Epsanjan uutiset vetivät itseni hiljaiseksi. Sinällään omituista, sillä en koskaan koti-Suomessa reagoinut näin vahvasti mihinkään onnettomuusuutiseen. Tarkoitan siis ulkomailla sattuneisiin onnettomuuksiin, kotimaan onnettomuudet toki pysäyttivät. Ehkäpä se, että nyt itse on täällä ulkomailla vaikuttaa jotenkin tuohon reagoimiseen? Se olisi voinut käydä minullekin tai toivottavasti siellä ei ollut ketään tuttua... Mistä minä tiedän, koska en kuule kaikkien uutisia kuitenkaan?
Aurinko hellii. Kannattaa laittaa mustat vaatteet päälle, niin varmasti imee auringon lämpöä itseensä. Siispä suunnistan hetken päästä (pakollinen nettitauko menossa) ulos lenkille. Ongelmana on, ettei mun vaatteissa ole taskuja, mihin laittaa kotiavaimet... Elämän suuria kysymyksiä.
Jotain järkevintä lähteä turistiksi kaupungille ja sitten huomata, ettei kameran akussa ole virtaa. Tuli kuitenkin kierrettyä kaikki pakolliset nähtävyydet, mutta varmaan viikolla keskiviikkona tai torstaina uudestaan kameran kanssa, jotta saan jotain todisteita itselleni täällä olosta. Pankkitilin hupeneminen kun ei riitä.
Löysin mitä mainioimman palvelun, laillisen tavan seurata Suomen tv:tä, vaikka onkin ulkomailla. Tuli ensimmäisen kerran katsottua Biisikärpästä, ja Äijät naurattivat kovastikin. Niin ja tietenkin kaikki poliisisarjat englanniksi puhuttuina ja sitten vielä suomiteksteillä.. Aah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti