Hannu Väisäsen Finlandia-palkittu Toiset kengät tuli lopultakin luettua. Tuon lukeminen venyi ja vanui yli joulun, vaikka ennen joulua siitä pidinkin erittäin paljon. Joulun jälkeen taas tartuin Pullmanniin, joka on edelleen kesken, ja sillä tiellä olen edelleen. Toki tässä välissä tuli nyt napsittua näitä suomalaisia teoksia.
Jotenkin olen huomannut, että pitkään jonkun kirjan venyttäminen ja vanuttaminen syö parhaimman terän kyseiseltä teokselta. Ennen joulua todella ihailin Väisäsen käyttämiä kielikuvia, värikästä kieltä, rosoisia nuoren pojan mielenmaisemia. Nyt Väisäseen tarttuminen tuntui suorastaan pakkotyöltä, vaikkakin edelleen ne ihastuttaneet elementit sieltä pilkistivät. Edelleen kivoja still-kuvia 60-luvun Oulusta.
Luultavasti tuosta venyttämisestä johtuen jäi vähän nuiva fiilis. Tosin voisin kysyä, olisinko edes tarttunut kyseiseen kirjaan, ellei se olisi voittanut yliarvostettua Finlandia-palkintoa ja tullut töistä joululahjakirjana...? Luultavasti en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti