Elokuvia

Olen täällä ollessani käynyt useammin elokuvissa kuin koko kuluneen vuoden aikana Suomessa.

Ensin kävin toissa viikolla katsomassa What Happens in Vegas. Tähtinä Cameron Diaz ja Ashton Kutcher. Romanttinen läppä, joka oli ennalta arvattava kaikkine juonenkäänteineen. Tietenkin tässä tapahtuu näin! Näitä tusinaleffoja Hollywood tuottaa liukuhihnalta. Silti se oli hyvän mielen elokuva.

Viime viikolla vuorossa oli Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull. Edellisiin Indy-leffoihin tätä ei voi verrata, juoni oli uskomaton, mutta leffa oli silti ihan ok ja viihdyttävä. Hitusen liian pitkä, mutta ok. Missään nimessä se ei yltänyt vanhojen Indy-leffojen tasolle, mutta Harrison Ford oli miellyttävästi vanhentunut Indiana Jones.

Eilen kävin sitten katsomassa Sex and the Cityn. Graah. Sitä mainostilan määrää. Toki tämä kulttisarja on saanut paikkansa ja leffa jatkoi perinteikkäästi sarjan linjaa, mutta silti jotenkin kaikki vaan vesittyi. Elokuva oli liian pitkä, siinä oli liian paljon mainoksia (vaikkakaan en ajatellut Manolo Blahnikin kenkien olevan mainosta), liian paljon merkkituotteita, liian paljon kaikkea ylimääräistä ja lopputekstien yhteistyökumppanilistat aiheuttivat lähinnä pahoinvointia. Niin ja mitä Carrien ja Bigin rakkaustarinaan tulee, katsokaa itse leffa. Elokuvalla oli toki hetkensä, mutta ylipäätään se aiheutti minussa suunnatonta ärsytystä. Tosin hetken aikaa elokuvan jälkeen kuvittelin aurinkoisella kadulla kävellessäni, miten miellyttävää olisikaan astua korkeakorkoisiin sandaaleihin ja korkokenkiin, laittaa vähän hametta heilumaan – ja jos en olisi ollut niin väsynyt kuin olin, olisin saattanut suunnistaa vaatekaupoille ostamaan ihastuttavan kesämekon.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa Patrick Dempsey -pätkä Made of Honor.

16-vuotiaan novelli

Jos sitä päivittäisi blogiakin joskus. Tämä on postaus Kate Jacobsin Pieni lankakauppa -kirjasta, jonka luin yhdeltä istumalta, vaikka olinkin sitä mieltä, että koko teos oli kuraa.

Tarina on tuttu naisen selviytymistarina. Mies lähtee kävelemään suhteesta, kun kaikki on mallillaan. Lapsi syntyy ja nainen joutuu sinnittelemään firman ja lapsen kanssa kaksitoista vuotta. Nainen menestyy ja firma kukoistaa, kiitos rikkaiden ystävien. Sitten kaikki kääntyy taas päälaelleen, kun mies ja vanha ystävä menneisyydestä ilmestyvät kuvioihin. Alkaa nousumäki, joskin kivikkoinen sellainen. Ja sitten pläsh. Suoraan lukijan naamalle tarjotaan 16-vuotiaan sisareni näkemys rakkaustarinasta. Sen ei kuulu mennä näin!

Kaikista eniten odotin kirjalta jotain vähän enemmän. Enemmän neulontaa, enemmän lankoja, enemmän neulonnan hurmaa. Enemmän lankakeriä, enemmän pehmeyttä, enemmän mohairlangan pehmeyttä.

Kummitteleva patonki

Täällä kummittelee. Ihan oikeasti. Eilen en ollut vielä nauttinut mitään miestä väkevämpää, kun kävin keittiössä hakemassa illan ensimmäisen siiderin ja toiselle osapuolelle oluen. Avasin pullot, heitin korkit roskikseen ja pysähdyin katsomaan. Patonki, jonka olin ostanut *kröhöm* viime viikon torstaina, oli roskiksessa. En koskenut siihen, en tehnyt sille mitään. Tulin omaan huoneeseeni ja kerroin havainnostani. Katsoimme lätkän mm-loppuottelun viimeisen erän.

Menimme yhdessä keittiöön hakemaan uusia juomia. Patonki oli mikron vieressä, mutta ei omalla paikallaan, johon olin sen viikko sitten säilönyt. Se oli siirtynyt roskiksesta pois minun tavaroideni joukkoon, mutta ei omalle paikalleen. Heitin lopulta itse sen pois biojätteisiin ja paperipussin sekajätteisiin.

Apfelschorlea kiitos!

Spämmään vielä.

Olen ihan ihastunut Apfelschorleen, voisin juoda sitä koko ajan. Hyvää tässä on se, että se ei ole limujen tapaan kammottavan sokerillista (täällä on todella vaikea löytää light-limsoja ja niitäkin on tyyliin tarjolla ainoastaan jossain Sprite Zerossa ja kokiksissa) ja siinä ei ole ihan hirveästi hiilihappojakaan.

Kesäkassi

Moneskohan osa tämä on? No, nyt se on kuitenkin valmis! Mun kesäkassi, joka aiheutti helvetillistä päänsärkyä, varsinkin saumoissa. Tuossa kuavssa se ei pääse oikeuksiinsa, koska jouduin ripustamaan sen jonnekin ja oven kahva oli luonnollisin paikka näin yhtäkkiä. En jaksanut lähteä ulos räpsimään kuvia ;( Samalla unohdin kuvata ne eiliset lankaostokset...

Kesäkassi Novitan ohjeella (ohje):
lanka: G-B Bamboo (70% viskoosia bambusta, 30% puuvillaa), väri 06
koukku: 4,0
kulutus: vajaa 200g (pitää punnita)

Rapuvirkkausta

Sanonko mitä? Haluaisin sanoa sen saman rimpsun, mitä joku suomalainen (=turkulainen) vaihtari oli opettanut espanjalaiselle.

Viimeistelin juuri kesäkassin, rapuvirkkasin. Menee purkuun. Neljäs kerta, kun menee saumat uusiksi. ÄRSYTTÄÄ.

Lankaostoksilla

Sain tänään parasta palvelua ikinä. Suomessa myyjät eivät lähde samalla tavalla jutustelemaan kuin Saksassa - ja varsinkin erikoisliikkeissä palvelu on aika ajoin suhteellisen tympeää Suomessa. No normaalisti ostan lankani käsitöitä varten Suomessa jostain suuresta marketista, koska tarjonta on aika suppeaa erikoisliikkeissä ja Novitankin langat ovat sellaisia luottolankoja. Täällä kun ei Novitaa ole tarjolla, niin on pakko marssia erikoisliikkeeseen.

Edellisellä kerralla minua palveli eri myyjä tuossa kyseisessä käsityöliikkeessä. Hän oli jopa valmis antamaan rahat lankakeriä ja kuittia vastaan, jos langalle ei tule käyttöä (sniikkerilanka). Ostin silloin vajaa 150g kyseistä lankaa, josta on tekemättä vielä yksi villasukka, kröhöm..

Tänään minua palveli toinen myyjä. Valikoin pitkään merseroitua puuvillalankaa hyllystä ja sitten ostin kaveriksi (jo toisen!) virkkuukoukun. Aikomuksena on tehdä seuraavaksi tämä. Aion muokata sitä hieman ja yhdistellä jonkun muun ohjeen kanssa.. Muistaakseni Novitassa on joskus ollut myös salomoninsolmuista tunikaa.. Myyjä sitten kyseli, mitä olen tekemässä ja oli aika vaikea selvittää yhtäkkiä saksaksi, että aion kokeilla salomoninsolmuja ja teen huivin tai tunikan. No onnistuihan sen selvittäminen lopulta, kun sain päähäni solmun saksaksi ja myyjä oli erittäin avulias ja kertoi muutamasta langasta tai ohjeesta, jotka ovat netissä saatavilla saksaksi ja englanniksi ja kehoitti käymään jossain käsityökerhossa - olin kohteliaan kiinnostunut, kunnes selvisi, että seuraava kurssi alkaa vasta lokakuussa. Pahoittelin, että se taitaa alkaa liian myöhään omalta kannaltani, sillä olen täällä vain kesälukukauden. Myyjätär kyseli sitten, mistä päin maailmaa olen ja mitä täällä teen ja kyseli myös, miten saksa taittuu suussa :) Lähdin hyvillä mielin kaupasta hyvää palvelua saaneena, vielä lopuksi toivottelimme molemmin puolin schöne Pfingstenit (helluntai) ja myyjätär toivotti minulle mukavaa opiskelua ja oleskelua Saksassa.

Ostin kuitenkin vasta 200g lankaa, koska jos salomoninsolmut eivät luonnistu, niin voin jättää homman sikseen ja tehdä ainoastaan huivin.. Sen, mitä olen kyseisestä solmusta kuullut ja muiden blogeista lukenut, niin taitaa kuitenkin olla aika koukuttava käsityömuoto :) Sitten ei auta muuta kuin lähteä uudestaan kauppaan ostamaan lisää lankaa.

Olisipa Suomessakin yhtä mukavaa palvelua! Jos joku tietää hyvän palvelun erikoisliikkeen, niin vinkatkoon :)

Liiallisuuksia

Auringonpalvontani on mennyt liiallisuuksiin. Katsoin itseäni äsken kylpyhuoneenpeilistä ja totesin, että otsani punoittaa uhkaavasti. Ei voi olla totta, jos olen onnistunut polttamaan otsani. Täytyy seurata tilannetta ja suojata kasvot ennen aurinkoon menoa, jos tuo on totta. Pienen pienin toivonkipinä elää, että punaisuus johtuisi vain siitä, että olen nojannut kämmentäni vasten. Ihan pieni. Olematon.

Voin kuitenkin olla ylpeä itsestäni, sillä luin tänään viisi tieteellistä artikkelia saksaksi ja ymmärsin lähes täysin kaiken, mitä niissä sanottiin. Tai sitten olin saanut auringonpistoksen, koska kiikutin seminaarimonisteet takapihalle aurinkotuolille ja lojuin aurinkotuolissa lueskellen. Samalla löysin gradua varten mainioita lähteitä, joita en tietenkään merkinnyt mitenkään mihinkään. No löytyväthän ne siitä monistenipusta.

Ensi viikolla tähän aikaan blogini on hiljentyvä kahdeksi viikoksi, sillä sen pariviikkoisen aikana pyhitän aikani ja tarmoni parisuhteelle.

Aurinkoa ja suunnitelmia

Ah aurinkoa! Viikonloppu meni ulkona istuessa ja virkatessa, siitä seurauksena oikeassa etusormessa kovettuma (pakkoko sillä virkkauskoukulla on sormea tökkiä?) ja palaneet olkapäät ja yläselkä. Ihailin nimittäin tänä aamuna kylpyhuoneessa yläselkääni ja se on punainen. Muuten onkin jo muutakin väriä käsivarsissa ja kämmenselissä ja kasvoissa, mutta tuo yläselkä yyhh.

Onneksi uskottelin itselleni, että huomenna menen hyppäreiksi kirjastoon etsimään gradumateriaalia. Ei tarvitse miettiä vaatetusta liian tarkkaan, kun ei tule halua lähteä polttamaan itseään ulos päiväaurinkoon. Toisaalta onneksi taas ilmatieteenlaitos lupasi pilvistä, mutta lämmintä huomiseksi. Pilvet ovat tervetulleita, mutta seuraavaksi kolmeksi viikoksi aurinkoa, kiitos! Ja sitä on kyllä luvassakin, joten sen suhteen ei huolta..

Mietin tuossa myös, että tiputtaisin yhden luennon pois ohjelmastani. Mikä tekosyy saada lisää vapaa-aikaa! Mulla on perustelutkin: samansisältöinen kurssi tulee olemaan kotiyliopistossa ja opiskelu suomen kielellä houkuttelee ennemmin kuin saksaksi homma tenttien.. Voisi sitten hyvällä syyllä mennä kolmen tunnin hyppärit viettämään kirjastoon ja hakemaan sitä gradumateriaalia - jos vaikka Suomeen olisi tuotavana niputtain kirjalistoja ja mahdollisesti myös teoriamonisteita (koska laiskuus kirjoittaa käsin tai koneelle), jotka mahdollisesti olisivat myös muotoutuneet gradun johdannoksi. On sentään hyvä olla suunnitelmia, että voi tehdä uusia..

Operaatio kesälaukku on edistynyt siinä määrin hyvin, että etu- ja takakappaleet ovat valmiina. Nyt virkkaan sitä välikappaletta. Sen verran on vissiin virkkaustaito hukassa, ettei kiinteä silmukka auennut tarpeeksi ajoissa, tein jotain puolipylvään välimuotoa etu- ja takakappaleisiin aina kun piti tehdä ks:ää... Nyt sitten tuota välikappaletta/reunakappaletta tehdessäni kävin tarkistamassa kiinteän silmukan tekemisen täältä. Oppia ikä kaikki. Muutenkin tuo kesälaukku on sellainen "näin palautan mieleeni virkkaustaidon"-projekti... Mutta siitä tulee kiva! Pakko tulla! Jos ei tule, niin lahjoitan sen äidille myöhästyneenä äitienpäivälahjana.

Operaatio kesälaukku 1

Aloitin operaation kesälaukku. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy väri paljon selkeämmin kuin seuraavassa eli kyseessä tuollainen oliivi bambu-lanka, jota yritän taivuttaa vähäisillä virkkaustaidoillani kesälaukkuun. Tarkempia tietoja sitten, kun laukku joskus hamassa tulevaisuudessa on valmis.


Ja tässä seuraavassa kuvassa (jonka olen onnistunut ylivalottamaan) on sitten kahden palan liitoskohta. Langat ovat päättelemättä – kuten aina.

Jään katsomaan, tuleeko tästä mitään. Virkkaan todella harvoin, neulepuikot pysyvät paremmin hyppysissä.
Olkoon nyt tunnisteella neulonta, koska harvemmin mä mitään virkkailen (ellen nyt innostu!).

GTA-leskeilyn hauskoja puolia

Kävin tämän pikaviestinkeskustelun eilen melkeinpä parhaan kaverini kanssa. Julkaisen sen nyt siistittynä versiona. Tarkoitukseni ei ole nauraa kaverilleni, miehekkeelle tai vähemmistöä edustaville. Tämä keskustelu vain piristi päivääni huomattavasti.

minä: "-- Niin ja mieheke on käyny homotreffeillä." Ja btw, tässä oli ihan selkeä kahvikuppikeskustelumeininki..

kaveri: "??? Homotreffeillä? Ai kun on ilman naista 1kk, ni sit homotreffitkin käy."

minä: "Nii homotreffeillä. Se ite tunnusti."

kaveri: "Ai kävi äskettäin tai joskus ajat sitten?"

minä: "Nyt tällä viikolla."

kaveri: "Kaverinsa seuraksi vai miksi? Mikä konteksti tässä on?" Epäileekö se jotain?

minä: "En tiedä miksi [sensuroitu] se menee jonnekin homotreffeille."

kaveri: "Okei. Ehkä se on jotain viimeistä kokeiluvaihetta, että uskaltaako se käydä sellaisilla treffeillä. Sit voi sanoa, et on käynyt katsastamassa ja siirtyä ehkäpä vakavammalle tasolle teidän suhteessa. Sehän huolestui siitä kirjeestä, että sä muka jättäisit sen, kun kirjeet ei kuulu sun tyyliin."

minä: "Eikö se muka voinu elää sitä joskus kauan sitten ennen mun tuloa kuvioihin? Tietty toi käy järkeen. Tosin mun järkeen ei."

kaveri: "Mun mielestä tää on vain niin absurdi juttu. Kuulostaa hassulta. Onko sillä sit jotain bisuuntautumista?" Hitto, en tainnut olla kovinkaan vakuuttava.

minä: "No sehän tässä kuseekin, kun mieheke on koko ajan sanonut olevansa täyshetero."

kaveri: "Mut voiks tää olla jokin pila, minkä se teki huvikseen kaverin kanssa? Perusteliks se tätä mitenkään? Eivät jaksaneet pelata lautapelejä ja vetää kännejä, ni ajattelivat, että hemmetti, kerran elämässä. Sä olisit varmaan halunnut tietää etukäteen ja kieltää? Mitä en tosin ihmettele." Pakko viheltää peli poikki ja kertoa totuus...

minä: "Tietty olisin. Tosin en varmaan olisi kokenut siihen tarvetta, koska se kävi niillä treffeillä pelihahmonsa muodossa pelatessaan GTA4:ää!"

Vappupäivän aatoksia

Nythän koko touhu meni laiskotteluksi. Olin koko ajan kuvitellut, että kuluvan lukuvuoden aikana olen nostanut/nostan opintotukea syyskuussa ja joulukuussa sekä tammi-heinäkuu. Olinkin helmikuun alussa palauttanut syyskuun tuen, joten tukea olen nostanut/nostan vain joulu-heinäkuun. Tarkoittaa siis kahdeksaa (8) opintotukikuukautta. Se taas tarkoittaa 48 opintopistettä, jotka olen jo tehnyt. Mistähän sitä repisi mielenkiinnon lähteä luennoille istumaan – niitä ei tarvitse ainakaan tenttiä! Teen mä sentään kaksi seminaaria, koska saan ne luettua hyväksi suoraan syventäviin opintoihin, minkä jälkeen nekin ovat täynnä seminaaria ja gradua lukuunottamatta.

Täällä on tänään sateista ja märkää. Eilen päivällä oli joku +18 lämmintä, mutta illan tullen sää muuttui tuuliseksi ja sateiseksi ja ukkoskuurokin yllätti. Oli ihan päällä. Sen aikaa sitten lueskelin saksankielistä Cosmopolitania, tuota nuorten naisten suosikkilehteä ja jäin pohtimaan, mitä itseruskettavaa sitä uskaltaisi käyttää jalkoihin. En ole bikini-ihminen, joten niin vähissä vaatteissa mua ei saa tuonne ulos itseäni kärtsäämään.. Olisikin ihan kiva, jos vaikka reisissäkin olisi väriä eikä tulisi mitään täysin törkeitä rajoja. En halua myöskään mitään läiskiä.. Saa suositella! Nimittäin tuon mainion (köh) lehden mukana tuli 5 euron etuseteli johonkin aurinkotuotteeseen (en muista oliko kyse Nivean vai Doven sarjoista). Pitäisi varmaan myös ostaa jotain after sun lotionia.

Kamalaa, ja mä kun vannoin, etten koskaan puhu täällä mistään, mikä voisi liittyä muoti- tai kauneusblogeihin.

Vappupäivä on koittanut pilvisenä. Haaskaa vappua vaan niille, jotka tätä lukevat. Toivottavasti kuolette ähkyyn siman ja munkkien kanssa. Love & peace!