Työt ovat totta vie alkaneet! Tuntuu, etteivät työtunnit mitenkään riitä, kun on tutustumista uuteen kouluun ja työtapoihin ja koulukulttuuriin! Viikkoylituntejakin on reippaasti yli opetusvelvollisuuden, mikä heijastuu myös muuhun työskentelymäärään... Vaan ei sovi valittaa, sillä hienoa on töiden riittäminen (minkä lisäksi ajatus palkkapäivästä kutkuttaa mukavasti mieltä). Työpäivien jälkeen olo on ollut aika puhkinainen ja nainen aika puhki, joten hyvä kun on juuri ja juuri jaksanut jumpata kotona muutaman hetken. Mihinkään aivojen kuluttamiseen en ole ollut kykeneväinen töiden jälkeen, joten gradukin on saanut levätä rauhassa - vaan huomenna siihenkin tulee muutos!
Kuluneet päivät olen tehnyt kurssisuunnitelmia, haaveillut ehkä salaa uuden neuleen aloittamisesta, mutta ollut kykenemätön etsimään sopivia puikkoja tai ohjetta. Kokemuksesta tiedän, että ensi ja seuraavan viikon jälkeen alkaa helpottaa, kun jonkinlainen työrytmi löytyy, mutta kateellisena kuuntelin, kun työtoveri sanoi olleensa kolme tuntia lähtöni jälkeen vielä työpaikalla ylimääräistä.. Mä en siihen kykene tällä hetkellä, sillä mun pitää mitoittaa jaksamiseeni vielä työmatkojen taittaminen.. Tällä hetkellä saa luvan riittää, että viimeisen opetustunnin jälkeen kokoan ainoastaan käyttämäni materiaalit siististi (kröhöm) työhuoneeseen ja suuntaan kotia kohti.
Työyhteisö on kuitenkin ihana ja auttavainen ja ottanut tällaisen untuvikon hyvin vastaan! Se helpottaa jo valtavasti, koska lähimmät työtoverit ovat mukavia ja niiden kanssa tulee juttuun.. No, katsotaan, olenko samaa mieltä keväällä! Sen kuitenkin tiedän, että yhteishengen pitää toimia, jotta työpaikalla on mukava olla.
Työyhteisö on kuitenkin ihana ja auttavainen ja ottanut tällaisen untuvikon hyvin vastaan! Se helpottaa jo valtavasti, koska lähimmät työtoverit ovat mukavia ja niiden kanssa tulee juttuun.. No, katsotaan, olenko samaa mieltä keväällä! Sen kuitenkin tiedän, että yhteishengen pitää toimia, jotta työpaikalla on mukava olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti