimpaan töiden loppumisen ruuhka-aikaan on samanaikaisesti joka toisella sykemittari. Ohjekirjaan pitäisi perehtyä vielä paremmin, mutta muistaakseni mittari saattaa ottaa häiriötä jonkun toisenkin mittarista. Bravo. Taidan siirtyä harrastamaan aamutuimaan. Sen kun näkisi.

Jostain syystä kuitenkin olen nyt käynyt salilla viikon aikana kolmasosan siitä, mitä olen käynyt aiempina kuukausina (siis kuukauden käyntimäärästä kolmasosa). Johtuuko se sitten sykemittarista vai jonkinlaisista vuoden vaihteessa tehdyistä lupauksista.. En tiedä. Jos trendi jatkuu samana, ilmoittelen asiasta kuukauden päästä. Liikkumisen ansiosta olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Töitä piisaa. Olisi korjattavia kokeita jonkin verran, mutta ääh.. Se on niin työlästä! Pitikin mennä laittamaan koe, josta ei muista yhtään mitään itse. Saa taas etsiä kaiken tiedon ja tehdä itse koe, ennen kuin alkaa pisteyttämään oppilaiden kokeita. Töitäkin piisaa. On tehtävä g-juttuja aikataulun puitteissa (sain btw. luettua yhden lähteen -- eihän se ollutkaan kuin päälle kuukauden työn alla), on opetusmateriaalin keruuta, on korjattava ja luettava sitä, tätä ja tota.

Kaiken lisäksi tänään posti kantoi mulle kotiin lehdellisen ihania neuleohjeita, joista en osaa valita vain yhtä, vaan haluan tehdä ne kaikki.. Ongelmallista. Ja toisaalta syyllistävää. Kokisinkin samanlaista tunteenpaloa g:tä kohtaan. Pitäisiköhän repäistä ja lähteä opiskelemaankin jotain neulejuttuja..? Mulla muuten oli paikka amk:hon jotain neuleteknologiaa tmv. (ei jaksa tarkistaa) aikoinaan, mutten mennyt, koska olin vasta neljännellä sijalla. No ei vaan, ei se ollut syy. Silloin ei vaan hotsittanut niin paljon, ja nyt kun kiinnostaisi, olen melkein opiskellut FM:ksi. Tasan eivät käy nallekarkit.