... lauletaan Ismo Alangon Lumous katoaa -biisissä. Tuntuu vähän tuon biisin alulta, vaikka tällä hetkellä hommat taitavat tulla hoidetuiksi.. Toivottavasti tulevat.
Eilisen ja tämän päivän aikana olen vääntänyt kasaan kolme luentopäiväkirjaa, muutaman referaatin, yhden diaesityksen, korjannut erilaisia tekstejä... ja pään räjähtämisen estämiseksi neulonut oikein monta kerrosta toppia varten. Tällä hetkellä neuletyössä on menossa kolmas lankakerä, viimeistä kymmentä senttiä viedään, minkä jälkeen on jäljellä enää inhottavin työ eli lankojen päätteleminen. Kuvat valmiista työstä tulee tänne, kunhan saan hankittua kameran tai muistikortin lukijan.
Mä en kyllä tajua, miten kaikki koulujutut voi kasaantua päällekkäin yhteen ajankohtaan. Tai tajuan, koska kukaan luennoitsija ei varmasti ajattele opiskelijoiden työmäärää vaan sitä, missä aikataulussa ehtii saamaan kurssisuoritukset pois käsistään. Huomenna on luvassa vielä Nietzscheä, sillä tiistaina pitäisi käydä tenttimässä muutama kirjanen... Ajattelin kyllä kuitata Nietzschen wikipedian ja muutamien kirja-arvosteluiden turvin, jos oma luonto vain antaa periksi.
Hermojen kiristymistä aiheutti myös aika tehokkaasti perheviikonloppu, mikä aiheutti myös hymyn syntymisen kasvoille. Perhe on pahin ja rakkain kaikesta huolimatta. Isille terveisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti