Remontti

Koulujen alku ja joululoman loppuminen ovat perinteisiä elämäntaparemonttilupauksien ajankohtia. Tällöin saleilla aloittaa suuri määrä uusia harrastajia ja ensimmäisten viikkojen ajan tunnit ovat täysiä ja salit pursuavat hikeä.

Elämäntaparemontti kai mullakin on alkamassa. Muuten ihan hyvä ja kaikki kunnossa, mutta suvussa tuppaa olla taipumusta aikuisiän diabetekseen ja sokeriarvot olivat sen verran koholla, että jotain tarttis tehrä. Työterveydessä kuitenkin sanottiin jotenkin osuvasti, että sokeriarvojen alassaantiin ei tarvitse tehdä taikoja, vaan riittää jonkun yhden asian korjaaminen ensimmäiseksi - koko elämää ei tarvitse heti kerralla pistää uusiksi.

Niinpä mä tänään töihin ajellessa mietin, mikä se mun jokin voisi olla. Olen kausiliikkuja, joskin nyt olen vuoden ajan liikkunut paljon säännöllisemmin kuin minään muuna kokonaisena lukuvuonna. Ostin ensimmäiseksi hedelmiä mukaan. Tavallisesti mukaan meinaa tulla joku suklaapatukka, joten lähden ensin korjaamaan pahaa napostelutapaani - syömällä hedelmän silloin, toisin tällöin. No, saa ainakin sen puoli kiloa päivässä -mantran kuntoon.

Olen myös syönyt koko viikon päivittäin marjoja, kun niitä suhteellisen helpolla saa ja löytyy. Pakastin pursuaa mustaherukoita, joten olen niitä sotkenut aamuisin maustamattomaan jogurttiin. Marjoihin en myöskään pakastusvaiheessa laittanut sokeria, joten sinällään sekin puoli on kunnossa.

Pitäisi nyt vain pyrkiä siihen, että söisi päivittäin säännöllisesti. Opettajan työajat eivät kamalasti jousta ruoka- ja kahvihetkien suhteen ja kun jossain vaiheessa pitäisi ehtiä monistamaan ja laatimaan seuraavan tunnin opetuskalvot, niin aika on välillä suhteellisen tiukilla.

Kaikista mukavinta on ensimmäisen kuukauden loputtua huomata, että mä saan olla ihminen, tehdä virheitä ja että olen lähestyttävä persoona. Ne hiljaisetkin luokassa uskaltautuvat tunnin jälkeen kommentoimaan kahden kesken tunnilla käytyjä asioita ja kertomaan omista kokemuksistaan. Suhteellisen palkitsevaa! :)

"Nyt mennään apinatarhaan eikä ikinä pois.."

On päiviä, jolloin epäilee alavalintaansa oikein urakalla.

Ei tänään ollut oikeasti kamala päivä, mutta juuri sellainen, jonka aikana otsalohkoissa alkaa tykyttää ikävään tapaan. Onneksi ei alkanut migreeni, sillä sitten koko työpäivä olisi ollut tuskaa. Mainittakoon vain, että musta tuntuu välillä, että olisin töissä apinatarhassa, mikä ei ole kehunnan aihe...

Nyt alkoi sitten Dingonkin lainaaminen - johan tätä kuherruskuukautta oppilaiden kanssa kesti viikon.

Puikoilla suhisee

Eilen illalla sain mohairneuleen siihen kondikseen, että tarvitsen enää hakaneuloja ennen viimeistä vaihetta. Koska Keskisalon juoksun odottelu kesti, pistin puikoille sen oranssin langan. En ehtinyt kuitenkaan puusta pitkälle, joten ehkä sitten taas tänään illalla...

MM-kisaneule

Koska vuoden vaihtuessa neuloin Tour de Ski -huivin, päätin pistää nyt yleisurheilun MM-kisojakin varten uuden neuleen pystyyn. Langaksi hyppäsi se punasävytteinen Elfin, joskaan en ole yhtään varma siitä, toimiiko neulemalli sävytyksen kanssa. Jonkin verran päälle 50 grammaa suihkin eilen menemään, ja tänään kun Mikaela Ingberg heittelee keihästä, mä heittelen lankakerää kauemmaksi itsestäni, jotta lanka juoksisi kauniisti..

Nyt on kuitenkin tartuttava lähdematskuun, jotta voi sitten hyvillä mielin pistää neuleen kanssa tuulemaan iltapäivällä.

Töitä töitä töitä ja vielä kerran töitä

Työt ovat totta vie alkaneet! Tuntuu, etteivät työtunnit mitenkään riitä, kun on tutustumista uuteen kouluun ja työtapoihin ja koulukulttuuriin! Viikkoylituntejakin on reippaasti yli opetusvelvollisuuden, mikä heijastuu myös muuhun työskentelymäärään... Vaan ei sovi valittaa, sillä hienoa on töiden riittäminen (minkä lisäksi ajatus palkkapäivästä kutkuttaa mukavasti mieltä). Työpäivien jälkeen olo on ollut aika puhkinainen ja nainen aika puhki, joten hyvä kun on juuri ja juuri jaksanut jumpata kotona muutaman hetken. Mihinkään aivojen kuluttamiseen en ole ollut kykeneväinen töiden jälkeen, joten gradukin on saanut levätä rauhassa - vaan huomenna siihenkin tulee muutos!

Kuluneet päivät olen tehnyt kurssisuunnitelmia, haaveillut ehkä salaa uuden neuleen aloittamisesta, mutta ollut kykenemätön etsimään sopivia puikkoja tai ohjetta. Kokemuksesta tiedän, että ensi ja seuraavan viikon jälkeen alkaa helpottaa, kun jonkinlainen työrytmi löytyy, mutta kateellisena kuuntelin, kun työtoveri sanoi olleensa kolme tuntia lähtöni jälkeen vielä työpaikalla ylimääräistä.. Mä en siihen kykene tällä hetkellä, sillä mun pitää mitoittaa jaksamiseeni vielä työmatkojen taittaminen.. Tällä hetkellä saa luvan riittää, että viimeisen opetustunnin jälkeen kokoan ainoastaan käyttämäni materiaalit siististi (kröhöm) työhuoneeseen ja suuntaan kotia kohti.

Työyhteisö on kuitenkin ihana ja auttavainen ja ottanut tällaisen untuvikon hyvin vastaan! Se helpottaa jo valtavasti, koska lähimmät työtoverit ovat mukavia ja niiden kanssa tulee juttuun.. No, katsotaan, olenko samaa mieltä keväällä! Sen kuitenkin tiedän, että yhteishengen pitää toimia, jotta työpaikalla on mukava olla.

Kiusauksia

Yliopistolla käynti käy aina mulle kohtalokkaaksi – tai ei ehkä mulle, mutta mun pankkitilille. Ensinnäkin tulee juotua paljon kahvia (perjantaina yliopistolla join neljä kahvikupillista) ja toiseksi keskustaan kävely viettelee kiusauksiin:

Kaksi kerää Schoeller + Stahlin Elfin Coloria (50g=140m, väri 0105) sekä viisi kerää Schoeller + Stahlin Fortissima Socka Mexikoa (100g=420m, väri 8077). Lasku liikaa.

Nyt tuota Elfin Coloria on tuossa sävyssä yhteensä 300g, jos muistan varastoni oikein. Tuo Fortissima lähti mukaan ihan herkullisen karkkivärinsä takia. Punnitsin vihreää ja turkoosiakin, mutta jostain syystä tuo oranssi miellytti silmää kaikista eniten. En kyllä tajua miksi, sillä mulla on jotain samasävytteistä lankaa viime kesältä, kun tein itselleni sniikkerit Saksassa. Omituista.

Tarkoitus olisi laittaa Elfinit johonkin yläosaan, jota en ole vielä sen suuremmin suunnitellut ja samoin kääntää Fortissima joko paidaksi tai tunikaksi – kaikki lanka on tarkoitus käyttää pois jaloista. Vielä ei ole mitään hajua mallista tai ohjeesta, joten vinkkejä kuunnellaan!

Mua kyllä houkuttaisi nyt syksyn väreistä harmaat, Rose Mohairissa sävy 078 on lähinnä mun haaveita. Siksi oli vähän omituista päätyä oranssiin... Hmph.

Kahden burkaan pukeutuvan naisen ystävyys

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut juhannuksesta asti mökillä odottelemassa, milloin siihen tarttuisin. Ostin tämän pokkariversiona taannoin keväällä, kun kaverin pokkaripassiin piti saada viimeinen, ratkaiseva leima. :) Olen kiinnostunut Lähi-idän elämästä ja lukenut paljonkin (vaikuttavia) kirjoja naisten asemasta Kabulissa ja muualla ympäristössä. Kiinnostus varmaan lähti joskus kauan sitten saudiprinsessojen päiväkirjoista, joita taitaa edelleen löytyä äidin kirjahyllystä.

Niin, Hossein. En ole lukenut kehuttua Leijapoikaa, joten Hossein oli sinällään uusi nimi ja tuttavuus. Minulla ei ollut myöskään juurikaan odotuksia teokselle, mutta täytyy silti sanoa, että tarina oli pettymys. Marian ja Lailan tarinoiden kietoutuminen yhteen on hyvä juttu ja heidän ystävyytensä kehittymistä oli ilo seurata. Tarinaan mahtuu petosta ja henkilökohtaisia tragedioita, mutta sitten päälle liimattu loppu jotenkin pilasi kaiken fiiliksen, vaikkakin ymmärrän selviytymistarinoiden antavan voimaa ja uskoa.

Tärkeitä teemoja ja näkökulma toki asioihin, jotka meille suomalaisille lukijoille ovat vieraita tai pelkästään uutisvirrasta tuttuja. Uskonnon osuus jäi kuitenkin jotenkin kalpeaksi ja ohueksi, mitä ihmettelin varsinkinkin siinä vaiheessa tarinaa, kun käsiteltiin talebanien valtaannousua. Toisaalta keskiöön nousi taas kahden naisen ystävyys ja taistelu miesten hallitsemassa maailmassa, ja samalla naisten huono asema lain silmissä.

Niin tai näin, Tuhat loistavaa aurinkoa herätti ajatuksia, mutta jätti kylmemmäksi kuin joku Kabulin kirjakauppias.

Nalle-lapaset

Löysin ruskeaa Nallea vielä sen muistelemani lankanysän, kun olin jo menettänyt kaiken toivoni.. Olin nimittäin kuljettanut lankaa ja käsitöitä kangaskassissa mökille, enkä ollut kyseistä kangaskassia tyhjentänyt sen kummemmin... Nyt on sitten ruskeat lapaset viimeistelty, eikä tarvinnut turvautua muuhun lankaan. Nalleakin jäi enää jäljelle pieni nysä, vain joitakin metrejä. Täytyy käyttää johonkin jämälankatyöhön tai tehdä muutama raita johonkin muuhun neulomukseen :)

Lapaset
lanka: Novita Nalle
kulutus: 59g
puikot: bambupuikot 3,0
muuta: Novitan mukaan naisen käteen sopivat. Huom! 12s/puikko liikaa, kokeile 10s seuraavan kerran.

Työ- ja autoilukuvioita

Laadin eilen alustavat kurssisuunnitelmat – tästä se lähtee. Maanantaina ajoin töihin ja takaisin ja vein samalla verokortin ja sain lukujärjestyksen. Matin ja Tepon säveltä mukaillen: "Mä joka päivä kasiin meen..." Ei, ihan hyvähän aikaisiin aamuihin on totuttautua. Tänäänkin heräsin oma-aloitteisesti ennen kuutta. Se tosin vaati kymmeneltä nukkumaan menoa, joten en ole aivan luottavaisin mielin tämän heräämisprosessin suhteen... No, on tässä ensi viikkoon aikaa sopeutua!

Autolla ajamisen taito on kuin pyöräilyn osaaminen. Jossain selkäytimessä taito loppujen lopuksi on, vaikka joku 500 km vaadittiin, ennen kuin taas kaikki jipot muistuivat mieleen eikä enää jänskättänyt niin paljon. Olen ajanut viimeksi kunnolla joskus vuosina 2003–2004, sen jälkeen ainoastaan jotain maantieajoja noin 300km/vuosi. Nyt on sitten ajettu maantietä ja kaupunkiajoa, mutta kyllä mä vieläkin lähden mieluummin maantielle kuin kaupunkiin. Kaupunkiin menokaan kun ei ole ihan ilmaista ja polttoainekulujen (ja muiden kulujen: käyttömaksu, vakuutukset, huollot) lisäksi pitää vielä maksaa parkkimaksuja. Siksi olen vähän miettinyt, että kyllä mä edelleen keskustaan lähden joko bussilla tai kävellen, ellen ole menossa sitten muutenkin ilmaisten parkkipaikkojen suuntaan.

Gradun naputtelu ei ota kotona sujuakseen, minkä lisäksi mulla alkaa olla kaikki kotona olevat lähdematskut kirjoitettuna tekstiin sisään, joten sitä on lähdettävä hakemaan lisämatskuja. Luulisi parin päivän intensiivisen naputtelun tuottavan toivottua tulosta ja olisin vähän lähempänä valmistumista... toivottavasti!

Palaan viikonloppuna taas asiaan. Jos siihen mennessä olisi saanut pääteltyä muutamia juttuja ja/tai neulottua jotain uutta lisää. Yöpöydällä on nyt Zadie Smithin Nimikirjoitusmies.

Salaliittoteorioita Vatikaanissa

Tuli kiire lukea Dan Brownin Enkelit ja demonit, sillä minusta ensin pitää lukea kirja ennen elokuvaa. No, enhän mä ehtinyt ensi-iltaan, mutta tässä pikku hiljaa voisi olla mukavaakin nähdä taas Tom Hanks Robert Langdonina.

Siihen nähden, miten uskomattoman piipisti Brown kirjoittaa, niin Enkelit ja demonit pitivät kyllä otteessaan aamuviiteen asti. En yhtään ihmettele, että vanhojen myyttien ripottelu teoksiin tuo miljoonia lukijoita. Kirkkoon ja uskonnollisiin teemoihin kietoutuvat salaliittoteoriat myyvät kuin häkä. Kyseenalaisista kirjoittajantaidoista huolimatta Brown on osunut kultasuoneen.

Teoksessa häiritsi eniten kaikkitietävä kertoja, joka osoitti tuntevansa tulevat tapahtumat, mutta joka myös osoittautui epäluotettavaksi.

Ehkä mun pitää vielä lukea Meteoriitti, vaikka perusjuoneltaan nämä kaikki teokset ovat toistensa kopioita. Olen lukenut tätä ennen sekä Da Vinci -koodin että Murtumattoman linnakkeen. Yllättäen kaikissa E&D mukaan lukien on ollut joku arabi/albiino, joka tekee kaiken likaisen työn. Sen lisäksi kaikissa on puhelinääni, joka jakelee tietoa ja antaa vihjeitä. Kaikissa on tietenkin myös kaunis nainen, joka on kokenut vääryyttä. Ja yllättäen kaikissa pääpahis -- niin mitä? Eniveis, kaikissa kirjoissa on ollut samanlainen kaava, joten en odota suurempia Meteoriitiltäkään, enkä ole edes kovinkaan varma, kannattaako itseään sivistää moisella tekstillä. Tällaisia teoksia ei olekaan luotu suuriksi kaunokirjallisiksi teoksiksi, vaan pikemmin viihteeksi ja kulutustavaraksi.