Oi onnea ja autuutta.
Näin siistiä ei täällä ole ollut kuuden vuoden aikana.
Ja silti tämä asunto on kaaos.
En muista enkä jaksa tarkistaa, olenko avautunut siitä, kuinka muuttaminen toisen tavaroiden keskelle on hermoja raastavaa. Hermoja raastavinta on kuitenkin se, että ensin tieltä pitää kantaa pois kaikki ne huonekalut ja tavarat, jotka ovat kuuluneet/kuuluvat armaan siipan vanhemmille/sukulaisille.
Se on pirullista.
Huokaan varmaan vielä muutamaan kertaan, kuinka ihanaa olisi ollut muuttaa tyhjillään olevaan asuntoon. Nyt kuitenkin ylimääräiset huonekalut ovat poissa, oma rakas sohvani (se punainen!) on olohuoneessa, vieressä vanhemmiltani lainattu löhönojatuoli (odotellessa palkkapäivää, jolloin ostan kunnollisen tv-tuolin), makuuhuoneessa sinne väliaikaisesti sijoitettu lukulamppu, joka palaa olohuoneeseen sitten, kun olohuoneen muutostyöt ovat valmiit muutoin. Keittiössä vanhemmiltani lainaksi kannettu pirtinpöytä penkkeineen vielä osissa, sillä joku raja sentään minun, insinöörin tyttären, taidoilla on. Tosin eilen oli alla ensin kahdeksan tunnin opetuspäivä, jonka päälle siivottiin ja muutettiin neljä tuntia.
Tänään vuorossa pirtinpöydän kokoaminen väliaikaiseksi toimistokseni, jotta pääsen korjaamaan höyryävän kahvikupin ääreen aineita. Jakso lähenee loppuaan ja sitä mukaa tulee korjattavia aineita ja kokeita läjäpäin. Tänään vuorossa myös makuuhuoneen ja keittiön ikkunoiden peseminen, kunhan kotiudun töistä. Niitä ei olekaan pesty koko seurustelun aikana..
PS. Sain vihdoin AD-tunnukset töihin, nyt sähköpostiosoitteeni kuulostaa hyvinkin viralliselta! :) Flunssa ei ota hellitäkseen, ja eilinen siivoamisrupeama kaiken sen pölyn keskellä (ette arvaakaan, kuinka paljon pölyä on kertynyt täysipuisen sohvan taakse ja alle useamman vuoden aikana) laukaisi taas tukkoisuuden. Sain myös jonkinlaisen allergisen reaktion käteeni, mutta kortisooni auttoi ja paransi aika tehokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti