Luterilainen työmoraali

Olen ollut työelämässä mukana 16-kesäisestä asti. Muistan yhden kerran aiemmista paikoista, kun olin poissa töistä sairauden takia. Sen jälkeen olen mennyt töihin, vaikka päässä heittää tai nenä on tukossa. Kirottu luterilainen työmoraali, joka sekin on kotona opittu. Töihin mennään vaikka toinen jalka haudassa. Vähän buranaa naamaan ja taas mennään. Eräs ystävistäni sanoikin, että tätä menoa olen burn-outin kourissa 28:na. Ei mitenkään mahdoton tulevaisuudenkuva.

Se on jännä juttu, miten ihminen tuntee velvollisuudekseen hoitaa kipeänäkin leipänsä. Uusimmassa Opettajassa oli juttua siitä, kuinka mikään muu ammattiryhmä ei joudu sairaana ohjaamaan/opastamaan sijaistaan. Niinpä.

Keskiviikkoaamuna mietin pari tuntia sairauslomalla sitä, mitä tehtäviä sijainen voisi teettää ryhmilläni. Tein tuntisuunnitelmat kymmenelle opetustunnille. Yritin samalla pitää mielessäni kurssikuvausta, jotta en teettäisi oppilaille "jotain täysin turhaa" vaan tehtäviä, jotka voin perustella sillä, että nämä tukevat kurssilla opittavia asioita. Samalla meni uusiksi ensi viikon ohjelma, sillä olen nyt loppuviikosta vetänyt aina suullisia harjotteita ja alkuviikosta teoriaa. Nyt suulliset harjoitteet siirtyvät ensi viikon alkuun ja kurssien loppuohjelma meni täysin uusiksi.
Tsädäm. Missä välissä pidän kokeet, kun jakso kohta vaihtuu? Enhän voi pitää kokeita asioista, joita en ole ehtinyt opettaa sen suuremmin! Pitäisi ehtiä ensin opettaa asiat, sitten pitää koe, sitten kokeenpalautus ja sitten vielä uusintakoemahdollisuus.

Raakaa meininkiä. Suurimman osan kanssa olen päätynyt siihen, että arviointi tapahtuu kirjallisten ja tuntinäyttöjen perusteella. Sitten on niitä ryhmiä, joille on pakko pitää koe, jotta oppimista voi edes jotenkin mitata. Koe sitten vie itsessään ihan törkeän paljon aikaa koko kurssin mittakaavassa, yhtä koetta varten kun saa varata sen kaksi opetustuntia. Ajattelin lyödä viimeiseen kokeeseen kaksi asiaa, jotka eivät liity toisiinsa juuri mitenkään. Koemuodoksi varmaan valikoituu oikein/väärin-väittämiä ja yksi lyhyt, kirjallinen tuotos. Toinen osio onkin sitten kielenhuoltoon liittyvää. Kielenhuolto-osio tulee kyllä kaikille ryhmille riippumatta muista suoritustavoista.

Luterilainen työmoraali on ahdistavaa. Vaikka olenkin ihan oikeutetusti sairauslomalla, tunnen suurta tuskaa siitä, miten siellä pärjätään ja ehdinköhän nyt vetää koko kurssin läpi suunnitellusti ja niin, että kaikki asiat tulee huomioiduksi. Tunnen jopa lievää syyllisyyttä siitä, että olen aiheuttanut työnantajalleni vaivaa sijaisen etsimisessä. Päässä pyörii myös ahdistavia ajatuksia kokeiden järjestämisestä ja tekemisestä. Mitään materiaaleja kun ei ole valmiina, niin siihen kaikkeen materiaalin tuottamiseen kuluu suhteettoman paljon aikaa.