Syksy on alkanut. Kaatosateita ja tuulenpuuskia, jolloin auton pitäminen tiellä vaatii taituruutta eikä vatsan muljahtelua voi välttää.
Siinäkin mielessä syksy on alkanut, ettei tarvitse elokuun alun tapaan aina kaivaa aurinkolasia nenälle aamuseitsemältä, vaan pystyy ilman arskojakin ajella. Mutta kyllä mä tykkään aamuista! Nytkin aamut ovat parasta aikaa ainakin omasta mielestäni. On jotenkin todella mageeta, kun ajelen töihin ja näen, kuinka vesihyhmä haihtuu ympäriltä uuteen päivään.
Syksy tarkoittaa myös sitä, että käyn salilla taas ahkerammin. Löysin muutaman aivan loistavan tanssitunnin, joilla hymy nousee väkisinkin kasvoille. Liikkumisen riemu! Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti läjä keikkoja, hyvää musiikkia livenä.
En malta odottaa, milloin taas pääsen aloittamaan kynttilöiden polttamisen. Kuun vaihteessa ehkäpä? Nyt vielä ei ole ihan niin syksymäinen fiilis, että viitsisin kaivaa esiin kaikki tuikkukipot ja tuikut..
Syksy on aina ollut mulle uuden alku. Johtuu varmaan orientoitumisesta kouluvuoteen :P Mä en myöskään kärsi mistään syysmasennuksesta, pikemminkin keväisin iskee kevätväsymys kaiken paahtamisen jälkeen. Syksy näyttää vielä mulle pimeämmän puolensa ja jonain aamuna en varmasti haluaisi lähteä syysmyrskyillä ajamaan töihin, mutta nyt vielä syksy tuntuu lupauksia herättävältä.
Siinäkin mielessä syksy on alkanut, ettei tarvitse elokuun alun tapaan aina kaivaa aurinkolasia nenälle aamuseitsemältä, vaan pystyy ilman arskojakin ajella. Mutta kyllä mä tykkään aamuista! Nytkin aamut ovat parasta aikaa ainakin omasta mielestäni. On jotenkin todella mageeta, kun ajelen töihin ja näen, kuinka vesihyhmä haihtuu ympäriltä uuteen päivään.
Syksy tarkoittaa myös sitä, että käyn salilla taas ahkerammin. Löysin muutaman aivan loistavan tanssitunnin, joilla hymy nousee väkisinkin kasvoille. Liikkumisen riemu! Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti läjä keikkoja, hyvää musiikkia livenä.
En malta odottaa, milloin taas pääsen aloittamaan kynttilöiden polttamisen. Kuun vaihteessa ehkäpä? Nyt vielä ei ole ihan niin syksymäinen fiilis, että viitsisin kaivaa esiin kaikki tuikkukipot ja tuikut..
Syksy on aina ollut mulle uuden alku. Johtuu varmaan orientoitumisesta kouluvuoteen :P Mä en myöskään kärsi mistään syysmasennuksesta, pikemminkin keväisin iskee kevätväsymys kaiken paahtamisen jälkeen. Syksy näyttää vielä mulle pimeämmän puolensa ja jonain aamuna en varmasti haluaisi lähteä syysmyrskyillä ajamaan töihin, mutta nyt vielä syksy tuntuu lupauksia herättävältä.
3 kommenttia:
Ihan totta! Syksy on usein kuin Uuden Vuoden alku: täynnä suunnitelmia, lupauksia, uudistuneita voimia, elämänuskoa...
Minä höpsö usein suuntaan ajatuksia jo seuraavaankin syksyyn, että ihanaa, kun sekin sitten taas tulee (ehkä vuosi vuodelta aina vain perusteellisemmin tekeytyneenä - kuin hyvä viini).
Sumuisia sadepäiviä, tuimia tuulia, raikkaita ruskamaisemia syksyysi ja työmatkoillesi toivon, sekä lämmintä kynttilän valoa pimeneviin iltoihin.
(Pahoittelen hieman ylilennokasta tuotostani, mutta oma on oikeastaan syysi, sinun tekstisihän minut innoitti näin runolliseksi!)
Kiitos lennokkaista ja runollisistakin sanoistasi ja toivotuksista! :)
Ehkä syksyssä antaa voimaa eniten se syksyn värit, auringon kuulaus - ei enää pistävää paahdetta, vaan pikemminkin juuri valoa, joka leikkii punaisissa ja keltaisissa lehdissä. Ja voimaa on syksyllä siinäkin mielessä, että kesän on voinut ladata akkuja oikein urakalla ja jaksaa taas kohdata pimeyden ja kaamoksen..
Ainoa oikeasti huono puoli syksyssä on se, ettei pysty aivan tarkalleen määrittelemään, miten lämmin tai kylmä ulkona oikein on. No, työmatkoille autoon ei tarvitse kuin hartiahuivin, mutta muuten arviointi voi pettää välillä pahastikin.
Niinpä juuri, lapaset toki kannattaa aina pitää hollilla.
Lähetä kommentti