Otsikon kysymykseen olisi kiva saada vastauksia. Lainaus on taas Ismo Alangolta, tällä kertaa kappaleesta T. Kysymys liittyy - ylläri - opettajuuteen ja tällä kertaa opettajan etiikkaan.
Olen tässä pitkin syksyä miettinyt, mitä kaikkea opettajan velvollisuuksiin kuuluu. Miellän opettajan velvollisuudeksi ennen kaikkea taata oppilaan/opiskelijan oikeusturvan. Tämä tarkoittaa kaikkea sen toiminnan estämistä, mikä vaarantaa oikeusturvan. Se tarkoittaa myös ääretöntä ammattietiikkaa siinä mielessä, että ihan oikeasti pitää pyrkiä oikeudenmukaisuuteen niin arvioinnissa kuin myös muussa toiminnassa. Se tarkoittaa tasapuolista kohtelua, oppilaan luottamuksen ansaitsemista. Painotan vielä, että luottamus pitää ansaita kaikella toiminnalla.
Olen tulevana äo:na siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että pääsen kurkkaamaan oppilaan ajattelumaailmaan aivan toisella tavalla kuin matematiikan tai reaaliaineiden opettajat. Näen sen koko huikaisevan syvyyden, tutustun tekstien kautta näihin oppilaisiin paremmin. Se tuo myös mukanaan suuren vastuun - vastuun siitä, että oppilaan asiat säilyvät oppilaan omina asioina.. Vaikka kaikilla opettajilla on vaitiolovelvollisuus oppilaiden asioihin nähden, niin ehkä oman oppiaineeni edustajilla se velvollisuus korostuu vielä enemmän. Näin ajattelen.
Vaikka olisinkin opettajana aivan mitä mieltä tahansa oppilaan ajatusmaailmasta, niin en minä sitä herranen aika voi maailmalle kuuluttaa - en edes opiskelutovereilleni! Kyseessä on edelleen tämän oppilaan yksityisyyden suojeleminen ja vaitiolovelvollisuus hänen asioistaan! Kiukuttaa aivan mielettömästi, sillä olen nähnyt tämän oppilaan ja opettajan välisen luottamuksen täydellistä rikkomista. Omilla asioillaan kukin repostelkoon mitä lystää, mutta toisen asioista vaietkoon!
Tuohon ammattietiikkaan liittyy vielä kaikki copy rightit ja muut ongelmat materiaalin hankinnassa... Ei ole helppoa olla tämän päivän opettaja!
Eniten pelottaa sitten joskus virkaa (tai sijaisuuksia) tekevänä opettajana se, miten osaa arvioida oppilaita tasapuolisesti, tasa-arvoisesti ja tasavertaisesti. Niin kauan kuin aineita kirjoitetaan käsin, voi opettaja jo pelkästään käsialan perusteella huomata pojan tai tytön kirjoittavan, vaikka ei lukisikaan nimeä. Kyseessä on siis tämä sukupuolten tasa-arvo, joka ei ole kyllä koskaan nähdäkseni toteutunut koulumaailmassa ainakaan arvosanoja jaettaessa. Kaikkihan tietävät sen totuuden, että pojat saavat hyvän numeron helpommalla äikässä, tytöt taas matematiikassa. Onhan yleinen totuus, että tytöt ovat kielellisesti poikia lahjakkaampia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti