Siippa ei oikein arvosta mun neulontaharrastusta. Lankavarasto on osittain sängynaluslaatikossa sohvan alla, puikot taas ovat osittain korissa sohvan vieressä, sohvapöydän laatikossa on läjä lankoja, keskeneräisiä neuleita ja jonkin verran myös puikkoja. Meillä on puolet sohvasta täynnä lankakeräjämiä, sohvanojalla on keskeneräisiä töitä mytyssä, ehkä puikkojakin. Neulontalehdetkin ovat hiipineet salakavalasti sohvalle ja putoavat niskaan. Toisaalta sohvan valtaa myös g-kirjallisuus...
Joulun välipäivinä se jo alkoi kysellä, miksen ole laittanut puikkoja pois. Eilen se taas oli huolissaan siitä, mikä mua vaivaa. Ei ole normaalia, että neulon joulun jälkeen. Aikaisempina vuosina neulominen on pysähtynyt kuin seinään jouluaaton jälkeen, tänä vuonna neulon yhä. Siinä on kyllä syytä huolestua..
Ehkäpä neulonnan jatkuminen on selitettävissä työtilanteella. Teen viikollakin työtä (ennen vain viikonloppuisin), stressi g:n kanssa on jonkinlainen, opetussysteemit pyörivät päässä. Tuon töitä kotiin, enkä lepää. Yleensä tulen töistä hermot kireällä (jos en ole käynyt salilla), jolloin tartun puikkoihin herkemmin. On hyvä neuloa stressiä pois... Tämän selitysmallin mukaan neulomisen pitäisi vähentyä noin viikon päästä, jolloin työt vähenevät huomattavasti, mutta jolloin mulla on aikaa stressata enemmän g-jutuista. Tosin mähän olen jo piirtänyt kalenteriin g:lle ajat, joista ei lipsuta!
Vaan en minäkään ymmärrä siipan harrastuksia. Toisaalta kuuntelen suhteellisen sujuvasti puikkojen kalisuttamisen välissä innokasta selitystä asiasta X, jota en ymmärrä, mutta johon voin ynähtää jotain tyyliin "hmm... aijaa... onpa mielenkiintoista!" Ja pitää nyt kiittää siippaa siitä, että se katsoi neulelehteä, kun intoilin haluavani neuloa tuon, tän ja ton ja vielä tuonkin mallin.
Joulun välipäivinä se jo alkoi kysellä, miksen ole laittanut puikkoja pois. Eilen se taas oli huolissaan siitä, mikä mua vaivaa. Ei ole normaalia, että neulon joulun jälkeen. Aikaisempina vuosina neulominen on pysähtynyt kuin seinään jouluaaton jälkeen, tänä vuonna neulon yhä. Siinä on kyllä syytä huolestua..
Ehkäpä neulonnan jatkuminen on selitettävissä työtilanteella. Teen viikollakin työtä (ennen vain viikonloppuisin), stressi g:n kanssa on jonkinlainen, opetussysteemit pyörivät päässä. Tuon töitä kotiin, enkä lepää. Yleensä tulen töistä hermot kireällä (jos en ole käynyt salilla), jolloin tartun puikkoihin herkemmin. On hyvä neuloa stressiä pois... Tämän selitysmallin mukaan neulomisen pitäisi vähentyä noin viikon päästä, jolloin työt vähenevät huomattavasti, mutta jolloin mulla on aikaa stressata enemmän g-jutuista. Tosin mähän olen jo piirtänyt kalenteriin g:lle ajat, joista ei lipsuta!
Vaan en minäkään ymmärrä siipan harrastuksia. Toisaalta kuuntelen suhteellisen sujuvasti puikkojen kalisuttamisen välissä innokasta selitystä asiasta X, jota en ymmärrä, mutta johon voin ynähtää jotain tyyliin "hmm... aijaa... onpa mielenkiintoista!" Ja pitää nyt kiittää siippaa siitä, että se katsoi neulelehteä, kun intoilin haluavani neuloa tuon, tän ja ton ja vielä tuonkin mallin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti