Tulihan kirjamessuilta jotain muutakin haettua... Kirjastoauto oli esittelyssä, ja hetken kiertelyn jälkeen tartuin mm. Tuija Lehtiseen taas kerran. Laatukirjallisuutta, hehheh.
Kaikki, mitä olen viime aikoina Lehtisessä vierastanut, oli nyt poissa. Homma toimi, vaikka Ruutukuningattaren päähenkilönä oli edelleen pärjäävä, mediaseksikäs nainen. Islaan olin tutustunut jo luettuani Ruusumadonnan, joten sama tarina jatkui. Parasta Lehtisen tuotannossa on ehdottomasti se, että hän väläyttelee vanhojen teostensa henkilöitä muissakin kirjoissaan. Tällä erää sivurooliin oli päässyt pieni ravintola, joka muistui Mikaelasta kertovasta teoksesta. Enkeleitä ja jotain.
Aivot narikkaan -kirjallisuutta, jolloin ei tarvitse analysoida, pohtia, miettiä... Riittää, kun jaksaa lukea, mitä sankarittarelle käykään.
Ai joo, lainasin myös Paul Austeria. Ehkä tartun siihen seuraavaksi tai sitten luen loppuun Poikani Kevinin. Jälkimmäisestä ei saa kyllä hyviä kiksejä mitenkään ja sitä sietää vain pieninä annoksina.
Kaikki, mitä olen viime aikoina Lehtisessä vierastanut, oli nyt poissa. Homma toimi, vaikka Ruutukuningattaren päähenkilönä oli edelleen pärjäävä, mediaseksikäs nainen. Islaan olin tutustunut jo luettuani Ruusumadonnan, joten sama tarina jatkui. Parasta Lehtisen tuotannossa on ehdottomasti se, että hän väläyttelee vanhojen teostensa henkilöitä muissakin kirjoissaan. Tällä erää sivurooliin oli päässyt pieni ravintola, joka muistui Mikaelasta kertovasta teoksesta. Enkeleitä ja jotain.
Aivot narikkaan -kirjallisuutta, jolloin ei tarvitse analysoida, pohtia, miettiä... Riittää, kun jaksaa lukea, mitä sankarittarelle käykään.
Ai joo, lainasin myös Paul Austeria. Ehkä tartun siihen seuraavaksi tai sitten luen loppuun Poikani Kevinin. Jälkimmäisestä ei saa kyllä hyviä kiksejä mitenkään ja sitä sietää vain pieninä annoksina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti