Pitkästä aikaa sain luettua jotain uutta ja kaiken lisäksi suomalaista proosaa! Käsiini osui Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen (WSOY, 2007). Kaunista kerrontaa, vangitsevan kaunista kielen käyttöä ja sitä sulkeiden käyttöä! Itse olen sulkeiden suurystävä enkä osaa niitä aina oikein käyttää, mutta Nousiaisella sulkeet olivat oikein paikallaan.. Mikä tehokeino!
Teos kertoo tavallisesta neljän hengen ydinperheestä, jossa kuitenkin vallitsee hiljaisuus. Tytär on hiljainen ja vetäytyvä ja tukeutuu kaikessa kaksi vuotta vanhempaan veljeensä. Äidin ja isän välillä vallitsee kylmä hiljaisuus. Ennen kaikkea tarina on rakennettu tyttären muistoista, jotka ovat suuressa roolissa siinä, miksi hän on tullut ja miksi kasvanut.
Turhaan Nousiaista ei ole kiitelty. Kerronta oli vangitsevaa, vaikkakin äidin puheenvuorot olisivat voineet jäädä pois. Nousiainen olisi voinut antaa päähenkilölleen kaiken tilan, vaikka tämä olikin sivustaseuraaja, omituinen sunnuntaityttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti