Yritän kaikin voimin vältellä siivoamista. Erinomainen keino on hengailu naamakirjassa. Kun katson tätä tyhjää asuntoa, jossa vietin kuitenkin 3,5 vuotta, ja sitä tavaramäärää, mikä tässä vieläkin on levällään, niin mua alkaa itkettää. Liikaa kaikkea! Mahdoton yhtälö siivota kaikkea hetkessä tai vielä lyhyemmässä ajassa.
Tällä hetkellä keittiön kaapit on tyhjennetty ja putsattu niin perusteellisesti, että sormenpäät ovat syöpyneet niillä kaikilla ihanilla myrkyillä, joita keittiöön kulutin. Lisäksi olen läpikäynyt yhden kaapin ja tyhjentänyt loputkin – seuraavaksi saman kemiallisen käsittelyn kokevat makuuhuoneen kaapit. Seinät olen "mopannut" tuolla suomalaisten (luultavasti suosituimmalla) mopilla, joka kantaa naisen nimeä. Pölyt ja hämähäkinseitit ovat poissa... Mutta kuka pelastaisi minut näiden tavaroiden keskeltä?!?
Jos joskus haluan muuttaa vielä, niin muistuttakoon joku mua siitä, miten työlästä se on. No syksyllähän pitää muuttaa uuteen asuntoon sisään (ellen jää äidin ja isän riesaksi tavaroineni – kyllähän sitä nyt ilman kahdentoista hengen astiastoakin pärjää!), mutta helpompi se on ennen tavaroiden tuomista mopata ja luututa kuin keskellä tavaramerta. Niin ja kun haluan sitten muuttaa isompaan asuntoon tai johonkin muualle seuraavasta asunnosta, muistuttakaa, että harkitsen siinä vaiheessa vakavasti omistusasuntoa, josta ei tarvitse ikuna muuttaa pois!
Kävi tuossa mielessä, että voisi jonkun firman vieläkin tilata tekemään loppusiivousta.. Saiskohan siitä kotitalousvähennyksiä?!
Kukaan ei tietenkään pakottanut jäämään tänne yöksi ja jättämään kaikkia "tarpeellisia tavaroita" tänne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti