Soundtrackia

Olen aina pitänyt suomalaisesta musiikista. Kuuntelen myös jokseenkin aina samantyylistä musiikkia ja samoja bändejä vuodesta toiseen. Seurustelun myötä olen oppinut pitämään useammastakin bändistä, mutta musiikkinsa ei ole minulle välttämättä merkityksellistä. Valitsin tähän seuraavat yhtyeet/laulajat/lauluntekijät, joiden musiikki on kuulunut elämääni viimeisen kymmenen vuoden aikana.

1. Dingo: Nahkatakkinen tyttö/Kunnian kentät
- En tiedä, mistä intouduin yläasteaikana kaivamaan sen ainoan Dingon kasetin, joka isälläni oli laatikossa tallessa. Tuo kasetti oli Dingon toinen älppäri, Kerjäläisten valtakunta. Matkustimme useamman tunnin (about kuusi-kahdeksan?) riparilla, ja ainoana matkamusiikkina mulla oli kyseinen kasetti. Kuuntelin sitä koko matkan, havahduin aina välillä kääntämään B-puolen kasetista. Seuraavana syksynä ostin Dingon Parhaat-kokoelman, josta bongasin Kunnian kentät, joka olikin sitten yksi lohduttavimmista biiseistä ikinä. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että pyrkiessäni musiikkiluokalle lukioon esitin Perhosen lennon.

2. Ismo Alanko: Kun Rakkaus On Rikki
- Ismo Alankoon tutustuin Ankkarockissa 2000-luvun alkupuolella (2000, 2001?). Tuolloin Säätiössä soitti vielä Kimmo Pohjonen, ja huomiotani kiinnitti mikäs muu biisi kuin Taiteilijaelämää. Ostin pikaisessa aikataulussa Parhaat-kokoelman (kuinkahan monta kokoelmalevyä mulla oikein on?) ja rakastuin miehen tuotantoon täysin. Elämäntilanteessa kuitenkin nimetty biisi oli kuin nyrkki silmään. Sopi kuin nakutettu. Viilsi haavan teinin herkkään sieluun. Olen puhunut ystäviä Ismon tuotantoa kuuntelemaan - aivopesua näes. Hallanvaara levynä avasi silmiä ja uuden aikakauden elämässäni. Myöhemmin mukaan tulivat vielä Ismon aiemmat bändit: Hassisen kone ja Sielun Veljet.

3. Sielun Veljet: Ikävä/Muoviruusuja omenapuissa
- Tästä alkaa se mun ikävin osuuteni. Siekkareihin rakastuin vähän ennen kuin muutin muualle. Siksi Ikävä on niin mieletön: "Mulla on niin ikävä/etten istua jaksa". Muoviruusut taas liittyvät erääseen kesään, jona poljin töihin parinkymmenen kilometrin matkan harva se päivä - muoviruusuilla on oma paikkansa erään virvoitusjuomatehtaan lähistöllä. Siekkareilta voisi mainita monen monta muutakin biisiä, esim. Elintaso on aika loistokasta.

4. Maija Vilkkumaa
- Vilkkumaan Maija on varmaan ainoa naisartisti, jota oikeasti kuuntelen kuuntelen ja josta tykkäilen. Kaikki muut naisartistit on vähän sinne päin, mikään ei maistu miltään. Tosin viime aikoina myös Jonna Tervonmaan tuotanto on alkanut tykästyttämään, mutta siis näin lyhykäisyydessään valintana on Maija. Maijalta pitäisi melkein valita sen viimeisen sinkkukesän biisi, joka sai minut ja ystäväni tanssimaan laukkujen ympärillä... Biisi on tietenkin Noinko vaikeeta se on. Kesä on loppukesä 2002. Kirjoitinkohan jo postauksen Vilkkumaan keikasta? En varmaan. Se jäi sitten...

5. Hanoi Rocks
- Hanoi on bändi, jolta en osaa sanoa yhtään yhtä ylitse muiden -biisiä. Niitä on monta, ja bändikin menee hajoamaan. Huoh. No kuitenkin, olen nähnyt pari energistä Hanoi Rocks -keikkaa.. Revisitediä ennen tuli Hanoi Rocks -kokoelma, jonka pyysin (hetken mielijohteessa) joululahjaksi - ehkä innoittajana oli radiosta kuultu Tragedy (koska sen kaikki radiokanavat aina soittavat Hanoilta). Vanhempi Hanoi kolahtaa oikein kunnolla edelleen, uudempikin myös (mutta ei niin kovaa). Viimeisin studioalbumi oli lievä pettymys, koska sitä edelsi kaksi loistavaa älppäriä. Mental Beat lienee paras biisi kuvaamaan elämää :)

6. Ultra Bra: Poika vuoden takaa
UB on pakko mainita tässä yhteydessä. Sairaskierteessä sain vanhemmiltani kokoelman (ja näin btw. UB:n viimeisen festarikeikan), joka jysähti lujaa. Tyttöjen välisestä ystävyydestä on yksi sellainen biisi, joka liittyy vahvasti lukioon, mutta maininnan arvoinen on myös Suojelen sinua kaikelta. Nätti, kaunis, ihana. Poika vuoden takaa oli kuitenkin sydänsuruiselle teinille tärkeä biisi aikanaan.

7. Zen Café: Idiootti
- Tässä yhteydessä otan koko albumin - olen nimittäin huono valitsemaan yksittäisiä biisejä. Kyseinen levy on yksi Zen Café -suosikkejani, joka soi esimerkiksi vaihdossa ollessani aika paljonkin iPodissani. Zen Café on alkanut viime aikoina masentamaan, mutta tuo on ainoa levy, joka saa kunnon hymyn syttymään kasvoille. Nimikkobiisikin on joskus aivan loistavaa kuunneltavaa.

8. Apulanta
- Kuinka se viilsikään teini-ikäisen sydäntä, kun Elli karkasi tumman miehen matkaan! Ei vaan, Apis tuli ehkä seiskalla. Kässäntunneilla todennäköisesti. Samoin silloinen Rasmus, nykyinen The-etuliitteinen sellainen. Kässään sai tuoda omaa musiikkia, jota kuunneltiin samalla, kun saumuri suihki menemään tuhatta ja sataa. Tai ehkä tutustuin Apikseen silloisen parhaan ystäväni, lapsuudenystäväni kautta. Ei voi muistaa. Apulantaa en kuitenkaan kuunnellut aktiivisesti ennen kuin vasta tämän suhteen kuluessa, vaikka keikoilla tulikin hoilattua Anna mulle piiskaa ja muut klassikot. Mun suurin Apis-kokemus lienee kuitenkin ReunallaT, joka oli eräällä kokoelmacd:llä (halvalla sellaisella), jota popitin autossa, kun ajelin Pohjanmaalla. ReunallaT ja Pohjanmaa kuuluvat mun ajatuksissa yhteen.

9. Yö: Joutsenlaulu
- Joutsenlaulu liittyy mulla vahvasti itsenäisyyspäivään yläasteella. Soitettiin se juhlallisessa tilanteessa koulun bändin kanssa. Rakastuin ja taisin hankkia kokoelman. Sen jälkeen olen hankkinut myös muutaman vanhemman tuotannon levyn levyhyllyyni. Yksi nimeämisen arvoinen biisi olisi tässä yhteydessä Pro Patricia. Jostain syystä Yö on kuulunut mun nuoruuteen myös kasettien muodossa (muistaakseni isän hyllyssä ei ollut ainuttakaan, mutta kävin lainaamassa paikallisesta kirjastosta kasetteja) korvalappustereoissa soiden, ja toisaalta Yö on mulle siinä mielessä merkityksellinen bändi, että tapasin bestan Yön konsertissa. Istuttiin viereisillä paikoilla lähes eturivissä ja väliajalla alettiin jutella bändistä ja muista bändi-ihanuuksista. Enää en kykene Yön keikalle menemään, mutta muistoissa tuo on säilyvä. Jostain syystä popitin tuohon aikaan todella paljon juuri 1980-luvun musiikkia. Myöhäisheränneisyyttä?

10. Don Huonot: Keltaisessa talossa
Jostain syystä olin unohtanut täysin tämän bändin. Harrastin 1990-luvun puolivälissä partiota enemmän ja vähemmän aktiivisesti, meillä oli ihan älyttömän hyvä porukka ja mökkiretkellä kuuntelimme Donkkareiden Hyvää yötä ja huomenta -levyä. Mieleen on jäänyt tuolta levyltä ennen kaikkea lyriikka "Tie vie kiemurtelee/taloon keltaiseen" eli Keltaisessa talossa. Toki tuolta levyltä hoilattiin täysillä muitakin hyviä biisejä, kuten Riidankylväjää, joka saa edelleen jalan vipattamaan. Huomasin yllä mainitun levyn biisilistaa etsiessäni, että Donkkareilta on tullut kokoelma, joka kaiketi on hankittava ihan vain muistojen verestämiseksi.