Viimeinen rutistus

Miesleijonatkin ottivat omansa. Hienoa!

Aikkukin tikkasi oikein kunnolla, katsoin viimeisen kilometrin. Onnea Hollolan tytölle!

Suomen mitalitilasto:
1 hopea
4 pronssia

Täällä on vielä Puron kanssa taistelu edessä. Aion ottaa käyttöön salaisen aseeni, neliskanttiset sukkapuikot, jotka kävin ostamassa Titityystä. Muutakin toki tuli ostettua, mutta siitä lisää myöhemmin kuvien kera...

Naisleijonille iso peukku ja Manniselle sisupuukko

Naisleijonat tekivät sen: pronssia tuli. Hienoa! Tosin itse kävin nukkumaan toisen erän jälkeen, joten ei maistunut ihan niin makealta.

Manninen teki mitä ilmeisemmin upean hiihdon yhdistetyssä mutta sijoittui mitalisijojen ulkopuolelle. Hieman harmillista, mutta peukku hiihtovauhdista. Koivuranta jätti lähtemättä ladulle. Näin ollen Suomeen ei tullut lainkaan yhdistetyn mitaleita (eikä myöskään mäkihypyn mitaleita).

Tänään on taas porauduttava asemiin klo 22. Olen jättänyt suvereenisti kaikki jääkiekko-ottelut katsomatta (kokonaan), joten nyt on sitten aika viimein vahtia, miten leijonilla menee. Ja mitä ilmeisemmin alkavan hiihtoloman kunniaksi on vielä tikutettava se Puro-kerä pois päiväjärjestyksestä.

Aurinkoisia hiihtokelejä kaikille!

Pronssia viestijoukkueelle, yhdistetty kärsi säästä

Naisten hiihtomaajoukkue teki sen: Suomen mitalisaldo kasvoi pronssilla upean taistelun jälkeen! Ja että Ruotsikin kukistui!

Mikään muu ei maitakaan yhtä hienolta kuin länsinaapurin tappio. Tänään oppilaat kysyivät minulta, katsoinko yöllä lätkää. Sanoin nukkuneeni, mutta nähneeni salilla käydessäni Ruotsin kukistumisen. Pojat sanoivat sen olleen makeaa. Ja samaa sanoivat miespuoliset kollegat. Hymy oikein nousi kasvoille, kun kerroin länsinaapurin kukistuneen maalein 3-4. Parasta ei ole voitto, vaan murskavoitto! Ja vahingonilo! Tsekatkaa Aamulehti.

Tällä hetkellä naisten jääkiekossa pelataan legendaariseksi yltyvää pronssiottelua, Suomi-Ruotsi ja toista erää. Minä joudun valitettavasti nukkumaan...

Yhdistetty kärsii huonosta säästä. Tuli oikein paha mieli Anssin takia... Noinkohan lähtee edes olympialaduille? Mitaliin en usko edes Mannisen kohdalla...

Nyt mitalisaumassa!

Nyt ei auta itku markkinoilla, ei parku eikä poru. Jos tänään ei tule Suomelle mitalia, niin voihan ketun häntä!

Yhdistettyä saa vielä odotella, mutta kohta käynnistyy niin viesti kuin myös pronssiottelu (naisten jääkiekko).

Ja lisäksi mitä kaikkea muuta...

Asemiin!

Pelko

En ole koskaan ajanut yhtä huonossa säässä kuin tänään töistä kotiin päin tullessani. Näkyvyys oli nolla, lunta tuli vaakatasossa. Pientä valkoista hiutaletta, jotka tanssivat tien pinnassa. En nähnyt edes kymmenen metriä edellä ajavan auton perävaloja välillä!

Muistin siinä ajellessani erään asian yli kymmenen vuoden takaa. Olin silloin rippikoulussa, joka reissasi kahteen laskettelukeskukseen pohjoiseen. Päivät suosivat ja aurinko paistoi, kunnes aivan yhtäkkiä tuli täysi pimeys. Lumi alkoi tanssia rinteessä, aivan huipulla, ja sää oli aivan kuin tänään. Näkyvyyttä ei ollut. Minä olin yksin huipulla. Alas oli tultava.

Ei nähnyt ketään, ei kuullut kuin tuulen. Pakkanen puri.

Muistan rukoilleeni silloin, että pääsisin alas ehjänä.

Lähdin auraamaan, hitaasti ja varmasti. Pelkäsin, että lasken välillä merkityn laskettelurinteen ulkopuolelle. Ei nähnyt mitään.

Puolessa välissä mäkeä aloin kuulla ääniä. Siellä oli nainen ja mies. Nainen pyysi, että kutsuisin paikalle jonkun hakemaan hänet (kelkalla ilmeisesti). Toivottavasti pääsi alas, sillä minä olin täysin keskittynyt auraamiseen. Hitaasti ja varmasti.

Yhtäkkiä lumiverho hälveni. Olin taas auringossa. Olisin voinut itkeä onnesta, ehkä itkinkin.

Tänään minulle tuo valo oli kotikaupungin valot ja pääsy parkkihalliin. Sydän oli tykyttänyt koko matkan. En itkenyt, vaan menin ja ostin itselleni uuden musiikkisoittimen.

En ole pelkänyt pitkään aikaan yhtä paljon kuin tuossa lumimyrskyssä.

Solmuja kerässä

Tiedättehän tilanteen: neuloa huiskii menemään minkä ehtii, ja juuri siinä pitsin kohdalla on solmu langassa. Ottaa päähän, mutta minä olen ainakin sen verran huono ihminen, että jätän ne solmut lankaan, vaikka ei pitäisikään. Ja vaikka tietää sen, ettei pitäisi! Tietää, että ohjeissakin sanotaan, että kerässä voi olla solmuja ja että ne pitäisi avata.

Sitä neuloo eteenpäin ja vasta jäljestä päin huomaa, että ne solmut olisi kannattanut selvittää ihan vain itsenkin takia. Valmista katselee kriittisesti ja huomaa ne omat virheensä, jotka ovat niitä solmuja. Ja taas ottaa päähän tietäessään, että jäljestä olisi tullut siistimpää, jos olisi pysähtynyt avaamaan ne solmut.

Olisi pitänyt pysähtyä. Jäljestä on vain niin turha jossitella enää tai sitten on purettava koko neule ja avattava se solmu.

Niinpä niin.

Olympialaisiin vihiriä pitsibaskeri

Sain siipan malliksi ;)

Vihiriä pitsibaskeri
ohje: Novita Talvi 2008
lanka: Rose mohair
puikot: 4,0 ja 5,0 pyöröt ja 5,0 sukkapuikot
kulutus: 44g
muuta: Olympialaisneule (2/3)

Olympianeulomukset.

Jäljellä olisi enää viimeinen ottelu: jotain huovutettavaa Purosta.

Olen vähän pettynyt siihen, etten saanut käytettyä vielä Marjaretkeä tai vihreää mohairia kokonaisuudessaan. Molemmista on pienet nyssykät jäljellä.

Ei mene putkeen, ei

Suomalaiset olympiatoivot ovat pettäneet kisa toisensa jälkeen. Aika heikossa hapessa ollaan, sanoisinko.

Ja sen kerran, kun olen poissa kisakatsomon läheisyydestä tapahtuu suuren suurta dramatiikkaa oikein urakalla. Mäkimiehistä kukaan ei onnistu ja kaiken lisäksi joukkuemäkikin saattaa olla uhattuna, mikäli Ahosen polvi on entinen. Ainakaan mitalisijoista ilman Jannea on turha haaveilla.

Sitten vielä epäonniset hiihtäjätoivomme. Minkäs teet, kun suksi ei luista ja homma ei kulje. Sanottaisiinko jo niille kahdelletoista tai edes viidelle mitalille hyvästit?

Sen sijaan pitsibaskeri etenee hyvää tahtia, joskin vähän epäselvyyksiä on ohjeen kanssa. Pitää yrittää tankata vielä kerran.

Hurraa, Suomi!

Olympialaissukat

Olympialaissukat
ohje: kärjestä aloitus 8-aloituksella, speksejä Ulla-artikkelista
lanka: Nalle Marjaretki, Lakka
puikot: 3,0 bambu
kulutus: 76g
muuta: Olympiajoukkueeseen

Hukkuu aika hyvin tuohon poppanaan väritykseltään. Pistän myös lahjaksi menemään kunhan ehdin. 1/3 olympialaisneuleista tehty. Aloitellaan seuraavaksi sitä mohairmyssyä...

Suksilla oltiin

Mietin tänään kyllä pitkään, onko hiihto mun juttu.

Olin kasvanut suksistani ohi. Vaihdettiin sukset kesken hiihtoreissun, mikä helpotti kyllä hiihtämistä. Mutta että senkin taidon voi unohtaa täysin!

Ei löytynyt myöskään sauvoja, hiihdin liian lyhyillä, mikä teki hiihtämisen vaikeaksi. Niinpä kävin tänään ostamassa uudet.

Välineurheiluksiko tämä menee? Yritän hiihdellä vanhoilla suksillani kylläkin hiihtoloman yli ja katson sitten, mikä tilanne on (varsinkin innostuksen suhteen). Jos on jotain vinkkejä suksikaluston valintaan, niin kertokaa pois!

Peetulle hopeaa, sanattomalla vielä urakkaa edessä

Osuin parahiksi katsomaan Peetu Piiroisen hopealaskun. Aiaiai.

Peetu on Mies! Tekee parhaansa ja hakee sen odotetun mitalisijan, mihin suomalaishiihtäjät eivät kyenneeet taaskaan!

Tänään ei tarvitse katsoa taaskaan olympialaisia, mikä on erittäin hyvä juttu. Tosin taidan neuloa nuo sukat loppuun. Lankaa on jäljellä vielä joku parikymmentä grammaa ja pistän ne vielä sukkien varsiin, ja sitten ensimmäinen mitali on tänne päin tuloillaan!

Naisella on monta rautaa tulessa, tosin eri asioiden parissa. Tapasin tässä vanhan työkaverin, joka kyseli nykyisiä kuulumisia. Kerroin viihtyväni töissä, mikä on totta, ja että stressi joidenkin kouluasioiden suhteen on suuri. En maininnut, että tässä töiden ohella käyn kahta eri kurssia kaiken muun lisäksi. Hmph.

No mutta anyhow, tässä menee muuhunkin aikaa kuin neulontaan... Hetken päästä taas liikenteeseen!

Välinerikko

FST näyttää Suomi - Valko-Venäjän.

Sukista toisen kantapää selätetty ja vartta tehty jonkin matkaa.

Välinerikko yllätti: yksi bambuinen puikko on hukassa.

Näillä mennään. Taidan vielä tuon toisenkin kantapään laittaa kondikseen. Sitten voikin vaan rullata nuo varret siihen asti, että lanka loppuu...

Kunnon ajoitus: 4. ja 5. olympiapäivä

Ei mennyt nappiin kunnon ajoitus Virpi Kuitusella, ainakaan kun puhutaan alkukauden vaisuudesta. Kuntokäyrästä uutisoi HS. Mutta hei, ei mennyt mullakaan!

Olen tässä olympiahengessä suunnitellut suksille nousemista viiden vuoden tauon jälkeen. Olen tässä pari viikkoa jo yrittänyt saada itseäni niskasta kiinni ja viimeinkin, kun saan pakattua mukaan urheilukerrastot ja talvitakin, pipon ja vaihtokamppeet --- niin vielä mitä! Mun jalka oli kasvanut monosta ohi, en tiedä enkä edes ymmärrä, miten se on mahdollista! Gaad däämn!

Mä jo kosketin suksia. Tarkastin siteet. Mietin voitelua. Ja sitten monot eivät osu.

No, eihän niitä samanmallisia monoja enää myydä. Piti ostaa uudet monot ja siteet. Onneksi huoltojoukot lupasivat siteet suksiin huomiseksi. Meinaan aamulla suunnistaa ladulle, kun etsin jo esiin toppahousutkin! Kuntokäyrä nousuun!

Eilen en todellakaan sitten avannut tv:tä, mutta en myöskään neulonut muutamaa riviä, sillä pikaisen iltapalan jälkeen suunnistin nukkumaan. Tänään on tarkoitus sitten jo panostaa tähän omaankin olympiaurakkaan. Kantapääkavennukset edessä...

Odotetaan suksihuollon pelaavan tänään sprinteissä ja kunnon olevan kohdallaan myös Kuitusella. Olisi Suomen jo aika avata se mitalitilikin...

3. kisapäivä

Tänään alkavat sitten hiihdot. Tarkoituksena siis kannustaa ainakin Aikku voittoon tai ainakin mitaleille, miesten hiihdon katson, jos jaksan.

Ei mennyt ihan putkeen yhdistetty, ja itse asiassa itsekin olin vähän kohmeessa yhdistetyn hiihdon aikana. Heräsin 23.50 katsomaan ja jännitin Anssin puolesta, mutta eihän siitä mitään tullut. Neuleet eivät edistyneet sen kaksikymmentäminuuttisen aikana mihinkään suuntaan.

Tässä tilanteessa ollaan nyt.

Crap

Joku ei osaa lukea ohjeita huolella.

Ihan pienet purkamiset tiedossa.

Crap.

2. kisapäivä

Olen tänään ahkeroinut jo kärkiosan toiseenkin sukkaan ja aloittelen juuri kantalappuja. Siinä sivussa ehtii vähän Topp't Tåtakin pajailemaan.

Jälkimmäiseen projektiin olen kuluttanut jo 300 grammaa lankaa: helppo päätellä, sillä pussissa on enää seitsemän kerää jäljellä. Taidan tällä tahdilla saada ennen olympialaisia pistettyä sileäksi ostetut 600 grammaa, joten hiihtoloman jälkeiseen aikaan jää vain toinen mokoma... Jos sitä pääsiäsiseksi saisi uuden takin, niin bueno.

Tänään sitten illalla jännätäänkin Hannu Mannisen mitalisaumaa. Anssi Koivuranta myös on jännittämisen kohteena, sillä sillä pojalla on mieletön hymy ja ihana blogikin! Toivon molemmille suomalaisurheilijoille vastaisia ilmavirtauksia mäkeen ja luistoa sukseen!

---

Yritän lisäillä illalla/huomenaamulla kuvia edistymisestä. Kameran akku pitää laittaa latuuseen, joten hetki siihen menee..

Ehdinhän mä tuossa jo kokeilemaan kahvakuulaa. Lueskelin tammikuun Sportia ja bongasin sieltä ihmeellisen kahvakuulan. Vaikutti mielenkiintoiselta ja viimeinkin automarkettiin oli tullut siedettävän hintaisia kahvakuulia myyntiin. Taitaa jäädä ihan treeniohjelmaan moinen... Niin ja Wiin kanssakin tuli pelleiltyä. Pitää pitää itsensä kunnossa, että jaksaa valvoa ja neuloa!

4.

Janne Ahonen oli neljäs. Harmittaa ihan toisen puolesta.

Sukka sen sijaan on teräosasta lähes valmis.

Olympialaiset käynnistyivät!

Aamulla avasin töllöttimen, katsoin puoli tuntia avajaisia, mutta neuloin Topp't Tåta. Nyt on sitten jaettava aika tasapuolisesti kaiken mahdollisen suhteen: olympiaprojekti, Topp't Tå -projekti (sillä mitä iloa on neuloa takkia, mikäli se ei valmistu koskaan?), työt, opiskelu ja kuntoilu. Mitäpä sitä liialla vapaa-ajalla tekisikään!

Ohjeet on tulostettu viereen.

Seuraavaksi kaivan jostain lempisukkapuikkoni, ne bambuiset totta kai.

Sitten otan kerän Nallea ja luon aloitussilmukat.

Mutta sitä ennen juon kupin kahvia ja syön muutaman makeisen. Olen ansainnut sen.

Virittäydytään kisoihin!

Ylen kello tikittää jotain kahdeksaa tuntia kisojen alkuun.

Olen virittänyt kisakoneiston kuntoon.

Tänä iltana käydään vielä korkean ilmanalan harjoitteluleirillä, kun tunnin päästä pyörähtää mäkikarsinta.

Mallitilkut olisi tarkoitus neuloa.

Topp't Tå -projektista makupala. Olen jo kolmatta kerää laittamassa tuohon työhön ja olen ihan alkuvaiheessa :o Meni vähän säätämiseksi jo heti alkuun, mutta tulee ainkin omanlainen!

Tarkennuksia olympiaprojektiin

Kirjoittelin neuleolympialaisblogiin jo suunnitelmat auki, mutta pistetään tännekin:

- baskeri Rose mohairista (vihreä),
- Nallen Marjaretkestä (lakka) kärjestä aloitetut sukat (tekniikka on uusi tuttavuus, joten sen kanssa väkertämiseen mennee jonkin verran enemmän aikaa kuin perussukkiin)
- Puro-kerästä (50g) joku isompi tai pienempi huovutettu juttu.

Langat on katsottu valmiiksi sohvan viereen, jotta voin aloittaa projektin heti huomisaamuna! :) Sovellan sukkiin Ullaneuleen ohjetta kärjestä aloitetuista sukista. Mitään kummempaa pintaneuletta en aikonut tehdä, sillä kyseessä on sen verran kirjava lanka, ettei se tarvitse mitään ylimääräistä.

Jos nyt sattuisi jäämään ylimääräistä aikaa, mihin en usko, tarkoituksena olisi laittaa Fortissimasta saumat kuntoon. Onhan Fortissima ollut jumissa sohvan selkänojalla jo syyslomasta asti ;)

Ai niin, pakkohan mun oli hankkia tässä yksi päivä Novitan virkkuukoukut, jotka hehkuivat neonvärejä!

Kyllä se sittenkin tempaisee

Juu! Minä aion olla olympianeuloja.

Pohdin tässä pitkin ja poikin, mitä tehdä.

Aloitin jopa Topp't Tåsta Projektin, joka varmasti valmistuu vasta vuonna 2011, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Kävin siis hakemassa kyseistä lankaa 600g lauantaina, mutta vielä on toinen mokoma hakematta. Todellinen kilokkaan projekti tulossa....

Aikani pähkittyäni päätin, että tuleva olympiaprojektini on seuraavanlainen:
- myssy/baskeri Rose Mohairista,
- lapaset Purosta,
- sukat Nalle Marjaretkestä, väri lakka.

Pakko noita jämälankoja on neuloa pois kuljeksimasta, koska uusien ostaminen on niin paljon kivempaa!

Snowmageddon

Obama lanseerasi otsikon termin.

Voisihan Suomessakin puhua moisesta.

Olen kyllästynyt tähän ainaiseen lumeen. Olen totaalisen väsynyt siihen, että taivaalta tulee lunta tai räntää tai niiden sekoitusta. Aamulla saa kaivaa auton ulos lumikasasta, iltapäivällä sama. Jos vielä pysähdyn kauppaan kotimatkalla, taas sama juttu. Eikä lumi vaikeuta elämääni pelkästään tuolla tavoin. Teiden urautuminen on kaikista pahinta. Aamulla liukastelin kaikki 90 asteen risteykset läpi. Saa olla tarkkana kuin porkkana kaiken aikaa, ettei auto lähde käsistä. Rasittavaa. Näkyvyys on huono. Ajokeli on huono. Lumessa kahlaaminen ei vain ole mun juttu.

Silti lumi on ihan ok.

Mä edelleen olen vahvasti lähdössä hiihtämään, kun otin jo tuntumaa peltosiini. Paikansin ne. Ajoitus vaan ei toimi lumentulonkaan suhteen.

Olympianeulomaan?

Kohta se alkaa!

Ensimmäinen KAL-tapahtuma (knit along), johon osallistuin, oli lapaskuu. Nyt ihan vähän hotsittaisi (eikä mitenkään vähän!) lähteä mukaan olympianeulejoukkueeseen. No, itse asiassa en ole vielä tehnyt päätöstä mihinkään suuntaan – ja ehkä päädynkin neulomaan keskenäni olympialaisten ajan – sillä ajoitus on varmaan huonoin mahdollinen. Töiden ja yhden pienen g:n takia ei kamalasti ehtisi istuutua sohvalle neuleen kera.

Tietenkään neuleen ei täydy olla mitenkään suuren suuri ja hirmuisen vaikea.

Kävin eilen hankkimassa lankoja seuraavaan suuren proggikseen, mutta se ei tule valmistumaan 1.3. klo 9:ään mennessä mitenkään, sillä en saanut kaikkia lankoja vielä. Koska myös tunnen itseni, niin tämänhetkiset 600 grammaa vievät huomioni aika tavalla, mutta neuleeseen uppoaa vielä toinen mokoma, enkä saa niitä tarpeeksi ajoissa käsiini.

Vaikeaa vaikeaa.

Olisihan mulla vielä tuossa ne harmaat langat huiviin.

Tai ehkäpä neulon salaa.

Pistää myssyn alle.

Stressiä havaittavissa

Kolme viikonloppua putkeen työkuvioihin liittyviä asioita.

Tämä on niistä toinen.

Pienehkö stressi vaivaa. Olen edelleen nähnyt painajaisia, mutta ilahduttavinta on se, että olen ehtinyt kuitenkin nukkua seitsemän tuntia, eli ihan haudasta noussut en vielä ole.

Pitäisi laittaa soittimeen matkamuzat, jotta voi levätä. Valitsin kulkutavaksi linja-auton vain sen takia, että saan lepuuttaa silmiäni ja hermojani. Linja-autossa on mahtava tunnelma! Tiedän myös pystyväni nukkumaan bussissa, joten se on eräänlaista omaa aikaa.

Kävin eilen hemmottelemassa itseäni ostamalla Versacen tuoksun ja Cliniquen kasvorasvoja. Kyllä nyt taas iho kiittää!

Tein myös hiihtoharrastukseni eteen investoinnin: investoin urheilukerrastoon. Wohoo!

Ympäri käydään ja yhteen tullaan

Törmäsin tähän kirjaan joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran. Sitä moitittiin tyttökirjallisuusklassikoksi, kovisteltiinkin, sillä sen maailmankuva oli kovin lapsellinen. Vai mitä mieltä ovat ne lukijat, jotka ovat joskus a) lukeneet tai b) kuulleet Eleanor H. Porterin Pollyannasta?

Ostin Pollyannan hetken mielijohteesta varmaan vuosi takaperin alennusmyynneistä, sillä nimi tupsahti kirjapinoja kiertäessäni mieleen. Kesti liki vuoden, ennen kuin tartuin kyseiseen opukseen. Ja kuinka se minua ärsyttikään!

Päähenkilönä on 11-kesäinen (myöhemmin parikymppinen) Pollyanna, joka levittää päivänpaistetta kaikkialle ympärilleen etsimällä kaikesta jotain hyvää ja iloista. Ihan hitusen ärsyttävää, sillä en ainakaan osaisi kääntää tilannetta päälaelleen joka asiassa. Illalla ennen nukkumaanmenoa mietin vielä, voiko joku oikeasti iloita siitä, että sokeana ei ole vielä menettänyt kuuloaan tai puhetaitoaan. Ehkä joku voi ja ehkä se jollekin on selviytymiskeino, mutta mutta...

Pollyanna kirjana on hyvin naiivi. Päähenkilö Pollyanna ei ymmärrä omaa viehätysvoimaansa, hänelle ei käy mitään ikävää, ellei pikkuriikkisiä sydänsuruja lasketa kirjan loppupuolella. Pollyanna on amerikkalaiseen tapaan hyväsukuinen (kuten Runotyttökin) ja orpo. Pollyannan ympärillä olevat ihmiset vain viehättyvät tästä ja yhtäkkiä kaikki onkin yhtä suurta sekamelskaa ja lopputulos on hyvinkin arvattava.

Tulipahan luettua ja sivistettyä itseään tyttökirjallisuuden varmaan ensimmäisellä klassikkoteoksella. Voin vannoa ja vakuuttaa, että niin Montgomery kuin myös Alcott pesevät Pollyannan mennen tullen ja ero maaliin tullessa on harvinaisen selvä.

Aamuvirkku ja illantorkku

Syksyllä uudessa työssä aloittaminen aiheutti myös sen, että jouduin rukkaamaan omaa sisäistä kelloani. Ennen (ja lomilla edelleen) saatoin valvoa puoleen yöhön tai jopa aamuun, nyt jo kello kahdeksan illalla alkavat leukapielet repeillä. Valvominen on mahdottomuus.

Olen aina ollut herkkä valolle ja äänille unen suhteen. Kesällä aamuauringon nouseminen herättää minut taatusti kukonlaulun aikaan, tai jos olen tarpeeksi hämärässä tilassa herään ainakin kummallisiin rasahduksiin ja ääniin. Kellon tikittäminen seinällä ei tuo unta silmään, olen pari kertaa pyytänyt siippaa siirtämään kellon pois makuuhuoneesta. Tämän takia kännykän herätys on päällä. Minut on aivan pienestä tiitäisestä opetettu nukkumaan hiljaisessa tilassa; perhelegendat kertovat, että vanhempani sammuttivat radion ja puhuivat kuiskaten, kun nukuin päiväunia.

Niinpä makuuhuoneen ikkunan takana paistava katuvalo löytää tiensä pitkien pimennysverhojenkin ohi ja herättää minut - vähintäänkin häiritsee untani.

Toisaalta taas aamulla olen virkeimmilläni, vaikka vihaankin aikaisin heräämistä. Vihaan aamuissa eniten kiireen tuntua - sitä kun ei saa rauhassa heräillä ja juoda kahviaan, on koko ajan kiire. Pitää meikata ja valmistautua ja kasata tavarat kuntoon jajaja... Sen verran haluan joustaa nukkumaanmenoajoissa, etten ole valmis laittamaan herätyskelloa soimaan jo viideltä. 5.30 on numeroina liian aikaisin!

Nyt on hyvä aamu kehua aamuvirkeyttä, sillä olen ollut ylhäällä jo tunnin ajan. Niinpä olen ehtinyt juomaan kupin kahvia ja kohta joogaan ihan pikkiriikkisen ennen töihin valmistautumista.

Ihanaa aamua!