On se vaan joskus niin **** vaikeaa!

Mikään ei syletä niin paljon kuin oppilas, joka lyö hanskat tiskiin. Mä voin ymmärtää, mikäli kyse on oikeasti asioista, jotka vaikeuttavat opiskelua. Mä voin ymmärtää, että joskus elämäntilanne tai jotkin tapahtumat elämässä sekoittavat normaalia rytmiä ja opiskelu ei ole tämän takia etusijalla. On asioita, joita sietää ja joita kestää ja joita ymmärtää. Mutta on tilanteita, jotka myös aiheuttivat tämän avautumisen.

Seuraavat asiat saavat sappeni kiehumaan:

Se, että tunnilla nukutaan. Pää pulpetissa, katse katossa tai kännykässä. Naps naps. On se kumma, ettei toisia ihmisiä kunnioiteta tuon vertaa, että edes näyteltäisiin kiinnostunutta. Ymmärrän kyllä, että jotkut asiat eivät kiinnosta, eivätkä ne jaksa aina kiinnostaa kaikkia - mutta se hällä-väliä-asenne, aaaargh! Silloinkin kun ei kiinnostanut, niin itse ainakin katselin opettajaa ja esitin kiinnostunutta. En ehkä ollut aktiivinen tunnilla, mutta en ainakaan osoittanut mieltäni samalla tavalla.

Toinen asia on hanskat tiskiin -asenne. Mä väännän kokeita, yritän tehdä kysymykset mahdollisimman selkeiksi. Kun koe on nenän edessä, kysymykset luetaan läpi eikä edes yritetä vastata yhteenkään. "Mä en osaa. Saako palauttaa jo kokeen? Saako lähteä?" Sori, mun kokeista ei lähdetä ennen kuin mä annan poistumisluvan. Ja se, ettei toisille anneta tuossa tilanteessa edes työrauhaa. Jostain syystä mulla ei ole minkäänlaista halua laatia uusintakoetta kyseiselle tyypille. Mua sylettää niin tuollainen toiminta, ettei edes yritetä. Yllättäen ne oppilaat, jotka olivat lukeneet kokeeseen, pääsivät sen läpi ilman ongelmia.

Kolmantena mainittakoon puuttuvat tarvikkeet. Milloin se kirja on lokerossa, milloin se on jäänyt kotiin, milloin koira on syönyt sen. Jos, oppilaani, luet tätä, niin tiedoksi: Enää seuraavalla tunnilla moinen ei mene läpi. Onneksi olkoon, lennät ulos luokasta.