Goethe taittui yllättäen bussilukemisena. Yleensä en pysty lukemaan sanaakaan bussissa, koska olen matkapahoinvoiva hyvin helposti. Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset tuli kuitenkin luettua yhden kolmetuntisen bussimatkan aikana, tosin olen lukenut kyseisen teoksen joskus aikoja sitten edellisen kerran.
Werther meni tunneskaalassaan laidasta laitaan, mikä ärsytti hieman... Ensin oltiin kurottelemassa taivasta ja hyvin lähellä sitä, ja sitten ryvettiinkin jo pohjamudissa. Mikään elämässä ei ollut tasaista tai normaalia. Wertherin hahmo koki syvästi eri asioita ja saattoi pillahtaa itkuun vain katsoessaan kaunista Lottea. No yyyh, sentään. Ihan kuin muilla ei olisi koskaan ollut onnettomia rakkauksia.. Tasapainottoman nuoren Wertherin ratkaisu ei vaikuta järkyttävältä. Sen sijaan en tajua, miten joku on voinut ihailla kyseistä (lähes täysin fiktiivistä) kaveria ja matkia tekojaan..
Ah, oi ja voi! Tulipa taas luettua...
Werther meni tunneskaalassaan laidasta laitaan, mikä ärsytti hieman... Ensin oltiin kurottelemassa taivasta ja hyvin lähellä sitä, ja sitten ryvettiinkin jo pohjamudissa. Mikään elämässä ei ollut tasaista tai normaalia. Wertherin hahmo koki syvästi eri asioita ja saattoi pillahtaa itkuun vain katsoessaan kaunista Lottea. No yyyh, sentään. Ihan kuin muilla ei olisi koskaan ollut onnettomia rakkauksia.. Tasapainottoman nuoren Wertherin ratkaisu ei vaikuta järkyttävältä. Sen sijaan en tajua, miten joku on voinut ihailla kyseistä (lähes täysin fiktiivistä) kaveria ja matkia tekojaan..
Ah, oi ja voi! Tulipa taas luettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti