... joiden äiti on Helen Fieldingin Bridget Jones -teos. Taitaa suomeksi olla Elämäni sinkkuna. No, no anyhow, onhan sinkkunaisista kirjoittanut jo Jane Austenkin aikoinaan, mutta varsinainen buumi nykynaisista, jotka vertailevat miesten penisten kokoa ja kyvykkyyttä rahalompakon suuruudella, alkoi Bridgetistä.
Olin lukenut kyseisen läpyskän joskus todella kauan sitten (luultavasti noin kahdeksan vuotta sitten) enkä muistanut siitä juurikaan mitään. Niinpä Bridget tuli uudelleen luentaan muuton aikoihin.
Bridget toki hymyilytti, mutta muuten se ei tarjonnut sen suurempaa elämystä. Kieli oli suhteellisen köyhää verrattuna kaunokirjalliseen kieleen. Sen sijaan tarkkailinkin muita ominaisuuksia: minkälaisia juonikonventioita tai hahmoja kirjassa on. Tietenkin suurimpana nousi esiin viittaukset Austeniin, mutta myös Bridgetin hahmo seikkailuissaan noudattaa Austenin päähenkilöitä. Nokkela, mutta ei liian nokkela. Ulkonäkökeskeinen (liiaksikin verrattuna Austenin hahmoihin), miehen metsästys mielessään (aivan kuin joku naissivuhenkilö Austenilla) jne.
Pitäisi varmaan lukea se jatko-osakin, sitä en muistaakseni ole edes lukenut aiemmin. Tosin mun muistiin jää vain hyvät kirjat. Eivät kaiken maailman yhdentekevät teokset.
Bridget toki hymyilytti, mutta muuten se ei tarjonnut sen suurempaa elämystä. Kieli oli suhteellisen köyhää verrattuna kaunokirjalliseen kieleen. Sen sijaan tarkkailinkin muita ominaisuuksia: minkälaisia juonikonventioita tai hahmoja kirjassa on. Tietenkin suurimpana nousi esiin viittaukset Austeniin, mutta myös Bridgetin hahmo seikkailuissaan noudattaa Austenin päähenkilöitä. Nokkela, mutta ei liian nokkela. Ulkonäkökeskeinen (liiaksikin verrattuna Austenin hahmoihin), miehen metsästys mielessään (aivan kuin joku naissivuhenkilö Austenilla) jne.
Pitäisi varmaan lukea se jatko-osakin, sitä en muistaakseni ole edes lukenut aiemmin. Tosin mun muistiin jää vain hyvät kirjat. Eivät kaiken maailman yhdentekevät teokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti