Luettua

Olen ylittänyt itseni jo nyt luettuani kaksi kirjaa viikon aikana.

Luin ensimmäiseksi Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajan, jonka ostin keväällä kirjamessuilta tarjouksesta. Olen jo monesti aiemminkin sanonut, että Huovinen on niitä kirjailijoita, joita oikeasti arvostan. En ole lukenut pitkään aikaan mitään niin koskettavaa kuin Pojan kuoleman. Niinpä odotin Huovisen teokselta paljon siihen tarttuessani. Kieli oli juuri niin värikästä, niin eloisaa ja silti kuitenkin niin sympaattista, säälivää kuin voikaan olla, kun kuvataan suomalaista sotainvalidia, joka uskoo isänmaahansa mutta myös ihmisten hyvyyteen. Rakastan Huovisen kerrontatyyliä ja hiljaista huumoria! Niinpä uskaltauduin lainaamaan kirjastosta Konsta Pylkkäsestä kertovan teoksen...

Tänä aamuna heräsin hyvin nukutun yön jälkeen voimaantuneena, valmiina kohtaamaan arjen. Lauantait kuitenkin ovat minulle suurta rakkautta, sillä aamuisin ei ole kiire mihinkään. Kahdeksan jälkeen siis nousin ja hain työlaukustani kirjaston kirjan, Enni Mustosen Morsiuskesän, jonka luin samalta istumalta. Jäin miettimään, miksi nykyhömppäromaaneista suurimman osan päähenkilöt ovat mukana ah-niin-jännittävällä media-alalla.. Ehkä se vain on pop ja rock ja hiphop. Sen sijaan Enni Mustosen kirjoitustavasta olen aina pitänyt, varsinkin hänen kirjoittamistaan sukusaagoista. Nytkin teksti oli vetävää, tarina vei hyvin eteenpäin, joskin juoni oli ennalta arvattava.

Voisinkin aloittaa seuraavan teoksen lukemisen...