Kirjahankinnat 2009: 21 romaania, jonkin verran ammattikirjallisuutta

Kirjahankinnat 2009

• Saramago, José: Kertomus sokeudesta
• Jacobs, Kate: Lankakaupan tyttö
• ElRamly, Ranya: Auringon asema
• Kureniemi, Marjatta: Oli ennen Onnimanni
• Morrison, Toni: Minun kansani, minun rakkaani
• Ishiguro, Kazuo: Pitkän päivän ilta
• Töppfer, Rudolf: Herra Koipeliini
• Steinbeck, John: Eedenistä itään
• Brontë, Charlotte: Professori
• Greene, Graham: Hiljainen amerikkalainen
• Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
• Kianto, Ilmari: Punainen viiva
• Rilke, Rainer Maria: Sonetit Orfeukselle. Die Sonette an Orpheus.
• Topelius, Z.: Pikku Lauri ja muita satuja
• Shriver, Lionel: Poikani Kevin
• Stephen King: Kirjoittamisesta. Muistelma leipätyöstä.
• Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja
• Rimmon-Kenan, Shlomith: Kertomuksen poetiikka
• Moilanen - Sulkunen (toim.): Aika ja identiteetti
• Saariluoma, Liisa (toim.): Keijujen kuningas ja musta Akhilleus. Myytit modernissa kirjallisuudessa.
• Smith, Zadie: Nimikirjoitusmies
• Anttonen - Kuusi: Kalevala-lipas
• Lehtonen, Joel: Putkinotko
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos
• Muumipeikko 19 ja 20
• Leino, Pirkko: Suomen kielioppi
• Canth, Minna: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo

Vuoden 2009 neulotut ja virkatut

Puikoilta ja koukulta 2009 (3 373 g)

• sukat (Maija) 76g
• kirjoneulelapaset (Nalle) 67g
• miesten jämälankasukat (Nalle, Isoveli Colori ja tuntematon), 117g
• kirjoneulelapaset (7Veljestä ja 7Veljestä Colori tai vastaava) 91g
• City-tumput (tove) 68g
• peruslapaset intialaisella kiilalla (7Veljestä tai jtn) 58g
• sinikirjavat lapaset (Nalle & Nalle Colori) 56g
• kämmekkäät (7 Veljestä) 55g
• 2. palmikkolapaset (Tempo) 77g
• 2x sniikkerit (Nalle Colori ja Four Seasons Talvi) 78g
• palmikkolapaset (Tempo) 79g
• hihatin (Tempo) 320g
• Jussi-sukat (Janne) 141g
• joogasukat (7 Veljestä) 72g
• ruskeat lapaset (Nalle) 59g
• punainen tyynynpäällys (Huopanen) 181g
• ruskeat villasukat (Nalle) 85g
• oranssit lapaset (Naturgarn no. 1) 118g
• vihreä tyynynpäällys (Huopanen) 178g
• valkoinen mohaineulertakki (Rose Mohair) 358g
• oranssi tunika (Rose Mohair) 199g
• Lohikäärmehuivi (Novita Teddy) 208g
• Dragon Tail (Nalle Colori, kahta eri sinisävyä) 88g
• makkarasäärystimet (Nalle Colori) 97g
• lapaset (Isoveli Colori) 71g
• fifi (Novita Luxus Stone) 235g

Katsaus menneeseen

Viime vuonna tein lupauksia.

Lupasin saada gradun valmiiksi. Sen eteen kyllä tein paljonkin töitä, mutta valmiiksi asti se ei ennättänyt. Osaltaan tähän on vaikuttanut työkiireet. Uusi työpaikka vei syksyllä täysin mehut, lisäksi omat työtunnit viikkoa kohden ovat jotain 50+, joten siinä rinnalla ei kamalasti ehdi tai jaksa gradua vääntää. Harmittaa, mutta elämä on. Voisi tietenkin pohtia, kannattiko ottaa sitä pitkäaikaista duunia, vai olisiko ollut tyytyminen lyhyempään (ja vähempituntiseen) pestiin. Toisaalta vaakakupissa on taas työkokemusta enemmän. Proffan kanssa syksyllä jutellessani tämä tuumasi, ettei kyseessä olisi enää kuin kahden kuukauden kokopäiväinen duuni. Lohduttavaa. Seuraavaksi voisinkin luvata saada gradu valmiiksi.

Toisekseen lupasin tyhjentää lankavarastoja kahdella kilolla. Tämä lupaus lienee voiton puolella, sillä (valmiiksi) neulottuja ja viimeisteltyjä töitä oli 3373g. Totta kai mukaan mahtui myös paljon ostettuja lankoja, kröhöm. Olen kuitenkin nyt päättänyt saada kesään mennessä sukkakoriprojektin valmiiksi, johon aion käyttää vain varastosta löytyviä lankoja. Novitan lehdet ovat saaneet minut aina sortumaan uusiin ideoihin ja monenlaisiin suuritöisiin neuleisiin. Yritän muistaa myös Ullaneuletta paremmin ensi vuonna. Pysyköön tämä neulontatavoite samana, jotta edes jossain tulisi onnistumisen tunne.

Sillä lupaukset kolme ja neljä epäonnistuivat aika tavalla. Lupasin liikkua säännöllisesti ja ostaa ainoastaan kymmenen (10) suomenkielistä kirjaa. Metsään meni! Liikkuminen olikin säännöllistä, kunnes lokakuun lopussa sairastuin flunssakierteeseen, mitä poden vieläkin! Kirjalistaa olen pitänyt sivupalkissa, joten lienee selvä, että sekin vähän levisi käsiin. 21 suomenkielistä romaania tai romaanikäännöstä. Kuntoilutavoite pysyy: säännöllistän liikkumista. Unohdan kyllä tuon kirjatavoitteen, koska ei siitä tule yhtään mitään ja kohta alkaa kirja-ale ja jo Sokoksen alea katsoin sillä silmällä, että olisi kiva hankkia hyllyyn koko Narnia-sarja (seitsemän osaa). Joten ei kiitos!

Viimeiseksi lupasin olla lupaamatta liikoja minkään asian suhteen. Niinpä se vesitti hieman tuota kuntoilutavoitetta, mutta siivoustottumusten suhteen yllätin itseni positiivisesti ja olen siivonnut useammin kuin ennen. Bloggasin myös vähintään kahdeksan (8) postausta kuussa, mikä on keskimääräisesti se pari bloggausta viikossa, eli senkin pidin. Aiaiai! Lupaan jatkaa bloggausta myös vuonna 2010!

Onnea, menestystä ja kaikkea hyvää vuodelle 2010!

Keikkakevät

Kävin tänään hakemassa liput muutamalle keikalle. Helmi–maaliskuussa on tiedossa nyt ainakin kolme keikkaa, joista jokaista odotan innolla.
PMMP:tä en ole nähnyt ennen livenä, joten se on varmaan odotuslistalla ensimmäisenä.

Sitten on Ismo Alanko, joka starttaa uuden levyn tiimoilta kiertueelle. Musiikkinsa on mielenkiintoista, sillä koskaan ei tiedä, mitä uudella plätyllä on luvassa. Hassisen Kone ja Siekkarit ovat aivan oma lukunsa, mutta levyinä Sisäinen solarium, Hallanvaara ja ehkä jopa Minä ja pojat ovat olleet vakuuttavia. Teholla-kokoonpanon keikat ovat vakuuttaneet levyä enemmän, joten odotan sekä plättyä että keikkaa, ja keikkaa vielä vähän enemmän.

Lopuksi bongasin tietenkin pohojammaan raivoa edustavan Lauri Tähkä & Elonkerjuun keikan. Kuulin tässä taannoin, kun bändin levyistä puhuttiin ja sanottiin pidettävän enemmän vanhasta tuotannosta. Minä höristämään korviani, mutta sitten selvisi, että kyse oli Maailma on renki -levystä, josta varsinainen suosio lähti lumivyöryn lailla liikkeelle. Ja mä kun ajattelin niitä kansanperinnelevyjä, vaikkakin oma innostukseni syntyikin Pitkien peltojen myötä. Silti pidän enemmän vanhasta kansanperinnelauluista kumpuavasta Tähkästä kuin uudesta rokkikukkomaisemmasta musiikista, missä ei edes enää d:kään käänny r:ksi! Syrämmeltään pohojalaanen minä tykkää, ettei tuollainen peli vetele!

Lankakaupan jatko tuotti pettymyksen

Kuten aina, jatko-osat tuottavat pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Kate Jacobsin Pieni lankakauppa oli aikoinaan tehnyt minuun vaikutuksen, vaikkakin se loppui aivan väärällä tavalla. Ehkä siinä lopussa olikin juuri sen vaikuttautumisen syy, mutta tartuin Lankakaupan tyttöön odottaen mitä mainiointa jatkoa.

Sen sijaan, että olisin saanut samanlaista suhdesoppailotulitusta, sainkin pettymyksen karvaan maun suuhuni.

Lankakaupan tyttö ei ollut juurikaan hintansa arvoinen. Liikaa selityksiä, liikaa vesitettyjä tulevaisuuden kuvia ja aivan karmiva tarina vanhasta naimisiin menevästä rouvasta, jonka salaisuus, kadonnut sisar, ratkeaa totta kai ja kuinka! Liikaa sentimentalismia, liikaa kuohuvia tunteita ja aivan liian vähän neulontaa.

Tosin mietin mä hetken, olikohan Pienen lankakaupan lopussa neulontaohjetta mihinkään. Tässä sentään oli Georgian torkkupeittoon.

Lakeuksilta takaisin kotiin ja yhdet sukat

Ja niin joulu joutui... ja joutui niin nopiaan, että melkein on kaiho jo, että nytkö se jo on ohi. Vaan on se hyvä, että joulu on vaan kerran vuoresa ja isänpäivä joka syksy! Eihän siitä mittään tule, että joutuu ajeloon pitkin poikin pukin apulaisena, milloin lahjapakettejen kera ja milloin avattuja paketteja oikeisiin osoitteisiin kuljettaen.

On terveellistä kokoontua suvun kanssa ja nauraa ja vaihtaa kuulumisia. Ja kuunnella koirain haukuntaa ja lasten elämöintiä. Ja saada taas niin paljon lahjoja, ettei voi ymmärtää, miten on ollut niin kiltti kuluneena vuonna. Tosin sitä puikkopussia ei tullut. Hmph.

Vaan ehdinhän mä jo yhdet mittatilaussukatkin kutua. En pistänyt pakettiin, kun toivoja sai sovittaa niitä. Hiisi vieköön, kun en ehtinyt päätellä ajoissa! Hain langat 22. päivä ja neuloin illan ja neuloin seuraavan päivän. Valmista oli 23. päivän iltana, mutta en ehtinyt siivota jälkiäni, joten äityliini ehti nähdä kesken olevat. Varmaan ensimmäistä kertaa neuloin sukkia yhtä aikaa ja niistä kerrankin taisi tulla juuri toisiaan vastaavat. Hyvä niin.

ohje: Perussukka (44s, 4s lisäys joustimen jälkeen), kuvio Aalto Ullasta 03/08
lanka: Gjestal Maija
puikot: 3,0 bambu
kulutus: 76g

Viheriä tuppaa olemaan äityliinin väri, joten sävy löytyi heti. Sitten vain mallailin viereen toista väriä lankakaupassa ja keltainen valikoitui väriksi. Aalto-malli oli kummitellut mielessä jonkin aikaa, joten tähän se passasi oikein sopivasti, pyrin kuluttamaan keltaisen kokonaan, mistä johtuen tein raidoitukset jalkaosaan. Vähän pääsiäismäiset värit, mutta tykkäilen silti. Ja äitikin väitti tykkäävänsä. Se kun meinasi vielä tulistua, kun sanoin saaneeni edellisenä lauantaina tilauksen sukista ja meinasi olleensa ensin vuorossa.

Ja pitihän mun tietenkin itsellenikin ostaa lahjuksia. Kerä vihreää on Yabbaa, jota varastoissa onkin jonkin verran. Se on sitä äidin vihreää, joten saattaa olla, että siitä tulee jotain huovutettua syntymäpäivälahjaksi. Sen sijaan joululehti (alennuksesta!) ja SandnesGarnin Sandnes Mini Palett -langat ovat omia lahjuksiani ihan itselleni. Tarkoitus olisi tehdä revontulihuivi, jahka tästä gradu- (ja työ-)kiireiltä joutaa.

Jostain syystä nyt on taas menossa harmaa kausi. Puikoille pääsi vihdoin todella työn alle Rose Mohairista neuletakki, josta teen parhaillaan helmaa. Toisen hihan olin tehnyt aikoja sitten, samoin takakappaleen. Sen sijaan toista hihaa aloittelin koulutuksessa ja lomaillessa sukkien jälkeen viimeistelin sitä summittaisesti, minkä jälkeen aloitin helman. Tajusin sentään jo verrata hihoja, mutta koska mohair on pirullista purkaa, päätin vähän tuunata niitä: hihoissa on vain viiden sentin heitto ;)

Täytyisi tässä vielä Tour de Skiksi kehitellä uusi neule, mutta ehkä noita vanhojakin voisi tuunailla Nimittäin saumoille ei ole tapahtunut vielä mitään!

Enneuni?

Näin unta, että sain joululahjaksi puikkopussin, jossa kaikki taskutkin oli kantattu oikein kauniisti. Olisikohan enneunta?

Olen syksyn mittaan käynyt etsyssä ihailemassa kyseisiä kapistuksia ja haaveilemassa omasta, jossa niin 30-senttiset pitkät puikot, lyhyet sukkapuikot ja kaikki pyöröpuikot olisivat kurissa ja nuhteessa. Kävin jopa vihjailemassa messuilla, että sellaisia voisi tehdä myös Suomessa tuotantoon...

Yritän postata tulevan viikonkin aikana, mikäli ennätän. Teen parhaillaan lähtöä joulun viettoon niihin sieluni maisemiin, jotka myös kotiseudukseni miellän. Kun pääsen viimein laakialle Pohojammaalle, kuuntelen varmasti myös Lauri Tähkän & Elonkerjuun Pitkät pellot. Se jos mikä on kotiseutulaulu.

Tällaisen enneunen jälkeen onkin hyvä toivottaa kaikille lukijoille

Tunnelmallista ja lämmintä Joulua!

Joulutarina

En pidä hypetyksestä, varsinkaan etukäteishypetyksestä. Liika hehkuttelukin käy hermoille ja aiheuttaa vastareaktiona täyden kieltämisen. Hölmöä tottahan toki, mutta näin se vain on. Niinpä kun viime viikolla kahvipöydässä tuli puheeksi elokuva Joulutarina, en oikeasti tajunnut, miten joku on voinut itkeä koko leffan ajan (vaikka en ollutkaan nähnyt koko leffaa). Kahvipöytäkeskustelu kuitenkin poiki viimein sen, että tartuin pari vuotta sitten silloiselta työpaikalta saamaani joululahjakirjaan, Marko Leinon Joulutarinaan.

Ymmärrän kyllä, miksi joku on itkenyt läpi leffan.

En ole vieläkään varma, haluanko itse nähdä kyseistä elokuvaa, koska kirja aiheutti samanlaisia fiiliksiä. Silmien kosteus varmasti johtui pölystä tai huonosta ilmasta, ei missään tapauksessa kirjasta!

Periaatteessa elokuvakäsikirjoitukselle pohjautuvat kirjat eivät ole mistään kotoisin, mutta tämä kirja kyllä piti mua ihan otteessaan. Juoni toki oli arvattava, mutta mikä ettei kehyskertomus toimi ja toisaalta taas varsinkin Nikolaksen tarina oli kerrottu lämpimästi. Tarina oli jouluinen ja sopi joulun odotukseen, siinä oli ihan hyvää sanomaakin.

Ärsyttävintä elokuvakirjoissa on aina ne pakolliset kuvaliitteet, jotka katkaisevat kertomuksen ja toisaalta taas ehättävät edelle, jos kuvia erehtyy kesken kaiken katselemaan. Lisäksi joku Antti Tuisku Aada-tyttösen miehenä ei vaan mene läpi mitenkään ja pilaa mielikuvat taatusti elokuvasta. Siksipä yleensä välttelen kuvaliitteitä viimeiseen asti, koska tarinan myötä minulle on kehittynyt aivan omanlaisensa kuva Nikolas-Oulasta, Iisakista ja toisaalta Eemelistä tai Aadasta.

Yhtä kaikki tarina yllätti positiivisesti ja sen pariin voi palatakin myöhemmin, ehkäpä jopa elokuvan muodossa.

The plan

Pitää nyt ennen joulua vielä ryhdistäytyä ja laittaa saumat kuntoon tuohon tunikaan ja hihattimeen hihat. Silloin puhuttaisiin jostain n. 4 kg:n kulutuksesta tänä vuonna...

Sinistä

Kirjoneulelapaset
ohje: Kauneimmat Joulun käsityöt 2/2009, malli 1
lanka: Nalle (sininen ja valkoinen)
puikot: 3,0 bambu
kulutus: 68 g

Miesten jämälankasukat
lanka: Vaalea sininen Nallea, musta tuntematonta tuttavuutta ja sinikirjava Isoveljeä
puikot: 3,0 bambu (?)
kulutus: 117 g

Jämälankasukat tein jo jokin aika sitten, mutta päättelin vasta äsken muiden mukana. Mitään ihmeellistä sukissa ei ole, ainoastaan valotus ei pelannut kuvatessa, joten kuvakulma on aika onneton. Näihin sukkiin kului aika tarkkaan kyseisten värien jämäkerät, tuota Nalleakin kun oli pienessä kerässä, niin sain sen onnettoman kerän pois jaloista. Mustakin meni viimeisiä kymmentä senttiä myöten, niin että päättely oli jo vaikeaa. Nämä sukat menee sitten isomman proggiksen mukana lahjaksi.

Kiireistä tonttupajassa

Enää viikko joululomaan! Viimeinen viikko ennen joululoman alkua on helpotettu ainakin itselläni. En vaadi oppilailta mitään täysillä paahtamista ainakaan viimeisenä päivänä, koska en itsekään ole enää silloin skarppina. Nyt viikonlopun aikana ahkeroin viimeisetkin korjattavat jutut ja ensi viikolla suunnittelen valmiiksi joulun jälkeisen viikon materiaalit. Sitten taas paahdetaan!

Enää kolme lahjapakettia, joihin täytyy löytää jotain pientä! Olen hyvissä ajoin ja hyvillä mielin. Kerrankin ajoissa. Huomenna haen viimeisetkin jutut - mitä ne ovat, sitä en tiedä.

Enää neljä kuusi pientä huovutettavaa tonttua! Huovutusneulain kauniiseen kätöseeni, pistelemään ja kuuntelemaan joululauluja.

Joulukortit on vielä kirjoittamatta, mutta nekin hoituvat nyt viikonlopun aikana. Sentään sain maalattua kortit ajoissa.

Niin ja kirjoneulelapasiakin on syntymässä lisää. Blogaan, kun on valmista. Värityksenä tällä hetkellä sininen ja valkoinen.

Plääh, neulontaako?

Jouluostosten lomassa ostin itselleni luvallisen kerän 7Veljestä ja luvattoman kerän Puroa, joka sekin pitää tietenkin kokeilla. Nyt pitää vain etsiä sopiva ohje jälkimmäisestä lapasille, jos huovuttamistakin miettii. Vinkatkaa!

Neuleiden suhteen on ollut aika plääh-olo. Ei jaksaisi nyt mitään väkertämistä. Sukat ei innosta, tosin jämälankoja sain tuhottua jonkin verran sukkapariin viikonloppuna. Nekin ovat päättelemättä. Villatakki ei kiinnosta, vaikka sitä viime viikonloppuna sain neulottua koulutuksessa. Saumat on laittamatta edelleen kaikkiin keskeneräisiin. Niin ja PomPomin alkuperäislanka ei suostu toimimaan edes numeron 10 puikoilla :( MÄLSÄÄ!

Olen luonut silmukat punaisesta langasta ja sinisestä langasta. Tarkoituksena tehdä sukkia tai lapasia, miten sen nyt ottaa. Nekin ovat jääneet luontivaiheeseen. Edes muille puikoille en ole kumpiakaan siirtänyt. Siinä ne ovat, yhdellä puikolla (tai oikeastaan kahdella, koska käytän silmukoita luodessa kolmea puikkoa).

Tietenkin tällainen olotila on ihan looginenkin seuraus koko vuoden kestäneelle neulomiselle. Viime vuonna taistelin joulua ennen vaikka kuinka monta neulottua lahjaa, tänä vuonna tein sen yhden ainoan hyvissä ajoin. Lapasia tein liiankin kanssa, koska nyt ei innosta, vaikka saisi ihan luvan kanssa neuloa... Tavallisesti olen jättänyt neulonnan koko kevääksi ja kesäksi. Nyt olen neulonut läpi vuoden.

Siippa tietenkin olisi onnellinen, jos puikkoja ei löytyisi hetkeen sohvalta tai nojatuolilta. Saisi siippakin rauhassa istahtaa tietäen, ettei mistään pistä puikko tai neula, sohvalla olisi tilaa kaikista lankakeristä eikä vaimoke repisi hiuksiaan päästä, kun siippa kävisikin siirtämään neuleita jonnekin muualle.

Toivottavasti tämä on vain väliaikaista uuvahtamista. Neulominen on niin hyvää pään selvittämistä, ettei moista lääkettä olekaan muuta. Tai en ainakaan tiedä muita samanlaisia keinoja.

Jouluvalmistelut

Joulufiilis alkaa yleensä ensimmäisestä adventista. Koska maassa ei ole lunta, ei ensimmäinen adventti vielä takaa joulun taikaa. Kävin marraskuussa ensimmäisissä joulumyyjäisissä, mutta kun viimein pääsee jokavuotisiin joulumyyjäisiin sisätiloihin, tietää varmasti joulun tulevan. Ensi viikonloppuna sekin on edessä.

Omiin jouluvalmisteluihini ei kuulu tolkuttomasti asioita, mikä johtuu lähinnä siitä, etten ole koskaan kotona jouluna. Saatan leipoa joulutorttuja ja poltella kynttilöitä, mutta niin vain taas joulukynttilä jäi polttamatta. Tuikkuja sen sijaan poltan joka ilta töistä tultuani.

Joulun tietää myös tulevan siitä, että on saanut suurimmat lahjaprobleemat ratkaistua. Tänä vuonna en tee mitään suurempaa pakettiin, mitä nyt se hihatin ja lapaset olivat sellaiset. Viikonloppuna olisi tarkoitus vielä neulahuovuttaa pienet tontut lahjapaketteihin mukaan, mutta muuten jää lahjat neulomatta, vaikka alkuun suunnitelmissa olikin sukkakorin väsääminen. Ehkä ensi vuonna tai ehkä tuliaisena. Tai ehkä vielä repäisen ja neulon ne kymmenen paria sukkia.

Kävin tänään hoitamassa isoimmat jouluostokset pois alta, nyt on todellakin enää muutama paketti, joita täytyy miettiä vielä hetki. Muutamat lahjat ostin jo heti viime joulun jälkeen, koska löysin aivan täydelliset muistamiset tietyille ihmisille. Joulu tulee lahjoja kääriessä paperiin. Vaikka kaupoissa saisikin pakkauspalvelua, mikään ei voita sitä itse paketoimisen tunnetta.

Kaiken kruunaa tieto siitä, ettei enää ole kymmentäkään työpäivää, kun pääsee joulun viettoon. Itselläni varsinainen loman aloitus siirtyy vielä muutaman päivän koulujen loppumisesta, sillä gradu vaatii huomiotani joiksikin päiviksi. Aion kuitenkin rauhoittua jouluun hyvissä ajoin. Muutama päivä ennen aattoa unohdan gradun ja joulun pyhät rauhoitan perheelle. Sen jälkeen saakin jo olla intoa ja jaksamista graduamiseen (sekä opettamiseen).

Eilinen

Eilen jäi blogaamatta itsenäisyydestä. Piti, mutta ei muka ehtinyt. Höh.

Eilisestä ehkä jäi mieleen parhaiten lehdessä ollut juttu suomen kielen helppoudesta tai vaikeudesta ja Kirsi Kunnaksen sanat siitä, kuinka ihmiset syntyvät suomen kieleen. Ihanaa olla suomalainen, ihanaa että on oma kieli ja mieli.

Siippa lupasi lisää lankoja!

Siippa katseli eilen jokin aika sitten esittelemiäni kämmekkäitä sillä silmällä. Nyt se haluaa samanlaiset ja samasta graffitin harmaasta. Käytin jo sävyn aika loppuun edellisten kirjoneulekintaiden kanssa, jäljellä enää 26g harmaata. Sain siis luvan ostaa uuden kerän 7Veljestä! :)

Ostolupa tarkoittaa sitä, että ensinnäkin yhdet kämmekkäät syntyvät jossain vaiheessa tilaustyönä, mutta myös että lisää ihanaisia kirjoneulekintaitakin on tulossa.

Tällä hetkellä työn alla miesten villasukat jämäkeristä.

Kirjoneulekintaat

Kirjoneulelapaset
ohje: Kauneimmat JOULUN käsityöt, Nro 2/2009, malli 1
langat: 7 Veljestä (graffitin harmaa), 7 Veljestä Colori (?!?) (vaaleanpunainen)
kulutus: 91 g
puikot: 3,0 bambu

Nämä ovat oikeastaan yökintaat. Heräilen aamuöisin korneihin aikoihin yskänpuuskiin, jolloin nousen ylös juomaan hunajavettä. Siinä samalla ehtii neuloakin muutaman kymmenen kerrosta. Yskä vaivaa yhä, mutta parempaan päin...

Tykkään tykkään tykkään! Vaaleanpunainen on jotain 7Veljestä, mutta onko se isoraitaa vai coloria, en osaa sanoa. Olen tehnyt langasta aiemmin pari vuotta sitten peruslapaset, ennen blogaamisen aloittamista.

Jos raaskin, laitan nämä lahjaksi. Jos en, pidän itse ja neulon lisää kirjoneulelapasia.

Tässä on kyllä jouluun enää niin vähän aikaa, ettei mitään ylimääräistä oikein ehdi, jos meinaan saada ne sukatkin neulottua ja huovutettua sen korin. Kaikki kesken!

Ihanaista joulun odotusta!

Lapaskuun viimeiset blogattuna

malli: peruslapaset intialaisella peukalokiilalla/Nnu
lanka: 7 Veljestä tai joku vastaava samanpaksuinen (ei vyötettä)
puikot: 3,0 bambu
kulutus: 58g
muuta: Tein nämä koelapasina intialaisella peukalokiilalla. Joustinta varressa olisi saanut olla enemmän, mutta intialainen peukalokiila pienin muutoksiin pysynee ohjelmistossa (kunhan sen olemassaolon muistaisi lapasia tehdessä). Kämmenpuolella ei ole mitään erikoista, joten meinasin koristella, kunhan saan ensin joulukortit pois alta. Ehkäpä huovuttelen jotain neulalla. Tai ompelen nappeja. Tai jotain.

malli: City-tumput, Taito Uusimaa ry
lanka: SandnesGarnin tove, 100% villaa, kaksisäikeinen
puikot: 4,5 tai 5,0
kulutus: 68g
muuta: Jouduin huovuttamaan lauantaina kolmessa eri koneellisessa, jotta sain sopivat omaan käteen. Nyt ne ovat napakahko naisten M-koko. Ohjeen mukaan tähän tulee vielä karvareunus, mutta lisäilen tiedot jälkikäteen, kunhan ehdin sen tehdä. Näinkin nämä ovat nätit ja ihanaiset.

Tästä en laita vielä tarkempaa tietoa. Yhden ehdin vasta tehdä marraskuussa ja yöllä yskänpuuskassa loin toiseen silmukat varteen. Blogaan, kunhan ovat valmiit. Ihanat kuitenkin jo nyt. Siippa on varmaan saanut jo tarpeekseen ihastelusta.

Saldoni lapaskuulle on seuraavanlainen:
- kahdet palmikkolapaset,
- yhdet kämmekkäät,
- yhdet huovutetut,
- yhdet sinikirjavat kirjoneuleet,
- yhdet peruslapaset uudella peukalokiilatekniikalla,
- yksi onneton yksinäinen kirjoneulelapanen.

Pitää olla tyytyväinen, sillä olen ollut sairaana koko marraskuun ajan!