Kielentaitaja

Puolisko huomautti eilen, että puhun savvoo, vaikken ole sieltä kotosinkaan. Tarttui ilmeisesti puheenparsi ja sävelkulku puheeseen.

Toisaalta on se aina niinkii ollunna. Isä on sellainen, että se puhuu mitä murretta tahansa, jos pääsee paikan päälle (tai no puhuu se puhelimessakin murteilla). Lapissa se tunkee joka väliin h:ta, Kuopiossa se viäntää ja kiäntää ja varmaan se Helsingissäkin bamlaa. Olen isän tyttö, sillä puhelimessa tai käydessä puhun paikallisittain; siitäkin puolisko jaksaa huomauttaa, varsinkin jos kuuntelee mun puhelinkeskusteluja. Osaan -loi-monikot ja sanon, että kankhaalla.

Murteista kieliin. Olen ilmeisesti saamassa saksankielistä kirjallisuutta.. Toivottavasti löytyisi jotain klassikkoteoksia tai muuta vastaavaa.. Olisi ihan jees. Tosin ei mulla ole paikkaa kirjojen sijoitteluun (löysin taas parikymmentä kirjaa vaatehuoneesta muovipusseista), mutta voisin kyllä ottaa vastaan. Eikä mulla ole kyllä aikaakaan, mutta toisaalta g-jutut alkavat olla sen verran hyvällä mallilla, ettei ahdista niin paljon.