Joulu alkaa lähestyä. Siinäkin mielessä, että töissä on helpottanut kiire. Olen pirteämpi kuin normaalisti tähän vuodenaikaan, vaikkakin nenä vuotaa kuin seula. Sullon ajatukset tekemättömistä työtehtävistä kauas takaraivoon, johonkin sellaiseen kohtaan, josta ne eivät nouse häiritsemään keskittymistäni.
Vapaapäivät ovat ansaittuja.
Silloin on aikaa olla itsekseen.
Silloin on aikaa lukea.
Tällä kertaa tartuin Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon -teokseen. Sitä oli kehuttu ehkä liikaakin, joten minulla oli epäilykseni. Onneksi pidin siitä.
Kaurismäkeläinen kerronta, lyhyitä kuvauksia ja yllättävä "me huomaamme"-kertoja loivat nautinnollisen lukukokemuksen. Suomalaista proosaa parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti