On alkanut vanne kiristämään päätä viime aikoina.
Sellainen G-alkuinen lopputyö ahdistaa ja lujaa.
Ihan vähitellen se on alkanut hiippailla mun päivittäiseen tekemiseen.
Hyllyn päällä odottaa pino kirjoja, joihin pitäisi tutustua. Tutustuin tänään kolmeen artikkeliin yhdessä kirjassa ja kasasin sieltä itselleni luettelon kirjoista, jotka pitäisi lukea taustakirjallisuudeksi. 25 nimikettä. Eikä siinä takuulla ole vielä edes kaikki. Eikä edes olekaan, sillä jossain muussa tiedostossa mulla on joku samanlainen nimikelista ylhäällä.
Totesin siipalle, että ahdistaa. Se kysyi, mikä ahdistaa. No G. No mikä siinä? Tekisit sitä! Ahdistaa, kun pitää lukea niin paljon kaikkea. Englanninkielistä materiaalia (olen tosi huono englannissa – luen sitä kyllä, mutta sairaalloisen hitaasti). Valitsisit suomenkielisen tutkimuskohteen, johon suhtautuisit intohimoisesti. On mulla tän kans ihan tarpeeksi intohimoa, mutta se taustatutkimus on englanniksi! No vaihda aihetta! Mutta kun ääh!!!
Olisi ihanaa, jos olisi yksi yhteinen tekijä jo nimittynyt mielessäni. Olisi helpompi lähteä etsimään tietoa.
Mitä se sellainen identiteetti edes on? Tai hybridit? G:ni nimittäin käsittelee noihin termeihin liittyviä asioita – ainakin nyt alkuajatuksien perusteella.
Heitimme paljon paperia pois, kun siivosimme vaatekomeroa siipan kanssa. Nyt niistä isoista rullista paperia olisi ehkä hyötyä. Voisin liimailla niitä seiniin ja tehdä merkintöjä, piirrellä ajatuskarttoja. Isoja sellaisia. Saisi jäsennettyä ajatuksia, sillä pelkällä kirjoittamalla se ei aina onnistu. Piirrän aina ajatuskarttoja – jokaisesta asiasta, mikä vaatii jäsentelyä. Onko kellään antaa jotain 100x160 cm paperipalaa? Olisi tarvetta!
Tästäkö alkavat mun g-ahdistusvalitusviestit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti