Nukkuminen olisi aika pop, jos sitä osaisi siis. Äityliinin kanssa kärsitään molemmat uniongelmista... Mulla unettomuuteen on syynä törkeä stressi opinnoista tai niiden etenemättömyydestä. En ymmärrä, mitä hemmettiä varten yksi kurssi (3op) pitää paloitella kuuden kuukauden ajalle. Ei kai siinä sitten niitä pisteitäkään rekisteriin tipu, kun kaikki kurssit on tuolleen hajallaan.
Tässä on mennyt kolmisen viikkoa niin, etten ole nukkunut kunnolla. Tiedän, että pitäisi mennä lääkäriin ja hakea jotain nukahtamista auttavaa tabua.. Toisaalta haluan uskoa ja toivoa, että unettomuus loppuu parin viikon sisään, kun opinnoista pääsee kuukauden joululomalle. Mitä siitä, että se loma menee käytännössä töitä paiskiessa ja stressatessa opintotulorajoista.
Alkaa tässä kehokin lähettää viestejä, että hei haloo, hellitä hiukan! Flunssa iski, nokka vuotaa ja silmät vetistää. Yskin ja pärskin ympäriinsä. Hohdokasta. Mulle ei koskaan kuitenkaan tule kuumetta (kuin joskus todella harvoin), joten saikkua on vähän vaikea saada. Lisäksi kärsin jostain säädyttömästä työmoraalista, joka ei anna periksi missään tapauksessa. Töihin on mentävä, vaikka henki menisi. Tätä on nähty ja koettu.
Onneksi on mies, jonka kainaloon väsähdän iltaisin. Harmittavaa ainoastaan se, että yhdessä nukkuminen onnistuu käytännössä vain viikonloppuisin eikä aina silloinkaan kummankin töiden takia. Voisi pikku hiljaa suunnistaa takaisin kainaloon, jos vaikka uni tulisi ja kaappaisi mut mukaansa..
Niin ja otsikko on lainattu Egotripin takavuosien hitistä Unihiekkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti