Mäntyjä. Koivuja. Järven läheisyyttä.
Vielä pitäisi sinnitellä viikko. Sen jälkeen helpottaa. Taakka nousee hartioilta. Ei enää epäinhimillisiä herätyksiä klo 5.30 arkipäivisin ainakaan kahteen kuukauteen.
Tarvitsen aurinkoa ja tuulta puhaltamaan hiuksiini. Lukuhetkiä mökkirannassa, omalla kivelläni. Tai makoiluhetkiä riippukeinussa. Ehkäpä jokin neule käsissäni. Ja vaikkei olisikaan neuletta, niin haluan silti rentoutua. Saada vain olla tekemättä mitään. Olla huolehtimatta.
Viime keväänä olin käynyt mökillä jo kolmesti. Nyt en ole sinne vielä ehtinyt kertaakaan. Vanne kiristyy ohimoilla päivä päivältä.
Haluan unohtaa huolet päiväksi tai viikoiksi.
Haluan sadepäivinä maata sängyn päällä ja katsella pisaroiden valumista ikkunaruuduilla. Ihan kuin ne itkisivät. Haluan kuulla sateen rummutusta kattoon. Se saattaa minut levolliseen uneen.
Vielä pitäisi sinnitellä viikko. Sen jälkeen helpottaa. Taakka nousee hartioilta. Ei enää epäinhimillisiä herätyksiä klo 5.30 arkipäivisin ainakaan kahteen kuukauteen.
Tarvitsen aurinkoa ja tuulta puhaltamaan hiuksiini. Lukuhetkiä mökkirannassa, omalla kivelläni. Tai makoiluhetkiä riippukeinussa. Ehkäpä jokin neule käsissäni. Ja vaikkei olisikaan neuletta, niin haluan silti rentoutua. Saada vain olla tekemättä mitään. Olla huolehtimatta.
Viime keväänä olin käynyt mökillä jo kolmesti. Nyt en ole sinne vielä ehtinyt kertaakaan. Vanne kiristyy ohimoilla päivä päivältä.
Haluan unohtaa huolet päiväksi tai viikoiksi.
Haluan sadepäivinä maata sängyn päällä ja katsella pisaroiden valumista ikkunaruuduilla. Ihan kuin ne itkisivät. Haluan kuulla sateen rummutusta kattoon. Se saattaa minut levolliseen uneen.
Haluan huolettomat päivät. Kesäisen kiireettömyyden.
Vielä viikko. Sitten se helpottaa. Taitaa olla aika ottaa aamukampa esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti