lauantai 8. tammikuuta 2011

Baskervillen koira

Minulta puuttui suuria päänahkoja lukulistassa. Nyt sinne on päässyt ainakin yksi: Arthur Conan Doylen Baskervillen koira.

Aloitin tuota kyseistä kirjaa keskiviikkona yhden luvun verran. Eilen illalla tempaisin sitten loputkin Sherlock Holmesin ihmeellisestä seikkailusta.

Mielestäni Holmes on ylimielinen, jopa jossain suhteessa itserakas. Ja miten hän kohteleekaan onnetonta tohtori Watsonia, joka ilmiselvästi palvoo mestarietsivää ja tekisi kaikkensa tämän puolesta!

Doylen parivaljakko on innoittanut kaikkia myöhempiä salapoliisiromaanien kirjoittajia. En ihmettele miksi. Ensinnäkin kerronnassa on sellaista vetoa, että sitä lukee ihan mielikseen. Toisekseen parivaljakko on toisilleen nasaillessaan hauska ja huvittava. Sitä paitsi kaksi silmäparia on aina parempi kuin yksi..

Ei kommentteja: