Voiko kieleen rakastua?
Minä nimittäin tajusin vasta tänään, erään professorin luennolla, kuinka jännittävä saksan kieli onkaan. Ennen rakastin sen säntillisyyttä, mutta nyt sitä kysymystä, laitanko prepositioiden seuraksi akkusatiivin, datiivin vai genetiivin. Pidin kielioppia tylsänä ja varsinkin taivutusta ja tuolla luennolla aika menee kuin siivillä.
Melkein kävi mielessä, että jatkaisin opintojani sittenkin.. Melkein.
Toisaalta taas turhauduin äsken suunnattomasti. Joissain asioissa Microsoft on parempi. Tai ainakin kirjoitusohjelmat pelaavat kuten pitää. Temppuilin nimittäin OpenOfficen kanssa (ok, se ei edes ole Applen oma ohjelma) puoli tuntia, kun aina lyödessäni enteriä, saatanan rivitys vaihtui koko ajan. Lopulta ei auttanut muuta kuin vetäistä vanha teksti kirjoituspohjalle ja muokata siinä, ettei rivitykselle käy mitään. Meni hiukan hermot. Ja hermot meni siinä vaiheessa, kun piti alkaa säätämään tallennuksen kanssa. Kappaskippas, tuo mokoma ei suostunut tallentamaan rtf:nä eikä doc:ina. Ei siis auttanut muu kuin kiltisti viedä teksti copypastella toiseen ohjelmaan, joka taas ei toimi aivan halutulla tavalla ilman kikkailuja. No ainakin uusi teksti on tallessa oikeassa muodossa, että joku sen saa auki. Mitä hyötyä tekstinkäsittelyohjelmasta, joka antaa tallentaa vain omalla tallennusmuodollaan? Suurimmalla osalla kun kuitenkin on käytössään Microsoftin ohjelmat, joiden epäilen hylkivän jotain OpenOffice-formaattia...
Ai niin, olen onnistunut kouluttamaan pahemman puoliskon. Se on pahempi kielipoliisi kuin minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti