Etelässä on taas helle. Sitä ei edes tajunnut mökillä, jossa asteet olivat vielä siedettävät +25 ja alle. Oli jotenkin järkyttävää astua ulos ilmastoidusta autosta, kun helleaalto iski vasten kasvoja. Ei taas tätä!
En ole tällaisten helteiden ystävä. Nukun huonosti, jos ilma ei kierrä ja ole viileä. En oikeastaan saa unta laisinkaan. Niinpä kauhulla odottelen huomisaamua, hetkeä jolloin kello huutaa puoli kuudelta: Ylös, sanaton, ylös! Työ alkaa. Lukuvuosi alkaa... Armoa!
Mökillä oli rauhallista. Tiedättehän, sellainen hieman unettava, unenomainen tunnelma. Aurinko paistaa, järvi lyö rantakiviin tai pysyy peilityynenä, muutama lintu laulaa. Naapurimökkiläiset ovat kuka missäkin. Vain minä ja mökki ja oksia kahisuttava tuuli. Raukea, aurinkoinen iltapäivä. Ei ole kiire mihinkään, voi vain maata riippumatossa tai istua rantakivellä, jonka aurinko on lämmittänyt lämpimäksi ja lukea, lukea.
Saunan lämpöön olisi voinut paeta.
Neuloin muutaman tiskirätin. Jahka jaksan autolle asti hakemaan viimeisiä kantamuksia, niin voisin melkein laittaa kuvaakin niistä.
Nyt viimeinen lomapäivä menee siihen, että taas yrittää saada arjen pyörimään. Pesen muutaman koneellisen pyykkiä, taidan istua parvekkeelle lukemaan jotain kirjaa. Hidas palaaminen arkeen... kunnes kello huomisaamuna rääkäisee: Ylös, sanaton, ylös!
En ole tällaisten helteiden ystävä. Nukun huonosti, jos ilma ei kierrä ja ole viileä. En oikeastaan saa unta laisinkaan. Niinpä kauhulla odottelen huomisaamua, hetkeä jolloin kello huutaa puoli kuudelta: Ylös, sanaton, ylös! Työ alkaa. Lukuvuosi alkaa... Armoa!
Mökillä oli rauhallista. Tiedättehän, sellainen hieman unettava, unenomainen tunnelma. Aurinko paistaa, järvi lyö rantakiviin tai pysyy peilityynenä, muutama lintu laulaa. Naapurimökkiläiset ovat kuka missäkin. Vain minä ja mökki ja oksia kahisuttava tuuli. Raukea, aurinkoinen iltapäivä. Ei ole kiire mihinkään, voi vain maata riippumatossa tai istua rantakivellä, jonka aurinko on lämmittänyt lämpimäksi ja lukea, lukea.
Saunan lämpöön olisi voinut paeta.
Neuloin muutaman tiskirätin. Jahka jaksan autolle asti hakemaan viimeisiä kantamuksia, niin voisin melkein laittaa kuvaakin niistä.
Nyt viimeinen lomapäivä menee siihen, että taas yrittää saada arjen pyörimään. Pesen muutaman koneellisen pyykkiä, taidan istua parvekkeelle lukemaan jotain kirjaa. Hidas palaaminen arkeen... kunnes kello huomisaamuna rääkäisee: Ylös, sanaton, ylös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti