Es ärgert mich!
Oikeasti, miksi kukaan ei kertonut, miten vaikeaa on matkustaa bussilla, pikajunalla ja maanalaisella? Ensinnäkin ongelmaksi nousi se, miten usein tuosta ohi menee busseja (harvoin). No, päästyäni S-Bahnhofille alkoikin sen pohtiminen, millainen matkustuskortti on kaikista paras. Ja tarjontaahan riittää! Miten ihmeessä ottaa selvää siitä, mikä on sopiva tariffi tai kuinka monen Streifenin matkalipun mun kannattaa ottaa... Ja niin, eikö tulisi halvemmaksi ostaa viikkolippu kuin joka päivä eri päivälipun? Uskaltauduin sitten kysymään kiltin näköiseltä pojanklopilta neuvoa ja se näytti, minkä päivälipun mun kannatti hankkia. Matkustuskulut tänään 8,90. Matkustaminen sujui lopulta ongelmitta, joskin oikealle raiteelle löytäminen oli pienen hakemisen takana...
Jatkoin sitten kyselemistä ja kysyin tietä pankkiin, jotta voisin nostaa rahaa. Onnistuin löytämään pankin ja löysin myös kadun, joka on mun taivas! Yliopistolta alkaen ainakin viisi erilaista kirjakauppaa ja ne hinnat! Ne hinnat! Milloinkahan seuraava kaveri tulee ja roudaa mun ostokset pois? No, mutta pankkireissu.. Jotenkin olin taas ajatuksissani ja onnistuin lyömään kortin pin-koodin kolmesti väärin. Mein Gott! Meinasi hätä tulla, kunnes tajusin soittaa isukille Suomeen ja kysymään pankin puhelinnumeroa. Sekin oli vielä ok, soitin pankkiin vajaan tunnin sisällä pin-koodiongelmista, mutta niillä ei näkynyt, että olisi ollut jokin ongelma! Hieno homma! En tiedä sitten, toimiiko mun tuo Electron lainkaan vai pitääkö mun nostaa Visalla rahulia aamulla.. Jälkimmäinen ei ainakaan kiinnosta mua.
No mutta yliopisto oli ihan jees, ainakin mitä sen yhden luentosalin perusteella voi sanoa. Tosin Jyväskylässä on mukavammat istuinpenkit – tosin ne onkin Alvar Aallon valitsemat tjtn. Anyway, täällä ei ole mitään yhtenäistä kampusta, joten kaikki yliopistorakennukset ovat siellä sun täällä kaupungilla.. Kuinkakohan monta kertaa sitä ehtii vielä eksyä matkalla luennoille? Tänään hoidettiin vain kaikista perinteisempiä juttuja (ja vaikeimpia). Krankenkasse, eli sairasvakuutusjutut.. No onneksi ne hoituivat pelkällä Eurooppalaisen sairaanhoitokortin (ilmainen Kelasta) näyttämisellä. Saan sillä samat edut, mitä paikallinenkin.
Kaiken paperisodan jälkeen kielikurssiporukka sullottiin bussiin ja lähdettiin kaupunkikierrokselle saksalaisen oppaan johdolla. Opin ihan mielettömän paljon kaupungista ja historiasta. Matkalla tutustuin myös puolalaiseen ja hollantilaiseen vaihtariin.. :) Menetin jo sydämeni kaupungille... Käytiin myös kuvankauniissa Schloss Nymphenburgissa, joka hurmasi ainakin itseni täysin. Kesällä ja auringonpaisteessa se varmasti on kokemisen arvoinen paikka. Harmitti koko kaupunkikierroksen ajan, ettei ollut kamera mukana. Siitä taitaa tulla vakiovaruste reppuun.
Kaikista parasta, että kansallisiin museoihin pääsee sunnuntaisin pelkällä 1 euron pääsymaksulla. Tiedän, mitä teen sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti