Viisi

On monta hyvää syytä, miksi minun tekisi mieli siirtää lentoja viikolla aikaisemmaksi, vaikka kahden viikon päästä maanantaina olenkin jo Suomessa.

1) Sairastelu
On ikävää sairastella yksin ja ikävää asioida lääkärissä kielellä, joka ei ole äidinkieli. Se kyllä onnistuu, mutta ei takaa välttämättä parasta mahdollista lopputulosta. Sairastellessa pitää saada kunnon palvelua eikä joutua itse tekemään mitään. Tulehduskipulääkkeet ovat aika pop.

2) Ikävä
Mitä vähemmän päiviä kerääntyy, sitä suurempi ikävä tulee. Joskus tuntuu jokailtaisista puheluista huolimatta siltä, etten kestä enää hetkeäkään. Jotenkin se tunne on tullut tutummaksi nyt heinäkuun aikana, siis sen jälkeen, kun palasin Suomi-visiitiltä.

3) Oma koti
Kodinperustamisvimma vaivaa. Kuluneen viikon aikana olen surffaillut eri huonekaluliikkeiden sivuilla enemmän kuin keskittynyt viimeisen kotitehtävän tekemiseen. Edessä on siis pitkä yö, sillä muutama kappale tulkintoineen on kirjoittamatta ja kielentarkistus tekemättä. Deadline huomisaamuna klo 8. Tiedän nukkuvani vielä pitkään huomenna.

4) Sää
Mikään ei ole masentavampaa täällä kuin sateinen sää. Vaikka ehdinkin jo kehumaan aurinkoisia säitä (joita on varmasti ollut enemmän kuin Suomessa), niin osaa täälläkin sataa. Sade alkoi perjantai-iltana ja jatkuu vielä ainakin tiistaihin. Plääh.

5) Kaverit ja sukulaiset
Asun täällä sen verran kaukana, ettei kavereita tule paljon nähtyä. Joistakin opiskelutovereista on tullut sellaisia hyviä moikkaustuttuja, joiden kanssa on kiva käydä luennon jälkeen kahvilla tai syömässä, mutta muuten... Suomen kavereita on ikävä. Haluan parantaa maailmaa suomeksi, lörpötellä suomeksi, höpöttää suomeksi ja ymmärtää taas puolesta sanasta, mitä kaveri tarkoittaa. Tänään sentään tapaan yhden entisistä hyvistä kavereista, mutta seurassaan hänellä on henkilö, jonka kanssa en ole tullut sitten yläasteen alun toimeen. Pääsee kuitenkin puhumaan suomea. Niin ja keskiviikkona tulee yksi todella hyvä opiskelukaveri, jonka kanssa on mukava jutella kaikesta maan ja taivaan välissä. Eli pääsen siis puhumaan suomea!

Ainoa huono puoli tässä vaihtoajankohdassa on se, että missaan monen monet sukujuhlallisuudet. Keväästä aloitettuna äitini, isoisäni, isosedän ja isotädin pyöreät syntymäpäivät, mummon ja kummitytön syntymäpäivät, serkkuni konfirmaatiojuhlan. Mitähän vielä? Nyt aletaan kuitenkin olla jo siinä tilanteessa, ettei voi olla varma siitä, miten kauan sukua pystyy tässä kokoonpanossa enää tapaamaan...