En olekaan uutisoinut uusinta kirjaan sortumistani. Ostin siis uusimman version ihastuttavasta Tuulen viemäästä. Donald McCaig'n miehinen versio Rhett oli vain pakko ostaa, ja mikä siinä ostaessa, kun tällä kertaa hemmottelin itseäni tentin jälkeen loistolukemisella.
Eihän Rhett pääse alkuperäisen Tuulen viemään tasolle, mutta idea on mitä mainioin, lisäksi se päihittää toisen jatko-osan Scarlettin mennen tullen ja palatessa. Rhett Butlerin tarina nimittäin aloittaa jo Scarlettin ja Rhettin, tuon kirjallisuuden kuolemattomimman parin, ensitapaamisesta. Se myös valoittaa Rhettin taivalta uskollisena alkuperäisteokselle. Loistavaa viihdettä.
Rhett on ollut viikon ajan uskollinen sänkykumppanini jopa siinä määrin, että siippa on hermostunut. Suuret rakkaustarinat kiehtovat mieltäni aina. Sitä paitsi etelävaltioiden elämään on ollut ihanaa paeta henkisesti raskaidenkin työpäivien päätteeksi.
Viikonloppuun kuuluu vielä elokuvan Tuulen viemää katsominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti