Mä en ole ennen tajunnut, että koiran hoitaminen on kokopäiväistä hommaa. Olen siis koiravahtina vuokraemännälle, koska niillä juhlat työpaikalla ennen lomia. Tuo koira käy niiiiin mun hermoille. Siis tiedänhän mä jo kokemuksesta, että koirat tahtovat kiintyä isäntäväkeen, mutta tämä menee ihan hulluksi. Meidänkin rakki osaa itkeä ja vinkua, mutta se ei käy koskaan noin paljon hermoille (johtuisikohan siitä, etten yleensä ole kuuntelemassa sen itkua ja hätää yli viittä tuntia putkeen).
Sinällään en tajua, miksi se koira ylipäätään on täällä, kun nuo näyttävät molemmat olevan menossa koko ajan. En ole edes nähnyt, millaista safkaa ne tuolle syöttävät. Keksejä on eteisessä, joita olen sille antanut ja vettä olen kippoon laskenut ja pihalle päästänyt tekemään asiansa. Mä en lähde vieraan enkä suurikokoisen koiran kanssa tuonne kaduille talsimaan yksin pimeässä, koska en tiedä, miten tuo käyttäytyy mun komennuksessa.
Kaduttaa, että lupauduin vahdiksi. Käy niin hermoille tuo vinettäminen. Enkä edes tiedä, millä kielellä sitä rauhoittelisin; välillä puhun saksaa ja välillä suomea ja olen lukenut jopa Corinne Hofmannia sille ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti