Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut juhannuksesta asti mökillä odottelemassa, milloin siihen tarttuisin. Ostin tämän pokkariversiona taannoin keväällä, kun kaverin pokkaripassiin piti saada viimeinen, ratkaiseva leima. :) Olen kiinnostunut Lähi-idän elämästä ja lukenut paljonkin (vaikuttavia) kirjoja naisten asemasta Kabulissa ja muualla ympäristössä. Kiinnostus varmaan lähti joskus kauan sitten saudiprinsessojen päiväkirjoista, joita taitaa edelleen löytyä äidin kirjahyllystä.
Niin, Hossein. En ole lukenut kehuttua Leijapoikaa, joten Hossein oli sinällään uusi nimi ja tuttavuus. Minulla ei ollut myöskään juurikaan odotuksia teokselle, mutta täytyy silti sanoa, että tarina oli pettymys. Marian ja Lailan tarinoiden kietoutuminen yhteen on hyvä juttu ja heidän ystävyytensä kehittymistä oli ilo seurata. Tarinaan mahtuu petosta ja henkilökohtaisia tragedioita, mutta sitten päälle liimattu loppu jotenkin pilasi kaiken fiiliksen, vaikkakin ymmärrän selviytymistarinoiden antavan voimaa ja uskoa.
Tärkeitä teemoja ja näkökulma toki asioihin, jotka meille suomalaisille lukijoille ovat vieraita tai pelkästään uutisvirrasta tuttuja. Uskonnon osuus jäi kuitenkin jotenkin kalpeaksi ja ohueksi, mitä ihmettelin varsinkinkin siinä vaiheessa tarinaa, kun käsiteltiin talebanien valtaannousua. Toisaalta keskiöön nousi taas kahden naisen ystävyys ja taistelu miesten hallitsemassa maailmassa, ja samalla naisten huono asema lain silmissä.
Niin tai näin, Tuhat loistavaa aurinkoa herätti ajatuksia, mutta jätti kylmemmäksi kuin joku Kabulin kirjakauppias.
Niin, Hossein. En ole lukenut kehuttua Leijapoikaa, joten Hossein oli sinällään uusi nimi ja tuttavuus. Minulla ei ollut myöskään juurikaan odotuksia teokselle, mutta täytyy silti sanoa, että tarina oli pettymys. Marian ja Lailan tarinoiden kietoutuminen yhteen on hyvä juttu ja heidän ystävyytensä kehittymistä oli ilo seurata. Tarinaan mahtuu petosta ja henkilökohtaisia tragedioita, mutta sitten päälle liimattu loppu jotenkin pilasi kaiken fiiliksen, vaikkakin ymmärrän selviytymistarinoiden antavan voimaa ja uskoa.
Tärkeitä teemoja ja näkökulma toki asioihin, jotka meille suomalaisille lukijoille ovat vieraita tai pelkästään uutisvirrasta tuttuja. Uskonnon osuus jäi kuitenkin jotenkin kalpeaksi ja ohueksi, mitä ihmettelin varsinkinkin siinä vaiheessa tarinaa, kun käsiteltiin talebanien valtaannousua. Toisaalta keskiöön nousi taas kahden naisen ystävyys ja taistelu miesten hallitsemassa maailmassa, ja samalla naisten huono asema lain silmissä.
Niin tai näin, Tuhat loistavaa aurinkoa herätti ajatuksia, mutta jätti kylmemmäksi kuin joku Kabulin kirjakauppias.
2 kommenttia:
Mielenkiintoista. Elämässä minulla on tapana nähdä aina semmoisia "syvempiä" kytköksiä....
No, minä - wanha ope - tupsahdin tänne - tulevan open - blogiin. Aamulla luin Kabuliin liittyen sanomalehdestä, miten joku nuori ulkomaalaismiehen alku on ilahduttanut sodan keskellä asuvia katulapsia skeittipuistonkaltaisella jutulla jne....Tuttavani - muutmia vuosia vanha ope- joka oli taannoin koulullamme sijaisena on nyt viimeiset 3 vuotta ollut Agfganistanissa miehensä kanssa lähetystyössä, asuinpaikkanaan KAbul. Vaikkakin puoli vuotta sitten joutuivat pakenemaan Intiaan ja sieltä käsin visiteeraavat kuukausittain Kabulissa. Aikamoisia sattumia, kun aattelee lukemismieltymystäsi....
No, mutta- aurinkoisia hetkiä loppukesään ja voimia ja intoa opiskelun loppusuorille...
Kiitos toivotuksista! Ja ihanaa ja aurinkoista loppukesää sinnekin suuntaan!
Elämä on kyllä täynnä ihmeellisiä sattumia, myönnän sen.
En mitenkään aktiivisesti haali Lähi-itään sijoittuvia kirjoja tai edes etsi niitä varta vasten kirjastoista, mutta kun niihin törmään, niin saatan sellaiseen tarttua. Ne antavat usein aivan toisenlaisen kuvan elämästä muslimivaltioissa kuin uutiset maailmalta. En halua ottaa kuitenkaan kantaa siihen, mitkä tarinat ovat tosia ja mitkä eivät. Ehkä ne kaikki ovat totta tai vain osatotuuksia. Tosin Kabulin kirjakauppias taisi olla pohjoismaalaisen naisen kirjoittama tarina..
Lähetä kommentti